sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Venus Special ja matka kotiappäin


Polkien takaisin
Päivän projekti oli matkustaa ensin Kerholleni, vaimon autoillessa, noutamaan sinne jäänyt Jaguar-polkupyörä pakun tavaratilaan ja sitten Verstaalleni noutamaan kunnostamani Venus Special. Polkupyörä on 1920-luvulta jonka kevään mittaan hiljalleen käyttökunnostin. Entisöinti olisi liioittelua. Toki sillä jokin arvokin olisi. Maksoin siitä 99€.

Pienin kustannuksin
Varaosia kunnostukseen ei tarvittu uusia ketjuja enempää sillä vuosisadan ikäiset rakenteet ovat edelleen kunnossa. Kaipasivat vain pientä muokkausta, puhdistusta ja uutta voitelua. Nykyketjut ovat kapeampia kuin ennen. Hammaskehät myös. Piti tehdä radikaaleja muutoksia.

Kuskilla muut menot
Jäin siis Verstaalle eväinä puoli litraa vettä, banaani ja omena. Riittävät elintarpeet paluumatkaa varten. Rouva sen sijaan teki Lielahdessa arvokkaan kauppakierroksen.

Venuksella Tampereelle
Ei aiettakaan että ajaisin Tampereen keskustan kautta vaan tein maaseutukierroksen Nokian ja Pirkkalan kautta. Matkaa kertyi noin 27 kilometriä. Kävin Kerholla koukaten nauttimassa yhden voimajuoman ja säätämässä satulan asentoa.

Maisemareitti
Ylöjärveltä Elovainio - Hopeatie-koukkauksen kautta Ikuriin, Kalkkuun ja siitä Rajasalmelle. Pitkää suoraa Suupan ohitse Partolaan ja siitä Messukeskusta sivuten kohti Peltolammia. Kovin osuus lopussa sillä ylämäet ovat todella pitkiä. Tai jyrkkiä riippuen reittivalinnasta. Hikeä pukkasi loppumatkasta. Satula jo hieman hiersi sieltä.

Taustalla Pyhäjärvi Pirkkalan suuntaan. Tarakalla Rouvan laittama eväskori.

Perille
Venus autotalliin California 1400 GTS:n kaveriksi. Viihtyköön keskenään. Myös Jaguar vierailee autotallissa sillä se on varsinainen käyttöpyöräni paikallisliikenteen korvaajana näinä tautisina aikoina.

Tallissa
Siellä on pieni seurusteluryhmä neljälle hengelle sillä pitäähän ihmisellä olla kavereita joiden kanssa sanailla ja vaikka pienet konjakit nauttia. Lisäksi edellämainittujen lisäksi Talliin mahtuu California Adamant. Mutta ei yhtään enempää.

Fiilikset
Ovat hyvät. Vielä kun saan California Adamantin Talliin niin valikoima on riittävä. C.A:n hakuun toimii pakun takahutlarissa matkannut Jaguar. Se on myös seuraava käyttökunnostuksen aihe. Sen jälkeen rupeamana Alkoholipyörä eli ahdettu T3 California. Ajelen suoraa reittiä 26 km Kerholle ja ajelen C.A:n kotitalliin. Olen kehitellyt sen suhteen neljä toimintoa: vetokoukku asuntovaunun vetoa varten, asuntovaunun aisaan jarru, tehokkaampi peruutusvaihde sekä välityssuhteen muuttaminen 15" -> 13" vanteille. Tarvitsee tehdä sovittimet sekä raidevälin suhteen että kiinnityksen suhteen. Vanne/rengaskoon muutos pitää katsastuttaa. Asuntovaunua ei tarvitse rekisteröidä.

Ajatuksia ja muistoja polkupyöristä ja -pyöräilijöistä
Vaarini, ikänsä puolesta, oli hevosmies mutta omisti myös polkupyörän ja pienenä poikana näin kun hän sekä isäni niillä matkustelivat lähitaloihin ja -kyliin. Silloin kun olin alle neljän veen meille kuljettiin paljon laivoilla ihmisten lisäksi maidot meijeriin ja muutikin tavarat sillä tie oli surkea tai se osan vuotta ei vain ollut ajoneuvoliikenteeseen soveltuva. 
1963 kotipaikkaan Valtio teki tien jota TVH hoiti riittävän hyvin. Siksi taloudessa siirryttiin autokantaan. Ensimmäinen auto oli Takamaan Sonniyhdistyksen entinen Kupla-Volkkari. Hieman jo hapantunut pelleiltään. Onneksi naapurustossa oli pieni verstasyritys jossa kaasulla hitsaaminen sujui.
Silti monet asiat hoidettiin polkupyörillä. Siis me kölvit tietysti pyöräilimme ihan Kuljulle ja Mutalaan asti sekä tietenkin Rauhan kioskille Kyrönlahteen. Polkupyörä ei ollut vastenmielinen kulkuväline aikuisillekaan. Myös äidillä oli polkupyörä mutta mummon en nähnyt koskaan pyöräilevän tai olevan edes kyydissä. 
 
Mopedi
Sitä ennen ilman ikää ja korttia ajoin jo isompikuutioisia kaksipyöräisiä mutta kun täytin viisitoista sain Tunturi Sport-mopedin kimppaan kaksi vuotta nuoremman veljeni kanssa. Alkuun hän tyytyi olemaan kyydissä mutta kohta halusi myös itse ajaa. Ajoikin hyvin. En muista hänen rikkoneen koskaan mitään. Itse sen sijaan mittailin kykyjäni ja joskus sattuikin sekä kölviin että mopoon mutta en niistä kolhuista valittanut. 15v täytettyään veljeni sai Solifer-mopedin, sellaisen maastomallin, jossa on neljä vaihdetta. Pieni kateudenhenki vieraili itsessä. Muutoin jatkoin kuorma-autokorttiin asti Tunturilla. Opiskelut veivät intoa kaksipyöräharrastukseen mutta myös persaukisuus esti isommat hankinnat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti