perjantai 16. joulukuuta 2022

Moottoripyörämuistelma

 

Matkalla jossain 90-luvun alussa
Emme pitäneet kaverini Aatun kanssa mitään kiirettä Nokialta lähdettyämme vaan ajelimme pikkuteitä, hän BMW GS ajokkinaan ja minä tonnisella Guzzi Quotalla, jossain syvällä sisämaassa Pohjanmaan pikkuteitä. Kuuma kesäinen iltapäivä oli jo pitkällä kun arvelimme että olisi hyvä ostaa evästä ja leiriytyä johonkin mukavaan luontokohteeseen teltalle eli joen tai järven rantaan kun sellainen vastaan tulee. Ehkä hieman salakalastaa jos jaksaa.

Kyläkauppa jossain siellä
Pikkuteiden risteyksessä havaitsimme kyläkaupan. Idylli oli melko täydellinen: linja-autopysäkillä oli kolme iäkkäämpää naishenkilöä mustat huivit päässä ja tuijottivat meitä tien toiselta puolen ja supattelivat toisilleen. Kolme pikkumuksua juoksivat kaupan nurkan taa saapuessamme ja seurasivat meitä katseella kuin Daltonin veljekset päät päällekäin. Risteävältä tieltä oli saapumassa henkilöautolla pariskunta mutta meidät huomatessaan pysähtyi sopivan välimatkan päähän tien varteen. Kaupan ovi aukesi raolleen ja sieltä pilkisti kauppiaan pää joka huusi että: Meillä ei myydä keskiolutta! Asia suuresti meitä huvitti. Laitettiin kypärät takaisin päihin ja jatkoimme matkaa.

Matka jatkui
Suuntasimme koilliseen. Liki Oulujärveä oli kylä, hieman isompi paikka, jossa saimme eväät ostettua ja siinä kaupan pihalla, Aatun vedellessä savuja, tuli paikallinen isäntä jutulle. Ihasteli kulkupelejä. Bemu oli hänelle tuttu merkki mutta Guzzi oli uutuus. Kyseli siitä ja mistä tullaan, minne mennään. Vastailimme että johonkin teltta laitetaan ja yövytään.

Eikun saunaan
Isännällä oli ehdotus että tilallaan on lammen rannassa saunarakennus ja siinä kammari: eikös siellä ole mukavampi huilia? Sanoi ettei maksa mitään ja saunakin lämpiää. Ystävällisesti hieman vain estelimme joten sinne sitä oli mentävä. Varoiksi ostettiin vielä toiset oluet. Niitä ei tullut juoduksi kuitenkaan ollenkaan lainkaan silloin.

Isännällä oma tuote
Hieman olimme varuillaan kun hän kertoi että omasta tislaamosta ja omista ohrista on tiputettu. Hyvää se oli kun kaivoveteen lantrattiin. Pääsimme lähtemään eteenpäin vasta myöhään iltapäivällä liki yöttömän ja nukkumattoman yön jälkeen. Emäntä oli laittanut lihakeittoa eikä sitä syömättä päästy lähtemään.

Loppukommentti

Niin, ei ollut ensimmäinen eikä likikään viimeinen kerta kun olen reissun päällä saanut ilmaista majoitusta ja evästystä. Mitä kauempana on Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta itään, pohjoiseen tai koilliseen niin sitä varmemmin tapaa ystävällisiä ihmisiä. Aikanaan kiertävänä maatalouskoneasentajana tämän asian tulin jo havaitsemaan. Kotivävyn paikkoja olisi ollut avoinna useammassakin talossa.

Jälkisanat
Vielä, kohta liki seitsemänkymppisenä motoristina, haluan kokea jotain samanlaista yhteellisyyttä vapaasti ajattelevien ihmisten keskuudessa. Viime aikoina, reissuissa, ei sitä ole enää tapahtunut. Ennen aloite usein tuli ulkoa, kuten edellä. Pitäisikö nyt tehdä aloite itse tosissaan niin että ei pelkää jos ei onnistu? Tuleeko turpaan? Olen aina, nyt vanhana, voinut sanoa että rakastan (Hyhhyh-sana meilläpäin. Sen lausuminen väärässä kohtaa saattaa johtaa harmillisen pitkään suhteeseen.) ystävällisiä ihmisiä silloin kun he eivät ole myymässä jotain tai kieltämässä jotain välittömästi. Jälkimmäisiä vierastan vähemmän. Kieltäminen on ookoo mutta puoliväkisin myyminen tai teeskentely ei ole minun juttuni. Hukkaan menee. Ikävä epäluottamus tai pelko on tullut väliin kun ei puhu samaa kieltä tai murretta. Hankalaa on se.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti