keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Vaseliiniprässi ja kardaanin ristinivelet

Hankin vaseliiniprässin siinä vaiheessa kun ostin Moto Guzzi Centauron vuonna 1995 talvella. Pyörä kuuluu niin sanottuun V10-sarjaan joissa kaikissa on avonainen kardaani niin että myös ristikot ovat näkyvillä ja niissä on rasvanipat. V11-sarjassa avokardaani on liki samanlainen mutta hieman suojatumpi. Siinäkin on nipat voitelua varten. Käyttäjän käsikirja sanoo että V10:ssä vaihdetaan koko kardaani 20000 km välein jos on kysymys kilpakäytöstä. Siviiliajossa vaihtoväliksi luvataan 40000 kilometriä. Ei siis kovin paljoa.
Arvelin kuitenkin että huomaisin jos akseli ja sen nivelet alkaisivat osoittaa kulumisen merkkejä. Siksi rasvailin aina pidemmän reissun jälkeen nivelet ja toisinaan myös pesun jälkeen. Varsinkin jos olin käyttänyt painepesuria.
Niinpä olen ajanut samalla kardaanilla jo yli 100000 kilometriä ja erityisiä kulumisen merkkejä ei ole vielä näkyvissä.
Olen rasvaillut ristiniveliä ja liukuspooreja molybdeenivaseliinilla.
Vasta jokin aika sitten luin tarkemmin käyttöohjekirjaa ja siellä mainittiin mitä voidetta pitäisi käyttää. Erikseen oli maininta että voiteluun ei saa käyttää molybdeenivaseliinia!
Kuinkahan pitkään akseli kestäisi jos olisin käyttänyt oikeaa voidetta?
Ehkä saan siihen vastauksen koska hankin jo aikaa sitten uuden kardaanin varalle. Toistaiseksi turhaan.

Tätä kardaaniratkaisua on sanottu että siinä yhdistyy ketjujen ja kardaanin huonot puolet: rasvattava vähän väliä ja rasvaa on kuitenkin enemmän takavanteella kuin nivelissä.

 Rasvaprässi.

Suutin.

Tässä on se kuuluisa prässin suutin joka sopii Daytonan ja Centauron kardaanien rasvanippoihin. Sisältää molybdeenivaseliinia. Jota ohje kieltää käyttämästä.

Avokardaani. Yli 100.000 km takana.

Tässä näkyy vain liukuspoorin nippa. Kaksi muuta ovat nivelten sisällä. Niiden tavoittaminen rasvausetäisyydelle ja juuri oikeaan asentoon on toisinaan työlästä niin että rasva menee sinne minne pitääkin.
Suurin vaiva on nippojen puhdistus ennen rasvausta. Kaikki lika nipasta ja sen ympäristöstä pitää saada pois ettei sitä mene rasvan joukkoon ja siten sen mukana laakerointiin. Tähän ei pelkkä paineilma riitä vaan pitää rätillä koittaa pyyhkiä. Sottainen homma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti