Pala työ- ja harrastehistoriaani

Miksi näitä kirjoittelen
En ryhtynyt muistelmiani kirjoittamaan aiemmin koska joitain mainitsemiani asioita on tavan tallaajan vaikea omaksua. Ainakin osassa lähipiiristäni ja baarijutuistani olen saanut hyvin kielteista palautetta ja syytetty valehtelijaksi vaikka kerron vain siitä mitä olen duunaillut vuosikymmenien aikana. Nyt, kuitenkin, saattaa alkaa olla viimeiset ajat että pystyn näitä älyissäni kirjoittamaan. Tosin, en ole ennustaja, joten voin olla liian ennakoiva. Toki moni tietää että olen ollut jonkin tason osaaja moottoripyörissä ja sen alan järjestötöissä vaan se on ollut vain harrastukseni. Onhan minulla ollut ammattitöitäkin ja muita "juttuja". Niitäkin tuon tässä esille. Juttu tulee jatkumaan eli viimeinen piste ei pidä. Työni olen tehnyt monella alalla mutta sotilasilmailu- ja avaruusalustekniikka ovat olleet pääosa laajaa työhistoriaani. En viihtynyt kovin pitkään yhdessä duunissa vaan edetä pitää.

Kun vielä syntymäpaikallani asuin
Lapsuudestani maatilla en juurikaan, tässä yhteydessä, kerro koska se oli varsin normaali. Mutta teini-iässä, kun ison järven rannalla asuu, niin vesillä liikkuminen kiinnosti. Siksi opettelin purjehtimaan. Ensin optimistijollalla ja sittemmin purjelaudalla. Kuitenkin hankin isohkon pulpettiveneen jossa oli 25-heppainen perämoottori. Ei ehkä nopein mutta vakaa joten uskalsi lähteä Koljonselälle ja Näsinselälle ajelemaan vaikka olisi ollut hieman "läikettä". Se laajensi ympäristötietoutta ja vesillä kulkemista sekä tuttavapiiriä. Mutta kun ikäännyin niin vene ja purjelautailu sai jäädä ja ryhdyin moottoripyöräilemään. Vene, moottoreineen, meni myyntiin. Hankin omistusasunnon muualta ja keskityin moottoripyöräilyyn. Ohessa perustin, kavereiden kanssa, mc-kerhon Ylöjärvelle jonka kerhoillasta tänäänkin kotouduin. Eli kerho on voimissaan. Huomenna, perjantai-iltana, käyn toisen tunnetun kerhon, Corona mc:n, pippaloissa. Todennäköisesti tapaan vanhoja tuttuja ja kerhokavereitani. Vuosikymmenten kuluessa olen tutustunut kymmeniin mc-kerhoihin Suomessa ja ulkomailla. Mukavaa on ollut. Monista kerhoista, Euroopasta, on käynyt lukuisia vierailijoita. Myös USA:sta on ollut motoristituttuja käymässä. (Coronan bileistä tulin kotiin aamuneljältä.)

Maalaispojalle tyypillistä
Kiinnostuin koneista: traktoreista, mopoista, moottoripyöristä ja ilmailusta. Siksi hainkin Ilmavoimien Teknilliseen Kouluun. Pääsin varasijalta. Armeijan jälkeen suoraan töhin Linnavuoreen Nokialle. Vaan sieltä siirryin kotikylille Ylö-Tehtaat oy:n maatalouskoneasentajaksi. Kiertelin pitkin maatamme huoltamassa ja korjaamassa koneita sekä kouluttamassa niiden käyttäjiä ja uusia työtekijöitä. Sen jälkeen tekemässä monitoimimetsäkoneita Pinomäki ky:ssä. Mutta aikansa kutakin. Toimin myös, jonkin aikaa, kuorma-auton kuljettajana. Kyllästyin jo toisena talvena. Ei ole talviajo kuormurilla minun juttuni. Sitten olin toista vuotta Rautavaaralla metsäkoneasentajana mutta kyllästyin. Muutin Vilppulaan ja töihin Kuorevedelle Lentokonetehtaalle. Myöhemmin avaruusaluksia valmistamaan. Asuinpaikat vaihtelivat Vilppulasta Jämsään, Kuorevedelle ja Mänttään. Mutta sitäkin vain aikansa. Siirryin erääseen sotatarvikkeita tekevään firmaan. Siellä pari vuotta asentajana ja hain huoltoinsinöörin vakanssille. Kävin testit ja haastattelut. Se oli ensimmäinen työpaikka missä vaadittiin perusteellinen terveystarkastus. Kärähdin siitä että olin koko ikäni peitellyt kakkostyypin diabetestä. Jäin eläkkeelle. En valita. (Duuniluettelosta puuttuu monia lyhytaikaisia työsuhteitani.)

Diabetes
Se on vainonnut minua koko elämäni. Pidin asian omana tietonani ja parhaani mukaan peittelin sairauttani. Kun tuli huono olo, useimmiten jonkin aikaa ruokailun jälkeen, menin piilloon ottamaan noin puolentunnin - tunnin pikku "päikkärit". Joskus heinäladossa tai muussa "jemmassa". Onnistuin salaamaan asian myös Puolustuslaitokselta joten suoritin Ilmavoimissa aliupseerikoulun (Ylik.) ja sen jälkeen siirryin työelämään vakituisesti. Jotenkin onnistuin tasapainoilemaan verensokeritasojen kanssa ilman mitään mittareita eikä se haitannut kovasti harrastuksia eikä töitäkään. Nykyäänkään en mittaa verensokereita. Ne ovat mitä ovat ja tunnen onko sokeriarvo nousussa vai laskussa ja tiedän milloin pitää syödä ja mitä pitää syödä. Paljolti kasvispohjaisia herkkuja. Kun hain viimeistä työpaikkaani huoltoinsinöörin vakanssille eräälle konepajalle minut toimitettiin, kuusikymppisenä, terveystarkastukseen. Silloin en päässyt enää piilottelemaan sairauttani joten jäinkin eläkkeelle eli minusta tuli täysipäiväinen motoristi. Toki moottoripyöräily on ollut lajini jo rippikouluiästä jolloin ajoin mopolla tieliikenteessä ja motocrosspyörällä radalla ja metsäpoluilla. Maalla asumisesta oli joitain etuja. Tiedättekö että korkeaa verensokeria voi laskea nauttimalla kirkasta alkoholia?

LCR-mc Ylöjärvi
Oma kerhoni. Perustajajäsen ja eka puheenjohtaja. Jäsen edelleen. Tai, pitäisikö sanoa, jälleen, koska olin pitkään töissä ulkomailla ja sikäläisten kerhojen jäseninä. Kerhomme, rekisteröity yhdistys, LCR-mc, ei kumarra muita järjestöjä eikä ole sitoutunut poliittisiin tai kaupallisiin tahoihin. Toimitilat ovat laajat kahdessa kerroksessa ja siellä on ravintola ja harrastetila fasiliteetteineen sekä erinomaiset tilat moottoripyörien säilytykseen ja huoltoon. Tänään kävin siellä syömässä ja kahvilla. Saunakin on. Kerhorakennus on ison rakennuksen päädyssä umpiperässä. Iso parkkipaikka eikä läpikulkuliikennettä. California 1400:sen huolto valmistumassa.

Suomen motoristit ry
Kyseistä lafkaa en ole perustanut mutta olen ollut jäsen kymmeniä vuosia ja osan aikaa hallituksessa ja myös puheenjohtajana. Kyseinen yhdistys pystyy vaikuttamaan maamme moottoripyöräilyn lainsäädäntöön ja omaa hyvät yhteydet sekä kotimaan politiikkaan että vastaaviin EU-organisaatioihin. Eduskunnassa olen käynyt puhumassa matkamoottoripyöräilystä. Ehkäpä olen jonkinnäköisen renkaanjäljen jättänyt... Myös omassa kerhossani olen ollut hallituksessa ja lisäksi jäsen parissa muussa kerhossa. Kuten mp69, oma kerhoni, Grubbo Moto Guzzi Finlandian hallituksessa ja Smoton. Myös muutama alan organisaatio myös. Brysseliä myöden.

Kuoreveden Halli
Ilmavoimien Teknillinen Koulu. Sen kahlasin läpi seitkytluvulla. Ylikersantiksi jäi sotilasarvo kun en suostunut päällystöopistoon. Siitä alkoi lentokone- ja avaruusalustekninen urani jota suurin osa työelämästäni on ollut. Siitä joskus toisaalla. Tutuiksi varusmiehenä tulivat senaikaiset Fouga Magister ja Drakenin eri mallit. Aliupseerikoulun jälkeen opiskelin lisää ilmailua. Lähinnä puolustusvälinepuolella. Pari vuotta töitä maan alla Nokian Linnavuoressa. Paljon myöhemmin olin Hallissa jälleen. Tein pienlentokoneita, hävittäjälentsikoiden runkojen osia ja avaruusaluksien runkorakenteita. Ohessa tutkalaitteita ja kaikenlaista avaruuteen tai ilmailuun liittyvää pikkujobia täytehommina. Suurin osa hommista oli puhdastilatyöskentelyä. NASAn ammattilaiset kävivät opettamassa puhdastilatyöskentelyä. Myös Italiassa työskentelin ESAn leivissä, työkaverin kera, puhdastiloissa. Kiva keikka ja hyvä ruoka sekä viinit.

Muita väli-hommia
Koska olin käynyt keskikoulupohjaisen autonasentajalinjan niin siinä yhteydessä sain kuorma-autokortin. Sitä olen varsin vähän tarvinnut. Kuormurin ajamisesta ei kovin makseta eikä ole hääviä talvella. Muutama vuosi meni kun Neuvostoliitonkauppa katkesi ja maa teki konkurssin. Ylö-tehtaat teki myös konkurssin. Ei se minua rasittanut, vaihdoin työnantajaa, Itse asiassa minua pyydettiin töihin. Palkkakin oli niin hyvä että maksoin pois rivitalokämppäni. Muutenkin meni hyvin ja hankin mieleiseni moottoripyörän, entisten oheen. Samoihin aikoihin perustimme, kylän sällit, moottoripyöräkerhon joka palvelee jäseniään laajoissa tiloissa pyöräsäilöineen ja ravintoloineen. Eli aiemmin mainittu LCR-mc.

Myin molemmat omistusasuntoni
Yksi rivitaloyksiö uudehkossa taloyhtiössä maaseudulla ja toinen Ylöjärven Soppeenmäessä oli saunallinen kerrostaloyksiö. Koska työni oli liikkuvaista niin katsoin tarpeelliseksi muuttaa asunnot valuutaksi. Niistä oli muutenkin riesaa kun vuokralaiseni rikkoivat paikkoja ja esittivät kummallisia vaatimuksia. Ostin, tietenkin, uuden moottoripyörän entisten oheen ja siirryin vuokralaiseksi muualle. Vuokrakämppiä on ollut Rautavaaralla, Jämsässä ja Kuorevedellä parikin. Myös Vilppulassa oli kämppä kuten kaksi kämppää Mäntässäkin. Nyt jo viides kolmen huoneen asunto Tampereella vuokralla. Toki yksi kerrallaan. Myös ravintola nimeltään 2h+k vetää sillointällöin luokseen. Koska olen. pientä vaille, seitsemänkymppinen niin olen tullut tulokseen ettei kannata satsata omistusasuntoon. Rouvalla on omistuksessaan tilava kaksio. Ehkä muutamme, tai Rouva muuttaa, siihen sitten kunhan hän eläköityy. On nuorempi minua.

Viimeiset työvuodet
Hyshys-firmassa puolustusvälineitä. Lähinnä räjähde- ja ammussuojia sekä Merivoimille aluksien hiilikuiturunkorakenteita ja tutkasuojapinnoitteita. Muitakin pikkuhommia kuten ballistiikkaa asepuolelta. Työsuojeluvaltuutettunakin toimin.

Palkitsin itseni eläköitymisestä
Kävin silloisessa Guzzin maahantuojan liikkeessä Tampereella ja ostin Moto Guzzi California 1400:sen. Uusi peli mutta eivät olleet saaneet sitä käyntikuntoiseksi. Siksi se oli halpa ja pyöräkaupasta tehtiin paperi jossa luovun kaikista takuuoikeuksista. Parin päivän päästä se oli jo ajokunnossa ja on edelleen. Kaasuvaijerit pitäisi vaihtaa. Sekin on tietokonehommia. Kaasukahvan ja neljän kaasunasentopotentiometrien liikeradat pitää tallentaa keskusyksikön muistiin. Vaijerien vaihto on työläin koska bensatankki pitää nostaa pois.

Tallissa pyöriä
Rouvan siisti Honda 350 CL vuodelta 1972, California 1000 Trike jonka valmistin itse. Erikoista on että se kallistelee sisäkaarteen puolelle mutkissa. Oikein mukava laite. (Sama kallistelutoiminto sallii myös taka-akselin liikkeet eri puolilla erikseen vaikka akseli on yksiosainen. Oli mielenkiintosita suunnitella ja valmistaa ko. laite Toistaiseksi, pitkittyneesti, hieman keskentekoinen mekaanisesti ahdettu digitaalisella moottoriohjauksella varustettu T3 California tonnisella koneella. Poikkeuksellisesti nk. kanttikoneella. Moottori on ajamaton, vaihteisto läpikäyty, perävaihde säädetty, jne. Osa näistä kapineista olisi myytävänä. Myös osa työkalustani, suurelta osin tarkkuustyökaluja, tulee myös myyntiin. Jospa talven ja kevään aikana tulisi niin innokkaaksi että laittaisin nuokin pelit ajokuntoon.

Taidoissa puutteita
Muutama ostajakandidaatti kävi Verstaallani. Halvat, näytöllä varustetut mittalaitteet, tekivät kauppansa mutta, esimerkiksi, nooniuksella varustetuissa mitttalaitteissa on esteensä: harva osaa lukea niiden nooniusasteikkoja. Pitäisi olla diginäytöllä että niitä voisi nykyihminen ymmärtää. Hyviä ja tarkkoja työkaluja mutta niiden käyttöä ei hallita. Eivätkä tarvitse nappipattereita.