perjantai 30. syyskuuta 2011

Miten ei tule toimia.

Asioissa taapäin ajattelua.
Mietin flunssaa sairastaessani mitä kaikkea on tullut alkoholipyörän suhteen tehtyä ja mikä olisi saanut jäädä tekemättömäksi. Ennaltahan sitä ei voi tietää mutta, kuten Veikko Huovinen-vainaa sanoi: Jälkiviisaus on viisauden imelin laji ja jälkiviisaan silmä on vekkulissa paikassa. Voisin siihen lisätä että jälkiviisaus on myös viisautta paremmasta päästä. Sen ei tarvitse olettaa vaan todeta tosiasiat sekä tehdä päätelmät niiden pohjalta.

Mielenterveys koetuksella
Pari asiaa pitää huomioida kun ryhtyy digitalisoimaan pyörää jossa on heikko virran tuotanto jo luonnostaan: Ei kannata edes yrittää vanhoilla vehkeillä eikä vanhalla akulla. Isosta akustakaan ei ollut kuin haittaa. Se ei tahtonut testi- ja säätöajojen ainaisen sammuta-käynnistä-rasituksen vuoksi koskaan oikein täyttyä. Pienempi akku ja uudemman mallin starttimoottori hoitivat homman paremmin.

Ensimmäiseksi pitää rakentaa varikkojärjestelmä joka sisältää tietokoneen latausjärjestelmän ja vastaavan moottoripyörälle. Pistorasia pyörään helppoon kohtaan. Itse sitä en tullut tehneeksi ja hyvää aikaa kului kahvin juontiin ja jaskanjauhantaan kun piti varrota että akut latautuisivat kunnes huomaa että jokin latauskaapeleista ei ollutkaan kiinni. Ja tauko jatkuu...

Homma menee niin kuin Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailut radiossa: Jatkuu huomenna.

Väliaikaisasennuksia ei kannata tehdä. Pyrkivät jäämään pysyviksi. Tietokoneita on syytä olla varalla ja niissä samat päivitykset. Mikään ei ole ikävämpää kuin todeta että tietokoneen häiriön tai ohjelmistovirheen takia on pyörän aivolaatikko mykkä. Sama koskee liitinjohtoja ja muuntimia kuten usb/sarjaporttisovitinta.

Säätöajolle ei kannata, vaikka olisi kuinka hieno kevätsää ja maisemat upeimmillaan, ottaa puolisoa kyytiin. Narinaa tuli ainaisista pysähdyksistä ja akun kypsyessä oli kuulemma viimeinen kerta ikinä kun hän tuuppaa pyörää käyntiin: siinä meni sormikin poikki ja vakuutuksesta bonukset. Ihan itse se kaatui kun ei ymmärtänyt päästää irti tarakasta pyörän käynnistyttyä.

Säätöajon tukikohdaksi kannattaa valita jokin muu paikka kuin asuintalon pihamaa.

Säätöajon tulikohdaksi ei kannata valita moottoripyöräkerhon tallia. Sosiaalista on se.

Tietokonetta ei pidä jättää sateeseen pitkäksi aikaa. Pitää varmistua että tietokone on oikeasti sammunut ennen kuin sen laittaa sivulaukkuun helteellä. Puolen tunnin päästä sieltä nousee savu.

Oman tallin ovet kannattaa lukita ja laitteet sammuttaa joka kerta kun lähtee yli 50 metriä kauemmas. Myös puhelin on hyvä olla mukana odottamattomien ongelmien vuoksi. Siinä vielä mielellään täyteen ladattu akku.
On epämiellyttävää huomata sadan kilometrin päässä että innoissaan säätäessä on edennyt kauas ja sattuu odottamaton laitehäiriö kuten puhjennut rengas. Puhelin tallin pöydällä sekä tietokoneetkin ja paljon muuta arvokasta tyyliin: olkaa hyvät ja ottakaa, ei maksa mitään...

Loppuvaiheessa kun alkaa kaikki pelaamaan lähes täydellisesti niin tietenkin pitää ryhtyä tekemään järjestelmämuutosta ajatuksella että onhan näin ennenkin tehty ja hyvin pelasi. Muutosta nimenomaan ei kannata tehdä kaukana tallilta. Silloin juuri se tekninen Verkkokauppa.comista ostettu elektroninen gizmo sanoo sopimuksen irti ja näytössä lukee punaisella "NO CONNECT TO PC"  Se saa säätäjän nöyräksi. Eikä pyörässä toimi muu kuin sivutuki ja sekin jalalla auttamalla.

On kai niitä hyviäkin puolia?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti