keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

California 1400 GTS Määräaikaishuolto aloitettu

Huollon suunnittelua ja huolto-osien hankintaa.

Tarpeelliset asiat on siis hankittu.
Vielä on huoltoon matkaa vajaat tuhannen kilometriä mutta aloitin jo ilmansuodattimen vaihdolla ja rungon sen alueen toimintojen tarkastelulla että kaikki on kunnossa. Alueella on runsaasti sähkölaitteita.

Kuluvan viikon ja tulevan viikonvaihteen aikana on tarkoitus ajella puuttuvat kilometrit. Juhannusrientoihin uudet öljyt koneeseen ja muutenkin kaikki tiptop.

Matkamittarilukema.

Vasemmassa reunassa näyttöä on työkalun kuva. Se syttyy kun on aika huomioida että määräaikaishuolto on kohta. Huollon jälkeen sen voi ohjelmoida pois. Siihen tarvitaan oma koodinsa.

Satula pois. Sen jälkeen neljä ristipääruuvia ja kaksi kuusiokoloruuvia irti. Näin irtoaa ECUa ja akkua suojaava kansi.
Akun irrotus alkaa maajohdon irrotuksella. Punainen johto irti vasta kun maajohto on irrotettu. Akku nostetaan pois että pääsee käsiksi ilmansuodatinkotelon sulkeviin neljään klipsuun. Akun plusjohdon suojattu kaapeli nostetaan pois akkutelineen ja suodatinkotelon välistä. Ilmansuodatinkotelon kantta kallistetaan taapäin yläreunastaan ja nostetaan pois. Samalla nousee myös suodatin joka on takakannessa kiinni viidellä ristipääruuvilla.

 Vanha ja uusi suodatin.

On ilmeistä että vanha suodatin on toteuttanut tehtäväänsä kunnialla. Jonkin verran siihen on tarttunut likaa mutta ei mitenkään valtavasti. Sen jälkeen kun tein pienen muutoksen ilmansuodatinkotelon takakanteen on suodattimet likaantuneet vähemmän.  Vaikka tänä keväänä ja suvena pölyä on taatusti ollut liikkeellä. Yksi aikaisempi vaihto oli jo 5000 km kohdalla ekana ajokesänä.

Ilmansuodatin on edullinen ja siksi sen voi vaihtaa vaikka 5000 km välein.

Imupuolen kotelo ja kannen kiinnitysklipsut.

Kaasuläppä ilmansuodatinkotelosta päin nähtynä.

Jonkun verran tänne "puhtaalle puolelle" on likaa kertynyt. Isoimmat pyyhin pois. Mikään suodatin ei ole niin tiivis etteikö aina jotain pääse lävitse. Pienet partikkelit eivät ole kovin vaarallisia ja isommat jäävät suodattimeen. Puhdistukseen on oma aineensa.

Uusi suodatin kiinni ilmakotelon takakannessa.

Suodatin näkyy takakannen imuaukoista.

Kyseisissä aukoissa on alunperin ollut kumiset imutorvet imuäänivaimentimina. Otin ne pois tarpeettomina. Vaikutus imuääniin on merkityksetön. En edes huomannut eroa.

Akun napojen puhdistus hapettumista.

Vasen napa on puhdistamatta. Oikea on jo puhdistettu karhunkielellä hiomalla.
Hapettuma voi, erityisesti kosteissa oloissa, kasvaa niin paksuksi että siitä tulee eriste. Sama karhunkielikäsittely myös akkukenkien vastaaville pinnoille.

Akku asennettu paikoilleen.

Tässä vaiheessa on irtonaisia liittimiä ja kytkimen ilmausletku jotka kiinnittyvät akkutilan kanteen. Olen ottanut obd-väylän liittimen pois piilostaan ja tehnyt helpon virtaliitoksen (punainen johdin ja liitin sen päässä) diagnostiikkalaitteen ja sen kaapeloinnin käytön helpottamiseksi. Muutoin joutuisi purkamaan kannen pois joka kerta kun tutkii tai säätää moottorinohjausta.

Akkutilan kansi päällä.

Sama kansi peittää myös ECU:n kokonaan. Oikealla puolella pyörää (kuvassa vasemmalla) on sähkölaitteita joihin on helppo pääsy kuten sulakkeet. Niitä on toistakymmentä. Kaksi pääsulaketta varasulakkeineen näkyvissä ja sen takana mustassa rasiassa rivi minisulakkeita. Näitä kaikkia on hyvä olla mukana sähköhäiriön varalta eri amppeerilukemilla.

Jos on syntynyt hapettuma sulakejalkaan tai sulake voi palaa vain omia aikojaan. Aina siihen ei tarvita vikaa. Muutaman kymmenen sentin sijoituksella saa matkan helposti jatkumaan. Olisi aika typerää kutsua hinausauto sulakkeen palamisen tai liitosten hapettumisen vuoksi.

Tässä lähikuvaa sähkölaitteista.

Vasemmalla ylhäällä on mustan kumikannen alla minisulakkeita joista etummainen on päiväajovalojen sulake. Näkyvissa olevat 30 ja 40 amppeerin sulakkeet ovat avoimessa tilassa. Siksi ne kannattaa silloin tällöin nypätä irti ja katsoa onko liitoksissa likaa tai hapettumia. Puhdistuksen jälkeen takaisin. En suosittele käyttämään rasvaisia aineita puhdistuksessa. (Ei tavallista CRC:tä tai muuta moskaa.) Hapettumien puhdistukseen ja liitosten suojaamiseen on omat erityisaineensa. Usein tarvitaan kuitenkin kevyttä mekaanista puhdistusta.

Keskellä kuvaa on oikea ylärunkoputki. Sen ja oikean sivukotelon välissä on pyörän sähköisten toimintojen releohjaus. Koteloissa, joissa lukee "RELAY" ovat koko sähköjärjestelmän releet. Niihin tulee vähemmän asiaa. Ovat suojattu hyvin niin en ole niitä tutkinut. Mutta ehkä muutaman kymmenen tuhannen kilometrin jälkeen tutkinkin.

Kahden relekotelon välissä on takajarrun valon painekytkimen vaihtorele. Se ei ole vakiovaruste vaan asentamani lisävaruste kun vaihdoin alkuperäisen mekaanisen kolmejohtimisen jarruvalokytkimen kaksijohtimiseksi painekytkimeksi. Rele simuloi kolmannen johtimen tarpeen.

Jatkoa 18.06.2018
Taloyhtiön pihassa päätin tehdä tallin edessä aamusella venttiilien säädön. Aurinko paistoi ja muutenkin oli otollinen sää. Shortsit jalkaan ja hihaton paita ylle. Saa samalla tarpeellisen D-vitamiinin ja hyötyliikuntaa.

Jännä juttu, kymmenen tuhatta kilometriä sitten itse säädetyt venttiilit olivat jokainen samassa säädössä: viisi sadasosamilliä isommat kuin on haluttu välys. Ehkäpä nyt venttiilikoneisto on löytänyt sen tilan missä se aikoo pysyä pidempäänkin sillä edellisessä säädössä oli heittoa paljon enemmän. Tosin lähtötilanne oli merkkihuollon suorittama niin siellä on voinut jo tulla poikkeamia.
Laitoin siis jokaista venttiiliä 0,05 mm pienmmälle. Tällä jatketaan. Venttiilikoneistosta kuuluva ääni hieman pieneni. Koneen kuumetessa välyksellä on taipumus kasvaa mikä on positiivinen ilmiö. Muutoinhan alkaisivat venttiilit hiljalleen kantamaan eivätkä sulkeutuisi ajallaan. Syntyisi tehohäviötä ja tarpeetonta kuumenemista. Taas opin tästä moottorista uuden asian.

Taloyhtiön pihassa työskennellessä ei voi välttää kontakteja. Koska pyörästä oli useita osia irti ja ne lepäsivät pihamaan asfaltilla niin se tietysti näyttää siltä että on purettu paljon vaikka ei ole irti kuin venttiilikoppien koristekannet ja venttiilikopat. Leegio ruuveja ja muitakin osia sekä eräitä tarpeellisia työkaluja.
Johan sellainen herättää huomiota.
Paikalle saapui huolestunut henkilö joka pelkäsi öljyvuotoa joka olisi lemmikeille haitallista. Vakuutin että sellaista ei tapahdu. Kohta tuli taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja ihmettelemään mitä ihmettä ylipäätään teen. Kerroin että pienennän venttiilivälyksiä viidellä sadasosamillillä. Kommentti oli että eikös huoltoliike osaisi sellaisen paremmin. Jatkoa seurasi ehdotuksena tehdä homma jossain muualla "Etkös sinä kuulu johonkin jengiin?" Vahvistin näin olevan. Lopun arvaatte. Säädin kuitenkin venttiilit loppuun asti ja vaihdoin kaikki neljä tulppaa valvovien katseiden alla. Samalla sai nahka aurinkoa.

1000 km ensihuollossa laitetut venttiilikopan tiivisteet jatkoivat kolmannelle kierrokselle. Eli ovat, huoltotiedoista poiketen, monikertakäyttöisiä. Toki uudet on hankittu kaiken varalle.

Itse asiassa oli tarkoituskin mennä myöhemmin Kerholle sillä siellä on asianmukaiset nostolaitteet vaihteiston ja moottorin öljyjenvaihtoa varten. Yleisöä oli sielläkin mutta vain hyvässä mielessä.

Myös tarpeelliset työvälineet löytyivät kerholta kuten suodatinavaimet. 

Öljynvaihdot olivat normitoimituksia. Vaihteiston tyhjennyspropun edestä piti purkaa muotolevy ja siirtää letku sekä johtimia.

Jatkoa 18.06.2018
Öljyt tulivat pois normaalia reittiä eikä moottorin öljypohjan magneettipropussa ollut lainkaan metallia. Vaihteiston propussa sen sijaan oli ihan hieman. Ehkä vielä uutuuden jäljiltä hioutunutta. Tämähän oli ensimmäinen öljynvaihto sisäänajohuollon (1000 km) jäljiltä. Aika näyttää. Vaihdelaatikko itsessään on äänekäs. Erityisesti liian isolla vaihteella ajaminen saa vaihteiston ujeltamaan. Olen yrittänyt välttää sitä ja ajaa aina yli 3000 kierroksen yläpuolella. Silloin kaikki tehokin on tavoitettavissa kevyellä ranneliikkeellä.

Vaihteiston poistoöljytulppa on hieman piilossa. Sitä varten pitää poistaa muovisuojus oikealta puolelta vaihteistoa. Sähköjohdin ja jarrunesteletku pitää kammeta tyhjennyksen ajaksi sivuun. Öljyä ei vaihteistossa ole kuin puoli litraa mutta vaihtoon ei tarvita kuin vajaat neljä desilitraa. Osa öljystä jää siis "piilemään".

Peräöljy vaihdetaan vasta 50.000 ajetun kilometrin jälkeen.

10.000 km ajettu moottoriöljy oli edelleen punaista mutta hieman oli nokea joukossa. Eli aivan normaalia tai jopa normaalia puhtaampaa. Uusi öljy on läpikuultavaa ja punaista.

Moottoriöljynsuodattimeksi valitsin noin kolmanneksen suuremman Champion-suodattimen. Se tulee näkyviin noin 45 mm öljypohjan alle mutta runkoputket ovat sitä alempana. Pituudesta ei siis ole haittaa tai vaaraa. Samalla öljytilavuus kasvoi parilla desilitralla. Isompi öljymäärä tasaa lämpökuormaa ja ehkä voitelukykyäkin on enemmän. Tai pidempään.

Tarvikesuodattimia. Tyyppitiedot näkyvissä.

Pitkä öljynsuodatin syvennyksessään. Sen takana (vas.) tyhjennysproppu.

Tästä kuvasta näkyy hyvin suodattimen pituus.

Juhannusreissun jälkeen on vielä pari pikku huoltotointa ja sitten voikin pestä pyörän yltä päältä. Myös pohjassa näkyvät öljytahrat. Keräävät mielellään likaa ja kosteutta.

Seuraava kymppitonni menee näillä öljyillä ja tulevassa öljynvaihdossa ei tarvitse vaihtaa suodatinta. Seuraava suodatinvaihto siis vasta 20.000 km ajon jälkeen. Jos tulee 10.000 km vuodessa niin seuraava suodattimen vaihto olisi vuonna 2020 samalla kertaa kuin vaihteistoöljynkin vaihto. Voi olla että 2021....

Vaihteiston öljynvaihto on 20.000 km välein.

Sytytystulpat vaihdoin uusiin. Ilmeisesti aivan tarpeettomasti. Kaikki neljä tulppaa olivat kuin uusia ja eristeet puhtaan valkoisia vaikka ovat olleet 20.000 km:n taipaleen samoissa rei'issä. Uudet tulpat laitoin paikoilleen kuparitahnan kanssa.
Jos samoja tulppia pitää pitkiä aikoja olisi hyvä jos niitä välillä availisi etteivät juuttuisi kierteisiinsä. Sellaista oiretta vaikutti olevan. Tulpissa on hyvin pitkä ja ohut kierre. Tulppia on neljä kappaletta ja kaikille on oma sytytysajoituksensa ja sytytyspuolansa. Tulpanavaimen koko on 14 mm ja siinä olisi hyvä olla magneetti. Sormin ei tulppaa saa ylös kolostaan.

Tulpanhatut ovat oma juttunsa. Voivat olla hyvin kireässä. Tulpanjohdosta ei sovi vetää sillä silloin käy väärin. Johdin repeytyy irti. Irrottamiseen on kuitenkin helpotusta sillä irrotetut hatut voi voidella ohuesti teflonilla sisäpuoleltaan ennen takaisin asennusta. Tarttuvat siis kiinni tulpan posliiniosaan.

Huolto jatkuu vaikka päätoimet onkin jo tehty. Tietokonehommia on ainakin tiedossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti