lauantai 21. kesäkuuta 2014

Sääksjärvi Trike Juhannusajelulla


Juhannus mielessä
Tein matkan juhannuksenviettopaikkaan. Menomatkalla oli varsin hyvä ajokeli vaikka illalla alkoikin tihutteleva sade. Ajoin noin 80 km pitkin pikkuteitä ja 15 km pätkän valtatie ysiä. Pikkutieajo oli varsin leppoista 60 - 80 km/h vauhtia.

Laihalla käy tai sytytys myöhäisellä
Moottori veti kohtuullisesti kolmosvaihteella ja hiukan nelosellakin mutta vedätettäessä ylämäkiin syntyi jonkin tason detonaatiokilinää. Sytytystä pitää säätää vielä kokeellisesti.

Vammaiselle ranteelle raskasta
Kaasukahvan raskaudelle pitää tehdä myös jotain. Sen raskaus on ensimmäinen este miellyttävälle ajosuoritukselle. Tämän mallin suoravetoiset ja kiihdytyspumpuilla varustetut DellOrtot ovat tunnetusti vahvaranteisen kuskin laitteita. Vaijereiden kitkaa pitää koittaa huojentaa. Ehkä modernimmista vaijereista olisi apua.

Viimalta suojaan
Ennen ajoreissua laitoin California III:sen alkuperäisen pleksin paikoilleen. Enää ei tarvinnut isommassakkan vauhdissa roikkua sarvissa. Ohjaustangon asentoakin voisi hieman muuttaa alemmaksi.

Pleksi tuulensuojana.

Tasasta satasta
Tuulisuojan kanssa satasen vauhti oli varsin helppoa pitää yllä. Toistaiseksi liian pitkän välityssuhteen vuoksi satasta pitää ajaa nelosvaihteella. Tiedossa on mahdollinen tiheämpi perävaihteen hammaspyöräpari. Sitä odotellessa ajetaan tällä. Polttoaineen kulutus laski ja tulppien väri hieman vaaleni kun laskin neuloja pari pykälää. Se ei kuitenkaan ole tarkkaa säätöä. Siihen kuitenkin paneudun syvällisemmin vasta kun kokonaisvälitys on kohdallaan.

Suorinta tietä kotiin
Takaisin ajelin juhannuspäivänä suoraan ysitietä kotiin asti. Ajelin muun liikenteen tahtiin hiukan alle satasta. Ohittelu ei tullut mieleen kun taivaalta tuli viileää vettä ja ajolasit pyrkivät kuraantumaan. Autot liikkuivat hyvää vauhtia lyhyissä jonomuodostelmissa.

Ei pysäytyksiä
Muutoin ajo sujui hyvin. Poliisi valvoi liikennettä mennessä ja tullessa mutta eivät oleet kiinnostuneita ajopelistäni.
Olin tekeväni havaintoja kardaaniakselin epätasapainosta mutta alamäessä, vetäessäni kytkimen pohjaan, ei kardaanin suunnasta tuntunut mitään sen suuntaista. Tärinä astinlaudoissa lienee siis peräisin moottorin vibraatioista. Tätä asiaa pitää kuitenkin tutkia vielä.

Raskas ohjaus
Keulakulman muutos on yksi tutkimisen arvoinen asia. Nyt jättö on liian suuri ja jyrkkä kääntäminen on suhteellisen raskasta erityisesti jos samalla kiihdytetään. Siihen on oikeastaan kaksi tapaa: lisätä keulan pituutta ja muuttaa keulakulmaa.

Säätökeula jolla voi kokeilla
Myös ns säädettävä keula voisi olla vaihtoehto jossa ylä- ja alakolmiota voi kallistaa ja siirtää toistensa suhteen. Näillä kaikilla tavoilla jättöä voi muuttaa. Myös lievä rungon muokkaus on mahdollista. Voisi tehdä vastoinpäin kuin yleensä: kääntää ohjausakselia yläpäästään taapäin ja siten saada mahdollisuus käyttää pidempiä keulaputkia. Tapa on helpompi kuin jatkaa eturunkoputkia alhaalta päin eikä edellytä kuin pienen kiilamaisen palan poistosta emäputken takaa. Ei siis tarvitse lisätä materiaalia vaan vain ottaa pois ja hitsata emäputki takaisin paikoilleen. Hommassa olisi avuksi runkojigi mutta sellaisen rakentaminen ei ole vaikeaa.

Yksi vuoto vähemmän
Positiivisiakin asioita ilmeni: kannentiivisteiden vuoto korjaantui, ainakin toistaiseksi, vain "jälkikiristämällä" kannepultit. Siitä lyhyt juttu toisaalla. Kannentiivisteiden vaihto ei olisi kummoinenkaan operaatio mutta kun siihen ryhtyy niin olisi hyvä samalla tarkistaa männänrenkaat, venttilit, venttiiliohjurit, sylinterit ja sylinterin alapään tiivisteen vaihto myös.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti