sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Nummijärviajo 2018

Kauhajoen kaupungissa kirkasvetisen ja tällä kertaa lämpimän Nummijärven rannassa.

Kuvia ei ole kun en ottanut. Samanlaisia kuvia olisi tullut kuin joskus aiemminkin. Väki on vain taas hieman vanhempaa.

Järjestävä seura on Kauhajoen Moottoripyöräilijät Ry.
Taas hämmästytti kuinka äkkiä pari vuorokautta voi kulua hyvässä seurassa.

Liikkeellä olin Guzzi California 1400 GTS:llä. Ei tarvittu edes takalaukkua. Eikä erityisiä ajovarusteita. Farkut ja kerholiivi riitti varustukseksi. Silti tahtoi olla kuuma.

Matka paikalle meni vanhojen kaavojen mukaan: Tampereelta Ylöjärvelle ja Vaasantietä Hämeenkyröön. Viljakkalan kautta Kyrösjärven koillisrantaa seuraillen Luhalahteen kahville ja jäätelölle. Hauska ja vilkas paikka tuo Luhalahti City. Sieltä Tevaniemen suuntaan samaa tietä niin pitkään kuin sitä riitti. Jälleen pieni pöräytys Vaasantietä Parkanoon.

Perinteiset treffit Mämmilä Mc:n porukan kanssa Parkanon Shellillä puolenpäivän aikaan. Söin samalla lounaan seisovasta pöydästä. Lihapullia ja muusia.

Parkanosta Karvian kautta Nummijärvelle. Matkasta ei ole paljon kertomista. Tiet hyvässä kunnossa.

Väkeä oli normaali määrä tai ehkä hieman vähemmän. Varmaan ajankohtaan nähden lämmin ilma piti ihmiset ilmastoiduissa autoissa ja asumuksissaan kotosalla. Toki paljon muitakin tapahtumia oli samaan aikaan.

Tammisen Liha tarjosi lauantain päivällisen Rektum MC:n ja Mämmilä Mc:n porukoille. Erinomaista settiä normi puugrillistä. Piti nälän pitkälle sunnuntai-iltapäivään asti. Toki siinä välissä oli yksi niukasti syöty aamiainen. Tarjottavissa ei ollut mitään vikaa. Aina ei vain maita.

Itse olin hieman hikisessä mökkimajoituksessa. Suurin osa kuitenkin teltoilla. Monta tuttua tapasin. Ehkä syntyi uusiakin ihmisssuhteita.

Pyöräni takarenkaasta oltiin hyvin kiinnostuneita. Toki puoleen ja toiseen. Auton rengas moottoripyörässä on monille vielä kokemuksen ulkopuolella.

Paluumatkan tein yksin. Karvia - Parkano - Kuru - Kyrönlahden ST1 jossa kahvia ja sämpylää. Santsikuppi myös.
Sen verran poikkesin Parkanossa että ajoin keskustan päästä päähän. Se ei ole kuin yksi tie: Teininä sillä suunnalla tuli pyörittyä paljonkin. Paljon mikään ei ollut yli neljässä vuosikymmenessä muuttunut. Taitaa olla muuttotappiokunta.

Paluumatka sunnuntaina oli hieman viileämpi. Oli mukavampi ajella, siksi hieman koukkasin. Tie Parkanon ja Kurun välillä on ensiluokkaisessa kunnossa ja oli mukava päästellä hieman vauhdikkaammin. Kulutus koko reissulle 5.7 litraa per sata km.

Pyörä oli aika ryvettynyt siitepölystä, maantiepölystä ja kuolleista pieneläimistä. Siksipä koukkasin Kerholle pesemään Californian ainakin pinnallisesti. Muutakin väkeä oli paikalla. Pesuun meni vähän toista tuntia. Rauhallisesti loivin liikkein varjon puolella työskennellen.

Huomenna vahaan pyörän. Ainakin ne osat jotka ovat kovimmilla kuten tuulenohjaimet ja lokasuojat sekä sivulaukut. Pakokäyristä täytyy irrottaa hellävaraisesti kiinni palaneet hyönteiset. Siihen on hyviä aineita. Samalla voin parannella vielä melko olematonta rusketustani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti