lauantai 7. kesäkuuta 2014

Sääksjärvi Trike Takavalot paikoillaan

Väliaikaiset takavalojen kannakkeet tulivat lauantaiaamuna asennetuiksi ja valot kytketyksi. Etukäteen olin tietysti tehnyt johdotukset ja liittimet valmiiksi joten asennus oli lähinnä johtimien pujottelua ja nippusiteiden kiristelyä. Nämä kannakkeet tekevät myös osittain lokasuojien tehtävää. Tosin lokasuojia ei lain mukaan tarvita lainkaan. Ehkä nämä jotain suojaavat sadesäällä. Muotoilusta voi tietysti olla toista mieltä.

Takavalojen kannattimet toimivat myös seisontajarrun vaijereiden tukina etteivät laahaa tietä tai pakitettaessa taivu taka-akselin alle.
Kaikki takapään valolaitteet ovat ledilamppuja. Nyt myös rekisterikilven valo. Samalla ovat vastustuskykyisempiä kosteudelle ja lialle koska kaikki liitokset ovat kiinteitä eli mitään ylimenovastusta ei ole eikä hartsin sisään valetuille komponenteille tule helposti hapettumia.

Takavaloasiasta tulee mieleen myös tehdä päiväajovalo ledeistä Triken etuosaan. Saprisan hieman heikkotehoinen latauslaite saa näin "huilata" sen sijaan että polttelisi 55W lähivaloa.

 Vasen takavalo kannakkeineen

Jouduin laittamaan pienen vinotuen ohuesta teräsputkesta (Kun ei alumiinista putkea heti löytynyt.) kannakkeen ja jarruputken kiinnittimen välille rauhoittamaan resonaatioita. Oli kieltämättä hauskan näköistä kun Triken käydessä tyhjäkäyntiä takavalot vatkasivat sivuttain parhaimmillaan noin kolmen sentin liikettä. Eikä pelkästään sivuttain. Jarruvaijerin kiinnityskin on omiaan vähentämään resonanssia. Tuet pitää vielä mustamaalata.

Takavalot ja seisontajarrun vaijerit.

Äänenvaimentimien suuntausta täytyy vielä korjata. Ovat hieman eriparia asennukseltaan. Pikkujuttu eikä vaikuta huippunopeuteen.

Ehkä alkuviikosta pääsen punnitsemaan kokonaisuuden. Akkua pienentämällä tuli painosäästöä kaksi kiloa. Suurin piirtein mitä takavalot kannakkeineen painavat. Ruuvitavaraa en ole punninnut mutta se lienee merkittävä määrä ja tullut mukaan kuin hiljaa varkain. Laskut ovat mennet sekaisin mutta olen pyrkinyt, siellä missä mahdollista, saamaan saman verran painoa pois alkuperäisvarustuksesta kuin mitä rakenteita tulee lisää. Toleranssi painon lisäyksen suhteen on tässä pyörässä varsin kapea. Peräytyslaite on ensimmäinen joka saa lähteä jos punnituksessa paino on lähellä 310 kg. Kotitarvepunnituksen teen tavallisella digitaalisella henkilövaa'alla.

Homma on jotensakin ristiriitaista: voit ostaa muualla EU:ssa rekisteröidyn triken jossa ei ole minkäänlaista painorajaa mutta Suomessa tehden sellainen on. Esimerkiksi Gold Wing-trikeissä on perä yleensä Mustangista. Lisäksi hyvin järeä jousitus sekä massiivien kate. Myös erillisjousitus vastaavaan pyörään on painava rakenteeltaan järeine kallistelunvaimentimineen. Sitten itse pitää seitkytluvun pikkucorollasta taltioitua taka-akselia kevennellä jos mistäkin päin painoa vähentäen. Jopa harkitusti turvallisuuden kustannuksella. On se niin väärin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti