torstai 11. toukokuuta 2017

Juuttuneen ruuvin irrotus Pari vinkkiä

Moottoripyörää huoltaessa tulee, vallankin vanhempien laitteiden osalta, vastaan aukeamaton ruuvi. Yleensä asia huomataan vasta silloin kun ruuvin kanta on jo pilalla. Siihen tilanteeseen ei ruuvia pidä päästää koska kanta on ainoa kunnollinen käyttöliittymä ruuville. Aukaisumenetelmiä on useita. Jos tietää että kotona tai tallissa ei ole työvälineitä avata nuljaantunutta ruuvia niin miksi sitten ne on aina nuljattu ennen kuin ne tuodaan ammattilaiselle avattaviksi. Ei ole loogista. Jos ei normaali väännöllä aukea niin pitää koittaa muita keinoja aukaisuun jos niitä on tiedossa. Tai viedä alan ammattilaiselle. Säästyy työaikaa kun kanta on kunnossa josta vääntää heti kun ruuvi on saatu yhteistyökykyisemmäksi. Aikaa menee vähemmän ja hinta tehdystä työstä myös on vähemmän. Eikä pidä ottaa nokkiinsa siitä että asiakas lähetetään kahville toimenpiteen ajaksi. Joskus kohde voidaan ottaa sisään pidemmäksikin aikaa sillä aika edistää ruuvin irtoamista.

Tyypillisesti on ensimmäinen keino koittaa vääntää ruuvia auki. Jos se ei aukea kohtuullisella vääntämisellä pitää ottaa aikalisä sillä nuljautunut kanta tai katkennut ruuvi on moninkertaisesti isompi ongelma. Ruuvit kannattaa ottaa auki ehyinä. Pitää siis käyttää materiaalia rikkomattomia menetelmiä. Niitä on useita. Ehyttä kantaa pitää vaalia kuin kipeätä p****a.

Jos ruuvi katkeaa sisään kierrettäessä on se helppo homma ja onnistuu vastapäivään leikkaavalla sopivan kokoisella poralla tai tavallisella poralla ja vastakierretapilla. Toimenpide on aivan erilainen jos ruuvi katkeaa sisään avatessa. Silloin vastakierretapista ei ole yleensä kun harmia. Poratessa on ehdottomasti porattava ruuvin suuntaisesti. Kun jämäosa on porattu puhki asti (sisäkierre on aina pidempi kuin ruuvi umpiperässäkin) voi liuottamista jatkaa sitä kautta. Vastakierretapeissa on se ongelma että mitä lujempaa niitä kiertää sitä tiukemmin ruuvi pureutuu kohteeseen. Varsinkin pienet ruuvit. Kierreosa pitää siis saada yhteistyökykyiseksi irrottamista ajatellen ja minimoida voiman tarve. Katkennut vastakierretappi on hankala. Kovaa ainetta vastaan on oltava vielä kovempi terä.

Vinoon porattuja epäonnistuneita kierteenirrotusyrityksiä olen yhdelle elämälle nähnyt tarpeeksi. Niiden irrotus onkin sitten jo hankalampaa ja vaatii järeämpää kalustoa kuten tarkkuusporakonetta ja terää jossa on tasoleikkuinen pää eli se ei leikatessaan suuntaa vinon reiän suuntaisesti kuten tavallinen pora. Usein kohdetta joutuu purkamaan lisää että saa kohteen kiinnitetyksi tarkkuusporakoneen tasoon. Siitä kertyy kustannuksia: kallis kone ja aikaa tärvääntyy.

Lisäksi on ne reiät joihin on jäänyt osa ruuvia ja niitä on yritetty epätoivoisesti kierteittää. Kiinnitys tulee väärään kohtaan ja/tai vinoon eikä ole pitävä.

Jos on aikaa, kannattaa aloittaa oletettujen jumiintuneiden ruuvien käsittely jo viikkoja ennen ruosteenliotusöljyllä. Jos osa on saanut olla paikoillaan pitkään niin pitkään kestää liotuskin. Pelkästään se helpottaa hommaa.

Usein suositellaan kuumentamista hehkuvan kuumaksi. Se ei yleensä johda muuhun kuin kohteen pehmenemiseen (lämpöpäästyminen) ja voi hankaloittaa seuraavia vaiheita mutta yhdessä ruosteenpoistoöljyn kanssa lämmittäminen sen sijaan tehoaa: umpiperästä tulee lämmöstä laajennutta kaasua pois ja kun lämpimään kohteeseen suihkaisee öljyä niin kohde jäähtyy ja imaisee sisäänsä öljyä. Malttia pitää olla. Ja toistoja.

Ruoste ja muut hapettumat sekä ruuvilukitteet aukeavat usein napauttamalla ruuvin kantaa kohtisuoraan. Toimenpide ei riko, oikein tehtynä, mitään tärkeää. Myös kannan sivuttain kolauttaminen vasaran ja tuurnan avulla rikkoo hapettuman kannan ja kiinnitetyn kappaleen välistä.

Joskus, jos kanta on työkalulle kelvoton, kannan poistaminen auttaa. Irrotettava kansi irtoaa ja ruuvin vartta jää näkyviin riittävästi että siitä saa kiinni.
Jumiintunutta ruuvia irrotettaessa on tehtävä arvio työjärjestyksestä. Ensin miedot keinot ja viimeisenä vasta aikaa ja vaivaa kuluttavat menetelmät.

Pienen ruuvin, M6 ja pienemmät, katkeaminen tasopinnan alapuolelle on ongelmallisinta. Siihenkin on käteviä menetelmiä mutta jätän sen ammattilaisten tiedoksi. Sellaisesta saa syyttää vain itseään koska ei silloin ei ole tehty tarvittavia ennakkotoimenpiteitä vaan käytetty voimaa jota ruuvi ei ehyenäkään kestäisi.

Jarrujen ilmausruuvit ovat monissa vanhoissa vehkeissä ongelmallisia. Siihenkin auttaa ennaltaehkäisy. Ne kumitulpat ilmausruuvien päissä ovat tarpeelliset. Jos jarruja huolletaan huolto-ohjeen mukaan eivät ruuvit pääse jumittumaan ja niitä voi normihuollon yhteydessä vuosittainkin herkistellä. Jarruneste vaihdetaan neljän vuoden välein niin ilmausruuvit saavat liikuntaa. Kumitulppia voi ostaa kaupasta ilmausruuveja varten. Ilmausruuvin reikään pieni nökäre vaseliinia pitää tiivistyskartion kunnossa. Ilmausruuvia ei pidä irrottaa poraamalla kovin syvälle sillä silloin pilaa alumiinivalussa olevan tiivistyskartion.

Ruuvit siis pitää, kovasti jumiutuneetkin, saada ehyenä pois niin homma etenee ja ei tule asiaa pajalle jossa laskutetaan tuntitöinä katkenneiden ja jumiintuneiden ruuvien irrotukset. Säästyy myös uusien kierteitten teolta. Itse en suosi lainkaan ylikokoon tehtyä kierrettä. Ehkä poikkeustapauksissa. Esimerkiksi M6 --> M7 -muutos on mieto mutta M6 --> M8 heikentää usein kiinnityskohtaa. Mieluimmin kierreinsertin asennus. Niitä on useita tyyppejä eri tarkoituksiin. Samalla kohteen lujuus paranee alkuperäisestä merkittävästi.

Pulttipyssyllä nuljatut kuusiokolo- ja torx-kannat ovat viheliäisiä kun vääntövoimaa ei saa kohdistetuksi ruuviin. Varsinkin kupukantaisiin ruuveihin. Kantaan hitsattu mutteri voi olla apu mutta silloinkin useimmat joutuvat lähtemään pajalle päin. Iskevät paineilma- ja sähkövääntimet ovat sepän yhteistyökumppaneita. Tuottopuolella. Niiden pääominaisuus on nuljata ruuvien kantoja varsinkin harrastelijan käsissä. Iskevissä koneissa ei saa käyttää 12-kulmaisia hylsyavaimia vaan aina 6-kulmaisia. Iskeville koneille on omat hylsynsä. Ovat paksumpia, parempaa terästä ja yleensä väriltään mustia.

Sen sijaan iskumeisseli on hyvä laite ja varsin edullinen. Sitäkin pitää osata käyttää. Sen mukana tulee yleensä yleisempien ruuvien kantaan sopivia kärkiä. Lisää voi hankkia jos tarvitsee erikoisempia. Iskumeisseli tekee kahta asiaa yhtä aikaa: täräyttää ruuvia päittäissuunnassa ja kiertää avaussuunnassa. Muuta taikaa siinä ei ole. Samat asiat voi tehdä ilmankin iskevää laitetta.

Pienille ruuveille on omat menetelmänsä ja isompia M10--> kokoja voi käsitellä iskevillä ruuvinavauslaitteilla mutta silloinkin järjen kanssa.

Ruuvien ja mutterien hyvinvointiin ja niiden myöhempään avautumiseen vaikuttaa muutama asia: jokaiselle ruuville tai mutterille on olemassa kierrekoon ja nousun mukainen momenttiarvo. Jos sitä ei ole ilmaistu esimerkiksi ohjekirjassa niin sille on olemassa yleinen tekninen momenttiarvo. Taulukoita löytyy. Esimerkiksi näin.

Kierreosiin on yleisesti merkitty sen lujuusarvo, esimerkiksi 8.8, ja mittaamalla selviää kierteen halkaisija ja niillä tiedoilla löytyy momenttiarvo. Erikseen ovat erikoispultit kuten moottorin kannenpultit ja monet muut rakenneosien kiinnikkeet joille valmistaja on antanut omat arvonsa. Momenttiarvon ylittäminen rikkoo helposti joko osan tai pultin jolla osa on kiinni.

Tavallisiin pultteihin laitetaan yleensä vaseliinia kierteeseen tulevan avaamisen varmistamiseksi.

Erikseen ovat kierreosat joihin valmistaja haluaa käytettävän ruuvilukitetta. Kyseistä ainetta on montaa tasoa, eri olosuhteisiin ja materiaaleille sopivia. Tyypillisesti on saatavilla mietoa, keskilujaa ja lujaa ruuvilukitetta. Ruuvilukitteen käyttö edellyttää puhdasta ja öljytöntä liitosta. Jos ei erikseen asiasta ole muuta mainittu.

Ruuvilukitteiden lujuuden mukainen avausmenetelmä pitää myös tietää niin osaa avata oikealla tavalla ja menetelmällä rikkomatta mitään.

Jos jokin kiinnitysosa jatkuvasti löystyy on rakenteessa virhe.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti