Karjatilan poika
Toki siellä tuli tutuksi sekä henkilö- että eläintuotokset. Kerrottakoon että samaan lantakasaan menivät ja pellolle levitettiin kasvua parantamaan. Eläin ja ihminen eivät käytä ruoansulatusjärjestelmässään kaikkea ruokansa energiaa vaan kasveille jätös on herkkua. Eivät ole ronkeleita. Sitä seosta levitettiin pellolle, kylvettiin vilja ja syksyllä sato kerättiin. Joka vuosi uudelleen. Olen saanut ymmärtää että ihmistuotosta ei saa, enää, käyttää myytävien kasvien lannoitteena. Syytä en tiedä vai onko vain hienostelua? Maatilalla, kaudesta riippuen, yli kymmenen henkeä. Palkollisia ja osa osa-aikaisia työntekijöitä. Tuotosta oli saatavissa. Sadonkorjuuseen ja navetalle tarvittiin väkeä.
Nyt oli vain pikkujuttu
Irroitin hajulukon kannen. Sen alla ei kummenpaa sotkua ollut. Siirryin linjaa ylemmäksi ja pesualtaan alla oli toinen hajulukko. Siellä oli tukos. Piti käydä hakemassa putkitongit että sain osat toisistaan irti. Siinä, pienen vessan pienessä hajulukossa, oli syyllinen. Asunnon toisessa mukavuuslaitoksessa, "naisväen pikkukamarissa" ei moista ilmiötä ole ollut, noin viitentoista vuoteen, mitä olemme asuntoa hyödyntäneet.
Parranajoko syy?
Normi toimintaa: partani ajan itse, riippuu tilanteesta kuinka usein. Normaalisti, ainakin, joka toinen päivä mutta jos on "rokulia" niin harvemminkin. Parrassani on kolme pääosaa: viikset jatkuvat ylähuulesta leuan sivuille, alahuulen alla on lyhyempää karvaa joka jatkuu kaulaan asti sekä siitä sivuille, korvien tasolle nousevat, lyhytkarvaiset pulisongit. Tuon tuloksena syntyy, leikkuuvaiheessa, eri mittaisia karvanpätkiä. Nepä jäivät kiinni pieneen hajulukkoon ja melko täynnä se olikin. Toki varsin siistissä kunnossa olivat. Nytpä tiedän että pieneen hajulukkoon kannattaa satsata tarmoa sen verran että sen kunnolla puhdistan suhteellisen säännöllisesti. Vaan on sitä varten aineitakin...
Ongelmaa ei ollut heti
Kokeilin, vuosia sitten, antaa parran kasvaa valtoimenaan. Kyllä se kasvoikin. Siinä vaiheessa kun se jäi ajotakin vetoketjun väliin ei sitä ensin huomannut mutta päätä pystympään nostaessa, kun istuin jo pyörän päällä, tuli tippa linssiin kun vihlaisi kovin. Eipä auttanut muu kuin, pyörä jalalle, takkia auki, karvoitus piiloon ja uusi aloitus. Eikä ollut ainoa kerta. Liika on liikaa ja vähänkin voi haitata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti