torstai 15. tammikuuta 2015

Sääksjärvi Trike Kaasukahvan kevennys, jatkoa 1

Aiempaa juttua aiheesta.

Kaasuttimet sijoilleen
Pääsin sovittamaan muutettuja kaasuttimia paikoilleen. Hyvin sopivat. Kaasuttimien välivaijerien suuntausta ja mitoitusta pitää ehkä hieman muokata. Kaasukahvalta tulevat vaijerin menevät erinomaista linjaa. Vasemman puolen kaasuttimen ryypyn vaijeria pitää jatkaa ja molempien kaasuttimien lisäosaa muotoilla hieman että ryypyn vaijeri mahtuu kulkemaan ilman isompia mutkia.

 Kaasuluistien pakko-ohjausmekanismin kannet kurkistavat tankin alta.

 Oikean puolen kaasutin.

Huono reititys
Kaasuttimen kaksi välivaijeria tekevät hieman liian jyrkän kulman, etenkin ylempi. Toisaalta tämän puolen ylempi on toisen puolen alempi. Mutkat aiheuttavat tarpeetonta kitkaa. Ehkäpä laitan hieman pidemmät vaijerit jotka kulkevat kuvassa näkyvä vinon runkoputken takaa yli akun.

Vasen kaasutin koeasennuksessa.

Asentotunnistin sytytystä varten
Musta muovinen palikka on kaasuluistin sähkömekaaninen asentotunnistin joka mahdollistaa sytysjärjestelmään kytkettynä sytytysennakon laajemman muokkauksen kuin pelkkä perinteinen kierroslukutieto. Kärkisytytys saa mennä ja tilalle tulee digitaalinen ohjelmoitava Ignitech TCIP4.

Tekee tiukkaa
Tälle puolelle ei ryypyn vaijeri riitä koska se joutuu kiertämään luistimekanismin takaa. Pari senttiä lisäpituutta on riittävästi. Ehkä ryyppyvaijerin haaroittimen paikkaa vaihtamalla säästyn tekemästä uutta vaijeria. Myös luistimekanismin kotelon takakulmasta pitää hieman poistaa materiaalia. Onneksi juuri siinä kohtaa on seinämävahvuutta jota voi koneistaa pois. Samalla kotelo kevenee.

Painoa liikaa
Kaasuttimet pitää tukea jonnekin moottorin rakenteisiin: pelkät kumikurkut eivät kestä niiden lisääntynyttä painoa. 

Tauko suunnitteluun
Jätän tämän muutostyön nyt pienelle tauolle. Välillä pitää tehdä jotain muuta ettei jää ajatukset jumiin yhteen hommaan. Lisäksi on mukavampaa odotella lämpimämpia kevätpäiviä koska S. Trike on säilössä ulkoilmalämpöisessä peltihallissa. Kylmää ja kosteaa on siellä.

Jatkoa 12.03.2015
Muut välityöt ovat nyt tehdyt. Pääsin siis tähän spesiaalihommaan jälleen käsiksi.

Pidempi kääntöliike
Osoittautui että kaasukahvan liike oli liian lyhyt ja raskas tähänastisten muutosten jäljiltä. Otin siis kaasuttimet jälleen "kauniiseen käteen" ja nöyrästi ryhdyin tukimaan miksi näin on. Päivänselvää oli että välitys oli liian nopea. Kaasukahvan kiertomatka oli vain noin 80 astetta. Nopeus on ristiriidassa keveyden suhteen.

Sisäinen muutos pakko-ohjaukseen
Muutin välitystä muutamalla millimetrillä siirtämällä nokkavivussa olevan reiän sijaintia lähemmäs akselia. Myös kaasukahvan vaijerikehän halkaisijaa voi vielä pienentää.

Kitka pienemmäksi
Luistien työntötankojen mekanismin kitkaa pienensin säätämällä vivut mahdollisimman suoraan toisiinsa nähden sekä tekemällä niille enemmän toimintatilaa vipukotelon sisällä. Nämä toimenpiteet vaikuttivatkin varsin paljon. Kaasukahva kääntäminen vaatii vain hiukan voimaa. Ehkä noin kolmanneksen siitä mitä alkuperäinen mekanismi rannetta kuormitti.

 Kaasukahva jossa muovinen vaijerikehä.

Laakerointi keventäisi
Kaasukahvan muoviosan vaihtaminen alumiiniseksi ja päistään laakeroiduksi saisi kaasukahvaan hieman lisää keveyttä ja täsmällisyyttä. Tavanomainen kaasukahvahan pyörii suoraan ohjaustangon 22.2 mm putken tai alumiinivalun päällä riippuen ohjaustangon tyypistä. Laakeri olisi helppo sijoittaa ohjaustangon sisään tangon ulompaan päähän. Mutta olkoot nyt tämä ratkaisuna toistaiseksi.

 Kaasutinten ulkosivut.

Tyyli hukassa
Ulkosivuja pitää vielä viimeistellä ja kevennellä. Muodot kun ovat varsin geometrisiä johtuen materiaalista ja sen koneistamisesta jyrsinkoneella. Pyöristely ja muu fiksaus jää siis johonkin tulevaisuuteen. Toiminnallisuus ennen tyyliä.

Sisäsivut.

Kavennusta
Näissä tapahtui muutosta. Sisäpuolen muutokset eivät kuvassa näy mutta lisäosat ovat nyt 15 mm kapeammat eli mahtuvat nätimmin polttoainetankin sivuille pystyasentoon.Jokunen gramma painostakin lähti pois.

Ryyppyvaijerit
Rikastinmekanismeille on nyt myös tehty tilaa. Toista ryypyn vaijeria pitää pidentää. Käytännössä vaihtaa pidemmäksi.

Keventynyttä
Kaasukahvan kääntö on kumpaankin suuntaan nyt yhtä kevyttä koska palautinjousia, tai yhtä jousta, en ole vielä keksinyt mihin sen asentaisi. Työntötankorakenteesta johtuen ei luistikuiluun enää sovi jousta vaan se on ilmeisesti asennettava joko kaasukahvan yhteyteen tai vaijerilinjan päässä olevan vaijerikehän yhteyteen. Pitää miettiä.

Palautinjousi puuttuu
Mutta nyt on päästy liki tavoitetta: kaasuttaminen on kevyttä mutta kaasu ei palauta. Niinkin voi tietysti ajaa kunhan muistaa vaihtaessa ja hidastessa että kaasua on käännettävä myös poispäin.

 Kaasukahvan vaijerikehän ohennus.

Välityssuhteeseen muutos
Muovia on helppo työstää. Ura pienensi vaijerikehää noin 4 mm. Kaasukahvan liikematka piteni hieman ja myös keveni. Alkaa lähennellä puolta kierrosta.

Kaasun progressiivinen palautinjousi. Tyhjäkäyntiasento.

Lievää tilanpuutetta
Ryyppyvaijerin kanssa tekee tiukkaa. Periaatteessa se mahtuu kyllä jousen altakin. 

Kaasu täysillä.

Progressiivinen jousen liikerata
Kuten näkyy niin vaijerin synnyttämä palautuskuorma vaikuttaa suurimmillaan heti tyhjäkäynnillä ja pienenee kun kaasua kierretään isommalle. Kaasun palautumiseen vaikuttaa myös kaasunasentotunnistimen palautinjousi. Nyt kaasukahvan käyttö on kevyttä ja se myös palauttaa kohtuullisen helposti.

Sähköinen kaasu
Seuraava vaihe olisi laittaa vain keinotunto löysällä jousella ja käyttää sähköistä kaasukahvaa sekä askelmoottoria tai kaasutinkohtaisia moottoreita jolloin niitä olis kummallekin kaasuttimelle omansa. Vaijereista pääsisi silloin kokonaan eroon.

Sinkit museoon
Vaijerit jäisivät pois jos moottorit sijoitettaisiin nykyisten kaasuttimien kupeelle käyttämään hammashihnapyörillä kaasutinten vipumekanismia. Tämä olkoon 2.0 kehitysversio jos siihen asti pääsen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti