torstai 24. syyskuuta 2015

Arkipyörän huoltoa: Venttiilien säätö

Sattui lämmin päivä niin tuumailin että venttiilien säädön voi tehdä ulkosallakin. Edellisen kerran venttiileitä on säädetty 10.000 km huollossa. Sen jälkeen välyksiä on pari kertaa tarkistettu. Tarkistus on korvattu muutaman kerran kuuntelemalla stetoskoopilla että oikeanlaista kilinää kuuluu. Nyt kuului naputusta ja yllättäen imuventtiileistä. Pieni säätö on siis paikallaan. Iso välys, sen lisäksi että kuuluu kova ääni aiheuttaa nopeampaa kulumista venttiilikoneistossa.

Valmistelevana toimenpiteenä pitää tankin takapäätä hieman nostaa että venttiilikopan ruuvit ovat ulottuvilla. Tarvitaan myös pitkähkö 5 mm kuusiokoloavain venttiilikopan sisempien ruuvien avaamiseksi ja hieman pienempi tulpanjohdon suojuksen ruuveihin.

Kuusiokoloavainsarja. Pitkät ja tylpät päät.

Tankin takaosa tuetaan.

Polttoainetankkia ei tarvitse irrottaa venttiilien säätöa varten. Vain korottaa takaosastaan. Näin saadaan näkösälle venttiilikoppien sisemmät ruuvit. Samalla katsotaan että mikään letku tai johdin ei ole pingoituksella tai irronnut. Voi myös tarkastella ovatko letkut ehyitä. Murtumia ei saa olla.

Sisemmät ruuvit näkösällä.

Pitkällä kuusiokoloavaimella pääsee kääntämään ruuvit auki ja kiinni. Sellaista avainta ei pidä käyttää jossa on "kuulapää". Seuraavaksi irrotetaan tulpanjohdon suojus venttiilikopan keskeltä, sitten tulpanhattu ja -johto yhdessä ja käännetään taakse sivuun. Ruuvit eivät ole kireässä koska niiden kiritysmomentti on vain 10 Nm. Suojuksen ruuvit ovat sitä pienempiä eikä niille ole momenttia. Kunhan laittaa kiinni homman valmistuttua.

Venttiilikopat irrotettuna. Tiivisteet paikoillaan.

Kun venttiilikoppien ruuvit on irrotettu niin kopautetaan kumpaakin koppaa Kumivasaralla sivuttain että tiiviste irtoaa ehyenä. Tässä pyörässä on edelleen alkuperäiset tiivisteet käytössä ja saavat olla edelleenkin. Tosin hyllyssä on uudetkin odottamassa.

Venttiilikoppien sisäpinnassa saattaa olla limamaista harmaata tai ruskehtavaa muhjua. Asiaa ei kannata säikähtää: aine on öljyn ja veden muodostamaa emulsiota. Varsinkin jos ajetaan sateisella ja kylmällä säällä niin emulsiota voi ilmetä. Se myös häviää itsekseen jos moottoriöljyn lämpötila on riittävän korkea. Mielellään yli sata astetta niin vesi lähtee pois vesihöyrynä. Maamme olosuhteissa ei Guzzin moottori tahdo käydä edes riittävän kuumana. Eri öljylaadut muodostavan eri määriä emulsiota: mutta sen perusteella ei pidä öljyn laatua valita vaan ajaa kone kuumaksi aika-ajoin jolloin emulsion määrä vähenee. Jos emulsiota muodostuu paljon voi se tukkia moottorin huohotusjärjestelmän tai joutua sen kautta satunnaisesti palotilaan asti jolloin pakoputksesta putkahtaa paljon sinistä öljysavua. Yleensä kevät- ja syyskauden aikana ilmenevä asia.

Venttiilikoneisto näkyvissä.

Sytytystulpat pitää irrottaa, kytkeä kuutosvaihde päälle ja pyörittää takarenkaasta jalalla ajosuuntaan sekä kokeilla tulpanreiästä ruuvimeisselillä koska mäntä on yläkuolokohdassaan. Jos jompi kumpi venttiili on tällöin aukiasennossa pyöritetään takapyörästä vielä moottoria yksi kierros niin silloin männän ollessa ylhäällä voidaan sen sylinterin venttiilit säätää. Sama toiselle puolelle. Itse säädin venttiilit seuraavasti: pako 0.15 mm ja imu 0,10 mm. Kun välysmitta liukuu keinuvivun ja venttiilin välistä hieman tahmeasti on välys oikein. Tällä kertaa ei tarvinnut säätää kuin imuventtiileitä. Niissä välys oli tuplat eli 0,20 mm ja se kyllä kuului selvästi. Sama molemmissa sylintereissä. Pakoventttiilin säätöön ei tarvinnut kajota kummallakaan puolella.
Työkaluiksi tarvitaan asianmukainen lehtimitta eli rakotulkki, 11 mm lenkkiavain ja linjapihdit. Eikä niitä lukitusmuttereitä pidä vetää älyttömän kireälle. Kunhan kiristetään sopivasti. Valitettavasti näissä törmää viallisiin kierteisiin koska lukitusmutteri on ylikiristetty.

Säädön oikeellisuuden voi varmistaa pyörittämällä moottoria vielä kierrokset uudelleen ja tarkastaa välykset kun mäntä on ylhäällä ja venttiilit kiinni eli työtahdin alussa. Vauhtipyörän merkkejä ei tarvitse tihrustella mutta jos on epävarma niin niihinkin voi tukeutua. S on vasen ja D on oikea.

Tiivistepinnat pitää olla puhtaat ja tiivisteet samoin. Ei murtumia tai katkeamia.
Venttiilikopat laitetaan tiivisteineen paikoilleen ja kiristetään ruuvit siten että keskimmäiset ensin ylhäältä ja alhaalta, sitten etummaiset ja takimmaiset.

Sytytystulppien kierteet voidellaan alumiini- tai kuparitahnalla ja laitetaan paikoilleen oikeaan momenttiin. Samalla voi tietysti laittaa uudetkin tulpat jos on niiden vaihtoaika. Itse en juurikaan vaihtele koska käytössä on erikoistulpat.

Neljän sivuelektrodin tulpat.

Kuparitahnaa kierteissä.

Metallitahna pitää huolen että tulpilla on metallinen kosketus sylinterikanteen ja estää tulppien kiinnileikkautumisen kannen alumiinikierteisiin.

Tulpanjohdon suojan tukilovet.
Suojan vastaavat korvakkeet.

Suoja menee helposti väärille sijoille jos ei ole tarkkana. Sen lisäksi suoja on syytä siivota liasta samoin kuin tulpanjohto ja -hattu. Ei tule sateella läpilyöntejä niin herkästi.

Kun kopat ja johdot ovat kiinni niin polttoainetankin voi laskea paikoilleen ja kiinnittää. Homma on valmis.

Venttiilikoneistosta pitäisi koneen lämmittyä kuulua pieni tasainen kilkatus. Jos on äänetön niin välykset ovat liian pienet ja jos taas kuuluu selvä naputus on jossain liikaa välystä. Se selviää mittaamalla välykset uudelleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti