sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Alkoholipyörä Kaasuläppä

Kaasuläppä ei ole niin yksinkertainen kuin se näyttää olevan vaan se on soikea. Muutoinhan se ei sulkisi kunnolla kanavaa jossa se on. Kaasuläpän valmistamiseksi piti tehdä ensin työkalu. Päädyin, koska läpän koko on melko pieni, vain kolmen asteen kaltevuuteen kun kaasu on kokonaan suljettu. Sataprosenttisen tiivishän siitä ei tietenkään tule eikä tarvitse sillä tyhjäkäynti tarvitsee pienen ilmavirran ja kunhan läpän tiiveys on parempi kuin tyhjäkäynnin tarvitsema ilmamäärä, niin pieni vuoto on ok.

 Kurkku auki.

Läpän takaa näkyy ahtimen pääty: sen muoto ei aivan vastaa läppärungon kanavan muotoa mutta on huomattavasti leveämpi että virtausta kyllä riittää.
Kurkku on tosin vain 36 mm halkaisijaltaan joten kovin suurta ilmamäärää tästä ei läpi kulje kunhan sen verran että puristussuhde nousee ala- ja keskikierroksilla alkuperäisestä 9,5:1 -suhteesta hieman yli kahteentoista jolloin etanolin palaminen on huomattavasti tehokkaampaa ja sitä voidaan ruiskuttaa sylinteriin suurempi määrä puristustahtia kohden. Erityisesti väännön lisääminen on tavoitteena. Ei lisäteho huippukierroksilla. Sitähän tuskin kukaan koskaan moottoripyörässään käyttää kovin aktiivisesti jos ei ole rata-ajaja.

 Läppä kiinni.

Vasemmalla on kaasuläpän asentoanturi (TPS) ja oikealla akselin päässä kiekko palautinjousineen jota kaasuvaijeri kääntää.

Ja puolittain auki.

Imukanavassa on vielä viimeisteltävää. Eiköhän sen ehdi vielä ennen ajokautta. Nythän on vasta maaliskuu menossa ja lunta maassa. Kesäkuun alkuun on vielä monta kuukautta. Muitakin projekteja pitää vielä vauhdittaa. Alkoholipyörän runkokin tarvitsee huomiota. Siitä pitää purkaa lisää pois turhia kapineita ja korvakkeita. Tosin eniten harmittaa keskiseisontatuen menetys. Se joutuu antamaan paikkansa akulle. Poiketen moneen muuhun pyörämerkin keskiseisontatuen ominaisuuksista on Guzzin keskiseisontatuet olleet aina todella kevyttoimisia ja hyvin käyttökelpoisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti