torstai 11. toukokuuta 2017

Juuttuneen ruuvin irrotus: Pari vinkkiä

Vanha on ongelma
Moottoripyörää huoltaessa tulee, vallankin vanhempien laitteiden osalta, vastaan aukeamaton ruuvi. Yleensä asia huomataan vasta silloin kun ruuvin kanta on jo pilalla. Kantatyyppi joka on tavanomaisissa rakenteissa, kuusio, kuusiokolo, talttapää, ristipää, torx tai jokin muu, on ainoa kunnon kohde avata ruuvi. Kannan menettäminen tekee hommasta hitaan tai, mahdollisesti, kalliin.

Urakanta
Avaintyyppiä talttapääksikin kutsuttu. Avaimen kärjen koko pitää olla kokolailla sama tai aivan hieman kapeampi kuin ruuvin kannan halkaisija. Avaimen pitää täyttää myös kannan uran leveys. Silloin saadaan maksimaalinen tartuntavoima. Lisäksi ennen avaamista on ruuvin kannan ura puhdistettava. Tämä pätee myös kaikkiin muihinkin ruuvinkantatyyppeihin. Valitettavasti, ihan ammattimiestenkin verstaissa näkee työkalyhyllyssä kuluneita "meisseleitä". Siitä ei kannata ottaa oppia sillä niillä kuluneillakin on käyttötarkoituksensa. Ne hyvät ja kalliit lienevät vetolaatikostossa suojassa likaantumiselta. Meisseleitä on eri pituisia. Yleensä kannattaa käyttää kohtuullisen pitkää avainta sillä silloin on helpompi hallita sen suuntaa kohtisuoraan ruuvin kannan suhteen.

Ristipääkanta
Kyseistä kantatyyppiä on useita ja useissa tyypeissä useita eri kokoja. Pitää olla ensinnäkin oikea avaintyyppi ja siitä oikea koko jonka määrittelee kannan mallin ja koon. Yleisimmät koneenrakennuksessa käytettävät tyypit ovat Phillips (PH) ja Pozidrive (PZ) joskus ne näyttävät kovin samanlaisilta mutta niissä on rakenteellinen ero. Lisäksi vielä eri koot. Jos ei ole varma tyypistä eikä koosta niin kannattaa käydä rautakaupassa ostamassa sekä PH- ja PZ- ruuviavainsarjat. Sovittamalla molempia samaan, puhtaaseen kantaan huomaa kyllä mikä koko ja tyyppi on siihen sopivin. Kärjen pitää, ehyessä kannassa, olla jämäkästi heilumatta. Nykyään on saatavissa vaihtokärjellä olevia avainsettejä. Tosin halvimmat voivat olla mitoitukseltaan ja lujuudeltaan kyseenalaisia.

Torx ja kuusiokolo
Ovat erinomaisia keräämään ruuviensa avainkoloihin likaa joka kasaantuu sinne kolon pohjalle. Pesuaine, puhdistuspiikki ja paineilma ovat hyviä apuvälineitä puhdistuksessa. Nimenomaan ennen ensimmäistäkään avausyritystä. Usein näkee että kuusikolon pohjassa on kovettunut "täyte" joka näyttää kolon pohjalta. Kannattaa kuitenkin varmistaa josko syvyyttä löytyisi lisää. Kuusiokoloja on sekä tuuma- että millimitoituksella. Venäjä, Kiina ja Japani luottavat metriseen mittajärjestelmään, Eurooppakin pääosin pois lukien taannoinen Brittien ja entisten alusmaidensa tapa käyttää tuumaisia mittoja kuten myös USA:ssa oli tapana. Metrisyys on nykyään yleisempää.
Torx-kokoja ei ole kuin yhtä standardia jota pidän pienenä ihmeenä tässä hajautuneessa työkaluvälinemaailmassa.

Vahingon välttäminen
Nuljaantuneeseen tilanteeseen ei ruuvia pidä päästää koska ruuvin kanta on ainoa kunnollinen käyttöliittymä ruuville. Aukaisumenetelmiä on useita. Jos tietää että kotona tai tallissa ei ole työvälineitä avata nuljaantunutta ruuvia niin miksi sitten ne on aina nuljattu ennen kuin ne tuodaan ammattilaiselle avattaviksi. Ei ole loogista.

Kierteiden puhtaus
Aina kun asennetaan ruuveja varmistaudutaan että kierteet ovat puhtaat ja kunnossa. Likaista ruuvia tai kierrereikää ei kannata asentaa. Ruuvit voi pestä ja pyöräyttää tarvitessa kierrepakalla puhtaaksi jos on ruostetta tai piintynyttä likaa. Uusi ruuvi parempi. Pitää myös havainnoida mikä ruuvin lujuusluokka on kyseessä. Lujuusmerkintä on ruuvin kannassa. Isompi lukema tarkoittaa isompaa lujuutta eli kovempaa ja sitkeämpää terästä. Kierretappi kierrereikään auttaa lian irrotuksessa ja kierteen laatuun. Lisäksi paineilmaa saamaan irronneen metallin ja lian pois reiästä. Kierrepakalla tai kierreviilalla sekä teräsharjalla voi puhdistaa ruuvien kierteet mikäli ei ole suositeltavimpia uusia ruuveja käytettävissä.

Voimaa ei tarvita
Kierteet tulee olla siinä kunnossa asentaessa että ruuvit ja mutterit pystyy pyörittämään sormivoimin paikoilleen. Vasta kiristämiseen tarvitaan hieman voimaa. Jos ruuvi pyörii tahmeasti tai pyörittäminen vaatii voimaa vaikka ruuvi on jo auki tai kiinni menossa on se merkki siitä että kierteet eivät ole hyvässä kunnossa.
Jos vain mahdollista on kuluneet, ruostuneet tai muutoin hapettuneet ruuvit kannattaa hylätä ja hankkia tilalle samanlaiset uudet samoja lujuusluokkia noudattaen.
Alhaisimmissa lujuusluokissa voi alkuperäiset sinkityt teräsruuvit korvata ruostumattomasta teräksestä valmistettuihin. Varsinkin silloin kun ne ovat näkyvissä paikoissa.

Avaaminen keskeytyy
Tyypillinen ilmiö varsinkin haponkestävien ja muiden ruostumattomien ruuvien tai mutterien osalta mutta myös muut ruuvit voivat jumiutua vasta vähän matkaa ulos kierrettäessä. Väkisin kierrettäessä ruuvi katkeaa. Silloin kierrereiässä on tapahtunut kiinnileikkautuminen. Sitä voi merkittävästi ehkäistä etukäteen voitelemalla tai viimeistään silloin kun avatessa alkaa vähäkin ahdistamaan. Voitelun jälkeen odotetaan sen vaikutusta turhaan kääntelemättä ruuvia. Kun on varma että ohut voiteluaine on edennyt ongelmakohtaan kierretään ruuvia varsovasti kiinnipäin hieman, alle puoli kierrosta riittää, lisätään voidetta kierteeseen ja odotetaan. Ruuvia voi ryhtyä kiertämään ulospäin. Jos se kiertyy helposti tai vain vähän vastustaen on toimenpide onnistunut ja ruuvi aukeaa. Kierrereikä vaatii kunnostuksen ennen uuden ruuvin kiertämistä.

"Läpireikä"
Jos ruuvi ulottuu kappaleen toiselle puolelle ja siellä on hapettumaa kuten ruostetta pitää se ennen avaamista puhdistaa. Pätee myös ruuveihin joissa on mutteri päässään. Mutterin halkaisija on kätevä laite.

Ammattilaisen keinot
Jos ei normaalilla ruuvin lujuuden mukaisella väännöllä aukea niin pitää koittaa muita keinoja aukaisuun jos niitä on tiedossa. Tai viedä alan ammattilaiselle. Säästyy työaikaa kun kanta on kunnossa josta vääntää heti kun ruuvi on saatu yhteistyökykyisemmäksi. Aikaa menee vähemmän ja hinta tehdystä työstä on myös vähemmän. Eikä pidä ottaa nokkiinsa siitä että asiakas lähetetään kahville toimenpiteen ajaksi. Joskus kohde voidaan ottaa sisään pidemmäksikin aikaa sillä aika edistää ruuvin irtoamista. Äkkiseltään menetelmät voivat vaikuttaa aika hurjilta. Toisaalta, jos ammattilainen rikkoo jotain avatessaan huonoa rakennetta, ei se ole hänen syynsä. Mutta hänellä on myös yleensä keinot korjata tai korvata rakenteita yhtä hyviksi kuin olisi ollut alkuperäinenkin rakenne.

Liika vääntö on pahasta
Tyypillisesti on ensimmäinen keino koittaa vääntää ruuvia auki. Jos se ei aukea kohtuullisella vääntämisellä pitää ottaa aikalisä sillä nuljautunut kanta tai katkennut ruuvi on moninkertaisesti isompi ongelma. Ruuvit kannattaa ottaa auki ehyinä. Pitää siis käyttää materiaalia rikkomattomia menetelmiä. Niitä on useita. Ehyttä kantaa pitää vaalia kuin kipeätä suvunjatkamiselintä.

Katkennut ruuvi
Jos ruuvi katkeaa sisään kierrettäessä on se yleensä helppo homma mikäli ruuvi ei ole kiinnileikkautunut kierteeseensä. Onnistuu vastapäivään leikkaavalla sopivan kokoisella poralla tai tavallisella poralla ja vastakierretapilla. Toimenpide on aivan erilainen jos ruuvi katkeaa sisään avatessa. Silloin vastakierretapista ei ole yleensä kun harmia. Poratessa on ehdottomasti porattava ruuvin suuntaisesti. Kun jämäosa on porattu puhki asti (sisäkierre on aina pidempi kuin ruuvi umpiperässäkin) voi liuottamista jatkaa sitä kautta. Vastakierretapeissa on se ongelma että mitä lujempaa niitä kiertää sitä tiukemmin ruuvi pureutuu kohteeseen. Varsinkin pienet ruuvit. Kierreosa pitää siis saada yhteistyökykyiseksi irrottamista ajatellen ja minimoida voiman tarve. Katkennut vastakierretappi on hankala. Kovaa ainetta vastaan on oltava vielä kovempi terä. Yleensä siinä vaiheessa amatöörin keinot loppuvat.

Liiallinen kiristysmomentti
Aiheuttaa useimmiten materiaalivaurioita. Itse kohteesta voi mennä kierre. Erityisesti pehmeät metallit kuten alumiini antavat herkästi periksi. Minimimitta kierteen pituudelle on 1,5 kertaa ruuvin kierteen halkaisia. Se on ehdoton minimi teräsrakenteessa. Pehmeissä metalleissa kertoimet 3:sta ylöspäin alkavat pitää. M6-ruuvi (Kierteen ulkohalkaisija 6 mm.) kierretään alumiinissa olevaan kierteeseensä ainakin 18 mmm:n syvyyteen. Lujuusluokasta riippuen on kullekin kierretyypille olemassa maksimikiristysarvo eli kiristysmomentti. Metrinen karkeakierre. Näitä ruuveja ovat ne tavalliset vastaan tulevat ruuvit ja mutterit.

Virheellisen korjauksen ongelmat
Vinoon porattuja epäonnistuneita kierteenirrotusyrityksiä olen yhdelle elämälle nähnyt tarpeeksi. Niiden irrotus onkin sitten jo hankalampaa ja vaatii järeämpää kalustoa kuten tarkkuusporakonetta ja terää jossa on tasoleikkuinen pää eli se ei leikatessaan suuntaa vinon reiän suuntaisesti kuten tavallinen pora. Usein kohdetta joutuu purkamaan lisää että saa kohteen kiinnitetyksi tarkkuusporakoneen tasoon. Siitä kertyy kustannuksia: kallis kone ja aikaa tärvääntyy.

Suuntausvirhe
Lisäksi on ne reiät joihin on jäänyt osa ruuvia ja niitä on yritetty epätoivoisesti kierteittää. Kiinnitys tulee väärään kohtaan ja/tai vinoon eikä ole pitävä. Osa ruuvia voi olla jäänyt reikään.

Ajankäyttö on tarpeen toisinaan
Jos on aikaa, kannattaa aloittaa oletettujen jumiintuneiden ruuvien käsittely jo viikkoja ennen ruosteenliotusöljyllä. Jos osa on saanut olla paikoillaan pitkään niin pitkään kestää liotuskin. Pelkästään se helpottaa hommaa.

Kiire pois
Hätäily ja tiukka aikataulu voi tulla kalliiksi. Aika oikeiden menetelmien ja aineiden kanssa toimiessa on tärkeää. Särkeminen on helppoa mutta korjaaminen ottaa aikaa ja mahdollisesti rahaakin.

Lämmittäminen
Usein suositellaan kuumentamista hehkuvan kuumaksi. Se ei yleensä johda muuhun kuin kohteen pehmenemiseen (Lämpöpäästyminen) ja voi hankaloittaa seuraavia vaiheita mutta yhdessä ruosteenpoistoöljyn kanssa kohtuullinen lämmittäminen sen sijaan tehoaa: umpiperästä tulee lämmöstä laajennutta kaasua pois ja kun lämpimään kohteeseen (Ei siis edes punahohtoiseen.) suihkaisee öljyä niin kohde jäähtyy ja imaisee sisäänsä öljyä. Malttia eli aikaa pitää olla. Ja toistoja.

Korroosion voittaminen
Ruoste ja muut hapettumat sekä monet keskilujuiset ruuvilukitteet aukeavat usein napauttamalla ruuvin kantaa kohtisuoraan. Kuusiokoloissa ja vastaavissa kannan syvennyksen pohjaan. Toimenpide ei riko, oikein tehtynä, mitään tärkeää. Myös kannan sivuttain kolauttaminen vasaran ja tuurnan avulla rikkoo hapettuman tai liiman kannan ja kiinnitetyn kappaleen välistä.

Kun avain ei riitä
Joskus, jos kanta on jo työkalulle kelvoton, kannan poistaminen auttaa. Irrotettava kansi irtoaa ja ruuvin vartta jää näkyviin riittävästi että siitä saa kiinni.
Jumiintunutta ruuvia irrotettaessa on tehtävä arvio työjärjestyksestä. Ensin miedot keinot ja viimeisenä vasta aikaa ja vaivaa kuluttavat menetelmät.
Kuusiokoloruuvi on helppo: M8 kuusiokoloruuvin kantaan tarjotaan 8 mm:n poraa kunnes kanta irtoaa. Sen syvemmälle ei tarvitse porata. Tosin 8,8-lujuutta kovemmat ruuvit tarvitsevat jo parempaa porakalustoa.

Kelvottoman kannan korjaaminen
Usein ehdotetaan että hitsataan mutteri tai vääntörauta kantaan. Sekin voi toimia toisinaan. Uppokantaruuvit ovat vielä hankalampia mutta jos vaurioitunut kanta on tason yläpuolella voi siihen tehdä rautasahalla hahlon isolle ruuvimeisselille.
Myös kannan ulkokehältä voi koittaa kolauttaa kantaa hieman sivuittain ja sen jälkeen yrittää kiertää lyöntituurnan avulla kannan ulkokehältä aukipäin.

Pienet kierteet hankalia
Pienen ruuvin, M8, M6 ja pienemmät, katkeaminen tasopinnan alapuolelle on ongelmallisinta. Siihenkin on käteviä menetelmiä mutta jätän sen ammattilaisten tiedoksi. Sellaisesta saa syyttää vain itseään koska
silloin ei ole tehty tarvittavia ennakkotoimenpiteitä vaan käytetty voimaa jota ruuvi ei ehyenäkään kestäisi.

Jarruvaivat
Jarrujen ilmausruuvit ovat monissa vanhoissa vehkeissä ongelmallisia. Siihenkin auttaa ennaltaehkäisy. Ne kumitulpat ilmausruuvien päissä ovat tarpeelliset. Jos jarruja huolletaan huolto-ohjeen mukaan eivät ruuvit pääse jumittumaan ja niitä voi normihuollon yhteydessä vuosittainkin herkistellä. Jarruneste vaihdetaan neljän vuoden välein niin ilmausruuvit saavat liikuntaa. Kumitulppia voi ostaa kaupasta ilmausruuveja varten. Ilmausruuvin reikään pieni nökäre vaseliinia pitää tiivistyskartion kunnossa. Ilmausruuvia ei pidä irrottaa poraamalla kovin syvälle sillä silloin pilaa jarrusatulan alumiinivalussa olevan tiivistyskartion.

Ruuvit irti ehyinä
Ruuvit siis pitää, kovasti jumiutuneetkin, saada ehyenä pois niin homma etenee ja ei tule asiaa pajalle jossa laskutetaan tuntitöinä katkenneiden ja jumiintuneiden ruuvien irrotukset. Säästyy myös uusien kierteitten teolta. Itse en suosi lainkaan ylikokoon tehtyä kierrettä. Ehkä poikkeustapauksissa. Esimerkiksi M6 --> M7 -muutos on mieto mutta M6 --> M8 heikentää usein kiinnityskohtaa. Mieluimmin kierreinsertin asennus. Niitä on useita tyyppejä eri tarkoituksiin. Samalla kohteen lujuus paranee alkuperäisestä merkittävästi. Erityisesti pehmeiden materiaalien kuten alumiinin ja muovien osalta.

Voimakoneet
Pulttipyssyllä nuljatut kuusiokolo- ja torx-kannat ovat viheliäisiä kun vääntövoimaa ei saa kohdistetuksi ruuviin. Varsinkin kupukantaisiin ruuveihin. Kantaan hitsattu mutteri voi olla apu mutta silloinkin useimmat joutuvat lähtemään pajalle päin. Iskevät paineilma- ja sähkövääntimet ovat sepän yhteistyökumppaneita. Tuottopuolella. Niiden pääominaisuus on nuljata ruuvien kantoja varsinkin harrastelijan käsissä. Iskevissä koneissa ei saa käyttää 12-kulmaisia hylsyavaimia vaan aina 6-kulmaisia. Iskeville koneille on omat hylsynsä. Ovat paksumpia, parempaa terästä ja yleensä väriltään mustia. Sekä arvokkaampia johtuen lujemmasta teräksestä. Kättä ei saa pitää hylsyn ympärillä kun avataan tai suljetaan. Joskus voima hajottaa hylsyn...

Isku ja vääntö yhtä aikaa
Sen sijaan iskumeisseli on hyvä laite ja varsin edullinen. Sitäkin pitää osata käyttää. Sen mukana tulee yleensä yleisempien ruuvien kantaan sopivia kärkiä. Lisää voi hankkia jos tarvitsee erikoisempia. Iskumeisseli tekee kahta asiaa yhtä aikaa: täräyttää ruuvia päittäissuunnassa ja kiertää avaussuunnassa. Muuta taikaa siinä ei ole. Samat asiat voi tehdä ilmankin iskevää laitetta. Laitteessa on kaksi kiertosuuntaa: kun laite laitetaan ruuvin kantaan kierretään avaussuuntaan niin pitkälle kuin kuin laite itsessään kääntyy. Sitten voidaan iskeä.

Hellävaraisuutta pienille 
Pienille ruuveille on omat menetelmänsä ja isompia M10--> kokoja voi käsitellä iskevillä ruuvinavauslaitteilla mutta silloinkin järjen kanssa. Iskumeisseli toimii erityisen hyvin uppoknataruuveille.

Ennakointi
Ruuvien ja mutterien hyvinvointiin ja niiden myöhempään avautumiseen vaikuttaa muutama asia: jokaiselle ruuville tai mutterille on olemassa kierrekoon ja nousun mukainen momenttiarvo. Jos sitä ei ole ilmaistu esimerkiksi ohjekirjassa niin sille on olemassa yleinen tekninen momenttiarvo. Taulukoita löytyy. Esimerkiksi näin.

Ruuveja on eri laatuja
Kierreosiin on yleisesti merkitty sen lujuusarvo, esimerkiksi 8.8, ja mittaamalla selviää kierteen halkaisija ja niillä tiedoilla löytyy momenttiarvo taulukosta. Erikseen ovat erikoispultit kuten moottorin kannenpultit ja monet muut rakenneosien kiinnikkeet joille valmistaja on antanut omat arvonsa. Momenttiarvon ylittäminen rikkoo helposti joko osan tai pultin jolla osa on kiinni.

Jumiintumisen ennaltaehkäisy
Tavallisiin pultteihin laitetaan yleensä vaseliinia kierteeseen tulevan avaamisen varmistamiseksi. Ruuvin kiinnipysymiseksi eräissä kohteissa tarvitaa lievää, keskilujaa tai lujaa ruuvilukitetta. Jälkimmäistä ei harrastaja juuri tarvitse sillä sen käyttö vaatii varsin ehdotonta puhdistusta sekä avaaminen on erityisen työlästä lämmityksineen.

Ruuvit ja rakenne
Eräät metallit muodostavat keskenään ja kosteuden avulla sähköparin. Sellaista liitosta pitää välttää. Helpoimmin voi kyseistä syöpymiseen johtavaa vaivaa helpottaa voitelemalla ruuvin ennen asennusta. Galvaaninen syöpyminen uhkaa moottoripyörää erityisesti ajokauden alussa koska tiellä on vielä suoloja talven jäljiltä puhumattakaan talvimoottoripyörilystä. Mutta kyllä se kesäinenkin sade saa alumiini hapettumaan ja teräksen ruskettumaan ajan myötä.

Ruuvilukitteet
Erikseen ovat kierreosat joihin valmistaja haluaa käytettävän ruuvilukitetta. Kyseistä ainetta on montaa tasoa, eri olosuhteisiin ja materiaaleille sopivia. Tyypillisesti on saatavilla mietoa, keskilujaa ja lujaa ruuvilukitetta. Ruuvilukitteen käyttö edellyttää puhdasta ja öljytöntä liitosta. Jos ei erikseen asiasta ole muuta mainittu.

Pysyykö kiinni?
Ruuvilukitteiden lujuuden mukainen avausmenetelmä pitää myös tietää niin osaa avata oikealla tavalla ja menetelmällä rikkomatta mitään. Korkean lujuuden ruuvilukite on avatessa joskus hankala. Se kun tarvitsee lämpöä avautuakseen. Suosittelisin välttämään sellaisissa paikoissa joissa se ei ole aivan välttämätöntä.

Virheellinen kiinnitystapa
Jos jokin kiinnitysosa jatkuvasti löystyy on rakenteessa virhe. Tai jokin ympäristössä vaikuttaa rakenteisiin. Tärinä, iskurasitukset, lämpötilaerot, vaihteleva kuormitus ja kaikki mikä ei ole normaalia rasitusta. Normikierteen sijasta hienokierre ja lievä kierrelukite voi auttaa. Tai kierrelukite yleensä. Myös tuplamutteri toimii usein jos siihen on mahdollisuus. Tyylikkäin on lukitusaluslevy.

Eri "jumeja"
Ruoste on tyypillinen. Siihen syyllistyvät myös monet muut metallit. Silloin sitä kutsutaan hapettumiseksi mutta on pohjimmiltaan sama ilmiö kuin ruostekin. Hapen ja metallin oksidi jota suola ja vesi kiihdyttävät. Akkuhappo on myös hyvä ruostuttaja.

Kun jenka pettää
Kiinnileikkautuma on kitkasta johtuva vaiva. Se on yksi ikävimmistä ongelmista. Ruostumaton teräs on hanakka leikkautumaan ilman asianmukaista voitelua jos ruostumatonta kierretään ruostumattomaan. Toki alumiini kierrettynä alumiiniin on myös herkkä mutta harvinaisempi ilmiö käytännössä. Mutta muutkin metallit voivat, ilman voitelua, leikata toisiinsa. Kierteen laatu voi olla ratkaiseva. Messinki, ja muut keltametallit ovat usein hyviä terästä vasten kuten pakosarjan muttereina mutta jos kierre on tiukka ja mutteri kuumenee kitkan vaikutuksesta voi se leikata kiinni kesken kiertämisen. Kuuluu vain narahdus.

Liian syvään
Jos ruuvi on liian pitkä päättyvään kierteeseen on se ikävä kiinnileikkautumiseen verrattava ongelma. Päättyvä kierre ei ole loppuun asti kunnon kierrettä. Jos päättyvän kierrereiän pituus on 20 millimetriä niin 15 mm:ä kierrettä on sopiva pienien kierteiden osalta.

Mutteri jumi
Monta kertaa helpompi homma. Jos mutterin ympärillä on tilaa voi mutterin hioa tai sahata yhdeltä kantilta pois niin se ei pure enää ruostuneeseen kierteeseen. Samaan asiaan saa myös työkaluja: mutterin halkaisija. Se mahtuu hieman ahtaampaankin paikkaan. Saatavilla monia kokoja.

Oma kokemuskierrepäisestä osasta: Akseli jumissa
Muinoin tuli tehtäväkseni pitkään seisoneen ja sittemmin ajoon otetun moottoripyörän taka-akselin irrotus kenttäoloissa ja siksi puutteellisilla työvälineillä. Tapahtumapaikka rintamamiestalon piha Pohjois-pohjanmaalla. Kyseessä renkaan loppuun kuluminen kankaille asti. Uusi rengas oli mukana juuri siltä varalta. Lapinmatka Norjaan takana. Mutterin avaamisesta se alkoi ja toisen pään lukkopultin löysäyksestä. Akseli ei vain liikkunut mihinkään. Sitä lyötiin ensin timpurinvasaralla hellästi, ei vaikutusta.

Jakoavain, iso vasara ja moottoriöljyä
Työkalut suurenivat: painava sepän vasara seuraavksi ja koivuklapi päittäin välissä. Hikipäässä vuorotellen kopisteltiin. Ei liikettä. Paikalla olevaa öljyäkin valuteltiin.

Mutteri kovilla
Jo edellisessä vaiheessa oli akselimutteri laitettu kierteeseensä tasaan akselinpään kanssa. Päätettiin pelata "upporikasta ja rutiköyhää" eli harkittu lyönti pajavasaralla suoraan mutteroidun akselin päähän. Sen jälkeen akselimutteri vielä pyöri mutta akseli ei liikahtanut. Lisättiin isohko kivi massaksi takahaarukan toiselle puolelle. Uusi, harkittu lyönti, samaan kohteeseen. Kuului selkeä pamaus ja akseli liikahti. Mutterikin lähti vielä avaimella akselin päästä pois. Akseli ei edes pyörinyt.

Eestaas
Tässä vaiheessa laitettiin lisää öljyä kohteeseen ja kaadettiin pyörä toiselle kyljelleen. Hengenvetotauko. Vähiä eväitä nautittiin.
Akseli napautettiin toisesta päästään koivuklapin ja vasaran avulla takaisin lähtösuuntaansa jonne se meni varsin helposti. Voisi sanoa että oltiin jo voiton puolella. Taka-akselia saimme naputeltua haarukan akselireiän tasalle mutta sitten olisi tarvinnut tuurnaa. Toisella puolella oli jo akselin pää näkyvissä mutta eipä siitä kiinni saanut. Tarvittiin tuurna. Se löytyi etupyörän akselista. Se sentään irtosi isommin kiroilematta. Sen avulla varovasti naputeltiin taka-akselia syvemmälle ja välillä taas takaisin. Öljyä taas mukaan ja lisää naputtelua. Lähtihän se sieltä mutta tunteja oli kulunut.

Syyllinen esiin
Takapyörän napaan oli päässyt kosteutta ja laakereiden välissä oleva noin 10 cm pitkä väliholkki oli ruostunut akseliin kiinni ja ruosteinen akseli oli paksumpi kuin vasemman puolen pyöränlaakerin sisäkehän reikä. Se siellä ahdisti. Ruosteen poisto onnistui puukolla ja renkaanvaihdon jälkeen rasvattu akseli saatiin paikalle.

Jälkikorjaukset
Hienokierteitä piti korjailla sulkaviilalla sekä taka- että etuakselista. Koska laakeritkin olivat kokeneet kovia nekin vaihdettiin uusiin myöhemmin. Mutta päästiin omin voimin maailmalta pois. Työvoitto.

Muiden kokemukset
Jos tässä ei ole jonkun erityistä kierrekokemusta niin olen mielenkiinnosta sitä kuulemassa tai lukemassa. Saa laittaa komenttia alle tai ottaa muutoin yhteyttä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti