"Yöjalassa"

 

Ei muuten mutta tunnelman vuoksi
Irwin-coverbändi Vanhassa Montussa. Vanhoja ukkoja. Rumpali kerrassaan mestarillinen. Sen täydemmäksi tuskin pubia saa. Tarjolla oli, myös pöytiin tarjoiltuna, erillaisia virvokkeita. Henkilökunta letteineen olivat kovin terhakoita myyntimielessä tarjomaan tiukkaa kamaa. Itse tyydyin isoihin tuoppeihin metrikaljaa. Itse pääsin eturiviin sillä olenhan tunnettu.

Asiakkaat
Janoisia. Kokolailla samaa kuin itse. Vanhempaakin ikäluokkaa ilmeni. Mutta nuorempia oli paikalla melkoisesti. Kulttuuriteko.

Niin, bändiin 
Kadun Kaswatti. Erityisesti taitava rumpali, muita väheksymättä, ja toinen solisti, komppikitaristi myös, veti niin että silmät kiinni olisi voinut kuvitella vuosikymmenien takaisia kun Tappi Suojanen Irwinin keikkoja järjesti.
Pääsymaksua ei ollut eli ravintolamyynnillä eli oluttuotolla ja höyrymakkaroilla hoitunee bändin keikkapalkkio. Viisi ukkoa soittajia ja nuori mies säätämässä balansseja. Saundi oli kohdallaan. Muutenkin Monttu on suosiossa sekä yliopisto-opiskelijoiden että tavan tallaajien parissa. Monia olen jututtanut vuosien mittaan. Niinsanotulla sivistyneistöllä ei juuri ole innostusta tähän mestaan. Silti niitä siellä näkee...

Toinenkin on
Niin että jos sellainen Irwincoverbändi, niitä on ainakin kaksi, joiden keikalla olen ollut, saa keski-ikäisen ja vanhemmankin kuulijan, jalan naputtamaan. Vexi Salmi ei ole ollut hullumpi tuottaja. Tawastehus jyrää!

Muuta kivaa
Aina kun käyn Montussa, tapaan jonkin tutun, kuten nyt: aiempi työkaveri yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Lisäksi paikallisia älykköjä ja yliopistolaisia joiden kanssa voi kinata, muusikoita, teatteriväkeä, tavan duunareita ja "hoitotäjejä" joilla on tarjolla yösijaa parivuoteessa kohtuuhinoin. Oikein leppoista. Tosin, tällä kertaa, vain kaksi keski-ikäistä misua, tarjosi tuotteitaan. Ei ole enää entistä vetoa kun karva on harmaa. Tämmöistä se ikääntyminen teettää ukkomiehelle. Vaan on niinkin, silloin kun olin eronnut ja karannut niin saattoi saada ihan ilman sillä puutteenalaisia feminiinejä Mansessa on, uskoisin, että edelleen.  Kokemattomat, eronneet, karanneet ja muutoin joutilaat olivat tervetulleita. Yliopistoon, korkeakouluun tai amikseen opiskelemaan suurin joukoin, tai ihan muuten vain.

Uutta keikkaa odotellessa.

Muita pakollisia
Moogia pitää käydä kuulemassa jos keikkoja ilmenee. Nolo & Rähjä ei ole keikkaillut aikoihin. Valitettavaa. Velttoa ei ole näkynyt enää Ranterassilla. No, porukalla tässä ikäännytään. Pitänee luottaa pariin hyllylliseen vinyylilevyjä ja Salora Ortoperspektaan eli tilaäänijärjestelmään. Levysoittimia on kaksi: Shibatahiotulla timanttineulalla varustettu Bang & Olufsen ja tavan pisara-Thorens joka on, enimmäkseen, käytössä. Lisäksi metritolkulla CD:itä. Viimeksi kuuntelin Laila Kinnusta, sitä ennen Mauno Kuusistoa. Aiemmin lautasella pyöri Nazareth, 10CC ja The Sensational Alex Harvey Band. Myös kotimaista uutta tuotantoa kuten paikallista Kormusta. Eppujakin joskus. Mikko, Martti ja luokalleen jäänyt Pantse olivat samalla luokalla kouluaikoina. Reippaita sällejä. Livenä keikalla nähty myös. Martin ja Pantsen äiti opetti minulle äidinkieltä ja runoutta yksityiskoulussa jonka vanhempani maksoivat.