Diabetes riesana iän mutta töitä piti tehdä

 

Lapsuudessa
Pidettiin laiskana lapsena kun, juurikin ruokailujen jälkeen, tunnin, parin perästä oli veto pois eikä ajatus kulkenut. Olin pulska poika eli ylipainoa aika tavalla. Keksin tapoja pitää pää vilkkaanpana eli ryhdyin kouluikäisenä liikkumaan enemmän ja tykkäsin kaivaa ojia, kävellä metsissä ja rannoilla joita kotitilalla riitti kilometreittäin. Se helpotti oloa koska siihen kului energiaa eli sokeritasot laskivat. Silti nukahtelin kesken päivää ja iltapalan jälkeen tuli nukkumatti aika nopeasti. Kahvi piristi jonkin verran. Silti keskittymiskyky asioihin oli ajoittain hyvin huonoa. Asiaa ei sen kummemmin huomioitu. Vain moitteita.

Nuoruudessa
Ei paljon muuttunut paitsi että siinä viidentoista vuoden iässä kasvoin pituutta kovasti ja ylipainokin helpotti jonkin verran. Opiskelin yksityiskoulussa ja aloin saamaan varsin hyviä numeroita viimeisten lukukausien aikana. Varsinkin matematiikasta. Matematiikan opettajani, Anna-Liisa, suuttui minuun kun en halunnut mennä lukioon. Ei edelleenkään diagnoosia eikä verikokeita vaikka koulussa oli terveydenhoitajan vastaanotto. Ammattikoulussa oli jotenkin helpompaa ja rennompaa joten lihoin aika paljon niihin aikoihin. Koulupäivän jälkeen nukkumaan mutta illalla jaksoin aika myöhäiseen. Aamiaisen jälkeen oli hetken aika raskas olo. Jätin sen pois niin jaksoin paremmin.

Varusmieheksi
Runsaasti liikuntaa alokasaikana ja paino laski ja se teki elämän helpommaksi eikä niin nukuttanut kun aina oli jotain toimintaa paitsi luennot. Vaikea oli pysyä hereillä. Aliupseerikoulussa oli paljon luentoja ja vähän liikuntaa niin taas paino nousi ja piti ottaa torkkuja aina kun pystyi. Yölläkin nukutti kovin. Edelleenkään ei asiaan kiinnitetty huomiota muiden toimesta. Läpäisin lentokoneapumekaanikkokoulutuksen matalilla arvosanoilla. Komennuspaikaksi tuli Rovaniemi ja Lapin Lennosto. (Ent. Hämeen Lennosto.) Siellä suoriuduin varsin esimerkillisesti sillä palvelustoimi sijoittui paljolti aamuihin ja aamiaisella en ole koskaan ollut kova syömään ja palvelus vaati energiaa ja laihduin joitakin kiloja. En jäänyt vakiväkeen kersantiksi vaikka pyydettiin. Otin toisen annetun vaihtoehdon.

Oikeisiin töihin
Armeijasta mukaan saamani kirjeen osoite osoitti Nokian Linnavuoreen kiven sisään eli Lentomoottorikorjaamoluolan jatkeena olevaan Merimoottoriosastolle harjoittelijaksi. Oli joitakin päiviä, joskus kaksikin peräkkäin, etten kyennyt työpaikalle huonon oloni vuoksi. Olivat siis palkattomia. Sain nuhteita mutta siinä kaikki. Ilmeisesti tykkäsivät muutoin. Pari vuotta siellä.

Kertaamaan
Puolustuslaitos kutsui ja puolitoista viikkoa napapiirillä tutustumassa uudempaan kalustoon meni mukavasti ja yksi väkänen tuli kaulukseen lisää. Toinen kertaus vuoden päästä edellisestä oli vajaan viikon ja se tapahtui Pirkkalassa. Kokolailla sama sakki kuin Rovaniemelläkin edellisessä kertauksessa. Tutustuttiin lentokentän puolustusjärjestelmiin ja lentokoneiden huoltoprotokollaan. Normihomma.

Tapaaminen ravintolassa
Johti keskipitkäaikaiseen suhteeseen ja kaveripiirin laajentumiseen suhteen kautta Tampereen Yliopiston opiskelijaporukoilla. Ei mennyt kauaa kun jo asuttiin yhdessä ostamassamme rivitaloasunnossa. Hänellä oli ykköstyypin diabetes mutta omaani en tuonut esille. Opin sairaudestaan ja sen että sairaus vaikuttaa luonteeseen varsin voimakkaasti verensokereiden vaihdellessa. Omakotitalokin tuli rakennutettua mutta emme muuttaneet siihen asumaan koska hän lähti hiihtovalmentajansa matkaan. Ostin rivitaloasunnon läheltä kotipaikkaani ja asustelin siinä joitakin vuosia. Myöhemmin kuulin hänen edesmenneen diabeteksen komplikaatioihin. Teki sitä ennen erityisopettajan tointa ja asui Tampereella. Tapailimme ajoittain joko sattumalta tai kutsusta.

Kuormurikuskina
Koska olin amattikouluaikoina ajanut opintojen yhteydessä kuorma-autokortin kokolailla ilmaiseksi pääsin kohta erääseen konepajaan kuormurikuskiksi eli ajamaan kuormurilla sotateollisuuden tuotteita kuten koneistamoihin, maalaamoihin, lämpökäsittelyihin, ym kohteisiin. Toki ko. pajassa muutakin tehtiin. Joskus oli, iltapäivisin, pakko ajaa kuormuri levikkeelle ja ottaa puolentunnin, tunnin torkut. Se tietenkin, näkyi ajopiirturin kiekossa. Siitä kyseltiin mutta kerroin että jouduin odottamaan vuoroani. Meni aika hyvin läpi. Juuri niihin aikoihin ostin mainitun rivitalonpätkän. Ostin kerrostaloasunnon ja myin omakotitalon työkaverilleni ja hankin uuden prätkän.

Henkilöautolla ajaminen
Ei ihan joka päivä mutta suhteellisen usein piti, aamuvuoron jälkeen silloisella kotimatkalla, noin 25km, auto ajaa levikkeelle tai tien sivuun koska nukutti ihan vietävästi aamuvuoron jälkeen. Moottoripyörällä ajaessa tätä ilmiötä ei ollut tai en ainakaan huomannut. Muutoin tuli tehtyä pitkiäkin reissuja henkilöautolla, varsinkin talviaikaan, eikä edellämainittua väsymystä ilmennyt.

Maatalouskoneasentajana
Ensin tuotantolinjalla muutaman sadan kollegan kera kasaamassa maatalouskoneita. Kohta sain työnopastajan homman ja oheen myös kiertävän maatalouskoneasentajan toimen. Siinä oli omat vapautensa. Kunhan tein tilatut työt maatilojen koneiden suhteen. Pystyin pitämään jonkinlaisen kurin itselleni ja laihduin mutta ei se paljoa auttanut. Ennen seuraavaa työpaikan vaihtoa toimin myös työnopastajana ja työvälinehuoltajana.

Metsäkoneasentajana
Eräs yritys pyysi töihin ja aloin tekemään metsäkoneiden runkoja, puomistoja ja hydrauliikkakomponentteja. Molempiin kuului paljon hitsaamista ja muuta metallityötä kuten koneistusta. Päivätyö eikä isompaa kiirettä. Välillä oli mentävä iltapäivätorkuille varaston perälle. Kohta "ylennettiin" metsäkonekorjaajaksi. Piti ajaa pitkiä matkoja eri työmaille tekemään huoltoja ja korjauksia. Joskus syvälle korpeen vei matka. Keikkatyö helpotti väsymystä sillä kukaan ei perään katsonut kunhan hommat vain tuli tehdyiksi. Kyseinen firma teki myöhemmin konkurssin. Vaikka firman omistaja olikin keksinyt ja kehittänyt monitoimikoneen metsänhakkuuhommiin.

Metsäkonehommat jatkuivat
Olin tutustunut eräässä, ruotsinkielisessä, moottoripyöräkokoontumisessa kahteen naiseen saman vuorokauden aikana. Selvästi puutteenalaisia. Toinen oli vapaa mutta toinen oli liikkeellä miehensä kanssa. Mies oli alkoholisti ja ei vahtinut eukkoansa joten asiani hoituivat. Osoitetiedot vaihdettiin myös. Mutta oli se toinenkin ja hän kutsui matkaansa ja kun jouten olin niin lähdin. Päädyin Rautavaaralle metsäkoneasentajaksi ja myin rivitalonpätkän pois. Toki tein myös aiemman koulutukseni mukaisia autohuoltoja ohessa. Asunto oli tilava ja isohko kahdelle. (Nykyisin on paikalla vain tyhjä tontti kun satuin seudulla ajelemaan.) Piilottelin vaivaani mahdollisuuksien mukaan eikä kukaan oudolla paikkakunnalla kommentoinut hetkellisistä poissaolo-oloistani. Paikallisessa pubissa tuli tutustuttua paikalliseen rahvaaseen. Mukavaa porukkaa. Rallimiehiä joten pääsin mukaan sekä jäärata- että rallihommiin ja, yleensä, ajanottajaksi. Tulipa käytyä senkin lajin koulutuskurssit Kuopiossa.

Kansainvälinen paikka
Metsäkartanon lisäksi paikkakunnalla oli maamme pisin ohjaskelkkarata. Sinnekin pääsin hommiin. Erityisesti Venäjältä kävivät harjoittelemassa ja kisaamassa. Pääosa nuoria naisia. Valitettavasti kylällä oli huonosti heille seuraa ja en itsekään voinut asiaa auttaa.

Tiet erosivat
Tuli avo-ero ja muutin Vilppulaan ja pääsin paikallisen mp-kerhon Vimpyn jäseneksi. Toki tunsivat ennestään muiden tapahtumien kautta eikä tarvinnut olla kokelaana lainkaan. Erosin omasta kerhostani jonka olin perustanut, aikanaan, Ylöjärvelle kahdeksankymmenluvulla. 

Lentokoneita
Siirryin koulutukseni mukaiseen työhön, toki ensin piti kahlata tyyppikoulutusta läpi eli oli opintoja työn ohessa. Sai palkkaa ja edullisen asunnon Kuorevedeltä. Edelleenkin diabetes kiusasi mutta ruokavaliolla ja liikunnalla sain isommat "sammumiset" kuriin. Välillä vain oli poissaolofiilis eikä työ sujunut. Silloin valmistin ReDiGo-alkeiskoulutukseen tarkoitettuja potkuriturbiinilentokoneita. Tällä kertaa levyseppänä. Samoin aikoihin matkustelin pitkiä mp-reissuja ihan yksiseni Pohjoismaissa että Etelä-Euroopassa. Sain työnantajaltani palkallista vapaata osaan reissuistani sillä Valtio halusi, ilmeisesti, pitää minut porukassaan. Pystyin ajoittamaan ajamiseni siten että hetkelliset sammumiset olivat ennustettavissa eli taukoja oli. Siksi muu matkavauhti oli liki kaksisataa kilometriä tunnissa Saksan baanoilla eli matkaa tulee tehtyä silloin kun pää toimi. Pyörinä reissuillani Euroopassa olivat niihin aikoihin Ducati 906 Paso, Moto Guzzi GT850, Moto Guzzi Centauro 1000, Benelli Sei 750 ja Moto Guzzi Quota 1000. Eli valikoimaa tallissa oli. Toki sitten, erikseen, ne maastokelpoiset kurapyörät. Pyörän päällä ei kovin nukuta mutta kun pysähtyy niin veto loppuu. Tyttöystävää ei ollut pitkiin aikoihin. Ystävättäriä toki.

Sama paikka mutta uusi työ
Alkoholi tuli mukaan kuvioihin näihin aikoihin aikaisempaa enemmän kun Hornettien eturunkojen valmistus osui kohdalle. Kielitaitoisena pärjäsin varsin hyvin sillä työssä oppiminen oli ohjelmassa ja amerikkalaiset opastajat. Heidän kanssaan tuli puuhattua kaikenlaista vapaa-ajalla. Paljolti pubeissa. Se meni varsin mukavasti kunnes minut siirrettiin avaruusalusosastolle tekemään avaruusaluksia. Alkoholilla pystyi poistamaan hetkelliset tajunnan hämärtymiset eli korkean verensokerin. Koskaan ei tehtaan portilla puhallutettu minua ja asentajakavereitani vaikka monet muut joutuivat puhaltamaan ja joitakin työsuhteita katkesi siihen.

Oheisharrastus
Politiikka. Lähinnä liikenteeseen ja moottoripyöräilyyn liittyvä. Ensin kansallisesti johtamassa suomalaisia moottoripyörekerhoja, kokouksia kotimaassa ja ulkomailla. Paljolti Brysselissä mutta myös muualla. Silloin olivat itä-eurooppalaiset mc-kerhot tulossa innolla mukaan ja osallistumaan. Liikenneturvan hallintoneuvostossa, Smoton hallituksessa ja puheenjohtajana ja paljon muutakin. Jopa eduskunnassa puhumassa Liikennevaliokunnalle jo edesmenneen ystäväni, Smoton silloisen toiminnanjohtajan kanssa. Olisi pitkä lista mihin kaikkeen on tullut politiikassa osallistuttua.

Uusi ihastus
Pääkaupunkiseudulta. Tosin tapahtui Savonlinnassa erään, jo edesmenneen, yhteisen tuttavan luona. Hänen kanssaan sujui muutama vuosi mutta emme muuttaneet yhteen. Toki minä vierailin Hesassa ja hän luonani. Samoin aikoihin kun tein Italianmatkoja ja muita pitkiä reissuja. Hänen kanssaan teimme, kahdella eri pyörällä, Ducati 906 Pasolla ja Moto Guzzi 1000 Centaurolla matkan Italiaan tapaamaan kavereitani Udinessa Piluttis Pubissa. Jostain syystä paluumatkasta ei ole kovasti muistikuvia paitsi eräs yöpyminen Alpeilla kun pääsimme Saksan Olympiajousiampujien jonkinlaiseen juhlatilaisuuteen. Saimme eräältä jousimieheltä kutsun Hampuriin perheensä luo joka parin päivän päästä toteutui. Rattoisaa yhdessäoloa pari päivää. Sillä reissulla en muista kärsineeni dibeteksesta. Ehkä johtui jatkuvasta aktiivisesta toiminnasta ja alkoholista.

Omille teille
Edellä mainittu ihastus jäi vuosien mittaan, osittain, sillä kuuluu edelleen läheiseen tuttavapiiriini ja käy miehensä kanssa meillä kylässä ja päinvastoin. Uusikin ihastus löytyi Savonlinnasta. Kun oli kutsuttu sikäläisen tunnetun motoristin asunnolle viettämään viikonloppua ja tupaantuliaisia. Oli kauhea pakkanen. Kutsujan vintillä, missä oli tarkoitus yöpyä, oli kylmä. Mainittu ihastus vei lämpimään kaksioonsa keskustan kupeeseen. Seuraavana päivänä oli vielä kylmempi. Diesel-Audi ei käynnistynyt koska lohkolämmittimessä oli "vikaa". Jäin vielä toiseksi yöksi, jos oikein muistan. Tiistaina olin jo puhdastilassa töissä Kuorevedellä.

Avaruusalushommat loppuivat
Niiden jälkeen tarjottiin vain perushommia tutkapuolella ja parempaan totuttuani eivät kiinnostaneet niin oli paikan vaihdon aika. Vuokrasin kevättalvella halvan yksiön Näsilinnankadulta Tampereelta. Siinä asuin muutaman kuukauden kun Savonlinnasta tuli em. nainen tositarkoituksella ja sai alansa töitä Tampereelta. On edelleen remmissä tätä kirjoittaessa. Asunto vaihtui isompaan. Pidin koko kesän sapattia eli en käynyt töissä enkä ilmoittautunut työttömäksi vaan pörräsin kaupungilla ja sain paljon tuttavia ja pari jäänyt kaveriksi. Syksyllä aloitin työt eräässä puolustuvälineteollisuuden hyshysfirmassa. Näihin aikoihin myin viimeisen Ylöjärvellä omistamistani osakehuoneistoista pois. Tietääkseni yksi veljistäni omistaa sen nyt.

Paluu omaan Kerhoon
Perustettu muutaman motoristikaverin kanssa ja rekisteröity. Silloin mc-kerhot rekisteröitiin oikeusministeriössä mutta myöhemmin tiedot ovat siirtyneet yhdistysrekisteriin. Olin poissa kerhoni jäsenyydestä sen ajan kun olin Vilppulan kerhossa jäsenenä. Smoto-kerho sekin oli mutta sittemmin lakkautettu jäsenistön vähyyden vuoksi. Jos saan ennustaa niin seuraavan kymmenen (Kirjoitettessa tätä vuosi on 2025.) vuoden aikana kerhojen määrä tulee vähenemään. Luonnollisen poistuman kautta, otaksun. Nyt jäsenyyteni on taas omassa Kerhossa ja hyödynnän Kerhon lattialämmitteisiä moderneja tiloja kahdessa kerroksessa. (Kahvio ja ajanvietetilat ovat toisessa kerroksessa. Alhaalla pyörät.)

Töissä jälleen
Kevättalven ja kevään oli eräässä mp-huollossa hommissa mutta en oikein tykännyt.
Mutta selvisipä miten Honda-huolto toimii. Ei minun makuuni.
Suvi meni kuten oli tarkoituskin. Ajelureissuja Pohjoismaissa yksi ja kaksi päällä. Rouvalla oli myös moottoripyörä, useampiakin mutta peräkkäin. BMW on hyvä pyörä mutta hieman "harmaa" staukseltaan. Vaihtui Gagivaan. Syksyllä, jälleen kerran, puolustusvälineteollisuuden palvelukseen. Silloin se paja oli Nokialla. Pääsin näyttämään sekä osaamistani että suunnittelukykyäni eräissä projekteissa. Nyt ko. firma näkyy olevan Pirkkalassa. Asunto vaihtui useampaan kertaan: Satakunnakadulla iso "talonläpikaksio" ylimmässä kerroksessa eli näköala kahdelle järvelle ja kaupungin ylle olohuoneen kolmella seinällä olevista ikkunoista. Olimme vuokralla. Omistaja muutti yllättäen Espanjaan, tms.  ja myi kämpän. Tarjosi ostettavaksi vaan ei kiinnostanut. Muutimme Aleksanterinkadulle mitä vilkkaimpaan Kyttälän kaupunginosaan. Siellä oli menoa ja meininkiä. Rai rai. Siihen kyllästyi ja auton pysäköinti oli hankalaa mutta moottoripyörälle sain parkin lukitulle sisäpihalle. 2H+K pubeineen tuli tutuksi. Käyn edelleenkin siellä lounastamassa tai päivällisellä mutta vain noin kerran kuussa. Edelleen vakiopöytä siellä. Viikolla normaalisti töihin ja takaisin. Paino alkoi yllättäen nousta ja diabetesoireet taas päällä eli sammahtelua keskellä päivää ja raskas olo muulloinkin. Hoidin työn ohessa myös työsuojeluvaltuutetun tehtäviä. Niihin aikoihin aloin luopua moottoripyöräjärjestötöistä. Toki, käyn toisinaan kokouksissa ihan vain katsomassa miten menee. Toinen asia on että saan kutsuja motoristien kutsukokoontumisiin. Ne ovat usein varsin mielenkiintoisia rientoja. Siellä tapaa alan asiantuntijoita tekniikasta, järjestötöiminnasta mc-kerhojen piirissä ja keskustelut ovat mielenkiintoisia. Myös näkökantoja tuodaan esiin ja viedään nykypäättäjien tietoon. Tosin ei enää minun toimestani.

Hirvi menehtyi
Eräänä syyskuisena aamuna olin menossa 1100 Brevalla töihin kuuteen kun ajoin Nokialla kaupunkialueella Rounionkadulla päin hirveä ja selkä murtui useasta kohtaa. Se johti pitkään hoitokierteeseen ja aikojen myötä työkyvyttömyyseläkkeeseen. Mutta ei vienyt kykyä ajaa moottoripyörällä. Lihoin lisää ja olutkin maistui.

Laitakaupungille
Iso kolmio kahdelle. Hyvin on roinaa kertynyt huusholliin.
Muutto ja tottuminen oli helppoa. Asunto iso ja metsäisellä alueella. Auto tallissa talvella mutta suvella kadun varressa sillä moottoripyörät ovat tallissa eivätkä kakaroiden kiipeilytelineinä. Kuten normaalia. Painon sain putoamaan. Aina alipainoiseksi asti 76-kiloiseksi. Nyt on sopiva 82 - 84 kilogrammaa jo useamman vuoden. Osa painonnoususta on lihasmassan lisääntyminen kesäaikaisen polkupyöräilyn ansiosta. Pyöräni on yli sata vuotta vanha Venus Special. Ruotsalaista laatutyötä.

Harrastuspaikka
Vaihdellut usein. Työelämässä ollessani oli pienkerrostalon alakerrassa kolmen henkilön kimppaverstas. Siellä säilytettiin autoja ja moottoripyöriä. Niitä korjattiin, muokattiin ja viriteltiin. Normihommaa. Sieltä siirryin, edelleen, asunnon lähelle mutta Lempäälän puolelle. Se oli hieman epäkäytännöllinen sillä se ei ollut maanpinnan tasossa. Toisaalta, oli kylmä halli pihassa jossa saattoi lämpöisenä aikana tehdä pikkuhuoltoja. Tässä paikassa rakentelin Triken. Muutto tuli sieltäkin sillä kiinteistö vaihtoi omistajaa. Muutin Rantatielle erään mc-kerhon alivuokralaiseksi. Siinä talossa toimi useita mp- ja mc-kerhoja sekä bändien harjoituskämppiä ja amerikanautoharrastajia eli ympäristö oli eläväistä ja paljon tapahtumia. Nyt rakennus on tyhjillään mutta siihen olisi tarkoitus tulla kalliita loft-asuntoja vauraille. Sieltä muutin Verstaani Ylöjärvelle missä se on edelleen ja saman organisaation omistuksessa kuin edellinenkin. Siellä käyn 2 - 5 kertaa viikossa. Noin keskimäärin. Matkaa, tosin, on hieman yli kaksikymmentä kilometriä per sivu. Linnuntietä, perustamalleni kerholle, jonka jäsen olen, on reilut kaksi kilometriä Verstaalta.

Hain töitä kaivosalalle
Ensin oli soveltuvuustejä. Osin samanlaisia kuin oli kahtena päivänä armeijaan pyrkiessä eli erilaisia tehtäviä joissa oli sekä painostusta ja aikaraja sekä tavanomaisia ryhmätöitä joissa piti porukalla tehdä päätelmiä, ym. pähkäilyä. Parin viikon perästä kutsuttiin työhaastatteluun ja sen meni varsin hyvin koska ilmoitettiin että työterveyden kautta ja työsuhde alkaa sen jälkeen. No ei alkanut. Terveystarkastus oli entisiä tarkempi. Sain tiedon että saamani huoltoinsinöörin vakanssi ei sovellu minulle diabeteksen vuoksi koska se olisi sisältänyt runsaasti matkustelemista maailmalla ja paljolti Aasian suunnalla. En ollut sen kummemmin harmistunut koska olin ollut koko ajan tietoinen että jossain vaiheessa sairauteni tulee ilmi. Mutta pitkään siihen meni. Metso-konserni sai jonkun terveemmän inssin hommiinsa.

Epätietoisuutta
On täysin tutkimatta onko diabetekseni ykkös- vai kakkostyyppiä sillä jälkimmäiseksi se tulkittiin kun tämä ukkeli oli jo yli kuusikymppinen sen tullessa ilmi. Veikkaan vahvasti että ykköstyypistä on kuitenkin kysymys. Äitini puolen suvussa on runsaasti sen sortin diabeetikkoja ja paljon ollut heissä ylipainoakin. 

Jos olisin kertonut aikanaan
Toki lapsena en tiennyt mikä minua rassaa ja vaivan kanssa oppi tulemaan toimeen vaikka siihen en hoitoa saanutkaan enkä osannut pyytää. Mikäli vaiva olisi selvinnyt jo teini-iässä niin tulevaisuuteni olisi ollut, ehkä, varsin toisen näköinen.

Spekulointia
Olisinko käynyt kouluja sen pidemmälle kuin kävin? Tai saanut haluamiani työpaikkoja tai sen ystäväpiirin joka minulla on? Toki siinä on väki harvennut hiljalleen. Osa luonnollisen poistuman kautta. Terveen kirjoissa olin siis pitkään ja pystyin piilottamaan vaivani. Ensin tietämättä mikä se oli ja sitten kun tiesin, joskus liki kaksikymppisenä, pidin asian itselläni. Ajokorttiasiatkin olisivat voineet mennä huonommin. Toki, luovuin osasta ajokortin merkintöjä kuusviitosena mutta jätin tärkeimmät osat. Eli saan ajaa autoa ja moottoripyörää. Ainakin, tätä kirjoitettaessa, yli kolme vuotta vielä. Sitten pitää käydä tutkimuksissa ja läpäistä ne että kortti säilyisi.

Diabeteksen välittömät haitat
Poissaolevuus ja voimakas väsymys jos verensokeri on korkealla. Ärtyneisyys, levottomuus ja lyhytpinnaisuus jos verensokeri on alhaalla. Herkästi lihoo joka pahentaa oireita. Laihduttaminen taidetta. Ei saisi syödä paljoa että laihtuu mutta ei sais olla verensokerit alhaalla sillä se myrkyttää elimistöä. Terveen henkilön laihduttaminen on kovin helppoa verrattuna diabeetikon vastaavaan. Näin Pääsiäisen alla, taidanpa mennä syömään mämmiä kastikkeen kera. Mikään ruoka, edes makea, ei ole myrkyllistä diabeetikolle, vaikka niin kuulee kerrottavan, sillä määrä ratkaisee. Toki, lääkkeitä on että ylimääräisen sokerin saa "taltioitua" maksaan josta se hitaasti vapautuu mutta koitan välttää enemmälti sen käyttöä vaan syön hallitusti ja liikun hallitusti. Mutta aina ei voi tietää mikä on kulutuksen määrä jatkossa. Siksi on suklaapatukka taskussa.

Pitkäaikaiset haitat
Näön tarkkuuden vaihtelut ja hidas yleinen heikkeneminen ja raajojen huono verenkierto sekä ajoittainen raajojen tunnottomuus. 

Muut harrastukset
Klapien pilkkominen ja kalastus. Molemmat onnistuvat nuoremman veljeni tiluksilla ja mökillä. Toiseksinuorimmalla veljellä on kotitila hoidossaan joten sielläkin voin käydä kalassa. Makkaraa matkaan ja nuotio tulille jos ei kalaa tule.