lauantai 17. helmikuuta 2018

Moottoripyörän huoltotarve ja siihen varautuminen

Huoltoväli: kilometrit, olosuhteet ja ajotunnit
Asiassa olen ryhtynyt sekä omatoimiseen että palveluntarjoajan huoltoon. Omatoimisuuspainotteisesti. Tulee edullisemmaksi, halvemmaksi ja tarkemmin tehdyksi. Ei ole aikapaineita kuten ammattimaisessa huollossa.

Moottoripyöriin on useimmiten huoltotarve osoitettu ajettujen kilometrien mukaan. Eri kohteilla on eri mittaiset ajomatkat. Useimmiten vaihdetaan öljyjä ja suodattimia. Muita nesteitä ja osia joko kilometrien tai havaitun kuluneisuuden mukaan kuten jarrupalat ja kytkinlevyt.
Monet moottoripyörävalmistajat ilmoittavat että huoltovälit lyhenevät jos ajetaan huonoissa olosuhteissa, paljon suurinopeuksista moottoritieajoa tai pyörällä ajetaan radalla. Myös ajotuntimäärä, vaikka kilometrejä ei olisikaan paljon syntynyt, voi suoritusmäärä aikayksikköä kohden määrittää huoltovälin osittain tai kokonaan.

Omat menetelmät ja talous
Koska olen ns. pieneläkeläinen niin useiden moottoripyörien jatkuva ylläpito, joka suurimmalta osalta keskittyy kesäkauteen, aiheuttaa kustannuspiikin ja se voi ylittää sen hetkisen maksukyvyn. Joka tapauksessa ajokauden mittaan kuluu tuhansia euroja. Lähinnä polttoaineisiin ja kuljettajan ylöspitoon.

Olipa pyöräni ostettu uutena tai käytettynä teen huollot alusta asti itse mikäli ei alkuunsa ole ns. ilmaishuoltoja liittyen takuuseen. Kuten usein on ollut.
Itse tehden takuu ei tietenkään ole voimassa. Yleensä takuuta on kaksi tai jopa neljä vuotta. Kyseisenä aikana ei ole pyörissäni ilmennyt juurikaan takuuaikaisia vikoja tai ne ovat olleet sellaisia joihin ei vaikuta kuka tai mikä huolloista on vastannut. Kuten jarrulevyn aiheuttama nypytys jarruttaessa.

Koska en ole veloittanut itseäni tehdyistä työtunneista on säästö ollut merkittävä. Myös huolto-osat, joita olen käyttänyt, ovat olleet edullisempia kuin merkkihuollon käyttämät alkuperäisosat. Lisäksi olen käyttöön valinnut osia, aineita ja rakenteita jotka ovat edullisempia hankkia ja käyttää kuin alkuperäisosat ja usein jopa parempia. Näitä ovat öljyt, niiden lisäaineet, jarrupalat, lisävarusteet ja osa vakiovarusteista. Esimerkiksi California 1400 GTS:n tapauksessa olen korvannut alkuperäisosista melko paljon tarvikkeilla tai toisilla alkuperäisosilla. Yli on jäänyt muuttolaatikollinen ehyitä alkuperäisosia. Lisäksi satula ja muutamia muita isompia perusosia. Jossain vaiheessa saatan laittaa kyseisiä osia myyntiin.
Moottoripyörän rakentelu on aika vänkää. Saa sellaista jota alkuperäinen suunnittelija ei ole tullut ajatelleeksi. Arvostan kyllä Miguel Galluzzia maailman toiseksi parhaana mp-muotoilijana mutta ei hänkään tiedä kaikkien asiakkaiden tarpeita.

Kulujen jakaminen ympärivuotisesti
Olen edellä mainittuun talousongelmaan varautunut talvikaudella suorittamalla osan kesän huoltotarvikehankinnoista ostamalla esimerkiksi öljyt, suodattimet, jarrupalat ja renkaat sekä muita huolto-osia ja -aineita varastoon vähitellen. Siitä on myös se apu että huollon voi suorittaa ihan satunnaisena aikana koska tarvikkeet ovat saatavilla. Toki huoltoajankohta joustaa joskus pitkällekin ohi ohjekirjassa mainitun huoltohetken jos ajotarve ja matkan suorittaminen niin vaatii. Huoltohetken ohittaminen tuhannella, kahdella ei ole fataalia mutta jos sen tietää etukäteen niin ennakoiva huolto voi olla paikallaan.

Koska on useita pyöriä ja niissä hyvin pitkälti samat huolto-osat ei ylimääräinen hankintakaan mene hukkaan ajan mittaan. Huolto-osat ja tarvikkeet olen hankkinut Biltemasta/Storm Motorista/Motonetista/SteinDinseltä. Heidän valikoimansa on varsin laajat Guzzin eri mallien suhteen. Hinnatkin ovat kilpailukykyiset merkkiliikkeen hintoihin nähden. Tampereella Guzzia edustaa Bike & Boat World. Toistaiseksi outo firma mulle vaikka joskus olen omistanut ja ajanutkin heidän maahantuomiaan pyöriä. Rakkautta merkkiin ei kuitenkaan syntynyt. Lainkaan. Itse asiassa ihmettelen että niin tylsiin ja hankalahuoltoisiin pyöriin on kukaan kiintynyt.

Moottoripyörän pitää olla edullinen hankkia ja ylläpitää. Niin uutena kuin vanhanakin. Hinta ei välttämättä kerro laadusta.

Usein myös osien helppo ja reaaliaikainen saatavuus on tärkeää hinnasta riippumatta.
Huolto-osat eivät varastossa vanhene lukuun ottamatta kumitiivisteitä. Ne olisi hyvä saada tuoreena käyttöön.

Toinen käyttämäni tapa on tehdä ennakoivaa huoltoa kuten tarkastaa eri osien toiminta ja kunto hyvissä ajoin ennen kuin ajokausi alkaa. Jarrupalat, nesteet, ilmansuodatin, akku, renkaat, valot, jousitus, jne katsastan että ovat toimintakunnossa ja havainnoin jos tarvitsee tehdä välittömiä vaihtoja tai arvioida milloin olisi vaihdettava. Esimerkiksi ilmansuodatin joka ei ole arvokas osa voi monesti olla useammankin huoltokauden yli jos se ei ole likaantunut. Mutta myös toisinpäin jos ilmenee että pitää vaihtaa jo ennen kuin on varsinainen huoltoaika. Yleensä ilmansuodatin toimii pitkänkin rupeaman vaihtamatta. Ilmasuodattimen suodatuskyky kun ei heikkene vaikka vaihtoväli venähtääkin. Vain ilman läpäisyky voi hieman heiketä. Ns. vapaavirtaussuodattimet ovat koneen turma.

Kerhollani on huhti-toukokuussa kova sähinä kun ajokauden alkaessa monien pitää saada pyöränsä ajokuntoon samaan aikaan. Väistämättä siinä jää jokin asia huonolle tolalle johon sitten, kun olisi parhaat ajosäät, joudutaan palaamaan huoltotoimen pariin.

Asiaa olen ihmetellyt koska monella on kymmenien tuhansien eurojen arvoisia pyöriä mutta kunnon huoltoon ei olekaan varaa tai aikaa ja asiat jäävät viime tinkaan kun ajokausi on alkamaisillaan.
Moottoripyörähuollot potevat lokakuusta helmikuulle työpulaa. Silloin saisi huollot ja korjaukset kohtuullisemmin hinnoin. Huhtikuussa alkaa olemaankin jo täyttä ja alan yrittäjää harmittaa myydä eioota.

Huoltoajankohdasta huolehtiminen
Tämän vuosituhannen pyörissä on huolto-ilmaisimet joiden toiminta perustuu ajettuihin kilometreihin. Mittaristoon ilmestyy huoltotarpeesta muistuttava ilmoitus. Joissakin pyörissä sen voi, asianmukaista koodia hyödyntäen, poistaa mutta osassa mallistoa pitää pyörä käyttää merkkihuollossa ja siellä huollon yhteydessä merkintä poistetaan. Tieto tehdystä huollosta voi myös mennä pyörän valmistajalle. Asia on tärkeä takuu- ja tuotevastuukysymyksien suhteen.

Edullisempaa sekä huollolle että kuluttajalle
Monet vastuulliset maahantuojat, jälleenmyyjät ja korjaamot ovat osoittaneet kiinnostusta saada tehdä asiakkaansa pyörälle etukäteen sovitun huolto-ohjelman. Silloin liike voi resurssoida huollon kuormituksen kustannusvastaavasti ja asiakas tietää viedä pyöränsä huoltoon tiettynä aikana. Ei jonottelua huoltoon eikä pyörän odottelua huollosta. Molemmat hyötyvät. Samassa palvelussa voi olla myös talvisäilytyspalvelu joten pyörä on jo liikkeen tiloissa valmiiksi. Keväällä saa huolletun pyörän ajoon ilman odottelua siten kuin on sovittu.

Ilmansuodattimesta vielä
Monissa pyörissä on ilmanpuhdistinkotelossa ilmansuodattimen ja kaasuläpän välisessä ilmatilassa ilmanpaineanturi. Suodattimen tukkoisuudesta voi siis ilmoitus tulla ajotietokoneen näytölle.
Lika sinällään ei suodatinta helposti tuki mutta orgaaninen lika ja kosteus suodatinkankaassa saattaa aiheuttaa homehtumista ja silloin suodatin voi tukkeutua vaikka ei olisi juuri ajettukaan. Sadesäällä ajaminen ja/tai kosteissa olosuhteissa säilyttäminen voi edistää homeen syntymistä.
Likainen suodatin rajoittaa tehoa ja lisää polttoaineen kulutusta.

Huoltoihin kuuluvat toimenpiteet ja ne muut hommat
Huolto-ohjeeseen on koottu kohteet jotka pitää tarkistaa aikataulun tai yleensä kilometrimäärän puitteissa. Esimerkiksi jakohihnat vaihdetaan aikataulun mukaan vaikka ei olisi ajettukaan sillä kumi on ikääntyvää materiaalia kuten renkaatkin jotka vanhennuttuaan menettävät ominaisuuksiaan. Muilla kohteilla pätee yleensä ajetut kilometrit. Raskaat olosuhteet voivat kaksinkertaistaa huoltokerrat. Talviajo, pitkän matkan sateessa ajo, kuumat tai hyvin pölyiset olosuhteet.

Huoltokohdelistauksen ulkopuolella on tyypillisesti useita kohteita kuten takajoustintuet, osa laakeroinneista, jne. Osaa kohteista valvoo pyörän oma sähköinen järjestelmä ja ilmoittaa milloin on aika toimenpiteille mutta ns "kuolleet" kohteet eivät itseään paljasta.
Monesti kuitenkin tapaa kohteita jotka on jätetty huoltamatta koska ne eivät ole huolto-ohjelmassa. Takajousituksen "linkut" eli progressiovivusto, joka on ehkä kaikkein likaisimmassa paikassa, ei normihuollossa juuri saa huomiota. Saman kokee takahaarukan laakerointi. Myöskään ohjauslaakerin tarkastaminen ei aina kerro että ehkä sitä olisi voideltava ennakoivana huoltona. Mutta se on monissa pyörissä isohkon työn takana joten pyörän omistajakaan ei sitä halua teettää vaikka laakerien vaihto on paljon isompi homma kuin niiden voitelu.

Moottorin jakoketju vaihdetaan ehkä vasta sitten kun kuuluu kova rallatus. Ennen ensimmäisten oireiden ilmettyä olisi parempi ajankohta sillä silloin ketjurattaat ja kiristin voivat olla vielä käytettävissä uudelleen ja remontti siksi halvempi.

Sama koskee moottorin venttiileitä ja ventiilinnostimia. Kun homman tekee aikanaan niin yhtään osaa ei välttämättä tarvitse vaihtaa vaan vanhat vain kunnostetaan. Todella paljon edullisempaa ja edessä vielä "toinen kierros" huolettomia kilometrejä. Sama koskee muita moottorin ja vaihteiston kulutusosia kuten männänrenkaat ja laakerit.

Vaiheittain toimien ja hankkien tietoja pyörän ominaisuuksista voi päätellä kunkin kohdan osien keskimääräisen vaihtovälin. Voi tietysti olla että vanha pyörä ei enää kiinnosta ja se joutaa purkaamolle tai paaliin.

Eräät kriittiset kulutusosat
Kaasuvaijeri(t), jarrupalat, ajovalopolttimot, sytytystulpat, jne, on hyvä olla matkassa varalta varsinkin jos pyörä on jo ikääntynyt. Eräissä Euroopan maissa vaaditaan mukana olevaksi muunmuassa sarja polttimoita ja heijastimella varustettu kirkasvärinen liivi sakon uhalla. Myös kalibroitu alkometri vaaditaan, ainakin Ranskassa.

Useimmissa pyörissä kaasuvaijerin vaihto on tehty helpoksi. Jos on muitakin vaijerikäyttöisiä kohteita kuten kytkin niin siihenkin on hyvä varautua. Uutena vaijeri kestää pitkään mutta vääjäämättä sekin kuluu ja katkeaa joskus.
Pitkälle matkalle lähtiessä kannattaakin vaihtaa vaijerit jo ennen lähtöä uusiin jos epäilyskin että vaijeri(t) on ikääntynyt. Ei ole iso ponnistus eikä kalliskaan.
Ketjuvetoisissa pyörissä toisiovetoketjun kunto on tärkeä. Jo kulumisensa aloittanut ketju voi ikääntyä loppua kohti moottoritievauhdissa todella nopeasti. Uusi ketju paikalle jos on pitkä matka edessä. Myös sen voiteluaine on tarpeellinen matkavaruste.

Pidempään samalla tai samanlaisella  pyörällä ajanut tietää missä tahdissa pyöränsä kuluttaa kulutusosia kuten jarrupaloja. Edessä, jos on tuplalevyt, on palojen kuluminen vähäisempää mutta takajarrun palat saattavat kulua nopeastikin joten kannattaa harkita varapalojen mukana pitämistä tai ennakkoon uusien palojen asentamista. Ne käytetyt palat voi käyttää loppuun myöhemminkin. Jarrupalojen vaihto onnistunee kotiasentajaltakin.

Rengas voi puhjeta. Siihen on erilaisia paikkasettejä ja täyttöpulloja. Tubeless-paikkasarja on usein moninkertaisesti hintansa arvoinen kun sitä tarvitsee.

Renkaiden valinta ja vaihtotaajuus
Eri pyörämallit ja ajotavat kuluttavat renkaita eri tavalla. Niidenkin kanssa voi ennustaa kulutuspinnan kuluneisuuden pohjalta milloin pitää laittaa uutta alle. Jos pintaa on takakumissa vielä yli 3 millimetriä voi sillä ajaa nurkka-ajoa huoletta mutta on vaihdettava jo ennakoivasti mikäli matka suuntautuu ulkomaille. Varsinkin pohjoinen suunta ja erityisesti Norjan tiestö syö kumia vauhdilla. Samoin vauhdikas moottoritieajo Saksassa. Toki uusia renkaita saa myös matkan varrella arkipäivisin. Mutta ei joka kylässä eikä siihen aikaan kuin olisi halu. Tämä on havaittu harmillisen usein kun on oltu porukalla liikkeellä.

Oma periaatteeni on laittaa talven aikana uudet renkaat alle mikäli on kulutuspinnan perusteella oletettavissa että kovin pitkään ei renkaalla pääse.
Toki olen sen verran nuuka että jos renkaassa on vielä sopivasti jäljellä kulutuspintaa niin sen voi ajaa kevään likaisilla ja karheilla asfalteilla loppuun. Vasta kesäkuussa uusi kumi alle. Ja pitkälle reissulle uudet jo heti lähtiessä. Vanhat voi ajaa loppuun myöhemmin.

Liian hyvät renkaat?
Siitäkin on keskusteltu että hankkivatko monet motoristit, käyttötarkoitus huomioiden, liian hyviä ja kalliita renkaita? Kun useimpien ajotapaa seuraan niin näyttää siltä että kalliit renkaat kuluvat vain keskeltä. Kuten itsellänikin ja liki kaikilla matkamoottoripyöräilijöillä. Kaarrenopeus on siis maltillinen koska kallistusta ei paljon tapahdu. Matkanteossa myös voimakkaita kiihdytyksiä on harvoin. Ohitukset tehdään isolla vaihteella ja rauhallisesti. Matkanteossa mutkainenkin tie ajetaan sopivalla tilannenopeudella. Matkustamisessa moottoripyörällä matkan teko on se Asia. Ei niinkään perille pääsy jossain tietyssa ajassa.

Monille renkaille luvataan erinomaista kaarrepitoa ja sadekelin pitoa. Aikanaan kävi radalla ja käytin, silloin yli 20 vuotta sitten, senaikuisia laadukkaita renkaita ja oli tyytyväinen niiden kiihdytys-, jarrutus- ja kaarrepitoon kuivalla ja märällä radalla. Myös maantiellä tuntui turvalliselta.

Nyt kun radalle ei ole hinkua (Vaikka tallin perällä siihen soveltuva pyörä onkin.) niin olen siirtynyt käyttämään keskihintaisia ja halpoja renkaita. Niilläkin on ihmeen hyvät ajo- ja pito-ominaisuudet. Merkkejä: Shinko, Kenda, Deli, jne. Myös Michelinillä, Pirellillä ja Metzelerillä on edullisia renkaita tarjolla. Niitä myy muunmuassa Motonet.

Minulta on usein kysytty että mitäs sitten kun asfaltti on märkää? Ei oikeastaan mitään. Ehkä kiertoliittymissä ja moottoritien jyrkkäkaarteisissa rampeissa kannata kallistaa kovin runsaasti mutta matka-aikaan se ei juurikaan vaikuta. On monia muita tilanteita joista huippurengaskaan ei selviä: savi, hiekka, öljy, asfaltissa liukas paikka tai paikkaamaton ura, lätäkkö, jne. Epäilen että moni ajaa huippurenkaillaan aivan yhtä nätisti kyseisissä olosuhteissa. Tarpeetonta riskinottoa vältellen.

Eturenkaita kuluu kaudessa keskimäärin puolitoista pääasiallisessa ajopyörässäni. Jos uusi merkkirengas maksaa 100€ ja tavallinen 50€ niin olen katsonut ajotavalleni sopivaksi juurikin sen halvemman. Jarrutukset tuntuvat ihan yhtä reippailta. Takarengas California 1400 GTS:ssä kestää pidempään.
California Adamantilla, jolla tulee vähän ajoa kaudessa, noin 1500 km, tulee renkaanvaihtoa todella harvoin.

Kun tietää että ei ole "state of the art" -renkaat alla niin osaa jo ennalta suhtautua miten ajaa.

ABS ja renkaat
Pyörässäni on ABS-jarrut jotka voi kytkeä pois mutta en ole tehnyt sitä kuin kokeeksi. Onnistuu se perinnejarrutuskin vielä. Nyt kasvaa sukupolvi joka ei ole jarruttanut muilla kuin ABS-jarruilla. Niitähän on ollut premiumpyörissä jo 80-luvun lopusta ja nyt, lainsäädännön pakottamana, kaikissa uusissa moottoripyörissä. Nykyinen on ensimmäinen ABS-pyörä minulla. Edellisen kun ostin niin sain valita kumman otan. ABS-malli oli kalliimpi niin päätös oli helppo.
Kun teen ABS-jarruilla täysjarrutuksen niin tunne on että ei oikein pysähdy. Niin se onkin. Ilman ABS:sää pysähtyy äkkiempää ja lyhyemmällä matkalla. Mutta sateella tai likaisella tiellä siitä voikin olla suuri apu. Ja lähes ainahan voi väistää. Pitää muistaa käyttää työntöohjausta. Ainoa tapa jolla moottoripyörän saa nopeasti muuttamaan suuntaa.

Ehkä sekin että en ole kaatunut katupyörällä koskaan vauhdista jos ei hirvikolareita oteta lukuun. Muutamaa muiden kaatumista/ojaanajoa olen läheltä seurannut ja ne kaikki johtuivat ajotaidon puutteista. Väärin suoritettu jarrutus tai työntöohjauksen oppimattomuuden vuoksi hartiat "jäässä" suoraan mutkassa ulos.
Joskus opetettiin että kaatumistakin pitäisi harjoitella. Takajarrulla pyörä nurin ja noustaan pyörän päälle ettei laahauduta asfalttia vasten. Taitaa olla se asia hieman mennyttä aikaa....

Toivottavasti pystyn vielä pitämään ajotaitoni yllä jatkossakin joitakin vuosia. Keväällä pitänee mennä jälleen ruosteenpoistokurssille tai sitten ainakin treenata Kerhon pihassa jarrutuksia, väistöjä ja hidasajoa. Jälkimmäinen taito on yllättävän tärkeä. Siinä kehittyy tietynlainen herkkyys pyörän liikkeiden reagointiin.

Auton renkaiden käyttö
Kahdessa pyörässäni on auton renkaat takana. Kulutuskestävyys on hämmästyttävä verrattuna mp-renkaaseen eikä ajettavuus juuri kärsi vaan on vain hieman erilaista. Jarrupito on erinomainen. Renkaan täyttöpaine ratkaisee paljon mutta on liki samoja lukemia kuin on mp-renkaassakin. Lisäksi auton nykyaikainen, urheilullinen vyörengas on varsin edullinen jos verrataan saman mitoituksen omaavaan mp-kumiin. Kulutuspinnan kumimäärä on paksumpi kuin mp-renkaalla ja sitä on leveälti.
Eturenkaiksi olen laittanut moottoripyörään taakse tarkoitettuja renkaita pyörimissuunnan vaihtamalla. Kestävät pitkään eturengaskäytössä. Hallintaongelmia ei ole esiintynyt. Tien uraisuuskin haittaa vähemmän hieman erilaisesta profiilista johtuen.

Auton renkaan asennus
Jos pyörässä on sellainen takavanne johon auton sisärenkaaton rengas sopii ja sillä ajetaan enimmäkseen matka-ajoa niin en näe merkittävää estettä käyttää henkilöauton pyöreäolkaista kulutuspinnaltaan kokolailla symmetristä kesärengasta. Lainsäädäntö sallii tämän.

Rengas-, rahan- ja ajansäästövinkkejä
Uudella takarenkaalla ajaa kyllä, esimerkiksi, Italiaan mutta ei välttämättä enää takaisin. Kokemuksesta tiedän. Laivamatka ja junakyyti voi olla ratkaisu, koko matkan ajamisen sijaan, säästää rengas- ja polttoainekuluissa mennen ja tullen. Lisäksi matka taittuu myös öisin. Näin olen menetellyt viimeaikoina prätkäreisuilla etelään. Alpeilla pääsee kuluttamaan renkaan syrjiäkin. Vaikka laiva- ja junamatkat maksavatkin niin polttoaine-, rengas- ja majoituskulut tulevat kuitatuiksi. Kannattaa keskittyä oleelliseen ja säästyy lisäksi tylsältä moottoritiematkalta. Silti jää ajettavaksi kaikkia tietyyppejä ihan riittävästi.

Myös pyörän lähettäminen rahtina ajelukohteeseen voi olla erinomainen tapa. Varsinkin jos aikaa on käytettävissä vähän. Pyörä matkaan hyvissä ajoin. Paikalle lentokoneella ja ajelut kohteessa ja sama toisinpäin.

Lisään kuitenkin tähän että kauas ajamalla myös tuntee olevansa kaukana. Se vain vaati aikaa ja rahaa. Valitettavasti nykyään on aika ja raha kytketty kovasti toisiinsa.

Kirjallisuus
Moottoripyörän mukana tulee kirjallisuutta. Sen läpikäyminen ja ymmärtäminen on tärkeä asia. Siellä on kirjattuna paljon pyörän ylläpitoon tarkoitettua tietoa.
On ymmärrettävää että pyörän saapuessa talouteen ei ole ensimmäisenä prioriteettinä lukea kirjaa. Mutta monelta ennalta arvattavalta murheelta ja menolta voi välttyä Omistajan Käsikirjan tietojen avulla. Pitkillä matkoilla on hyvä olla virallisten papereiden ohella mukana myös teknistä tietoa sillä jos tulee vikaa pyörään niin merkkihuoltoa ei välttämättä löydykään ja homman voi joutua teettämään jossain nyrkkipajassa. Vaikka internetlinkki korjaamokäsikirjaan sillä kielellä missä maassa on kulkua. Esimerkiksi joissain Balkanin maissa ei välttämättä ole kaikkien merkkien merkkihuoltoja.

Kun pyörä menee vaihtoon niin kirjallisuus ei seuraakaan kun se on jo hukattu, vaurioitunut tai vain unohtunut matkasta. Tieto ei tavoita seuraavaa omistajaa.

Asiaa pelastaa suurelta osalta internet. Sieltä voi etsiä ilmaisversiota tai maksullista kirjallisuutta. Jos hyvin käy niin löytyy ilmaiseksi interaktiiviset ohje-, huolto-, korjaamo- ja varaosakirjat. Näitä on tarjolla yllättävän hyvin ja niiden käyttö helppoa monellakin tavalla: on sanahakutoiminto ja perushakemisto josta klikkaamalla saa asianomaisen kohdan nähtäväkseen. Sellaisen voi myös ladata omalle tietokoneelleen.

Itselläni on miniläppäri mukana pidemmillä reissuilla. Se ei paljoa tilaa vie mutta sillä voi auttaa itseään, kaveria ja joskus on tarvinnut auttaa uppo-outoa turistiakin kun hänellä on ollut ongelmia. Kännykkäkin korvaa läppärin mutta sillä on hankalampaa tehdä syvällisempiä tutkimuksia ajoneuvon tiedostoissa eikä siinä välttämättä ole muunninohjelmia tai asinamukaista liittymää eri kaapeleille. Toistaiseksi en ole tarvinnut reissun päällä omiin pyöriini tietokoneavustusta. Mutta joitakin asetuksia olen muuttanut.

Tietokone huoltoapuna
Taidan olla kuitenkin ylläolevassa asiassa edelläkävijä omille pyörilleni. Ei voi luottaa hataraan päähänsä momenttien, välysten, ym mittojen tai määrien suhteen.
Naureskelua saan osakseni. Toisaalta on sitten ilo neuvoa muita heidän ongelmissaan. Netista on saatavana ilmaiseksi korjaamokirjoja ja muuta tarpeellista.

Lisäksi tietokoneesta ja sen ohjelmista on hyötyä muutoinkin muistiinpanojen ohella kun myös säätäminen tehdään tietokoneella.
Olen selvästi huomannut että saan kummastuneita ja epäuskoisia ilmeitä kun kerron että osaan ohjelmoida eräitä moottorinohjausjärjestelmiä. Lähinnä niitä järjestelmiä joita on tai on ollut omistuksessani olevissa pyörissä. Mutta yksinkertaisimpia vuosituhannen alun järjestelmiä myös joita ei itselläni ole ollut. Periaatteet ovat samat järjestelmästä riippumatta.

Ei siis ole mitenkään vierasta kytkeytyä uusimpienkin mallien järjestelmiin ja muuttaa asetuksia ja suorittaa toimintoja joita tehdään tyypillisesti vain tehtaalla. Edes maahantuojien korjaamoissa ole sellaista tekniikkaa. Siellä voidaan vain etsiä vikoja ja asentaa tehtaalla tehtyjä asetuksia. Mutta vain englannin kielellä. Itse pystyn paljon yksityiskohtaisempaan tutkintaan  ja säätämiseen suomenkielisellä ohjelmalla. Esimerkiksi mennävuosien pyörissä oikoa niin kutsuttuja saastekuoppia ruiskutus- ja sytytyskartoissa.

Pääasiassa tietokone asianmukaisine ohjelmineen on hyvä apuväline kun sitä tarvitaan vianhakuun. Se on tyypillistä työtä silloin kun ajotietokoneen näytölle tulee teksti: URGENT SERVICE tai pelkkä SERVICE ja punainen kolmio syttyy. Pyörä voi myös asettua vikasietotilaan ja sallii käynnistämisen. Silloin on mahdollista ajaa hitaasti pois pahasta paikasta.
Sen jälkeen on luettava vikalogi jossa on suomeksi lyhyt selostus viasta ja sen vikakoodi. Tai useita vikailmoituksia. Jotkin viat generoivat lisää vikailmoituksia. Akkuvika on tyypillinen monivikalähde. Voi tulla ilmoitusta starttiviasta, alhaisesta jännitteestä, lambdavirheestä, ym. Vaikka ilmoituksia tulee useita voi sen takia riittää alkuperäisen vian eliminointi korjaamalla. Toki vikalogi tyhjennetään ilmoituksista että matka voi jatkua kun vika on korjattu niin mittariston SERVICE-ilmoitus katoaa ja pyörän ohjelmisto asettuu normaalitilaan ja ajaminen onnistuu jälleen.

Säätämisen avulla (GuzziDiag) olen säästänyt paljon rahaa sen lisäksi että olisin ostanut säätöpalvelut saati sitten sen suhteen että pyörä on toiminut paremmin, kuluttaa merkittävästi vähemmän polttoainetta ja antaa tehoa enemmän niin tarvitessa. Säätöhommiin on toistaiseksi riittänyt 50€ maksanut vanha läppäri, ilmaisohjelmia läjä jotka pyörivät Windows XP:n komennossa. Lisäksi pari kytkentä- ja muunninkaapelia. Ei siis mitään huipputekniikkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti