maanantai 14. joulukuuta 2015

Irtomoottorin kampikammion osien puhdistusta

Tämä moottori on sisältä suhteellisen hyvässä kunnossa. Ulkopuoli on sen sijaan nähnyt maailmaa ja hapettunut kauttaaltaan. Mitenkään erityisen likainen se ei ollut. Hapettumasta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Alumiinivalun pintaan syntynyt alumiinioksidikerros on kova eikä reagoi kovin herkästi ympäristönsä kanssa. Jos oksidikerrosta ei muodostu on alumiini hyvin herkkää syöpymään emäksen tai hapon vaikutuksesta. Myös suola syövyttää merellisissä olosuhteissa.

Syöpymiäkin löytyi. Se esiintyy röpelöisenä pintana ja on myöhemmin oksidoitunut. Siihen ei hiekkapuhallus kovin hyvin pureudu. Jouduin kyseisiä kohtia tasoittamaan hiomalla. Epätasainen alumiinipinta on pinta-alaltaan laajempi kuin sileä pinta ja kerää likaa herkemmin kuin sileä.

 Puhdistusta jo aloiteltu.

 Muutaman tunnin työskentelyn jälkeen.

Kampikammio eri suunnista.

Pintakäsittely on suoritettava ilman pidempiä taukoja ettei käsittelyjen välillä tapahdu hapettumista koska homman lopuksi pitää hapettuminen aloittaa hallitusti. Silloin ei tule merkittäviä värieroja vaan hapettuma on yksivärinen. Myöhemmin vaakapintojen yläpuolet pyrkivät hapettumaan voimakkaasti. Siksi en altista näitä osia kosteudelle ennen ensi kesää. Hitaasti hyvä tulee. Joka paikkaan samanlainen oksidikerros.

Jakopään kotelon kansi.

Kansi on vahvimmin hapettunut sekä myös syöpynyt mutta oli siinä muutakin vikaa: laturin kotelon yksi M6-kiinnityskierre oli saanut kipeää. Siihen on katkennut ruuvi. Sitten on joku sohlannut poran kanssa ja tehnyt reiän osittain alkuperäisen kierrereiän viereen ja lisäksi vinoon ilman kierrettä. Mikä on ollut idea? Oikea tapa olisi ollut ottaa katkennut ruuvin osa pois. Se ei ole vaikeaa. Menetelmiä on useita.

Sössitty kierrereikä.

Otan alkuperäisen ruuvin kierreosan, mitä siitä on jäljellä, pois ja teen vähintään M8-kokoisen kierteen alkuperäiseen sijaintiin ja laitan siihen umpinaisen alumiinikierteen. Sitten siihen 4,8 mm reiän ja siihen M6-kierteen. Homman joutuu tekemään jyrsinkoneella tasapäisellä, kaksileikkuisella terällä koska käsinporauksessa reikä tulisi hyvin todennäköisesti väärään kohtaan.
Tuohon reikään ei pysty kierrettä tekemään koska kierteitettäessä on kahta materiaalia: terästä ja pehmeää alumiinia joten kierrettä syntyisi vain alumiinin puolelle ja siten vielä väärempään kohtaan.
Onneksi reikää ei ole porattu öljytilaan asti.

Tämä selittää myös särkyneen laturin muovikotelon. Itsellä on vaihtoehtoja laitanko alumiinivaluisen kotelon, hiilikuituisen kannen, ruostumattomasta teräksestä tehdyn vai muovisen kopan. Kaikkia löytyy.

Kirjoittelen jatkoa aiheesta kunhan niin pitkälle pääsen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti