lauantai 19. toukokuuta 2018

California 1400 GTS Kulutustutkimusta

Kaunis kevätpäivä. Lämpötila 15 astetta. Erinomainen ajosää. Maatalouskoneita oli liikkeella pienemmillä teillä harmiksi saakka. Joita teitä itsekin ajelin.

Tein edestakaisen ajon Vierumäelle ja takaisin. Kaakkois-Suomen Guzziporukka kävi siellä lounastamassa. Kävin katselemassa pyöriä.

Oli hyvä mahdollisuus tutkia kulutusta kun ajaa hieman pidemmän matkan. Paluumatkan lämpötila oli loppuvaiheessa jo 17 astetta että sikäli ei ollut paljon vaihtelua.

Otin kuvia mittaristosta. Siitä ilmenee matka, aika ja koko matkan keskikulutus.
Kyseessä on mittaritieto. Käytännössä mittaritieto on hieman yläkanttiin sillä tankatessa vasta tulee totuus ilmi. Ero on vain muutaman prosentin. Eli kulutuslukemassa se vaikuttaa ehkä kymmeneosan verran.

Alla mittarilukemat. Lämpötilalukema nousee kun moottorista irtoaa paikallaan ollessa lämmintä ilmaa.


Kokonaisaika.


Kokonaismatka.


Keskinopeus.


Keskikulutus.

Arviolta 80% ajomatkasta oli 5-vaihteella. Kuutosta eivät juuri muut tiet suosi kuin moottoritiet joissa rajoitus 120 km/h. Ylinopeutta en juuri ajanut mutta aika paljon käytin vakionopeussäädintä. Se ei takaa pienintä kulutuslukemaa. Aktiivisesti ajaminen on taloudellisinta mutta se on myös rasittavaa. Mielellään jättää nopeuden tarkkailun automatiikan hoteisiin. Tosin poliiseja ei näkynyt mutta eivät kameratkaan välkkyneet.

Vaihteet 5 ja 6 ovat molemmat ns. ylivaihteita. Moottori käy parhaalla vääntöalueella kun viitosella ajaa 90 km/h vauhtia. (Pyörässä on vakiorengasta matalaprofiilisempi auton rengas.) Tieto ei siis päde vakiorengastuksella olevaan sillä niissä kierrosluku on vielä alhaisempi vastaavassa nopeudessa.

Suunniteltu matka.

Lisäksi ajoin parikymmentä kilometriä Vierumäen ympäristössä. Myös soratiellä.
Vaihtoehtoinen reitti olisi ollut varsin raskaasti liikennöity 12-tie. Siksi päädyin ajamaan mennen-tullen samaa tietä. Lisäksi se on lyhin ja nopein. Nopein siksi että ei juuri ole muuta liikennettä. Väli Arrakoski - Kuhmalahti on lähes asumatonta eli siellä ei ollut maanparannuskoneitakaan liikkeellä.

Säätöni ovat, omasta mielestäni, osuneet varsin hyvin sillä viileän sään kulutus on jo varsin siedettävää. Jäähdytysnesteen lämpötila matka-ajossa oli asiallisesti 85 - 110 välillä. Pikkukyläpyörimisessä lämpötila nousi lähelle 120 astetta.

Kaihdin oli koko matkan täysin auki. Tarkoittaa että jäähdyttimestä oli käytössä noin 20% jäähdytystehosta. Ilman kaihdinta lämpötila olisi ollut koko ajan alle 80 astetta.

Pari päivää myöhemmin:
Lähes hellepäivä, 24 astetta lämmintä. Koeajo pikkuteillä ja monia pysähdyksiä mitkä sisälsivät hidasajoa. Aiempien kokemusten johdattelemana tein kaksi pientä reikää kaihtimen yläkulmiin. Kylmän sään ajaksi ne voi tulpata tai teipata umpeen. Tänään, kaihdin avoinna, moottorin lämpötila ajossa 90 - 110 astetta. Pysähtyessä lämpötila pompahti 120 tietämille. Eli kohtuu lukemissa. Tuuletin ei käynnistynyt kertaakaan.

Tämänkertainen "säätö" saa loppua tähän.

Lisäreiät ja venttiili levällään.

Lasikuitulevy ei näytä siltä että se on maalattu tänä aamuna ja ajettu reilut 200 km. Pieneläimiä on törmäillyt jonkin verran. Siksi avoinkin jäähdytinkenno vaatii pesua aika-ajoin.

Seuraavaksi pitää ryhtyä rakentamaan kaukosäädintä venttiilille.

On mukava tietää että moottori pärjää jäähdytykseltään vaikka Saharassa. Kunhan syyläri vain saa ilmaa riittämiin. Täällä Pohjolassa tilanne on toisin päin. Käy kylmänä ja kuluttaa polttoainetta. Tietysti myös moottoria sillä kylmän moottorin välykset ovat mitä ovat. Moottori kun on peräisin 60-luvun puolivälistä ja rakenteellisesti siitä muokattu. Mahtaako millääm valmistajalla olla, paitsi ehkä H-D:llä ja Bemarilla, vastaavaa saman moottorin kehitystarinaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti