sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Välttämättömät perustyökalut: pylväsporakone ja viilapenkki

Ostin tämän porakoneen rikkinäisenä muutamia vuosia sitten. Maksoi viisi Euroa.
Moottori ja karamekanismi sekä istukka olivat ehjiä. Pöydän korkeudensäätömekanismi oli jumiintunut. Remmejä ei ollut ja hihnankiristinkin oli johonkin joutunut. Kiilahihnoille tuli neljä kertaa enemmän hintaa kuin itse koneelle.
Kiristin oli helppo tehdä ja muissakaan mekanismeissa ei ollut isoja vikoja.
Sen jälkeen pylväsporakone on ollut satunnaisessa käytössä ja toiminut kohtuullisen hyvin ja hintaansa nähden erinomaisesti.

Pylväsporakone.

Porakone on varustettu riittävän tehokkaalla 230 V, 1,5 kW moottorilla, kuusi nopeutta, MK2 kiinnityskartiolla ja veivattavalla korkeudensäädöllä. Lisäksi istukka lieriöporien kiinnitykseen. Käytännön maksimihalkaisija poralle n. 20 mm. 25,5 mm poran pyörittäminen oli koneen voimansiirrolle lähes ylivoimaista. Piti olla hyvin terävä terä ja hidas syöttö sekä nestejäähdytys terälle.

 Romukuormasta korjattu viilapenkki.
Varustettu magneettikiinnitteisillä alumiinileuoilla.

Viilapenkin pelastin romukuormasta. Se oli katkennut liikkuvan leuan juuresta. Koska kyse oli teräsvalusta päättelin että sopivasti lämmittäen ennen hitsausta ja hitaasti jäähdyttäen hitsauksen jälkeen saan sen kestämään. On kestänyt jo yli 10 vuotta.

Herkin kohta viilapenkissä on sen kierre. Sen puhdistaminen aika ajoin on suositeltavaa. Kierteen ja sen vastakappaleen puhdistaminen rasvan ja lian yhdistelmästä ja voitelu, esimerkiksi molybdeenivaseliinilla, pidentää kierteen ikää huomattavasti ja säilyttää leukojen hyvän puristusvoiman.

Halvoissa viilapenkeissä kierre on alapuolelta suojaamaton ja joutuu siten lian kanssa kosketukseen. Viilapenkin puhdistaminen paineilmalla ei ole suositeltavaa juuri tästä syystä.

Viilapenkki säästää paljon vaivaa materiaaleja käsitellessä. Toimii kiinnittimenä, puristimena, materiaalin taivuttamiseen, rengastöissä, oikomisessa ja sadassa muussakin hommassa sekä alasimena.

Viilapenkki pitää kiinnittää siten että sen kiinteä leuka on vähintäänkin pöydän reunan tasalla että pidempikin kappale mahtuu pystyasentoon leukojen väliin.
Kuvan kiinnitys on vain osittain näin mutta pöydässä on useampia reikiä ja mahdollisuus kääntää viilapenkki pöydän päädyn ulkopuolelle vain yhtä pulttia löysäämällä.

Kätevin viilapenkki on sellainen missä jalustassa on asteikko ja itse penkki pyörii jalustallaan. Silloin viilapenkki on syytä sijoittaa aivan pöydän kulmaan että kiristystangolle jää tilaa pyöriä akselinsa ympäri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti