maanantai 14. toukokuuta 2018

Lasikuituveneen paikkaus

Kesämökillä oleva, appiukkovainaan aikoinaan hankkima, lasikuituvene on nähnyt jo parhaimmat päivänsä. Erityisesti pohja on saanut osumaa niin että gelcoatkerros on suurelta osalta alaa kulunut pois. Arvatenkin sitä on työnnetty jäissä ja soudeltu kivisissä rantavesissä.

Se ei kuitenkaan, vielä, ole korjauksen syy vaan veneen oikean puolen keskihankaimen viereen on syntynyt murtuma. Epäilen, että siihen on ensin tullut iskeymä josta kuormitus (soutaja) on hiljalleen väsyttänyt kuituja poikki niin että koko paarre on poikki ja hieman laitaakin.

Päätin tehdä homman helpoimman ja halvimman kautta. Jos olisi ollut kyseessä uusi vene niin korjaus olisi toisenlainen, suuritöisempi, eikä korjauskohtaa olisi korjauksen jälkeen erottanut muusta rakenteesta. Mutta vanhaan ei kannata tehdä liikaa työtä kun vähempikin välttää.

 Hankain irrotettu ja repeämä kiinnityksen vieressä.
 Lohkeama ja repeämä ulkosivulta.

Tässä vaiheessa vene oli ylösalaisin. Aloitin paarteen alapinnan korjaamisella.
Valitettavasti homma on jonkin verran sotkuista niin ihan kaikista vaiheista ei ole kuvia koska hartsisia kumihanskoja ei haluta riisua.

 Hankain irrotettuna.

Hankain on nähnyt parempiakin aikoja. Jostain syystä pakkanen nostaa talven aikana nailonholkin ylös hankaimesta. Holkkeja voi ostaa kaupasta erikseen.

 Hankaimen kiinnitysruuvit. Jatkoivat entisessä tehtävässään.

Ruuvit ovat elämää nähneet mutta kierteet ehyet. Eivätkä ainakaan itsekseen aukea.

Levitin halkeamaa veitsellä että se kuivaa.

Pari tuntia sai halkeama kuivaa sillä hartsi ei tunkeudu kosteisiin kohteisiin.

Materiaalit olin hankkinut Biltemasta: katkokuitumattoa ja pikku purkin hartsia ja sille kovettajan. Myös gelcoatia löytyy. Epoxiveneisiinkin löytyy korjausaine.

Ennen laminointia kaikki lika poistetaan ja hiomapaperilla pinnat karhennetaan. Pyyhitään asetonilla puhtaaksi. Näin vanhassa veneessä ei asetoni kovin aktivoi materiaalia mutta kai sillä jotain vaikutusta on......

 Valmiksi leikkaamiani katkokuitupaloja.

Leikkaus kannattaa tehdä mitoituksen mukaan ennakkoon. Palat ovat järjestyksessä: pienin pala joka laminoidaan ensin. Sitten seuraavaksi suurin ja suurin viimeksi. Näin tuleva kuormitus jakautuu tasaisemmin vaurioalueelle.

Paarteen alapinta laminoitu ja kovettunut.

Ulkopinnan puolelta homma on valmis. Kuvat puuttuvat mutta leikkasin alkuperäistä veneen laitaa pois tässä vaiheessa puukon ja vasaran avulla siten että uusi laminaatti ei vaurioidu mutta vanha murtuu pois mahdollisimman epätasaisesti niin että hartsille jää mahdollisimman paljon tarttumapinta-alaa. Lisäksi ulkopuolen uuden laminaatin pitää saada kontakti sisäpuolen laminaattiin.

Ensin laminoidaan vain poistetun alueen kokoisia pikkupaloja ja hartsia halkeamaan. Vähitellen kasvattaen niin että ulkopintaan tulee hieman isompi paikattu alue kuin alapintaan jo oli tehty.

Ulkopinnan kovettumista odotellessa puhdistin ja maalasin saunan kiukaan.

Laminointi valmis ja hankaimen ruuvien reiät porattu.

Hankain kiinnitetty korjatulle alueelle.

Hankaimen vasemmalla puolella näkyy vaurioalue hämärästi.

Paikan kovettuminen jatkuu pari viikkoa jos on lämmintä. Silloin se kestää jo reippaammankin soutajan vedot. Toistaiseksi soutu tapahtuu etuhankaimmista. Silloin pitää perätuhdolla olla peränpitäjä. Muuten vene ei mene suoraan.

Taaempia hankaimia käytetään joko kuormatussa veneessä tai yksin soutuun.

Vene vesiä varten.

Myös pesuvesiä. Tuon paikalle painepesurin heinäkuusssa ja pesen venhon sisältä ja päältä. Saatanpa levittää hieman gelcoatia kuluneimpiin kohtiin pohjan ulkopintaan.

Mökiltä on mukava matkata moottoripyörällä paikallisiin tapahtumiin Savossa ja Karjalassa. Kontiorallikin taitaa olla lähistöllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti