lauantai 4. joulukuuta 2010

Ohjaustangon korotus MG Breva 1100


Kankeutta
Jo parin vuoden ajan on selkäni ollut aika ajoin jäykkä ja kipeä. Siihen olen etsinyt helpotusta satulan muotoilusta ja pystymmästä ajoasennosta. Pyörän mukana seurasi kaksi satulaa joiden korkeusero oli noin 30 mm. Kumpikaan ei ollut asennoltaan hyvä selälleni vaan istuinkohtaa piti hieman muokata jolloin lantioni asento satulassa asettui selän kannalta paremmin. 

Ohjaustanko liian edessä
Sarvet olivat myös himpun verran kaukana joten ajoasento oli hieman etunojainen ja sekään ei ollut selälle hyvä. Vähäinen sarvien siirto ylös- ja taaksepäin korjasi asiaa. Ohjaustankoa ei voi siirtää kovin paljon koska sähköjohtimet, jarru- ja kytkinletkut ovat määrämittaiset. Vaijereissa kyllä riittäisi varaa.

 Ajokausi takana ja pyörä pesemättä.

Syyshuoltoon ryhdyttävä
Huoltokin pitäisi tehdä. Tässä vakiokorkuinen satula. Pyörän varusteita ruksaillessa tilausvaiheessa laitettiin toivomukseksi kaksi satulaa. Korkea satula (musta väriltään) on muuten hyvä mutta ajoasento sopii paremmin moottoritielle.

Vakioistuin
Punainen satula on vakiosatula ja 30 mm matalampi kuljettajan istumakohdasta. Kun nostin ohjaustankoa niin niiden yhteisvaikutus, 40 mm, on yllättävän suuri ja ajoasento pystympi.

Korotusholkit.

Nopea ja helppo
Sorvasin korotuspalat (n. 10 mm, 6 kpl) ohjaustangon kiinnityskohtiin ja vaihdoin saman verran pidemmät pultit. Olisin tietysti voinut koneistaa ohjaustangon kiinnityksen muotoa mukailevat korotuspalat mutta niiden tekeminen olisi vaatinut jokusen tunnin manuaalijyrsimellä työskentelyä. Holkit syntyivät helposti alumiinitangosta eikä niitä tarvinnut paljon pujotella.

 Tästä kulmasta korotus ei näytä hyvältä.

 Kuljettajan näkökulma.

Mikään ei näytä muuttuneen
Kuljettajan suunnasta korotus näyttää tältä. Liki huomaamattomalta. Eipä kyllä kukaan ole huomauttanutkaan.

Yksi ajokausi myöhemmin:
Tällä kyseisellä pyöräyksilöllä ei montaa tuhatta kilometriä ei ole tullut ajettua sarvien korotuksen jälkeen. Sen verran kuitenkin että havainto on ollut että yhdistelmä korkeampi satula/korotetut sarvet soveltuvat selälleni parhaiten. Polvikulma on loivempi ja selkä on pystymmässä kuin ennen. Matalalla satulalla selkä olisi vielä pystymmässä mutta korkeammalla olevat polvet aiheuttavat jyrkemmän lantion kulman ja selkä painuu liian helposti kaarelle taapäin ja se aiheuttaa kiputiloja pitkään ajettaessa. Että pienestä kiinni.

Kolmas ajokausi korotuksilla
Joko selkäni on hieman ennallistunut (Paranemista on turha toivoa.) mutta matalampi satula vaikuttaa tällä kertaa paremmalta. Ajelu on tosin ollut enemmän köröttelyä ja kausi vasta alussa.

13.12.2014. Monta kautta takana.
Korkeampi satula käytössä ohjaustangon korotuksilla ja selkä on voinut paremmin. Matkanteossa olen ottanut tavaksi jaloitella noin 100 - 150 km välein. Takapuoli kestäisi kyllä pidemmätkin taipaleet mutta selkänikamat ja siitä johtuva jalkojen puutuminen ei. Kylmemmällä kelillä matkaa voi yllättäen tehdä pitempiäkin siirtymiä kerrallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti