torstai 27. huhtikuuta 2017

Centauro V10 Kunnostus ajokäyttöön Osa 9

Osa 8

Aina ei jaksa
Lyhyt päivä tänäänkin. Jotain sentään sain aikaiseksi. Pesin pienosia ultraäänipesurilla ja isompia pesupöydällä. Vaihdelaatikko irtosi jo eilen. Tänään irrotin kytkimen. Vauhtipyörä on paikoillaan vielä. Maalaustakin aloittelin.

Moottori ja läppärungot takaa.

Harvinainen näky
Harvemmin nähty suunta. Normaalisti keskellä olisi jousi ja iskunvaimennin, sen päällä tankin takaosa, takarungon kiinnikkeet ja satula.

Ducatin osia
Läppärungoista sen verran että ne ovat Ducati SPS mallisarjan pyörästä lähtöisin. Ovat identtiset Guzzin alkuperäisten Weber läppärunkojen kanssa lukuun ottamatta sitä että näissä on kaksi suutinta per läppä. Vakiosuutinnus kykenee reiluun sataan hevosvoimaan mutta kahdella päästään suht lyhyillä aukioloajoilla runsaampaakin tehontuottoon. Sopivat ns. heittämällä paikoilleen.

Kaksi moottorinohjausta
Tässä moottorissa on kaksi ECUa eli moottorinohjausjärjestelmää. Alkuperäinen on muuten vakio mutta "lastutettu" viritykseen tarkoitetulla mikropiirillä. Se käyttää sisempää suutinparia ja sytytystulppia. Erillinen ruiskutusyksikkö saa signaalin sisemmän suutinparin toiselta suuttimelta. Ruiskutusmäärää säädellään ahtopaineen ja kaasukahvan liikenopeuden ja asennon mukaan.

Ahtopaine automatiikalla
Ahtopaineen määrä säätyy takaisinkytkennän avulla automaattisesti. Ahdin saa tiedon ahtamistarpeesta vasemman imukanavan paineesta. Kun kaasuläppä aukeaa niin imusarjan paine pienenee ja ahtimessa oleva venttiili sulkeutuu ja ahtopainetta on tarjolla välittömästi. Kun ahtopaine nousee säädettyyn lukemaan venttiili aukeaa osittain ja ahtopaine säilyy säädetyssä.

Kytkin ja vauhtipyörä.

Keskellä kytkin
Tämä näkymä paljastuu kun vaihdelaatikko otetaan pois.

Näppärä irrotus
Kun irrotusta varten irrottaa kaikki pultit ja vaarnaruuvit niin vaihteistoa ei tarvitse siirtää taaksepäin kuin kytkinlevyjen paksuuden verran niin se on irti.

Vaihdelaatikon etupää ja kytkinkeskiö.

Hyvin vähän kulumia
Miellyttävää oli huomata että mitään kulumaa ei ole tapahtunut. Keskiö saa jatkaa pesun jälkeen tehtävässään. Kytkinkotelo ei ole edes erityisen likainen.

Kytkinkeskiö pesussa.

Ei lovia
Keskiö on liki uutta vastaavassa kunnossa. Hammastuksessa ei ole lovia tai muuta syöpymää. Muutama kymppi siinäkin säästyy. Keskiö pitää kuitenkin irrottaa että tiivisteet saa vaihdettua. Se ei ole kummoinenkaan homma. Keskiön sisällä näkyy kruunumutteri joka pitää avata. Keskiö lukitaan erikoistyökalulla pyörimättömäksi ja paineilmavääntimellä aukeaa mutteri.

Kaksi kytkinlevyä ja osa kytkimen osista.

Osat kunnossa, jatkoon
Ylärivissä vasemmalta painelevy ja kytkinlevyjen välilevy. Ne saavat voimansa vauhtipyörän sisäpuolisesta urituksesta joka siirtyy kytkinlevyjen keskiurien kautta kytkinkeskiöön ja siitä vaihteistoon. Alhaalla oikealla starttikehä jossa neljäs kytkinpinta. Keskellä ylhäällä oleva kytkinlevyjen välissä oleva levy on kaksipuoleinen.

Laadukkaat osat kestävät
Todennäköisesti teen osille vain pesun ja kevyen karhennuksen niin samat osat saavat mennä takaisin työpaikkoihinsa. Ei ole vuodet ja kilometrit syöneet levyjä mitenkään pahasti.

Raskaaseen käyttöön
Näitä samoja levyjä olen asentanut muihinkin pyöriini ja muiden pyöriin siksi että kokemukset ovat omia ja hyviä. Hankinnat olen tehnyt MotoItaliasta aikoinaan ja sittemmin Stein Dinseltä. Tavanomaiset alkuperäislevyt eivät ole lähellekään näin kestäviä.

Vaihtoehtoisia kytkinlevyjä.

Hentoisemmat murtuvat
Käyttämäni kytkinlevytyyppi on tuo oikeanpuolimmainen. Niitä on myös muissa pyörissäni. Nuo kevyemmän rakenteen omaavat levyt ovat nekin ihan toimivia mutta voivat vanhuuttaan murtua keskiöstä. Joissain tapauksissa myös kitkapintojen niittauksia on löystynyt tai kitkapinta on irronnut. Matka ei silti välttämättä katkea koska levyjä on kaksi ja yhdenkin voimin voi matka jatkua.

Kahta vasemmanpuoleista "läpinäkyvää" mallia käytetään alkuperäislevyinä muunmuassa California-malleissa. 

Vauhtipyörä ja kytkinjouset.

Kohta purettu
Seuraavaksi lähtevät nämä osat irti niin kampiakselin pää tulee näkyviin. Näiden kanssa menee hetki, minun aikataulullani pari päivää, puhdistukseen ja tarkastukseen.

Vanhuuttaan vuotaa
Oletus on myös että kampiakselin takapään huulitiiviste vuotaa. Se on jo yli 20 vuotta ollut paikassaan joten sen ominaisuudetkin lienevät jo tiessään. Kuten tiiveys. Alkuperäinen tiiviste on hieman erilainen kuin tarvike laakerikaupassa. Nyt aion laittaa sen laakerikaupan tapauksen vaikka en muille laittaisikaan kuin alkuperäisen tyyppisen.

Kaikki katsotaan
Myös vaihdelaatikon takapään rakenteet saavat osansa tarkistuksista. Irrotin kardaanin etummaisen nivelen ja tarkastin sen kunnon. Vaihteiston osalta huomasin että vaihdeakseli, mihin kardaani kiinnittyy, omasi liian suuren päittäisvälyksen. Se on melko hälyttävä havainto. Syynä oli akselin takapään mutterin löysyys. Koetin kiristää sitä ja välys poistui. Vaihteistoa ei siis sen vuoksi tarvitse avata. Katsotaan löytyykö muita syitä.

Muita tiivisteitä
Akselin mutteri pitää joka tapauksessa avata. Tiivisteet voivat olla huonot ja itse holkki joka on tiivistettä vasten on ruosteessa. Se pitää korvata tai kunnostaa. Sen alla on myös tiiviste. O-rengas joka on saanut liikettä osakseen ja siten voinut vaurioitua. 

Pintaruostetta
Vaihdeakselin takapään osat olivat jossain määrin pintaruosteessa. Nehän ovat ulkoilman armoilla V10-malleissa kun taas muissa malleissa on se on kardaanitunnelin ja kumipalkeen suojaama.

Vaihteiston toiminnallisia kohteita.

Selvitys osista
Näistä on kysytty useasti että mitä mikin osa tekee. Laitan sen tiedon nyt tähän.
Vasemmalla ylhäällä on vaihteiston huohotin. Mallista riippuen sitä ei joko edes ole tai se on toisaalla. Siitä alaspäin uritettu akseli on se mihin vaihdepolkimen mekanismi kiinnittyy. Siitä toimivat siis vaihteet. Edellä mainittujen oikealla puolella valkoisella merkittynä on vaihteensiirtomekanismin keskittäjäjousen säätöruuvi. Isompi mutteri on lukitusta varten. Varsinainen säätöruuvi on pienemmällä kannalla ja sen maksimi liikerata on noin puoli kierrosta. Normaalisti se on keskiasennossaan. Sillä saa säädettyä kumpaan suuntaa vaihteet menevät helpommin päälle. Isommalle vai pienemmälle. 

Alhaalla on kytkinvipu. Siinä on mustalla ympyröity mutteri ja ruuvi. Sillä säädetään kytkimen toimintaa. Lukitusmutteri löysätään ja ruuvin litteästä päästä pyörittämällä haetaan oikea kytkimen irrotusmatka. Säätöruuvin etupuolella on painelaakerin painin. (Musta nuoli) Painelaakerin etupuolella on vastin josta lähtee työntötanko joka käyttää kytkintä. Siellä on myös kaksi kartiokasta kumitiivistettä jotka vuotaessaan päästävät öljyä kytkintilaan. Nämä osat voi purkaa kaikki vaihdelaatikkoa avaamatta takakautta.

Valkoinen nuoli osoittaa kytkinvivun palautinjousta. Kun kytkinvaijeri irrotetaan tai katkeaa niin jousi putoaa ja hukkuu helposti jos ei asiaa tiedä. Jousi on kuitenkin hyvin tarpeellinen painelaakerin kestävyyden kannalta. Myöhemmin kuvia myös painelaakerista. 

Alhaalla oikealla (Valkoisella merkitty.) on kytkinvaijerin korvake. Perussäätö on kytkinvivun päästä korvakkeeseen 75 millimetriä. Mitta voi hieman vaihdella malleittain. Pääasia että on liikevaraa ja pieni löysä liike ennen kuin painelaakeri kytkeytyy. Sama välys pitää tuntua kytkinkahvassa "etuvetona".

Oikeassa yläkulmassa on nopeusmittarin vaijerin pyöritin. Sitä ei pidä avata milloinkaan irti sillä sen alapäässä on teräksinen välyslevy joka irtoaa ja jää pyörimään vaihteiston sisään. Jos sen jälkeen laittaa pyörittimen takaisin niin se vaurioituu kun hammastukset eivät ole enää vastakkain. Pyöritin voi irrota vahingossa kun vaijerin alamutteria avataan. Tarkkana pitää olla. 

Kuvassa olevassa vaihdelaatikossa on erona tavanomaiseen että siinä on kaulus kardaanin kiinnityskohdasta koneistettu pois. Kyse kun on avokardaanista.

Tässä tärkeimmät ja koskevat tätä 5-vaihteista mallia. Yleisin vielä käytössä oleva Guzzin vaihteisto.

Kardaanin etummainen nivel.

Puhdistus
Nivel on hyvässä kunnossa. Pesu ja voitelu niin tällä pääsee vielä pitkän matkan.
Rasvanipat takaavat, mikäli niitä käytetään säännöllisesti sekä pesun ja sateen jälkeen, että nivelen laakerit voivat hyvin.

Ostin, kun halvalla sain, eräältä Daytonan entiseltä omistajalta vara-akselin. Se on edelleen vara-akseli.

Jakopään hihnojen kotelon kannen maalausyritys.

Kumimaalilla
Kotelon kansi oli hieman kulahtaneen näköinen ja arvelin että piristävä väri voisi olla mukava siinä. Kokeilin ensimmäisen kerran kumimaalia. Tallilla taisi olla liian kylmä vaikka pitkitin maalikerrosten välistä aikaa kaksinkertaiseksi. Maali ei silti pysynyt terävissä kulmissa. Kokeilemalla oppii. Onneksi maalin voi ottaa pois ja koittaa uudelleen lämpimämmällä säällä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti