California T3 1000 Blower Pakoputket ja Äänenvaimentimet

Sekalaisia hommia
Alkuiltapäivä meni yleisluontoisiin asioihin Verstaalla mutta pääsin kahden jälkeen iltapäivällä pakoputkiasioiden ääreen. Puolituttu tig-hitsari kiinnitti Lambda-anturin "juntturin" pakokäyrään sovittuun paikkaan sivuseisontatuen runkokiinnikkeen sisään suojaiseen kohtaan. Suojaiseen monelta asialta: ei koloonnu, ulkoiset ilmavirtaukset eivät häiritse kovin ja paikka mitä otollisin suhteessa pakoventtiiliin. Myöskään kylmäkäynnistyksessä muodostuva vesi, jolle perusmallin lambda on herkkä vikaantumisensa suhteen, on pakoputken yläpinnalla.

Jatketta alkukäyrään
Hitsari suoritti myös sen ohjeistuksen perusteella sillä olin leikannut sopivasta putkesta jatkopalan siksi että vasen pakokäyrä, tilankäytöllisesti, on noin 35 millimetriä edempänä kuin olisi vakiomoottorissa. Tämä johtuu vasemmalle puolelle moottoria sijoitetulle hihnavetoisen vaihtovirtalaturin asennuksesta. H-eli väliputken sijainnista johtuen ei alkukäyrä olisi yltänyt siihen asti ilman hyvää jatkoa. Hitsarin jäljiltä piti hieman viilata. Muutoin hyvää työtä.

Vasemman äänenvaimentimen kannatin. Reikiin saa kiinni takajalkatapin tai -astinlaudan.

"Klommot" äänenvaimentajassa

Niitä on molemmissa vaimentimissa kolme joista kaksi yläpuolella ja yksi alla. Etummainen on takajalkatapin väistö, alla on keskiseisontatuen väistö vaikka nyt ei tarvittaisi sillä akkuteline on vienyt keskituen paikan. Takimmainen väistö on taka-akselia varten. Vaimenninta ei tarvitse irrottaa taka-akselin poisottoa varten.

Jatkoksen lisämitan tarve näkyy pakokäyrän takapään kavennuksena ennen kiinnityspantaa. 

 

Sivuseisontatuen kumivaste

Sivutuki on perinteinen pitkä malli. Yläasennossaan se nojaa astilaudan takakorvakkeessa olevaan kumivastimeen. Laitoin uuden. Se näkyy yllä olevassa kuvassa äänevaimentimen putkisiteen vasemmalla puolen. Ilman vastinta sivutuen alapään talla koskettaisi äänevaimentajaa. Pikkujuttu mutta ehkäisee räminää ja pakoputken ruostumista.

 

Hyvää jatkoa

Jatkopala tuli tähän vasemman alkukäyrän jatkeeksi koska käyrä on tavanomaista edempänä koska autotyypin laturin hihnaveto on tarvinnut tilaa. Vasen äänenvaimennin on sen sijaan oikealla paikallaan.

H-putki

Kyseistä nimea kantava tekninen yksityiskohta, joka yllä olevassa kuvassa on alkukäyrän ja äänenvaimentimen välissä, tasaa moottorin poistokaasujen virtausta molempiin äänenvaimentimiin jakamalla sillä sylintereillä on sekä kulmaero, 90 astetta, että nelitahtisuudesta johtuva sytytyskohdan vuorottainen vaihtelu. Käytetään siis molempia äänenvaimentimia silloin kun niissä on vapaata virtaustilaa. Lisää tehoa ja taloudellisuutta. Alla oikean puolen juttuja.

 

Oikean puolen astinlauta ja jarrupoljin paikoillaan. Astimen kunto on hieman huono. Varsinkin vasemman. Ikää ei ole kuin noin 40 vuotta!

Hyvä kromaus

Arvostan hyvää työtä ja entisenä lentokone- ja avaruusalusasentajana tiedän mitä on laadukas työ. Kokemukseni mukaan aika harva noudattaa sen tason laatua. Toki räjähde- ja aseballistiikassakin, josta myös olen palkkaani saanut, on tarkkuus tärkeää. Muuten tulee huti.

Klemmarit rosteria ja kannattimet alumiiniä

Olen tähän ikään kyllästynyt aukomaan ruostuneita pakoputken siteitä ja siksi olen siirtynyt ruostumattomasta teräksestä valmistettuihin. Sama koskee myös suurinta osaa ruuveista joilla ei ole suurta lujuusvaatimista tai eivät ole hienokierteisiä. Teräksiset ja valualumiiniset osat olen osittain korvannut eri vahvuisilla valssatuilla alumiinilevyillä. Myös ruostumattomat nyloc-mutterit kuuluvat valikoimiin kuten niiden aluslaatatkin. Myös ruostumattomia kupumuttereita paikkoihin jotka ovat näkösällä. Jos haluaa niin ruostumattoman teräksen voi vielä kiillottaa. Vaikka on se jo sellaisenaankin varsin kiiltävää eikä tummu. Varsinkin A4-laatu. Monista marketeista on turha etsiä mutta ruuviliikkeistä niitä löytää.

Vaihdepoljin vivustoineen toimintakunnossa. Etupolkimesta polkemalla isommalle, takaa pienemmälle. Ei kulu bootsin nokat. Aina polkaistaan alaspäin.

Laajempi kuva vasemmalta. Astinlaudan irronnut kumi liimauksessa.

Guzzisteille tiedoksi

Monet osat, kuten astinlaudat ja sivuseisontatuki, osassa mallistoa ovat, ilmeisesti, peräisin samasta kohteesta (alihankkijalta) kuin H-D:n vastaavat. Ainakin herkän ruostumisen osalta. Kumikin mureni alta kymmenen vuoden. Hyllyssäni on alkuperäiset jossa ruoste ei ole vielä edennyt ja kumi on ehyt. Saavat odottaa kunnes ikääntymiseni vuoksi myyn tämän pyörän. Tämänhetkinen ajokorttini on vielä voimassa noin puolitoista vuotta. Jos kortti ei uusiinnu niin siirryn viihdevuosiosastolle vakinaiseksi. Esimerkiksi liikkuminen Verstaalle käytännössä estyy. Bussimatka kestää asuinosoitteesta noin 1,5 tuntia ynnä kävelyä vielä toista kilometriä Ylöjärven päässä.

Jarrupolkimen pidätinkumi säädettynä. Alkuperäinen on pelkkä ruuvi ilman kumia. Piti ikävää räminää joutokäynnillä.

Oikean puolen äänenvaimennin. Vaimentimet ovat pyörän alkuperäiset.

Kromeissa hieman sanomista

Vuodesta -82 matkassa kulkeneet äänenvaimentimet, kuten suurin osa muistakin pyörän osista, alhaisen ajokilometrimäärän ansiosta, ovat vielä käyttökelpoisia. Kromauksetkin tehtiin "vanhaan hyvään aikaan" perusteellisesti. Osista löytyy edelleen, kun osaa oikeasta paikasta katsoa, että ensin on kuparointi, sitten niklaus ja viimeksi kromipinnoite paksusti. Ainoa oikea tapa tehdä kestävää pintaa tavalliseen rautapeltiin. "Kiinankromilla" tarkoitetaan kromausta joka on tehty suoraan rautapellin pintaan. Pelkkä kromaus on huokoinen ja sen läpi pääsee kosteus ruostuttamaan rautaa ja kromi ajan kanssa irtoaa.

 

Toinen typeryys

Alumiinipinnan lakkaaminen tai maalaaminen on tuhoon tuomittua. Ei kestä kauaa ja ulkonäkö on kohta ikävän läikikäs. Parempi on puhdas alumiinipinta. On toki hyviä pinnoitteita ja jotkut niistä kestäviäkin. Amerikkalaiset ainakin osaavat. Itse arvostan paljasta alumiinipintaa joko kiillotettuna tai lasikuulapuhallettuna. Pelkkä valunjälkinen ei kestä kovin hyvin kemikaaleja kuten suoloja ja happamia aineita. Moottori kokonaisuudessaan ja perävaihde sekä muutama pikkuosa on lasikuulapuhalluksella viimeistelty ja saanut kerätä pintaansa suojaavan oksidikerroksen.

Ennen käyttöönottoa tai sen jälkeen

Kromiosat käyn vielä läpi ja vaihdan, mahdollisuuksien mukaan, vaurioituneempia osia uusiin tai käytettyihin hyväkuntoisempiin. Muitakin osia joutunen vaihtamaan mutta sen näkee sitten kun pääsen pyörällä taipaleelle. Varaosiksi ostin toisen samanlaisen pyörän osia melkoisen kasan. Suurin osa aivan virheettömiä kromauksen puolesta. 

Verstaspaikkojeni historia

Ensin kotinurkissa maatilalla naapuritilan tyhjässä ja kylmässä autotallissa 70-luvulla. Muutettuani Ylöjärven kirkonkylään oli verstasmahdollisuus Kerhon pyöräpajalla. Silloin ropattiin paljon japanilaisia kulkimia. Muutin kirkolta laidemmalle Kaiharin kylään ja siellä entisöin GT850:n viimeistä mutteria myöden siistiksi olohuoneessa. Myös autokatospaikka oli. Sieltä muutin Rautavaaralle ja siellä oli mahdollista huoltaa ja korjata omia pyöriä työajan ulkopuolella "Pärnäsen korjaamolla". Sieltä muutin Vilppulaan opiskellakseni lisää ilmailutekniikkaa ja liityin jäseneksi Vimpy ry:hyn ja sain kerhotilan perähuoneen käyttööni. Myös hitsaus- sorvaus- ja asennusmahdollisuudet olivat varsin laajat. Myöhemmin Kuorevedellä, työpaikan naapurissa asuessani, oli vuokralla autotalli samaisesta kerrostalosta. Siellä puuhastelin reilun vuoden kunnes muutin Mänttään ja jatkoin naapurikylä Vilppulassa Vimpyn tallilla kunnes vuokrasin Mäntästä kerrostaloyksiön ja sen talon alakerrassa olevan tyhjän varastotilan kunnostin ja tein toisesta huoneesta pikku pajan. Se oli mukavaa. Voisi sanoa että asuin kolmiossa yksiön hinnalla vaikka varsinainen asuintila olikin kolmannessa kerroksessa.

Työt loppuivat ilmailu- ja avaruusalushommissa ja olin jokseenkin leipääntynyt pikkupaikkakuntien meininkiin ja muutin Tampereen keskustaan asumaan. Keskustassa kolmessa eri osoitteessa vuosien mittaan. Verstas löytyi melko nopeasti Rautaharkon kaupunginosasta ja muutin kasvaneen kalustomäärän sinne. Siinä meni muutama vuosi kunnes muutto laitakaupungille edulliseen mutta tilavaan asuntoon kerrostalon kuudenteen kerrokseen ja kulmahuoneistoon. Rautaharkon verstastilasta, joka oli ns. kimppatalli, jouduimme poistumaan remontin alta. Kamani ja työkaluni sain siirretyksi Rantatielle entiseen teollisuusrakennukseen jossa oli oikein hulppeat tilat mutta rakennuksen omistussuhteet vaihtuivat. Sen jälkeen oli evakkoaikaa ja tavarat kylmässä varastossa toista vuotta kunnes tilaa tarjottiin Ylöjärveltä Siltatien teollisuusalueelta tuliterästä hallista. Siellä nyt puuhastelen mutta huomattavasti ahtaammin kuin missään ennen. Toisaalta on kahvio ja isompi "kimppatila" jonka varaamalla, tai sopimalla, voi saada käyttöön pidemmäksikin aikaa kuten auton huoltamiseksi.