sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

V-Maxiin pakoputket

Hieman aloiteltiin Maxin pakokäyrien kanssa. Putken mutkat ja suorat Marteliukselta. Mustasta raudasta. Ainakin prototyypit tehdään tästä helpommasta ja edullisemmasta materiaalista. Sitten kun on saatu homma pelaamaan niin voidaan miettiä tehdäänkö rosterista vai päällystetäänkö nykyiset putket esimerkiksi keraamisella pinnoitteella tai perinteisesti kromaamalla.

Putkien mutkat Marteliuksella eivät ole aivan parasta laatua vaan niitä joutuu muokkaamaan. Muunmuassa pitkittäisten hitsisaumojen laatu joissain jyrkemmissä mutkissa on heikkoa ja ne joutuu hitsaamaan uudelleen. Jonkin verran on saumakohdissa myös liikaa läpisulamista, ts. sisäpinnalla on epätasaisuuksia. Niitä leikattiin pois pyörivällä viilalla. Myös putkentaivutuskoneen jättämiä pullistumia ja soikiomaisuutta joutuu putken valmistajan/taivuttajan jäljiltä oikomaan. Marteliushan tekee pakoputkia lähinnä autoihin ja siellä ei putkien muoto ole niin tarkkaa kuin moottoripyörässä jossa ne joutuvat ulkoisen tarkastelun kohteeksi paljon helpommin. Oikean etusylinterin putken saumoja jo hieman silottelin karkealla hiomalaikalla.

 Etusylinterien pakokäyrien lähtö.

Alkukäyrät on sovitettu paikoilleen ja "hepattu". Hitsaus tapahtuu sitten kun kaikki osat on sovitettu.
Pakoputket tiivistyvät sylinterikanteen kiinnitettyihin mittatarkkoihin kartioihin jousten avulla. (Jouset eivät ole vielä paikoillaan.) Kartioholkit tein hydraulipässissä tuurnaa ja tukiholkkia käyttäen. Tilanahtaudesta ja putkien suuresta läpimitasta johtuen putket joutuvat tekemään melko monta mutkaa mahtuakseen rakenteeseen mukaan.
Kuvassa vasemmalla näkyy siivu ilmansuodattimesta, putkien takana on ahdin ja alhaalla näkyy polttoainetankin etupään kiinnike.

Putket myötäilevät moottorin oikeaa sivua.

Valikoimassa on kahta eri säteistä putken mutkaa joten putkien "taivutuskohtien" säteet sopivat rinnakkain niin että mutkakohdissa ei tule putkien väliseen etäisyyteen muutoksia.

Hommassa tarvitaan hitsauskoneen lisäksi leikkuri jolla putkia voi katkaista kohtisuoraan ja mutkia säteen suuntaan. Muut katkaisusuunnat tekevät putkiin muotovirhettä. Katkaisuun käytimme telineeseen laitettua kulmahiomakonetta. Nauhahiomakoneella leikkuupinnat oikaistiin ja pyörivällä paineilmaviilalla poistettiin purseet. Kaikki käsityötä. Viimeistelynä hitsisaumojen piiloon hionta ja pintakäsittely. Maalauskin kestää jos sen tekee hyvin.

Kartiokiinnitys kanteen jousten avulla.

Kuva kiinnityksen malliksi on omasta pyörästäni johon pakoputket tein jo yli 10 vuotta ja 40.000 km sitten. Pinnoitteena tavallinen kuumankestävä spraymaali. Nyt on alkanut pientä pintaruostetta esiintymään. Pitänee pinta puhdistaa ja maalata huolellisesti uudelleen.
Jouset ovat Bilteman valikoimasta. On tärkeää että jousia ei jännitä liikaa mutta ei aivan vähääkään. Liitoksessa ei ole lainkaan tiivistettä vaan pakokäyrä tiivistyy itsekseen ilmatiiviiksi jonkin ajan kuluttua käyttöönotosta. Siksi ihan alussa ei kannata luottaa lambda-anturin antamiin seoslukemiin. Purkaminen on helppoa: jouset jousikoukulla irti ja kevyt nykäisy niin putki irtoaa. Paljon helpompi liitos kuin klemmarilla toteutettu. Mahdollistaa myös putkien lämpölaajenemisen ilman repeytymiä.

Seitsemän putkiyhdettä.

Koska kaupan olevat putkiyhteet ovat enemmän tai vähemmän epätarkkoja niin päädyin valmistamaan tiukalla liukusovitteella seitsemän samanlaista holkkia joiden toisen pään 30 mm pitkä laajempi osa on sisämitaltaan tarkalleen saman kokoinen kuin muun putkiston ulkomitta. Jos tekee halkiot 20 mm matkalle niin voi käyttää putkisidettä tiivistämiseen mutta todennäköisesti luotamme näiden kaasutiiveyteen ja laitamme vain jousikiinnityksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti