keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Centauro V10 Kunnostus ajokäyttöön Osa 20

Muistutettakoon että piti tehdä perusteellinen remontti eli katteet maalaukseen, runko ja sen osat pulverimaalukseen, alumiiniosien kiillotukset, perusteellinen huolto, jne. Oikein mikään näistä ei toteutunut paitsi purkaminen osiksi. Purun jälkeen tuli ilmoitus harrastetilan irtisanomisesta kiinteistön omistussuhteiden muutoksen seurauksena. Siksi kasaan nyt osat pääosin siinä kunnossa kuin ne ovat olleetkin. Vain pieniä parannuksia ehdin tekemään. Kunhan saan osat kiinni ja pyörän siirrettyä väistötiloihin.

Pienosien palautusta paikoilleen ja rakenteiden kunnon tarkastelua.

 ECU kansi auki.

Huomasin moottorinohjauslaitetta siirtäessäni että sen peltinen kansi oli irronnut liimauksistaan. Aiheuttaa vanhan liiman rapsuttelua pois ja uutta liimausta. Laitteen sisällä on ollut vettä. Kuvassa oikeassa yläkulmassa näkyy hapettumaa. Silloin kuin pyörä on ollut sivujalalla on vesi seisonut juuri tuossa kohtaa. Sitä on ollut kulmassa noin 2 cm paksuudelta. En liimaa kantta ennen kiinni kuin on selvillä toimiiko laite ja tarvitseeko tehdä säätötöitä. Vesi on yltänyt piirilevyn yläpintaan asti.

Tyypillistä yhdeksänkymmentäluvun alun teknologiaa eurooppalaisissa moottoripyörissä.

 Moottorinohjausyksikön, ECU:n, tunnistetarra.

Jäljistä päätellen se on hiertänyt alustaansa. Kiinnitys on kumeilla alustaansa. 
Tunnistetiedot ovat kuitenkin näkyvissä. Moottorin tyyppimerkintä on laitettu Dymo-tulostimen tarranauhalla päälle liimaamalla "KK".

Johtimet etsivät paikkaansa.

Tähän pieneen tilaan tulevat molemmat moottorinohjausyksiköt sekä sulakkeet ja kaikki releet sekä erinäisiä kytkimiä. Takarunko on ohutta lattarautaa ja sitä vahvistaa hiilikuidusta valmistettu pohjalevy. Osia en ryhtynyt maalaamaan sillä jossain vaiheessa tulevaisuudessa toivon että pääsen tekemään perusteellisen remontin kaikille rakenteille.

Lataussäädin lampun alla.

Siirsin lataussäätimen rungosta etuhaarukkaan parempaan paikkaan jäähtymisen kannalta. Pyörän historian aikana on yksi säädin päästänyt savut. Siksi parempi paikka.

Laturin ja ahtimen hihnan suojakotelointi.

Takarungon ja takalokasuojan hiilikuiturakennetta.

Vasemmassa sivussa näkyy iskunvaimentimen säiliö ja säätönupikka. Toinen säätö on keskellä iskunvaimentimen alapäässä. Jousipaine säädetään muttereilla.

Perävaihteen huohotusletku.

Kun kardaanitunnelia ei ole niin perän huohotustakaan ei ollut. Kovassa ajossa saattoi tulla tiivisteen välistä öljyä ulos. Tein jo 90-luvulla huohotuskanavan ja satunnainen vuoto loppui.

Takapyörän napa.

Vasemmalla kumivaimennin koottuna ja oikealla sen päälle tuleva vetolevy. Liukupinnat hyvin mutta ohuesti voideltuna. Akselin juuressa O-rengas.

Vetolevy asennettuna ja kitkavaimentimen kitkalevy.

Kansilevy on vielä asentamatta.
Tällä rakenteella vähennetään kumivaimentimen aiheuttamaa resonointia tietyissä tilanteissa.

Jarrulevy asennusvaiheessa.

Takapyörä on päivän päätteeksi koottu ja asennettu paikoilleen. Sen irrotus ja kiinnitys on yksinkertainen toimenpide ja tapahtuu nopeasti niin haluttaessa.

Jatkuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti