maanantai 25. syyskuuta 2023

Lennonvalvontaa Peltsulta

 

Kiitoradan jatkeella
Asuntomme siis. Korkealla rinteellä kuudes kerros ja ikkunat länteen ja pohjoiseen päin. Voin siis suorittaa lentokonebongausta näiltä näkymin. Ihan kenttää en näe koska välissä on mäki ja metsää. Mutta kuuluu ja näkyy kun koneet laskeutuvat Pirkkalan kentälle mutta nousevat useimmiten Pyhäjärven suuntaan. Nousuhan se meluisin vaihe on. Kalat kaiketi eivät häiriinny. Ennen oli Härmälän kenttä ja täältä katsoen se on tuolla "jalkojen juuressa" ja toimittaa kadun lisäksi pitkulaisen muotonsa vuoksi varsin tilavaa parkkipaikkaa Pirkkahallin messutoiminnalle. Muuna aikana ajokoulut ajattavat siellä moottoripyöräkorttilaisia. Jo heti huhtikuusta.

Alan kokemus
Koska päätyöni tein sotilaskäyttöön tarkoitettujen lentokoneiden parissa. Ensin Kuorevedellä Ilmavoimien Teknillisessä Koulussa Hallissa (Res. ylik.) ja palveluspaikkana oli Lapin Lennosto Rovaniemellä. Sittemmin puuhailin ihan muuta muutaman vuoden ajan kotiseudulla Ylöjärvellä muunmuassa kuorma-auto kuskina ja metallimiehenä sekä työnopastajana. Sittemmin pitkään Hallissa (Nykyisin Jämsän kaupunginosa.) pääosin sotilaskäyttöön suunniteltujen lentokoneiden kokoonpanossa eli apumekaanikosta kuoriutui asentaja koulutuksen myötä. Redigoja oli kiva tehdä mutta se homma loppui kuin seinään ja kaikki, työkaluja myöden, lähtivät Italiaan kilpailijalle. Syynä se että muuten ammattiväkeä ei olisi riittänyt Hornetien kokoonpanon aloittamiseksi. Aika monta eturungon puolikasta tuli pajotettua nippuun. Sitten sain siirron avaruusalustuotantoon jota pääosin tehtiin eri yhtiöhaarassa samalla teollisuusalueella mutta myös ulkomailla. Samalla loppui kaksivuorotyö. Avaruushommat olivatkin kiinnostavia. Neljä alusta, molempia kaksi samanlaista, valmistettiin. Toinen aina ensin testausta varten ja toinen, hyväksi havaittu kopio, tositoimiin. XMM on pitkä putki joka on täynnä peilejä ja kiertää maata hommissaan tutkimassa avaruuden röntgensäteilylähteitä. Toinen oli oli Rosetta-luotain joka on jo hommansa tehnyt ja, kaiketi, romuna jossain hiton kaukana aurinkokunnan laidalla. Osaamiseni poiki joitakin pistokeikkoja muunmuassa Sveitsiin tarkkuustyötä opettamaan. Se taas on pitkä tarina. Jopa työvälineeni takavarikoitiin Sveitsin lain nojalla.

Nyt saan seurata
Ilman tulonmenetystä sillä aivan juuri alkaneella vanhuuseläkkeellä voi tehdä mitä mieleen pullahtaa mikäli se mahtuu eläkeläisen budjettiin. Olen vuokrannut Ylöjärveltä hallitilaa ja siellä käpistelen moottori- ja polkupyöriä. Enimmäkseen omia sillä niitäkin riittää. Ehkäpä ensi suvena jyristelen mekaanisesti ahtamallani ja digitalisoidulla 80-luvun alun Guzzilla...

Hiljaista on vielä
Ainoat häiriöt ovat asuintalon yli laskeutuvia matkustaja- ja rahtikoneita. Jälkimmäiset liittynevät alkavaan harjoitukseen. Makuukamarinkin ikkuna antaa lentokentän suuntaan. Seuraavana aamuna näkyi ruotsalaisia koneita ja kaksi muuta yksimoottorista joita en tunnistanut. Sekä Horneteja.

Kaikille tämä ei käy

Taloyhtiössä, melko isossa, ei kaikille tämä sovi ja ovat vaatimassa että ei lennettäisi yli. Koirat pelkää, kissat pelkää ja sylilapset kiljuvat. Ja laskevat alleen. Ei ihme jos omaisetkin säpsyvät pientä jyrinää. Helposti siihen tottuu. Minulle se on ikään kuin työn ääni. Varsinkin kun tietää että ovat omia.

Kerron lisää
Ehkä saan kuviakin vaikka järjestelmäkamerani pisin putki kovin pitkä olekaan. Pihakeinu lienee hyvä paikka bongailuun koska ympäristö on avaraa. Jos ei sada. Katolle en rohkea nousta.

Laskenta sekaisin jo keskiviikkona
Yli lentää kentän suuntaan harvakseltaan sotakoneita. Useimmiten kaksittain mutta myös neljänkin ryhmänä. Myös siviililentokoneita mutta hyvin vähän niitä. Pirkkalan kenttä ei liene lentomatkailun metropoli. Tänään vien viimeisenkin ajossa olevan moottoripyöräni Kerholle talvisäilöön. Hieman pesaisen ja sitten nurkkaan vessan viereen parkkiin muutamaksi kuukaudeksi. Palaan takaisin polkupyörällä mutta siihen mennee aikaa. Monta pubia matkalla...

Pubit on selätetty
Samalla reissulla käytössä olevat m-pyöräni ovat nyt siirretty lämpimän varastoon. Tosin, vielä, pesemättä. Pyörien väliaikaisen puolihuolimattoman parkkeerauksen Kerholle suorituksen jatkeena perinteinen polkupyöräily, tällä kertaa entisöimättömällä 50-luvun Jaquarilla, Ylöjärveltä Peltolammille otti aikaa lähes vuorokauden. Ihan tahattomasti. Matkalla kun kohta alkuun on Kalkun Pub niin piti sielläkin tarjoilijaa työllistää parin kolmosen verran heti klo 16 jälkeen. Toki tavaratelineellä oli hieman varaevästäkin. Osa väleistä kun on varsin pitkiä. Jano voi yllättää. Walter's pubissa Pirkkalan Suupalla oli "vanhoja tuttuja" joten juttua riitti. Irtauduin vastentahtoisesti jo parin tunnin virvokeketjun jälkeen ja suuntasin Pub Härlemiin Härmälän hyvään kaupunginosaan Tampereella. Siitä ei ole kovasti muistikuvia. Toki, viimeiseksi, Peltsulla kuormittavan ison, raskaan ja pitkän mäennousun rasittamana täytyi poiketa Saluunassa. Muistikuvia lienee siitä muilla. Se kyllä muistan kun baari aamuyöstä meni kiinni ja lähdimme epämääräisellä porukalla jonkun tuttavantuttavan kämpille jatkoille jossa tarjonta oli ns. kirkasta. Olin oikaissut sohvalle, kertoivat paikalla olleet myöhemmin ja antoivat minun levätä miehuullisista ponnistuksista moottori- ja polkupyöräilyn hyväksi. Auringonnousun myötä havahduin klosettiasialle ja saman tien rappuset alas ja ihmettelemään kadun varteen että missäpä sitä ollaan. Polkupyöräkin löytyi kulman takaa joten arviosuuntaan tehty kotimatka sujui kohtuullisella vauhdilla eikä ollut pitkä. Vajaan minuutin matka. Pyörä autotalliin ja majoitukseen. Rouva oli jo lähtenyt töihinsä joten rauha taloudessa oli rikkumaton. Nyt, illan tullen, tätä naputtelen. Ilmavalvontani viimeiseltä vuorokaudelta on hyvin vähäistä. Kerhoiltakin jää tältä torstailta väliin.

Perjantai 29.09.-23
Laskeutuvien koneiden ääniä kuuluu kokolailla säännöllisesti. Lähinnä pareittain ja aina samaa konetyyppiä keskenään. Sisälle asuntoon on vaikea erottaa laskeutumistehoisten moottorien "persoonallisia" ääniä ja siten konemalleja toisistaan. Kotieläimet eivät enää vaikuta "hyppivän seinille" eli ovat tottuneet muuttuneeseen äänimaisemaan. Kohta harjoitukset jo loppuvat. Varmaan saamme pintapuolisen selvityksen "erinomaisesti sujuneesta" harjoituksesta. Everstiluutnantti Klandkammer, kuuluu tuttavapiirini, antanee kyseisen lausunnon televisiolle, lehdistölle ja muulle medialle. Klandkammerin isä, asuu nykyään Saksassa, tuli tutuksi matkamoottoripyöräilyn parissa. Hän oli jäsenenä, aikanaan, Mämmilä mc -nimisessä kerhossa Orivedellä. Nykyisin kerho on lakkautettu jäsenten luonnollisen vähentymän myötä.

Katko lennonvalvontaan
Rouvan mieliksi lähdin Verstaalle Ylöjärven puolelle siivoamaan autoa. Matkaan kului suuntaansa noin 25 minuuttia. Talouden ainoa paku oli päässyt likaantumaan. Varsinkin sisältä. Ilmurointia, jynssäystä eri tarvikkeiden avulla ja kangasistuinten suojauskäsittelyaineen levitys. Sen uusin vielä myöhemmin kun laitan istuimiin uudet irtopäälliset. Sellainen pitää istuimiet siistinä ja hidastaa kangasistuimien mekaanisen kulumisen. Käsittelin myös istuimien sivujen ja takaosan keinonahat pehmeämmiksi siihen tarkoitetulla aineella. Ovien ja kojetalun muovipinnat käsittelin siihen tarkoitetulla pesuaineella. Laseissa olikin enemmän työtä: käytännössä jynssäämistä. Monta keinokuitukangastaitosta siihen kului. Enemmänkin olisi voinut sillä joissain kohdin reunoissa oli vielä harmaata. Niiden fiksaamiseksi ei paljon tarvita. Nyt näkyy ulos. Seuraavan sateen tullen katson vaikuttiko pyykimien puhdistaminen kumia pehmentävällä puhdistusaineella. Pyyhkimet ovat Bosch-merkkiset ja olleet jo toista vuotta käytössä. Rouva kertoi että poissa ollessani vain kaksi sotilaskonetta on lentänyt
asuinpaikkamme yli. Taitaa kansainvälinen harjoitus hiljalleen päättyä...
Poissa ollessani oli Rouva "siivonnut" eli laittanut robottipölynimurin kiertämään huushollia. Reilut pari tuntia vehje jaksaa ja menee sitten latauspaikkaansa keittiön pöydän alle. Kätevää, kyllä, mutta itse en kärsi olla sisällä silloin kun laite pörrää nurkissa tai tökkii tuolinjalkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti