Havainto nimikaimoista ja sitä likellä olevista

 

Kun perustin tämän blogin
Sille piti olla, tietenkin, nimi. Tällaisen muodostin ja sain alan viranomaisilta luvan käyttää: http://www.motomatti.fi/ (Joitain höpinöitäni voi osoitteen takaa haarukoida.)

Riitatapaus
Aiheesta tuli kinaa: ensimmäisenä eräs yrittäjä soitti äkeänä ja sanoi etten voisi käyttää hänen firmansa nimeä. En antanut periksi vaikka hänen yrityksensä osoitteensa loppu on sama. Tarkoittaa myös että fi-tunnus on yhtä hyvin käytettävissä. Enkä ole saanut hänelle tarkoitettuja viestejä enkä myöskään muiden motomattien viestejä jotka eivät kuulu kontekstiin. Mielestäni asia on kunnossa.

Yllätys
Satuin vilkaisemaan hänen yrityksensä tietoja. Siellä osoite mainitaan .fi -loppuisena. Liekö virhe sitten muualla...

Italiassa asti
Siellä moottoripyörä, puhekielessä, lyhennettynä, on moto. Sitä nimikettä käytetään myös muihin tarkoituksiin. Törmään aina sillointällöin italialaisen mc-porukan käyttämään Motomatti-nimitykseen. Suomeksi se tarkoittaa moottoripyörähulluja koska lopussa on monikon i. Yksikkö on motomatta. Kestän sen. Io parlo poco italia. Sitäkin huonosti. Harmittaa sillä joka kerta kun kävin Italiassa työkeikalla tai vain perusprätkäreissulle niin sikäläiset halusivat puhua minulle englantia. Melko murteellisesti vaan asiassa pysyttiin. Italiaan tein useita työkeikkoja ja pari oma-aloitteista prätkämatkaa. 

Moto Suomessa
Olen kuullut että saan motooni. Se lie murrekieltä eli tarkoittanee nyrkillä kasvoihin lyömistä. Jätän asian omaan arvoonsa. Tiedän kovin hyvin että metsäkone, moto, jota monitoimikoneeksi sanotaan, on käyttökelpoinen laite metsän niitossa. Olen ollut, kauan sitten, hitsarina, töissä S. Pinomäki Ky:ssä jossa monitoimimetsäkone on alunperin kehitelty.  Ajaa paikalle, tarttuu puuhun, leikkaa tyvestä poikki ja siirtää rungon koneen päälle joka leikkaa oksat pois ja pätkii rungon sopiviin osiin ja kuljettaa tien varteen.) Tämä vuosikymmenet sitten. Että kotimaistakin moto-tietoa on karttunut.

Osa puuhasteluistani
http://www.motomatti.fi/2026/06/asentajan-kesaloma.html Toki vieläkin puuhaan... Ajattelin lähteä eläkkeelle ennen kuin sattuu jotain. Vetkutin kyllä, olisin päässyt eläkkeelle jo puolitoista vuotta aiemmin mutta en malttanut. Nyt lähtee Verstas vex. Parista muustakin luovun vaan en Eukosta ja kavereista. Kerhoni ok. Yhden moottoripyörän pidän (Suunnittelemani ja toteuttamani sisäkaarteeseen kallistuvan triken, joka lie maailman ainoa, tai en ole muusta kuullut tai nähnyt. Kiitokset kuuluvat kouluaikaiselleni fysiikan lehtorille.)

Kaupallinen nimike
Motomaattiin olen törmännyt vaikka olenkin hakukoneella naputellut oman osoitteeni. Tai kirjoittanut väärin... Googlekin vääntää. En muista, tarkalleen, milloin aloin käyttämään nimikettäni mutta se taisi tapahtua jo edellisellä vuosisadalla.

Varoiksi
Varsin usein, kun motomatti-nimike on tunnistettavissa netissä jossain yhteydessä, saan siitä viestin. Vuosikymmenien jälkeen.

Motoillaan! 

 

Alasajo

Syy 
En niinkään itseäni aja alas vaan Verstaani sisältö ja tallinperä lähtee jakeluun. Johtuu siitä että olen sekä eläkkeellä että en enää halua, erinäisistä syistä, pitää kalustoa jouten ja maksaa vuokraa tarpeettomasti koska homma ei enää innosta. Sorvin myin jo ja jyrsimelläkin on ostaja. Isommista, toistaiseksi myymättömistä, työkaluista mainittakoon pylväsporakone sekä merkittävä määrä hyllystöä, työtasoja, hydraulinen pyöränostin, monta vetolaatikollista työkaluja, tarkkuustyökaluja ja muita asentajien tai harrastajien tarvitsemia kilkkeitä ja työkalukärry. Lisäksi eri moottoripyörien, enimmäkseen Guzzi-merkkisten ja joitakin kuutos-Benellien varaosia ja varusteita.

Muutto
Omistusasunto ja kesähuvila ovat ihan muualla joten olisi, muuton jälkeen, hankalaa ja kallistakin lähteä asialle useamman sadan kilometrin taa.. 

Tosin
Muutos on aloitettu mutta paikanvaihto ei. Siksi on aikaa puuhata. Ensin kysyn nuoremmilta veljiltäni että onko tarvetta jollekin kilkkeelle. (Kolme neljästä ovat Guzzi-ukkoja.) Toisaalta on myös paljon eri moottoriryörien tiivisteitä, kulutusosia ja ihan erikoisempiakin kilkkeitä. Mitä on kymmenien vuosien aikana karttuneet.

Mistä
Verstas on Ylöjärvellä Uuden Kuruntien varressa Kurun suuntaan liki Elovainion kauppakeskusta. Elovainion kahvioon voi sopia tapaamisen sähköpostitse tai tekstiviestinä. En omaa, enää, älypuhlaitetta. Toki en koko ajan siellä päivystä vaan vain sovittuun aikaan. Pidän ylläni LCR-mc:n kerholiiviä, hiukset pitkät ja harmaat ja karvoja naamassa. (En voi antaa osoitetta tarkemmin koska olen samoissa tiloissa vuokralla kuin eräs mc-kerho joka omistaa mestan.) Sen saa tietoon jos on oikeasti asiaa tai talutan. 

Jatkossa
Laitan tähän pidempää listausta  kunhan pääsen Verstaalleni inventoimaan ja tekemään listaa asioista joita pitää pitää itsellä sillä nykyisin teen, lähinnä, kiinteistöhuoltoa, joutessani. Onneksi omalla kiinteistöllä.

Jos kysytyttää
motomatti@gmail.com

1901des artikkeli tässä blogissa

 

Tämä on tuhannesyhdeksänsadasensimmäinen postaus
Enpä olisi arvannut aloittaessani "polokkia" että tulen näinkin monta juttua kirjoittaneeksi. Pääosa on tekniikkaa moottoripyöristä mutta myös muista teknisistä, rakenteellisista tai poliittisista aiheista. Vaan on muutakin. Jatkossakin täyttelen näitä sivuja vaan aiheet voivat olla, monesti, moottoripyöräilyn ja liikennepolitiikan ulkopuolelta. Aivan kaikki artikkelit eivät ole kirjoittamiani. Olen antanut luvan parille henkilölle kirjoittaa kommentteja tai kokonaisia artikkeleita. Kirjoittajan nimimerkki näkyy kirjoitetun jakson alla.

Lentokoneet
Niistä on tässä blogissa joitain juttuja. Varusmiesaikana palvelin Kuorevedellä alokkaana ja sitten Ilmavoimien Teknillisessä Aliupseerikoulussa ja Lapin Lennostossa. Vuoden verran meni siihen. Sittemmin tein ihan muita hommia eräällä konepajalla ja isäni vihjaisi että voisin periä kotitilan joka on toimiva paikka edelleenkin. Paljon hehtaareja ja metsää sekä kilometritolkulla järvenrantaa. En tykännyt turvehommista saati karjataloudesta. Meitä on neljä veljestä joista kolmas otti tilan vastuulleen. Hyvin lie mennyt kaikilla. Pidin diabeteksen omana asianani eikä sitä siten ollut diagnosoitu ja ylikersantiksi ylenin reservissä. Tosin, ajoittain aikanaan, minua pidettiin laiskana lapsena kun nukahdin kesken päivää. Asia ei juuri haitannut. Varusmiespalveluani ja toiminta hävittäjälentokoneiden parissa sujui. Itse asiassa sokeritaudista on hyötyäkin, ainakin kohdallani, kun saatoin säätää valveillaoloa ja nukkumistani omaan tahtiini tilanteen ja tarpeen mukaan syömällä "sopivasti". Ruiskuja en ole tarvinnut hoitovälineeksi. Kunnon iltapala niin uni on varma. (Kännissä en nuku koska alkoholi "polttaa" sokerin. Toki likööri voisi muuttaa asian.)

Yllättävä käänne
Alla sitä mihin sitten keskityin. Olin hieman ihmeissäni että ammattikoulun autonasentajalinjalta pääsee puuhaamaan lentokoneita ja avaruusaluksia. Toki alupseerikoulun kautta. Ehkä joku tiesi paremmin. Toki olen, aina, tykännyt muttereista. 

"Tyylin vaihto" 
Pysyin melko aktiivisesti lentsikoiden yhteydessä vaikka, välillä, otin etäisyyttä ja tein konepajahommia. Palkkaa niistäkin maksettiin ja omakotitalonkin pykäsin. Yksi rantaruotsalainen, näyttävä, hyväperäinen pitkäsääri, halusi rouvaksi mutta menehtyi yllättäen ennen kuin aamen oli luettu. Tapasimme diabetesasioissa Teiskon Diabeteskeskuksessa. Sittemmin olin ns. naimattomana vuosikymmeniä. Rairai. Noin viisikymppisenä tapasin nykyisen vaimoni homobileissä johon oli kutsu minulle tullut. Hän oli ruonlaittajana. Uteliaisuudesta poikkesin kun en ole ollut ennen. (Ajoin vanhalla diesel-Audilla poikki Suomen. Hän oli kokkaamassa. Suhde syntyi.)

Avaruusalukset
Niitäkin tein. Paljon ei ole sanottavaa. Enää. Sin män, sanoisi savolainen. Aiemmissa postauksissani on enemmän tietoa. Tässä vain perusteita: Rosetta ja XXM-Newton . Ei tartte pelätä että tulisivat takaisin. Em. linkeissä vain ihan perusasioita. Näiden rakentaminen, näin millivillen kannalta, oli hyvin mukavaa. Ei isompaa kiirettä ja milleissä on tuhannesosia. Vaan se homma loppui ja olisi pitänyt rassata tavallisia lentokoneita. Ei innostanut, enää. Jos jotain yleistä avaruusaluksista voi sanoa niin useimmat eivät palaa huollettaviksi. European Space Agensy ja Patria olivat palakanmaksajia. Todennäköisesti asia tulee muuttumaan jonkin verran kun aika vierii...

Lähdin Valtiolta
Muutin Tampereelle. Ensin olin, vajaan vuoden, mp-huollossa asentajan vaan en tullut pomon kanssa toimeen kun "säädän liikaa" toki halusin parasta. Pomo halusi rahaa. Tapasin Pyynikillä erään motoristin joka kysyi että olenko Matti. Myönsin. Tarjosi töitä puolustusvälinefirmassa. Sanoin että maanantaiaamuna nähdään. Meni muutama vuosi  siellä. Ajoin työmatkalla prätkällä hirvikolarin. Vammauduin. Siitä toisaalla. Jatkoin hommia mutta se ei oikein sujunut. Jäin varhaiseläkkeelle. Onneksi eläkettä oli kertynyt kivasti.

Hankin verstaan
Toki olin,sittemmin, erässä konepajassa päivätöissä vaan se tavan puurtaminen oli vain ansiota. Piti tehdä itse jotain muuta. Vuokrasin eräältä moottoripyöräkerholta vaan en omalta kerholta, toimitilaa jossa viikonloppuisin ja iltaisin laittelin moottoripyöriä. (Muutoin olin päivätöissä puolustusvälineteollisuudessa.) Minuakin tarvittiin kun kaveriporukan kanssa keksittiin, tai he keksivät, että tehdään pyörä joka kulkee. Se on tallennettu historian kirjoihin. Ehkä maailman nopein Moto Guzzi. Muut pyörät, pääosin, olivat japanilaisia. Tuli Euroopanmestaruus. Ei heti mutta parin vuoden sisään. 80-luvulla valmistuneella Guzzilla. Siitä on muualla juttua.

Moottoripyöräily
Meni överiksi: ensin oman kerhoni pj. Kohta olin Smoton hallinnossa ja jonkin ajan päästä puheenjohtaja. Sekin tie vei Brysseliin. Tosin eri porukoihin kuin työn kautta. Minusta isojen moottoripyöräjärjestöjen johtaminen oli ihan ookoo. Säntillistä ja hallittua toimintaa. Toki kielitaitoa tarvitaan. Sihteeriköt olivat kivoja ja tekivät "pitkää päivää". Oikein mukavaa. Paitsi että te motoristikaverit nekin riennot rahoititte.

Tässä välissä
Vaimoituin ikämiehenä ja asiat ovat varsin rauhallisia. On kesämesta Itä-Savossa vesistön rannassa ja tilava asunto Tampereella. (Vuokrattu) ja omistusasunnot Savonlinnassa ja Enonkoskella. Jos vierailunne kiinnostaa niin on kammari parivuoteella tarjolla. Mansessa ja Savossa. Toki singletkin sallitaan. (Tampereella keskustaan puolitoista mailia.)

Eläkkeellä
Leppoisaa. Tosin en enää oikein kelpaa prätkän sarviin kun on tasapainohäiriöitä. Pyörät ovat myynnissä. Katsotaan miten käy. Autolla saan ajaa. Rouva lupasi ostaa uuden pirssin. (Minä otaksun että rouvaa hävettää että meillä on auto jota täytyy käyttää katsastuksessa.)

Moottoripyöräkerhot
Pari olen perustanut kavereiden kanssa. LCR -mc on, edelleen jäsenkerhoni. Toki olen Smoton jäsen ja siellä olin "päällikkönä" Kekun jälkeen ja  jäsen parin muunkin kuten Rektum mc:n riveissä johon kutsuttiin. Nimi kertyy perustajajäsenien etunimien etukirjaimista. Ei voi mitään. Tietenkin pariin muuhunkin kerhoon kuulun. Jos ei muuta niin hyvät ryyppäjäiset kaverien kera Coronan tallilla Tampereella. Näin syksyllä. Taas. Kävelymatka. Smoto on merkittävin yhdistys maamme motoristiasioissa. (Moottoriliitto on enimmäkseen urheilupuolen juttu ja merkittävin matkamoottoriporukka löytynee mp69:n piiristä. On myös muita merkittäviä yhdistyksiä Tällä kertaa tämmöistä. Perijäni Jarmo hoitaa asioita nyt. (Aikoinaan, kun olin uusi pj. niin tuli kutsu jopa eduskuntaan selvittämään motoristien asioita. Siitä on yli 20 vuotta ja silloin viranomaisten ja ja poliitikkojen asenne oli motoristijärjestöihin, lievästi sanoen, varautunutta.) Vaan kyllä asia on edennyt. Eikä ketään edes, enää, isommin kiinnosta järjestötoiminta... Se kertoo siitä että kaikki on ookoo! Tai, ainakin, riittävän hyvin... Vaan kun tulee paha paikka... no. Parempi näin.

Aiheeseen liittyen
Tampereen hyvässä kaupungissa kulkeissani tapaan motoristejakin. Joskus käyn jutulla. Aika harva tietää ketkä hoitavat heidän asioitaan ja kun kysyn että mihin kerhoon te kuulutte niin en saa vastausta. Kuuluvat tai eivät niin samat säännöt. No, jos liki seitsemäkymppinen harmaapäinen ukkeli kysyy niin olisin itsekin, teini-iässä, todennut että mene muumio mettään.

Kansakoulu - keskikoulu - ammattikoulu - aliupseerikoulupohjalta
En sen kummenpaa koulutusta ole saanut. Mutta hankkinut olen. Olen utelias ja vaihtanut aina mielenkiintoisiin ja kehittäviin työpaikkoihin. Suosittelen. Paitsi jos teet pienen lapsen nuoren naisen sisään. Se lisää toimeliaisuutta asumisen suhteen jos ei ole vauraita sukulaisia tai pankki antelias. Tai valehdella. Ehkäpä Valtion tarjoama työpaikka ja siihen liittynyt avaruusalustekniikan koulutus oli hyvä valinta. Meisseli pysyy kourassa vieläkin. Verstaastani luovun vielä tämän vuoden kuluessa. Toivon. (Sorvia olin myymässä mutta ensimmäinen ostaja sanoi että missä on näyttö. Siinä mitään näyttöjä ole. Pitää osata lukea asteikkoja.) (Kerrottakoon että aliupseerikoulun jälkeen kävin muitakin opistoja läpi. Työnantaja maksoi, minä nojailin pulpettiin. Vaan oli hyvääkin ja innoittavaa koulutusta ja he tulivat ESAn porukoista. Alkoi homma luistaan kun tuli uutta ja mielenkiintoista.

Miten asun
Tietenkin itseäni nuoremman naisen kanssa. Hieman syrjäkylällä vuokralla kahden vessan ja neljän huoneen lukaalissa mutta hyvien yhteyksien ja palveluiden liki. Tampereella. Toki muuallakin on myös omistuskiinteistöjä mutta "reittä myöden", kannaltani katsoen, hankittuja. Osakekämpän ja omakotitaloni myin jo vuosia sitten ja tein useita matkoa eri kohteisiin. Moottoripyörillä. (Benelli, Ducati, Morini, Guzzi ja parilla muutamalla muulla luotettavalla merkillä. Japseihin en ole kajonnut kuin remonttimielessä.) En halunnut juuttua tavallisuuteen. Poikamiesaikana oli jonkinlaista sutinaa välillä Rovaniemi - Helsinki. Norjassakin oli mahdollisuus mutta jäi kokeilematta. Kovin pieni teltta.

Ajattelin
Saatan lopettaa tämän blogini 2000:n artikkelin jälkeen. (Nyt, vajaa sata jäljellä.) Onhan tässä vuosia vierinyt. Vaan voi vähän vieriä vieläkin. Saa kommentoida. Koska ihminen on tarpeeksi vanha: silloin kun kiveen on kirjoitettu nimi ja kaksi vuosilukua. Tarkalla päivämäärällä ei lie niin tarvetta...

 

Epuista

 

Aluksi 
Kansakoulussa, toisella luokalla, Saarelan Mikko tuli tutuksi koska istuimme tuplapulpetissa, hän vasemmalla ja esiinnyimme yhdessä tuulimyllyn kupeessa Ylöjärven Taivalpohjan Kuljulla kun TV-kakkonen teki asiasta dokumentin. Kyseessä oli vihellyskilpailu jonka hävisin. Saara Ranin ja hänen miehensä olivat vetämässä tätä lastenohjelmaa. Juttu on esitetty Tv-kakkosen toimesta myöhemmin. (Kuulemma on arkistossa. Ainakin edesmenneen ystäväni Tapio Sarinin mukaan. Asiaa en ole varmistanut.) Koulussa istuimme yhden vuoden samassa pulpetissa kunnes Mikko muutti muualle ja minä lähdin yksityiseen keskikouluun. Siellä tapasimme uudelleen. Martti ja Pantse olivat sosiaalisempia. Voi olla väärin mutta toinen sälleistä taisi kerrata keskikoulun yhden luokan. Kuten itsekin. (Olen syntynyt loppuvuodesta niin olin, ehkä, liian kehittymätön. Muuten meni hyvin.) Tosin silloinkaan, vaikka samaa koulua kävimme ja kavereita olimme, mitään syvempää tuttavuutta ei syntynyt. Martilla, jossain vaiheessa, oli samanlainen moottoripyörä kuten itselläni. Vaan se kokemus taisi jäädä hänelle lyhyeksi. Toisaalta, tutustuin poikien vanhempiin. Vaan se on eri juttu.

Pantsen ja Martin vanhemmat
Rouva tuli varsin tutuksi. Jonkin aikaa hän oli suomenkielen opettajattareni tuuraajana kun vakkari puuhasi muuta. Myöhemmin kävin, Ylöjärven Takamaalla, Viljakkalantien varrella, heidän luonaan koska piti vilkaista Martin ikääntynyttä prätkää. Vaan en muista kuinka kävi. Poikain kirjailijaisä on jäänyt minulle, henkilökohtaisesti, etääksi mutta pidän kovasti hänen, hieman synkeistä, kirjoistaan. Luettu on. Itselleni vaikuttava tapaaminen. Luin silloin ja luen paljon kirjallisuutta edelleen.

Muuten ei kummenpia
Harvoin tavataan ja moikataan. Itse olen töitäni tehnyt ihan muualla kuten lentokonehommia ja sittemmin avaruusaluksien parissa. Ḿerkittävin osin ulkomailla.Työtä on se sekin. Ehtoolla pubiin. Rouva, hieman nuorempi, on Eppu-fani. Juuri, kun tätä kirjoitan, hieman jälkeen kymmenen, kuuluu jyske vaikka matkaa on liki kymmenen kilometriä kirkonkylän stadionilta. Klo. 22 kuuluu edelleen. Oletan että olen kokenut muutakin eli tässä on vain alku. Millainen lie tulos jos coverbändiä joku harkitsee... Olisin ihmeissäni jos sitä ei tapahdu, vai tuleeko lisenssit hintoihin? Kuulin huhun että Epuilla olisi jo coverbändi. Kun yksi lopettaaa niin toinen jatkaa...

Iltamyöhällä
Voisiko sanoa että tämä bändi kuvaa, ainakin, läntisen Suomen kansallisuutta. Minulle riittää, ainakin pariksi illaksi, että hain paikallisesta yhestäkoosta kolme litraa mietoa viiniä. Juhlistan! Yksikin tuoppi riittäisi... Vaan viisas varautuu. Rouva oli keikalla mutta ei ole vielä himassa...

Rouva saapui
Noin puoleltaöin. Hyvässä kuosissa. Oli hyvillä mielin.

Mökkireissun kuvia

 

 

Pidempi setti
Rouvalla oli tuplaloma työstään. (Etätyötä kun Mökilläkin toimii nettiyhteydet nykyisin.) Eli kaksi kuukautta putkeen. Varsinaista syytä en asialle tiedä kun en ole kysellyt. Itse kun olen eläköitynyt ja harrastan liikuntaa kuten polkupyöräilyä ja lähimetsissä kävelyä. Tosin, tällä kertaa, ei polkupyörä ollut mökkimatkalla mukana. Joskus on ollut. Mutta metsää ja rantakallioita riittää.

Monta tointa
Mökillä on ollut aina jotain puuhattavaa ja siinä kuluu aikaa mukavasti ja on hyvä ruokahalukin. Kohteita oli useita: pikku korjauksia rappusiin joita rinne-tontilla on viidet eli raput aittaan ja sen terassille, raput Mökin kuistille etupihalta sekä takapihan puolella pitkät raput parkkipaikan suunnalle. Etupihan puolella on yhdet pitkät raput rantaan Tyynelään ja siitä vielä yhdet lyhemmät raput järveen.

Aitan oikaisu
Sen tein jo pari suvea sitten eli aitan runko on nyt suorassa. Vaan sen lattia on eri kivijaloilla. Kivet ovat vain pinottu, aikoinaan, suoraan maan pintaan eli routa ja eroosio ovat tehneet tehtävänsä. Myös kapealla etukuistilla on omat kivijalkansa. Eli puuhaa on vielä tarjolla. Pitää samalla tyhjentää aitan alustaa: sinne on vuosikymmenien ajan toimitettu tavaraa "talteen" ajatuksella että jos niitä vaikka vielä tarvittaisiinkin. Vähän on ollut sitä tarvetta. Ajattelen laittavani samanlaisen punaisen laudoituksen kuin on kuvan pikkuterassin alla.

  

Ryönää kuistilla
Tulee vähenemään. Appiukon keräämiä nk. liekopuita eli järveen kaatuneen puun ne osat jotka eivät ole mädäntyneet. Pidän tallessa mutta muualla. Myös työkaluja ja päivänvarjokin on kuistille kertyneet.

Punaista, keltaista ja valkoista maalia
Aitan päädyt ovat punavärillä maalatut toimestani ja osassa hirsien päissä on valkoista maalia. Ehkä ensi vuonna tulee maalattua sekä etu että takapuoli. Maalin puutetta päädyissä ja takaseinällä tukee se tieto että maatila jossa aitat ovat olleet on tämä ollut se keskimmäinen ja takaseinä metsään päin. Aikoinaan aitat laitettiin seudulla tiiviisti rinnakkain riviin. Koristelaudoitusta olen suunnitellut keltaisen rapun ja kuistin päädyn välille kuten on oikealla terassin edustalla. Kuisti ja sen yllä oleva katon osa ei ole ollut aitan alkuperäiskäytön aikana olemassa vaan edesmenneen appiukon rakentama kun aitta oli siirretty mökkitontille vierasmajaksi. (Tosin itse taidan olla aitan pääkäyttäjä sillä useimmat, varsinkin helteiset yöt ovat varsin lämpimiä vaan aitta vilpoinen. Rouva pitää lämpimämmästä ja viihtyy makuuhuoneessa saunailtoinakin sillä sauna on heti seinän takana. Myös motoristikaverit ovat yöpyneet aitassa. Sekä muut ystävät ja sukulaiset.)

Aurinkoterassi
Rouva halusi oman terassin Aitan kulmalle. No, minä tein ruokapalkalla, Rouva maksoi laudat. Paikka on Mökin toiseksi aurinkoisin. Vain Tyynelä, vesirajassa, saa enemmän aurinkoa.  

Kaksi kuukautta
Rouvalla oli tuplaloma työstään. Eli kaksi kuukautta. Varsinaista syytä en asialle tiedä kun en ole kysellyt. Itse kun olen eläköitynyt ja harrastan liikuntaa kuten polkupyöräilyä ja lähimetsissä kävelyä. Tosin, tällä kertaa, ei polkupyörä ollut mökkimatkalla mukana. Joskus on ollut. (Totuus Rouvasta onkin että hän teki etätöitä.)

Monta tointa
Mökillä on ollut aina jotain puuhattavaa ja siinä kuluu aikaa mukavasti ja on hyvä ruokahalukin. Kohteita oli useita: pikku korjauksia rappusiin joita rinne-tontilla on viidet eli rappu aittaan ja sen terassille, raput Mökin kuistille etupihalle sekä takapihan puolella pitkät raput parkkipaikan suunnalle. Etupihan puolella on yhdet pitkät raput rantaan Tyynelään ja siitä vielä yhdet lyhyemmät raput järveen.

Aitan oikaisu
Sen tein jo pari suvea sitten eli aitan runko on nyt suorassa. Vaan aitan lattia on eri kivijaloilla. Kivet ovat vain pinottu, aikoinaan, suoraan maan pintaan eli routa ja eroosio ovat tehneet tehtävänsä. Myös kapealla etukuistilla on omat kivijalkansa. Eli puuhaa on vielä tarjolla. Pitää samalla tyhjentää aitan alustaa: sinne on vuosikymmenien ajan toimitettu tavaraa "talteen" ajatuksella että jos niitä vaikka vielä tarvittaisiinkin. Vähän on ollut sitä tarvetta.  

"Roomalainen pylväikkö"
Siitä olikin jo aiemmin kuvia. Kuistin pylväillä on myös tarkoituksensa eli ne kannattelevat aitan kuistin päällä olevaa kattoa joka on suora jatke etupuolen lappeella. Eli aitan etupuolen katto kurkottaa alemmaksi ja edemmäksi kuin takapuolen räystäs. Pylväistä tuli myös punaisia sekä muutakin "simpsimistä" tapahtui. Toinenkin etu oli: Aitan kapea terassi oikeni notkahduksestaan.

Mobile kuvassa vasemmalla
Riippuu aitan räystäslistasta. Osat siihen on paikalta saatuja kun olen eri portaiden ja terassien kaiteita "keventänyt" tekemällä niihin reikiä. Irronneet puukiekot hioin ja maalasin sekä ripustin nyöreihin sekä niitä kannattavaan ristikkoon. Lisäksi päre. Ei pidä kovaa meteliä: pikku kolinaa kolmella eri äänilajilla. Kilkettä, kopsetta ja kapsetta. Puukiekkoja on kahta kokoa ja kun kaksi isompaa osuu toisiinsa kuuluu matala kopsaus. Pieni ja iso kun osuvat on äänilaji hieman korkeampi ja kun kaksi pientä tapaa toisensa niin pieni kilkahdus kuluu. Riippuu siitä käykö tuuli ja kuinka kovasti. Ei ole häirinnyt aitassa nukkuvaa. Testasin ja tututkin paikan päällä käyneet ja muut yöpyneet eivät näyttäneet kärsineiltä aamuisin.

Aurinkoterassi
Rouva halusi oman terassin Aitan kulmalle. No, minä tein, ruokapalkalla, Rouva maksoi laudat. Paikka on Mökin toiseksi aurinkoisin. Vain Tyynelä, vesirajassa, saa enemmän aurinkoa.

Vuokralaiset mökillä
Tuttavapariskunta joka tuli pitkäksi viikonlopuksi mökkeilemään. Eivät olleet tottuneet käyttämään 70-luvun Abloy-lukkoa vaan olivat laittaneet oven kiinni kun molemmat henkilöt olivat ulkona ja avain takan reunalla sisällä.  Tietenkin pariskunnan puhelimet olivat myös mökissä sisällä. Vara-avain sijaitsi kymmenien kilometrien päässä Savonlinnassa ja saatavissa vasta seuraavana iltapäivänä. Myös auton avain oli jäänyt mökkiin. Vaan aitan ovessa oli avain niin pääsivät sentään nukkumaan yönsä suhteellisen lämpimässä ja paossa hyönteisiltä. Seuraavana aamuna olivat kävelleet muutaman kilometrin päähän asuttuun taloon ja sieltä saivat lähetettyä viestin että ovat jääneet ulkopuolelle. Muutama puhelu eli tieto Savonlinnaan vara-avaimen haltijalle josta taksi haki sen ja toi avaimen mökille. Asia oli kunnossa. Epäilen että taksimaksu oli melkoinen.

Yhdistelmärakennuksen oikaisu
Tarkoittaa huussi-, liiteri-, ja vaja-kompleksin oikaisua. Selkeästi oli silmällä oli nähtävissä että rakennuksen etupuolen keskikohta oli painuksissa. Alajuoksu oli notkolla kuten myös katon reuna pari metriä korkeammalla.

 

Tuon verran piti nostaa vajan kulmaa että tuli kokolailla suoraan. 

Oikaisu jatkuu
Aika vain loppui Rouvan kesäloman osalta mutta onpa tulevallakin suvella tekemistä pikku puuhissa kuten ruosteisten kattopeltien vaihtamiseksi valoaläpäiseviin kattolevyihin. Vajassakin näkee silloin paremmin kuten liiteriosastossakin. Vaan sitä ennen pitää olla rakennuksen runko oikaistu. Kuvassa näkyy kellertävä pieni tiili. Se ratkaisi kaltevuusasian tämän kivijalan osalta. Valitettavasti kivijalat ovat maavaraiset eli eivät yllä kallioon asti.

Kattohommia on alustavasti tehty
Huussi - liiteri - varasto -kompleksin aaltopeltikatto on siis vioittunut. Syy: sinne oli kertynyt noin kaksikymmentä senttimetriä kariketta jos osa oli maatunut. Siinä kasvoi sammalta isolta alalla. Tikkailla seisoen puhdistin kaiken orgaanisen katolta pois. Ilmeni uusi juttu: katto alkoi vuotaa juurikin ruosteiselta kohdaltaan. Piti kiivetä katolle. Kesti sentään. Pursotin reikiin paikkausmassaa ja Rouva alhaalla työnteli reikäkohdista rautalankaa niin että havaitsin ylhäältäpäin missä reikiä on. No. se on vain pikakorjaus. Tulevana suvena pitää hankkia uusi kattomateriaali. Ajattelen että valoa läpäisevä kattomateriaali olisi pätevää. Olisi sisällä, kaikessa kolmessa tilassa, valoisampaa. Ainakin päivisin. Havaitsin karikkeen kertymisen myös päärakennuksen katolle. Ne on nyt poistettu ja myös pääosa sammalista ja 

Huussin takana kompostori
Aiemmin olin uudistanut huussin "karusellipöntöllä" jossa pääsee jo maatuminen alkamaan. Sitten kun karusellin säiliöt ovat täyttyneet niin vanhemmasta päästä oleva kansantuote kipataan oikeaan kompostoriin. Kompostori on jo, parin vuoden käyttöajan jälkeen, täyttynyt kolmella neljänneksellä. Vaikka talvella kompostoituminen hidastuu, jopa pysähtyy kovilla pakkasilla, niin keväällä kun katsoo kompostoriin niin jotain on tapahtunut eli kompostin pinta on laskeutunut. Eli ensisuvenakaan ei tarvitse ryhtyä sen kummemmin tyhjennystoimiin kuin sen että kompostorin alaluukusta olen vienyt kompostituotetta muunmuassa marjapensaan juureen. Kalkitsin myös.

  

Karusellipönttö. Toistaiseksi ei ole ollut moittimista.

Kahdenlaista tuotantoa
Kokolailla puolet ja puolet, kun kaksistaan ollaan Mökillä, kertyy jätettä niin huussin puolelta ihmistuotetta kuin elintarvikejäämistä eli perkeistä, kasviksista joita ei syöty tai ovat päässeet huonoiksi. Kun Mökkitontilla ei ole ruohikkoa niin se ei rasita kompostia. Jonkin verran pikkurisuja ja puiden kuolleita lehtiä ja käpyjä kertyy kompostoriin. Ainakin syksyllä kun käymme Mökkeilemässä pitkän viikonlopun. On takallekin käyttöä ja kiuaskin lämpenee. Mökissä on myös sähkölämmitys. Keväällä, jos tullaan huhtikuussa niin sähköllä lämpiää ensin, sitten kiukaan ja takan avulla. Syyskäynnillä kaadan tontilta pari pienehköä koivua ja teen klapeja. On kevätkäynnillä kuivat polttopuut. 

Uudet lauteet
Ei aivan kokonaan vaan pelkästään uudet laudepuut. Aikoinaan, vuosia sitten, U-profiilista hitsaamalla kokoamani lauderunko saa jatkaa toimessaan. Ruostetta ei ollut ilmennyt juuri lainkaan. Pikku paikkamaalauksella tuli kuntoon. 

Tervaleppää
Mukavan väristä lautaa. Väriä vielä hieman syvensi kun käsittelin puuosat laudeöljyllä. Laudat imivät hetkessä aineen sisäänsä. Tervaleppä ei kerää kuumuutta itseensä niin paljon kuten monet muut puulajit tekevät. Siksi ei, välttämättä, tarvitse laudeliinaa. Toki sellaista käytämme. Pellavaista. Syksyllä voitelen puuosat vielä kertaalleen. Tervaleppälaudassa ei ole myöskään oksakohtia jotka eräissä muissa puulaaduissa olisivat hyvinkin kuumia. Vaan on muitakin hyviä laudepuulautoja jotka voivat olla yllättävän kalliitakin. Tässä tapauksessa saunaa käytetään, koko vuoden aikana, vain joitakin kymmeniä kertoja ja muutoin on kymmenen kuukautta että ei käytä kukaan. Edelliset lauteet olivat haapalaudasta. Olivat halkeilleet ja siten hieman saaneet kosteusvaurioita. Niille oli käyttöä muualla.

Kiuas ja kuumavesisäiliö
Kiuas oli menossa eräässä toisessa taloudessa metallinkeruuseen mutta kun tutkin ei ruostetta ollut kauheasti, pesän rosti ja saranat sekä tuhkaluukku kunnossa eikä kivitilassakaan ollut kovasti ruostetta. (Saunomisen jälkeen saunan ovi on oltava auki että paikat kuivuvat eikä ruoste pääse puuhaamaan rautapinnoilla.) Ruostumatonta terästä oleva kuumavesisäiliö on paikallisen sepän tekemä appiukon ajoilta. Se oli ennen sijoitettu etusivulle. Siinä vesi vaati melko pitkän ajan lämmetä ja pesän käsittelyssä hieman tiellä. Tässä ratkaisussani päädyin leikkaamaan kiukaan sivun ulkopellin auki ja sain vesisäiliön suoraan tulipesän seinämää vasten. Vesi lämpenee nopeasti. Lisäksi säiliön voi ottaa pois nostamalla jos se on tyhjä. Joskus sekin pitää pestä ja tyhjentää talven tullen.

Saunan huollosta
Laudeöljy on jo mainittu vaan on tärkeää myös kiukaan kunto. Sillekin vesi on ankarin uhka. Siksi, mökkikauden loputtua, joskus syys- lokakuussa, otan kiuaskivet veks ja poistan kivistä irronneen soran kiukaan kivitilan pohjalta. Siinä voi olla suuri syy että kiuas ei ruostu kovin nopeasti. Siinä ohessa pestään kivet vedellä ja harjalla. Ja sitten takaisin väljästi asetellen.

Kivitila muutoin
Alapuolelta syö tuli hiljalleen ja kivitilan pohjakin voi, lämmön vuoksi, taipuilla. Metallilla, tässä tapauksessa rauta sekä valurauta, on taipumus laajentua lämmetessä ja kutistua jäähtyessä. Siksi kiuas ääntelee. Napsuu ja joskus narisee. Olen muutaman kiukaan kivitilan pohjan halkeamia hitsannut. Se hoito ei kuitenkaan tee kiukaasta ikuista sillä vaurio tulee kohta uudestaan. Mutta riippuu täysin käyttökerroista ja lämpötilan suuruudesta. 

Alla kuvassa ei näy
Kiukaan ja ulko-oven välillä, vasemmalla, on hana josta tulee järvivettä. Se kelpaa pesemiseen oikein hyvin. Myös suihku on.

Lauderunko
Tässä vanha juttu lauderungosta ja lauteista. Jutussa näkyy myös aiempi kiuas-pata-järjestelmä. Myös muokkasin lauteen kaidetta sopivammaksi. Tarkistin: teräksisen lauderungon olen valmistanut toukokuussa 2013. Yllättävän paljon vaati välineitä; porakone/ruuvinväännin, saha, kulmahiomakone x2 eli katkaisuterällä että hiomalaikalla, suojakaasupullo, joka on painavin tarvittava, hitsauskone, teräsprofiilien hitsaamiseen käytin mig-hitsauskonetta eli lankakonetta. Lisäksi joitain muitakin laitteita ja voimajuomaa. Jos kaikki lattiaan asti ulottuvat "jalat" lasketaan on niitä melkoinen määrä: 11 jalkaa. Rakenne on silti kevyt ja sitä voi siirrellä siivouksen helpottamiseksi. Tilaa vieviä "vinoreivoja" ei ole koska lauteen rakenne nojaa saunan seiniin. Ei heilu eikä hempu. Teräsrakenne on u-profiilista eli se on maalattu kauttaaltaan. (Yksi monista ammateistani on myös metallimies. Lähinnä hitsaus ja koneistus olivat kiinnostuksen kohteina. Sorvariksikin olen oppinut mutta valitsin keskikoulun jälkeen autonasentajalinjan vaan armeijaan kun menin niin kävin ilmailupuolen aliupseerikoulun, palvelin apumekaanikkona ylikersantiksi ja, myöhemmin, ryhdyin lentokoneasentajaksi.  (ReDiGo ja Hornet, pääasiassa, mutta muutakin. Lauteen teossa sovelsin ilmailuoppejani niin lauteista tuli kevyet ja kestävät. Valtio laittoi myös keikoille ulkomaille.) Siitä olikin vain lyhyt hyppy avaruusalusten rakentamiseen. Sai reissata. Hyshyshommia. Sittemmin eläkkeellä. Erikseen on poliittinen urani josta on muualla blogissa.

Lauteen rakenne
Ihan niin kuin on ollutkin mutta halusin vadeille ja sangoille oman tilan istuimen alle. Eivät pyöri lattialla tai alalauteella. En, kuitenkaan, tehnyt siitä täyspitkää. Arvelen että kun löyly kiertää kiukaalta katon suuntaan kylpijöitä kohden niin viileämpi ilma pääsee pakenemaan alalauteen raoista ja peränurkan aukosta riittävän rivakkaan. Lauderunkoa en ole kiinnittänyt minnekään. Toki ovista se ei mahdu mutta sitä voi siirtää, kun ottaa kuumavesisäiliön pois noin metrin verran kiukaan suuntaan. Helpottaa silloin kun tehdään perustavanlaatuista siivousta. Eli kohta kun on Mökille keväällä on saavuttu. Saunankin siivoamiseen voi käyttää imuria niin myös hämähäkinseitit katoavat. Kun mökiltä lähdetään olen vain lakaissut lattian. Laudeliinat pestään ja laitetaan orrelle. (Käytännössä käyntejä, tyypillisesti, on kolme per vuosi. Alkusuvena pitkä viikonloppu, sydänkesällä, jopa, yli kuukauden pituinen mökkiytyminen ja syksyllä viikonloppu. Silloin vedetään vene maihin nurinperin ja kalusteet varastoon ja joitain tavaroita otetaan mukaankin Tampereelle. Kuten komppressori, hitsauskone, iso pakillinen työkaluja kuten akkukäyttöiset porakone ja ruuvinväännin.)

Kiuaskivet
Suurin osa niitä mitä vajasta löytyi appiukkovainaan jäljiltä, joitain ostokiviä ja keltaiset "kivet" ovat Vaimon tekemiä erityisestä massasta ja uunissa polttamia harrastuksensa kautta. Hänen tekemänsä on myös kiuaspiru eli löylyjen suojelija. (Pitääkin pirusta ottaa kuva kun lokakuussa käymme Mökillä saunomassa.) 

 Pirun kuva tulollaan... 

Nyörit lauderungossa
Koska lauderunko on terästä niin sen lämmönjohtavuus on varsin hyvä. Siksi kierretyt nyörit ovat useimmissa ulottuvaisuuksien kohdilla. Ovat olleet koko näiden lauteiden historian. Miksikään eivät ole menneet. Saatan ostaa Biltemasta lisääkin ja varoiksi laitan nyörejä myös sinne missä ihmisen käsi tai jalka voisi kuuman metallin tavoittaa. Raput eivät tarvitse nyörejä sillä alempana on viileämpää.

Muurin korjausta
Onneksi ei paljoa. Hormin pikkureikä piti tiivistää laastilla ja lattikaivon valurautainen ritilä piti siivota ruosteesta ja maalata että kestää edelleen. Eli eri tavaroita ja materiaaleja tarvitaan. Perustyökalut ovat sentään jo olleet ennen minun aikaani. Kirveitä, rautakanki, kuokka, lapio ja muuta sen suuntaista.

 

Aina ei paista. Illalla seitsemän aikoihin ukonilman jälkeen.

Terassi, nimeltään Rötväri, myöhäisiltana ja osa kalustosta. Mökkilalueen tasaisin alue. Muualla on kaltevaa. Huomautan että kuvatessa käytin salamavaloa. Hyvä laite: ei juurikaan jää ikäviä varjoja.

Maitotonkasta vasemmalla
Näkyy kolme pikku valaisinta. Siitä menevät raput ja kaide Tyynelään eli rantaterassille. Terassia ei ole erityisesti valaistu. Vain portaita. Toki keskikesällä ja vielä heinäkuun lopullakin on, pilvisellä säälläkin, sen verran valoisaa että valaistusta ei juuri tarvita. Valaisimet jätettiin toimintaan. Ainakin järveltä päin katsottaessa tontti vaikuttaa asutulta. Ainakin loppusuven ajan. Nämä aurinkokennolamput eivät paljoa maksaneet ja ovat jo yhden talven yli pärjänneet ja, kohta, kaksi suveakin palvelleet. Niissä ei ole minkäänlaista kytkintä että voisi ne sammuttaa Niitä on myös parkkipaikalle vievien rappujen kaiteella. Todennäköisesti, myöhemmin, siirtyvät elektroniikkajätekeräykseen. Vaan ryönäkaupoissa on uusia. Korvaavat aivan riittävästi aiemman "roikkalamppusarjan". 

"Pölkkybaari"
Se on harvoja, jäljelä olevia, appiukonaikaisia mökkikalusteita. Sekin on hiljalleen mädäntymässä. Oikealla on keinun jalat näkösällä. Sekin oli huonossa kunnossa. Rimaa piti ostaa ja tukea vanhoja rakenteita.

 

 Iltamaisema järvelle ukonilman jälkeen. Järvi on paljon isompi kuin näkyy mutta saaria on runsaasti.

Viihdevarustus
Sade- ja laiskuuspäivien varalle on viihdetarpeita jos ei luonto ulkona viihdytä. Tuvassa on vanha matkaradio. Sen hieman särisevään ääneen olen jo tottunut. Aitassa on vanha levysoitin-radio-yhdistelmä stereofonisena. Siinä on on hyvät saundit. Merkkiä en nyt muista mutta kaiuttimet ovat laadukkaat Bang & Olufsen.

 

Hyllyn seitkytluvun hifille tein vanhan laiturin laudoista.

Hyvin talvehtinut
Toki virta kytketty pois koko tontilta kun emme ole Mökillä. Ei synny tahattomia vaivoja. Aitta on paksuista hirsistä ja aaltohuopakatolla, melko uudella. Sillä taataan että kosteus ei pääse rakenteisiin.  

 

 Tyynelä Iltapäivällä.
 

Tyynelästä järveen
Nämä ovat kolmannet portaat sinä aikana kuin olen Mökillä käynyt. Ensimmäisiä ei ollut lainkaan koska aiemmin ei ollut terassiakaan vaan vain raakalaudasta tehty laituri, aivan vesirajassa, jonne piti mennä jyrkkää rinnettä.
Terassin rakensin niin että porasin kallioon sarjan reikiä joihin kiinnitin ruostumattomat vaarnat joiden varassa Tyynelän rakenne on. Osa Tyynelästä kurottaa liki metrin veden ylle ja siksi on portaatkin suoraan hiekkapohjaiseen vesistöön. Yksikään kannatin tai tukipuu ei yllä veteen asti. Portaiden alapäässä on polviin asti vettä. Ranta syvenee hyvin jyrkästi eli neljän metrin päässä rantaviivasta ei normimittaisen henkilön varpaat tavoita pohjaan. Iskuporakoneen lainasta Norsa Oy:lle kiitos!

Kalaan ei juuri joutanut
Oli hyvin tiivistä puuhaa liki kaksi kuukautta. Rouva haki ruokaa Salesta ja minä puuhasin korjaus- ja rakennustoiden parissa. Aiemmin, kun olimme vain lyhyitä aikoja, niin hommat jäivät joko tekemättä tai kesken. Siksipä nyt en juuri ehtinyt kalastamaan. Olisi verkkoja, katiskoita, uistimia, heitto- ja mato-onkia. Nautin kun saan tehdä kunnostuksia perusteellisesti. Kompostorin kupeessa on kastematoesiintymä.

Lokakuussa
Olisi tarkoitus käydä laittamassa Mökki ja muut rakennukset nk. talviasentoon. Eli Tyynelän portaat pois järvestä, ulkotilan kalusteet vajaan ja/tai aittaan talvisäilöön ja  tarpeelliset, eli arvokkaammat tai kylmälle ja kosteudelle herkät asiat viedään joko kotiin, verstaalleni tai autotallin perälle sekä muut, kuten osa petitavaroista kellarin verkkohäkkiin. Ja sama toisinpäin keväällä. Nyt oli paljon kamaa kerättävänä kun olimme yli kaksi kuukautta yhteen menoon Mökillä. Talvella Mökille ei pääse kuin hiihtämällä monta kilometriä. Aikaisintaan toukokuussa pääsee. Odotan jo innolla.

Suunnitelmia jatkossa
Rakennusten oikominen ja iän mukanaan tuoman rakenteiden haurastuminen lie merkittävin vaiva. Päärakennuksen etelään antavan etusivun ja läntisen päädyn kiertävä terassi on jo hieman tarvinnut uutta puutavaraa. Lähinnä ulkokulmassa on ilmennyt lievää mätänemistä. Olen ne kohdat poistanut ja laittanut uudet niskapuut terassia kannattelemaan. Samassa kulmassa on myös pylväs joka kannattaa katon kulmaa eli on kunnostamisen tarpeessa jos se mätänee alapäästään. Voisin siihen vaikka laittaa ruostumattoman teräsputken kannakkeeksi puutolpan sijaan suoraan kivijalan päälle. Nykyinen puutolppa lepää yhden kuistin juoksun päällä. Kun sataa ja tuulee, osuu kuistille osa sateesta vaikka rakennuksen katto yltääkin varsin hyvin antamaan suojaa. Vaan lumi pääsee estoitta kuistille kun tuulee. Sulaessaan sekin on puulle vahingollista. Jos en metaliputkea laita kulmatolpaksi niin kyllä kyllästetty 100 x 100mm:n piirukin asian hoitanee.

Kattohommia on tehty
Huussi - liiteri - varasto -kompleksin aaltopeltikatto on vioittunut. Sinne oli kertynyt noin kaksikymmentä senttimetriä kariketta josta osa oli maatunut. Siinä kasvoi sammalta isolta alalla. Tikkailla seisoen puhdistin kaiken orgaanisen katolta pois. Ilmeni uusi juttu: katto alkoi vuotaa juurikin ruosteiselta kohdaltaan. Piti kiivetä katolle. Kesti sentään. Pursotin reikiin paikkausmassaa ja Rouva alhaalla työnteli reikäkohdista rautalankaa niin että havaitsin ylhäältäpäin missä reikiä on. No. se on vain pikakorjaus. Tulevana suvena pitää hankkia uusi kattomateriaali. Ajattelen että valoa läpäisevä kattomateriaali olisi pätevää. Olisi sisällä, kaikessa kolmessa tilassa, valoisampaa. Ainakin päivisin. Aitassa sekä huusi- liiteri- vaja- kompleksissa ei ole sähköistystä. Aittaan jos tarvitsee valoa niin pitää vetää vain sähköroikka paikalle.

Katettu kuisti
Jakaantuu kahteen osaan eli etupuolella kuistin leveys on noin puolitoista metriä. Sen sijaan, jälkeenpäin rakennettu päätykuisti, on leveydeltään useita metrejä. Molemmat kuistit ovat katettuja. Mahtuu pöytä kuudelle hengelle ja vaikka toinenkin. Nyt kun hieman remontoin, on työvälineitä ja -materiaaleja kuistin lattialla tarpeen mukaan. Kuistille mahtuu myös ulkoilu-, työvaatenaulakko ja pieni hyllykkö.

Perushuoltoa maalaamalla
Takaportaat kulkevat Mökin terassilta parkkipaikalle osittain upotettuna rinteeseen sen mitä kallio antaa periksi. Kuvassa alla näkyy, portaiden oikealla puolella, vielä jäänne siitä mikä oli paljon pahemmin kulunut kulkemisen vuoksi. Hiljalleen kuntta ottaa siitäkin vallan ja rinne vehreytyy. Saatan, jos keväällä käymme aikaisin, siirtää, kuluneimmalle kohdalle, säkillisen kukkamultaa. Kuten kuvassa alla, portaiden oikealla puolella, on kasvusto jo aloittanut korjaantumisen mutta alempana ei hiesumaassa oikein mikään idä.

 Raputus ylhäältä (parkkipaikalta) kuistille päin. Kaiteessa on yövalaistus. Materiaali kuusilautaa ja -pattinkia. Koottu rst. ruuveilla. Omaa suunnittelua ja tuotantoa.

Ensimmäisiä juttuja
Koska rinne on kallioinen ja jyrkähkö niin rinteeseen syntyi, erinäisiä, mutkittelevia polkuja. Kunkin henkilön omia reittejä. Erityisesti sateella olivat oikotiet pidempiä. Koska perhepiirissä on henkilö joka kulkee pyörätuolilla ja tykkää käydä Mökillä niin tein myös pitkähkön reitin siten että se on riittävän loiva mennä alas ja kammeta ylös ilma apua. Siitä joskus lisää. Se mikä oli, ehkä, merkittävintä niin epämääräiset kiertoreittien kuluneet kunttakohdat ovat, pääosin, kasvaneet umpeen eli Mökin ympäristö säästyy ja viheriöi. Vaan vieläkin on joitain kohtia joissa ei vilja viihdy eikä sammal sakoa.

 

Massiivinen lohkare rinteessä aivan Mökin vieressä. 

Raput ovat tienanneet
Ei rahaa vaan sitä että ei enää kaatumispelkoa ja tavarat ovat, painavimmatkin, kuten kiuas kivineen, on ollut helppo hoitaa paikalle. (Nykyisellä kiukaalla on historiansa: se oli erään moottoripyöräkerhon kiukaana mutta kun kerholle tuli muutto ja kiuas jäi yli niin sain sen "lainaksi". Lainaa lunastavat kerhon jäsenet poikkeamalla saunomassa. Mukavaa on sellainen sosiaalisuus. Saunareissulle Ylöjärveltä, kerholtani, Itä-Savoon tulee noin tuhat kilometriä edestakaista matkaa. (On vai kaksi reittiä: lossin kautta Heinävedelle tai Savonlinnan kautta.)

Työvälineet Mökinpitoon 
Portaikon kuvassa yllä näkyy komppressori. Sillä, renkaiden täytön ohella, täytetään, sopivaan paineeseen, vesipumpun palje. Muutoinhan pumppu käynnistyisi joka kerta kun vettä tarvitaan mutta kun pumpussa on sisäänrakennettu paineistettu palje niin pumppu käy harvoin eli silloin kun vedenpaine on alhaisin. Iltasaunan jälkeen, kun pumppu on tehnyt toimensa, sen palje on täynnä eli puhtia on. Siksi iltaisella ja, mahdollisesti yönkin aikana tehdyt vedenkäytöt eivät millään tavalla aiheuta komppressorin käynnistymistä. Se on kuistin alla eli on sateelta suojassa koska kuistikin on kokonaan katettu. Vesireittejä eli putkia on kolme: järvestä pumpulle ja sieltä saunaan ja keittiöön. Keväällä putki viedään, kellukkeella varustettuna, järveen. Melko kauas rannasta ja kellukkeen ja ankkurin avulla pohjaventtiili on noin kolmen metrin syvyydessä. Syksyllä putki haetaan pois ja tyhjennetään totaalisesti ettei putki, veden jäätyessä, vioittuisi. Pumppulaitteena käytän edullista Biltemasta hakemaani laitetta. Se on, käytössämme, täyttänyt viisitoista vuotta. Pumppu talvehtii Mökin vajarakennuksessa. Siksi se on tyhjennettävä, huolellisesti, kaikesta vedestä. Vesijohto, sen sijaan, on täyttänyt jo neljäkymmentä vuotta. Kunnossa on vaikka talvehtii kiepillä rantamäntyjen alla. Kunhan on, varmasti, tyhjä.

Työvälineet-osasto jatkuu
Kottikärryt: niillä, eritoten keväällä, raahataan pihalle ja kuistille sekä laiturille, ym. kertyneen karikkeen muutamaan läjään mätänemään. Yksi ehtoopäivä menee siihen. Risut poltetaan kun makkaraa paistetaan mutta pienempi karike, kuten lehdet, neulaset ja pikkurisut siirtyvät kompostoriin. Talikolla sekä lapioilla siirretään tiheämpi tuotos kottikärryjen avulla joko kompostoriin tai vain kipataan "ulkokompostoriin" eli tarkoittaa hyvin hitaasti kompostoituvia luonnontuotoksia. Muutoin, Mökillä, lajitellaan varsin tarkasti asiat jotka kompostoidaan. Pääosan kompostista muodostaa energiapitoiset kasvit ja ruokien tähteet. Pyrimme myös välttämään muovin käyttöä kuten tavallisia markettien muovikasseja pitämällä mukana omia kangaskasseja. Ei ole vaikeaa. Mökillä syntyy varsin vähän sellaista jätettä joka on vietävä käsittelyyyn. Lähinnä muovit ja metallit lähtevät muualle.

"Turhia hommia" Mökillä
Vaarini sanoi noin kun pikkupoikana ryhdyin tekemään asioita itse. Vaarilla oli asenne että kyllä pikkupojankin piti osallistua talon töihin kokopäiväisesti sellaisiin hommiin mitä jaksaa tehdä. Eli ihan tylsiin töihin. Livistin usein. Vaan vieläkin teen "hupsutuksia" kuten anoppikin taannoin tekemisistäni sanoi. Keksin että kun kaksi reikäsahaa liittää toisiinsa sisäkkäin niin saa saa laudasta sahatuksi erilaisia kiekkoja ja kehiä irti. Muistin että olin vanhat saunan laudepuut varastoinut vajan alle. Ryhdyin sahaamaan kehiä.

Viimeistelyä vaille. Tässä vain osa osista. On muitakin kokoja.

Mitähän näistä tulee
Ei vielä ole ideaa. Jospa ensi keväänä on. Ehkä niin että keskiosia hieman pyöristän reunoiltaan, poraan niihin reiän myös säteensuuntaisesti ja laitan nyörit tai metallitangot lävitseen. Se olisi kolmas tekemäni mobile. Ekan tein jo kansakoulussa. Opettaja ei oikein ymmärtänyt tarkoitustani.

Aittakirjasto, liikuntavälineitä sekä muuta tarpeellista.

Vanha renginkaappi
Löytyi vaurioituneena appeni jäljiltä. Kunnostin. Lisäsin, taustalevyn sekä myös kaksi ripaa että tavarat pysyvät hyllyillänsä. Siksi eri sävyllä että selviää etteivät ole alkuperäisvarusteita. Ohessa Rouvan vähällä käytöllä olevia liikuntavälineitä.

Tekemättömät
Juurikin huussi-, liiteri-, vajakompinaation oikaisun viimeistely sekä katon uusiminen kokonaan. Hiekkakuorman tilaus tontille. Osa poluista ovat ohenneet hiekoituksensa osalta ja puolukka sekä mustikka yrittävät ne vallata. Olen leikannut reunat mutta maan alla kasvien juuret tekevät omiaan. Toisaalta soraa ei tarvisisi hankkia isoa määrää vaan jos hankkisi kivi- tai betonilaattoja ja päällystäisin polut. Rakennuksen etualalla on jo laatoitus. Toistaiseksi laatoittamattomia polkuja on yhteensä noin viisikymmentä metriä. On toinekin tapa, hiukan halvempi mutta työläämpi: tehdä muutama valumuotti laudasta, ostaa harjaterästä, sementtiä, hiekkaa ja tehdä laatoitus omana työnä.

Kauppakäyntimuistelma 
Hiljattain olin eräässä marketissa jossa en ole aiemmin käynyt ostoksilla. Otin kotoa mukaani käytetyn kauppakassin. Viikkasin sen siististi. Ostokseni tehtyäni ryhdyin pakkaamaan taskustani vetäisemääni kassiin ostokseni. Kassatäti painoi jotain nappia ja turvamies saapui sekä kassan takana jono piteni. Minua syytettiin näpistyksestä. Sanoin että anteeksi ja palautin kyseisen kassin ja vedin toisesta taskustani samanlaisen. Alkoivat nauraa ja sanoivat älä tee noin toiste. Sain synnin anteeksi. Muutenkin tulee mielenkiintoisia tilanteita kun kuljen Kerhoni liivit yllä. Mummot vaihtavat kadun toiselle puolelle, ikäiseni. Kauhea taidan olla... En ota, enää, kassia kotoa tai jos otan niin en mene sen ketjun kauppaan. S-liikkeessä K-kassi ja toisinpäin.

Lähdenpä tästä
Kerholleni Ylöjärvelle. Käyn katsomassa miten homma käy ja kahvi tippuu. Epäilen että kävijöitä tulee kerhoiltaan vain alle kymmenen. Parin viikon perästä on vuosikokous. Otaksun että silloin on väkeä paikalla runsaammin.

Kerholla
Tähän aikaan Kerholla, kun saavuin, ei ollut kuin yksi henkilö ruokailemassa. Söi ja lähti. Sitten oli kolme varttia että ei ketään. Lopuksi meitä oli, jopa, viisi. Eiköhän väkeä ala tulemaan kun syys saa. Parin viikon perästä on vuosikokous.  

 

 

Taas Tampereella (Eli Mökiltä kotiutuminen.)

Hiukan vajaat viisisataa kilometriä per sivu
Onneksi polttoaine on kohtuuhintaista ja turbodiesel pieniruokainen. Vanha, toiskymmenvuotias, Diesel-pikkupaku (Dacia) teki tehtävänsä mennentullen moitteettomasti. Tavaratila oli varsin täynnä mennessä ja palatessa vain hieman tyhjempi. Vaan eri tavarat.

Ai on ottanut omakseen
En ole, varsinaisesti pahoillani. Osa asioista on totta, osa oletusta. Alla lainaus Ai:n selvityksestä omalta kohdaltani. Onneksi vain minun tietojani. Mökki ei kuulu minulle. Vain puuhailen. Ai-otanta on kapea: johdin joitakin mp-kerhoja sekä Suomen Motoristit ry:tä sekä edustin Brysselissä suomalaista moottoripyöräkulttuuria. Olin myös kutsuttuna moniin mp-tapahtumiin ympäri Eurooppaa. Joissakin kävin. Olin silloin työelämässä eikä avaruusalustekniikan paristä lähdetty ihan heti johonkin. ESA piti kuria mutta, yllättäen, kouluttajat olivat NASA:lta. Toisaalta: olin jo, monesti, valmiiksi mannereuroopassa. Mikä oli lähtiessä. Kotimaassa vain kahta avaruusalusta olen ollut tekemässä. Molempia tehtiin kaksi samanlaista. Toiset varalle. Kiitos veronmaksajille. En kerro vaan antaapa Ai:n selvittää. Vai ovatko tietoni, edelleen, salaisia? Tässä yleistä Esan juttua: https://www.esa.int/Space_in_Member_States/Finland 

Mökistä ja pikkupuuhistani Ai "tietää" tämän
Motomatti on tunnettu suomalainen moottoripyöräbloggaaja ja Moto Guzzi -harrastaja, joka kirjoittaa arjestaan ja projekteistaan Motomatin projektit -blogissa. Hänen kirjoituksissaan "mökki" viittaa hänen omaan vapaa-ajan tukikohtaansa Savossa ja Karjalassa, jossa hän tekee säännöllisesti kunnostus- ja nikkarointitöitä. [1, 2]

Mökiin ja siellä puuhailuun liittyviä asioita:

Sijainti ja käyttö: Mökki sijaitsee mäkisessä maastossa vesistön lähellä, ja sitä käytetään myös tukikohtana moottoripyöräreissuilla. [1, 2, 3]
Varustelu ja rakennukset: Päärakennuksessa on takkahuone, keittokomero, sauna sekä varaava takka. Pihapiiriin kuuluu myös aitta ja liiteri. [1, 2, 4]

Lievästi huvittavaa
Ai on kohtuulisesti kärryillä mutta Karjalaan on, tietä myöden, muutama kymmenen kilometriä eikä yhteyttä talouteen. Tosin reissuja sinnekin on tehty. Mökillä olimme, vuosittain, aiemmin, Rouvan kanssa noin kuukauden vaan tänä vuonna ennätykselliset kaksi kuukautta, eli kesä-heinäkuussa -26. Itse en omista tontista palaakaan mikäli en peri. Toistaiseksi anoppi ja Rouvan siskot (2) ovat osakkaita. Mutta mielelläni puuhaan. Niin se avioliitossa menee jos viitsii. Saattaa siitä iloakin olla... Onko keinoäly feminiini vai maskuliini? Tässä tapauksessa, blogini artikkelien mukaan minusta on tehty maskuliinisesti itseäni isompi. Odottelen että Ai korjaa pari pikkuasiaa.

Pitkästä reissusta paluu 
Liki kaksi kuukautta Perintö-Mökillä. Ei ongelmia. Tosin autotalliin perälle, paluumatkan jälkeen, kertyi kamaa. Pitänee katsoa onko kaikki tarpeellista tai onko jotain arvoa. Toki on: historialliset, henkiset, inhimilliset sekä henkilökohtaiset teot. Mökille jätin merkittävän määrän teknillisiä kilkkeitä. Ehkä tarvitsen niitä syksymmällä kun käymme yhden viikonlopun.  Jatkossa joitain kuvia kunhan puran kamerani tiedostoja. Yllätyksiä tiedossa... Viikoittain. Ehkä.

Joutohommia 
Mökkihommista ja -toimista on aiemmin juttua. Tosin varsin vähän. Valitan. Pääosin kunnossapitoa ja joidenkin rakennusten oikomista koska niiden kivijalat olivat, lievästi, pettäneet. Siis tunkkaamista hydraulitunkeilla oikeiden, alkuperäisten, asentojen palauttamiseksi. Nautin, oluen ohella, kovasti kunnostustöistä. (Selvisi että, aikanaan, olivat kivijalat vain maan päälle laitettuja kiviä. (Meillä, Hämeessä, tehdään kaikki kalliolle. Tai, ainkain mitä kotikylältäni tiedän. Ylöjärven Kulju. Matkailukohde: tuulimylly, satama ja ravintola joka on avoinna suviaikaan.)

Nyt "Mansessa"
Lähdin jalkovälikoneella, yli satavuotiaalla Venuksella, poispäin lähiöstämme Lempäälän suuntaan. Löytyi mukavia juttukavereita. Siinähän alkuilta vierähti tuopillisten ääressä. Polkupyörällä, yli satavuotiaalla Venus Specialilla, poljeskelin Lempäälään ja poikkesin paikallisiin pubeihin. Erittäin valaisevaa ja mielenkiintoista. Niin se maailma avartuu kun kulkee...

Venuksesta
Etukumi vuoti. Lähimmän tutkimuksen tuloksen löytyminen oli helppo. Reikä sisäkumissa. Selasin päällirenkaan tilanteen mutta se ei kertonut mitään. Biltema on puolen kilometrin päässä. Jaloittelin eli poikkesin siellä. Kaikki tarpeellinen löytyi. Uusi sisäkumi, maksoi alle kympin. Laitoin sen paikoilleen. Venuksen niinsanottu vannenauha on, edelleen, yli satavuotias kangaspunosnauha ja hyvässä kunnossa.  Venus taivaltaa vielä. Pääsee kätevästi lähiston pubeihin. Bändikeikkoja on taas tulollaan. Ehkä otan kameran mukaan... Puhelimella kuvaaminen on niin kovin rahvaanomaista.

Ei vaimon kuuluviin
Tein polkupyöräreissun Lempäälän puolelle. Sääksvillen terassilla oli mukavasti porukkaa. Juttua riitti useampi tunti. Palauduin "Multsun pubiin" (Vaihtaa nimeään tämän tästä. En pysy kärryillä. Paikka sama.) Siinä uuden terassituttavuuden kanssa keskustelin. Varsin mielenkiintoista oli jutella itseäni oppineemman mutta nuoremman kanssa toista tuntia. Muutenkin, varsinkin talviaikaan, paikalla käyvät monet oppineet henkilöt duunareiden ohella. Itselleni, eräällä tavalla, yllätys sillä olin kuullut eräältä taholta että lähiöbaareissa on vai roskasakkia. Mukava on olla siinäkin porukassa. Kävinkö liikaa kouluja? Nyt kun olen ollut jo muutaman vuoden eläkkeellä enkä enää harrasta, juurikaan, moottoripyöräilyä niin jotain matkailua kuitenkin.

Reitin laajennus
Vaikka palatessa onkin piiitkä nousu (Riippuu kulkusuunnasta.) takaisin Peltsulle niin arvelen että pyörähdän katsomassa mitä kuuluu Nekalan baareihin. Uskoakseni nautittu voimajuoma tuo takaisin mäen päälle. Shortsit jalkaan, lippalakki ja styroksikypärä päähän sekä prätkäliivi ylle. Hervannassa on myös tavallisia pubeja sekä oikein soittojuomalakin. (Muunmuassa: Vanha Seppä, Kultainen Apina tai Potti liki toisiaan. Muitakin on. Bändi-illosssa olen käynyt. Polkupyörällä joutuu vain kiertämään Särkijärven. (Toki Nysselläkin pääsee.) Jos kulkee pohjoisen kautta on hienot maisemat kun kiertää järveä. Toinen reitti, eteläpuolella, Hervantaan on pitkähkö ja yksitotinen mutta ei ole ihmeemmin ylä- eikä alamäkiäkään. Hervannassa on hyvin pienellä alalla viisi pubia ja kaksi ruokailupaikkaa. Ympäristössä muutama muukin. Ḿansen keskustaan menen bussilla. Liian hankalaa on siellä polkea pyörällä. Keskustan paikkoja suosin talviaikana ja ponnistuslautana on Vanha Monttu liki Keskustoria Hämeenkadulla kellaritiloissa. Suosittelen. Siellä kokoontuvat niin opiskelijat kuin vanhat starat joiden juttuja on kiva kuunnella. Olut on siellä edullista. Puoli litraa keskiolutta kustantaa, kirjoitushetkellä, 5,30€. Karhua. (Myöhemmin käydessä vain 5.) Toki muitakin, äreämpia, juomia on tarjolla.

Lähiseutukierros
Otin yli satavuotiaan Venuksen jalkoväliin ja pyöräilin Peltolammilta Pirkkalaan. Ehkä en olisi lähtenyt lainkaan jos olisi tietänyt että välillä Tampereen rajalta alkaen oli Suupalle kulkeva pyörätie katkaistu monesta kohtaa ja tehty sepelipintaisia kiertoteitä. Sisulla survoin perille asti eli Waltersiin parille oluelle. Juttukavereitakin löytyi. Oluiden ja juttujen voimalla suoriuduin takaisinpäin Tampereelle Härmälän seudulle. Istuskelin tutun ryyppyporukan kanssa muutaman tuopillisen ajan terassilla. Kerroin juttuja ja kuuntelin paikallisten tarinoita ihan mielenkiinnolla.  

Torstaina Ylöjärvelle
On mennyt muutama kuukausi että en ole käynyt Kerhollani. Aikaa on vienyt kahden kuukauden mökkiretki. Siellä kunnostin paikkoja ja siitä tulee erikseen kuvallinen kertomus tähän samaan blogiin mutta eri postaukseen. Kunhan tulee sadepäiviä että joudan kuvia käsittelemään. Reilu viikko niin kävin Kerholla. Melko rauhallista mutta juttukavereita on.

Ylöjärvellä Kerholla
Perusjuttuja. Pääasiassa oli perustajajäseniä paikalla vaikka kaikkia ei enää olekaan saavutettavissa maallisin keinoin. Toki tuoreempikin yksilö saapui paikalle ja oli hyvinkin mukana keskusteluissa. Kahviteltiin. Vaikuttaa siltä että Kerhoa pitäisi markkinoida sillä väki vähenee ja henkilöä kohden jäsenmaksu nousee. Nyt olisi mahdollisuus nuoremmalle porukalle tulla kokeneempien seuraan ja huoltaa pyöränsä itse tai paikalla avustettuna sen sijaan että maksaa huoltoliikkeelle talvisäilytyksestä. Opastusta ja osaamista on tarjolla.

Suunnitteilla kokoontumisajoon lähtö
Syyskuun alkupuolella lähden erääseen kutsukokoontumiseen. Kauas ei tarvitse lähteä ja porukkakin on liki sama kuin oli jo vuosikymmeniä sitten. Olen ollut siitä asti mielissäni ja hiukan ylpeäkin että olen kyseiseen tilaisuuteen saanut kutsun. Vain pieni osa porukasta on vaihtunut. Syyt rientoon osallistumattomuuteen ovat olleet henkilökohtaisia kuten edesmeno tai muu vakava vaiva.

Muutama päivä myöhemmin
Jyske kuuluu Peltsulle asti kun Eput joraavat. Väkeä on varmasti rittävästi ja keikkoja on jäljellä. En valita. Samaan aikaan olimme samalla luokalla Mikon, joka lähti bändistä velipuolensa kanssa tuottamaaan musiikkia. Pantsen ja Martin kanssa Ylöjärvellä keskikoulussa. Heidän äitinsä oli opettajanani jonkin aikaa. Isäinsä kirjoitti mielenkiintoisia tarinoita tavallisesta elämästä. Arvelen että jutut ovat Juupajoelta.

Voimajuomalla
Jaksan sotkea kylille kuten Venus Specialilla. Varma peli: on nähnyt ensimmäisen maailmansodan viime vuosisadan alussa, kapinan ja toisen maailmansodan.  Ketterä peli. Ostin kirpparilta. Pyynti oli 299. Jätin väliin. Sopuhinnaksi sovittiin 99€. Neljättä vuotta kulussa. Jääkaapissa oli pikkuboksi edullista Maria Casa -punaviiniä lähimarketista. Menee arki-ilta näinkin.

Kun lähden
Ei tarvitse tulla kuoppajaisiin. Tuskin tunnistaisin. En kuulu mihinkään uskonnolliseen tai, ainakaan isommin, mihinkään taloudelliseen, enkä nykyään, enää, poliittiseenkaan kontekstiin. En myös ole taloudellisesti sitoutunut. Toki eläke on hyvä vaan vähemmän kuin odotin. Pärjäilen. Vaan on ihmisiä, vielä, jotka ovat läheisiä tai ovat olleet. Hyvät jatkot heille.

 

Mökkihöperöityminen jatkuu...

Pari kuukautta
Itsellä kun ei ole niin väliksi missä olen kunhan on sopivasti tekemistä sekä mietoa viiniä tai olutta. Ruokaa ja majoitusta unohtamatta. On osoittautunut että, punaviiniin nähden, saunajuomana olut toimii paremmin mutta viinit soveltuvat tissutteluun sateella ja helteelläkin. Vallankin valkoinen laatu.

Ilman pyörää
Tällä kertaa en tullut moottoripyörällä Mökille. Toki Itä-Suomessakin on kokoontumisajoja mutta nyt jätän väliin sillä on osoittautunut että Mökiltä lähteminen minnekään on ollut aina, ajoneuvosta riippumatta, suhteellisen harvinaista. Lähinnä kauppareissu lähimpään Saleen tai, paljon harvemmin, muutaman kymmenen kilometrin päähän Savonlinnaan. Sieltä pitää hankkia välineitä tai, Rouvan mukaan, myös sisustusartikkeleita.

Pitkä lista
Aiemmin on blogissa jotain viitteitä mitä tällä kertaa Mökillä on suoritettu silloin kun on ollut poutaa, jopa hellettä. Lähinnä jo aiemmin tehtyjen ja itse tekemieni rakenteiden ylläpito kuten siivoukset, korjaukset ja maalaukset. Tontilla (Noin hehtaari.) kasvavan puuston harvennus on vielä työn alla. Mökin välitöntä aluetta on pidetty siistinä mutta muutaman kymmenen metriä kun könyää monimuotoiseen metsään saappaat jalassa ja kirves tai saha kourassa, löytää tarvittavia polttopuuaineksia tulevallekin vuodelle sekä mahdollisuuden huolehtia kasvavasta muusta puustosta. Varsinaiset sauna- ja takkapuut olemme ostaneet paikalliselta, eläköityneeltä maanviljelijältä. Hinta hyvin kohtuullinen. (Haapa kasvaa varsin tehokkaasti. Lisäksi kuusipusikoita voi harventaa. Myös leppä on varsin yleinen lähempänä rantaa.)

Huussiasiat
Moni tutuksi tullut Tamperelainen on kertonut ettei halua lähteä kenenkään kesämökille vaikka kutsuttaisiin. Kyselin että miksi ei? Kyse on hygieniasta. Varsinkin feminiinit ovat sitä mieltä että ulkohuussi on etova paikka. Ilmeisesti omat ja muiden tuotteet ovat syynä. Kykenen kyllä osallistumaan, jossain määrin, heidän kammoonsa sen suhteen. Siksipä Mökin vanhaan ulkohuussiin hankittiin kompostoiva huussisysteemi. Se erottelee tuotteet nestemäisiin ja kiinteämpiin materioihin. Se että näkee klosetissa oman tuotoksensa on minulle outo siinä mielessä että pitääkö sekin nähdä tai sen näkimisestä tulee olo. Minä hoidan, tulevana suvena, asian kuntoon. Laitan nätin läpän joka avautuu ja sulkeutuu pikku vipua kääntämällä istuttua ja heti kun homma on ohi. Tarvitaan vain pikku vipu ja varoiksi, liukaaksi maalattu läppä. Heti sen jälkeen kun loraus tai "jööti" on suoritettu niin vipua vain käännetään noin yhdeksänkymmentä astetta. Voin laittaa siihen nätin kuvan. Kuten jonkin miesnäyttelijän ylävartalon. Ehkä siitä voi kehitellä myös aktiivisemman toiminnon eli laittaa kameran. Ehkä sukupuoli eriytyisi mutta henkilö ei. Voisi olla markkinat. Kuka ryhtyy ensin. Alan pervertikot voivat olla innokkaitakin.

Kaksi laitetta
Huussin perällä on nyt karusellipönttö. Se toimii kemiallisena esikäsittelijänä ja erottelee kiinteän ja juoksevan tuotteen omiin säiliöihinsä. Molemmat ovat kierrätystuotteita. Kiinteä aines siirretään esikompostoivasta huussin pöntöstä omalla astiallaan varsinaiseen kompostoriin. Homma ei ole kummoinen. Istuimen ison kannnen nostaminen paljastaa kolme astiaa joihin jätökset kertyvät. Nestemäinen tuotos, joka on seonnut lievästi varsinaiseen kiinteään tuotokseen, (lähinnä Leidies juttua.) pitää ennen tulevaa käyttötarkoitustaan ohentaa vedellä merkittävässä määrin sillä pelkkä urea on liian vahvaa kasvustolle mutta esikäsiteltynä sitä voi käyttää. Mukaan kannattaa sekoittaa kalkkia. Muuten, aatelkaapa kuinka paljon on energiaa jäljellä vaikka olemme sen jo poistaneet elimistöstämme? Kukkaa pukkaa jos oikein toimitaan.

Kompostori
Liittyy läheisesti huussiasioihin. Toki lämpökompostori ottaa vastaan myös orgaaniset elintarviketuotteet. Huussijäte, jo alkukäsiteltynä, siirtyy melko vaivattomasti kompostoriin. Vuosien aikana "kansantuote" ja keittiöjäte ovat kertyneet kompostoriin. Nyt, monen vuoden (Noin 3) jälkeen, avasin tyhjennysluukun. Siellä oli hyvin tummaa, varsin hajutonta, multamaista tuotosta. Bakteerit ja kompostoriin lisätty karike ovat maatuneet. (Karikkeen lisäys kahdessa vaiheessa: kukin huussin käyttäjä laittaa, välittömästi, tuotoksensa päälle tarjolla olevaa suoturvetta tai kaupallisempaa kompostikariketta.) Lopputuote, pari - kolme vuotta kompostoituna tuotos näyttää kokolailla samalta kuin hyvälaatuinen kasvimaan multa. Kasvimaalle se meneekin. (Ymmärrän kyllä niitä ihmisiä jotka eivät siedä että ihmistuotoksella lannoitettaisiin heidän kasvimaataan. Jostain syystä eläintuotokset kelpaavatkin. Tietenkin "edistyneemmän" näkemyksen omaavat ostavat keinolannoitetta puutarhaliikkeestä.) Näin maalaispoikana voin kertoa että eläinperäinen että ihmisperäinen tuotos on levitetty, esimerkiksi, ruispeltoon. Ja sitä me syömme. Ja kierto jatkuu...

Kompostoitumisen aika
Alkaa kohtalailla heti kun materiaa on niin paljon tallessa että sen "mädäntymisen" aika eli alku sille että aine muuttuu maaksi eli kasvupohjaiseksi aineeksi. Vaan voi ilmetä että kaikki kasvullisuus ei pärjää liian uuden kompostin luona. Koska mökillä ollaan noin kolme kertaa vuoteen eli, parhaimmillaan, viikko alkusuvesta, keskikesällä, parhaimmillaan, noin kuukausi ja syksyllä pitkä viikonloppu. Itse voisin asua vaikka koko kesän Mökillä mutta nuori Vaimoni määrittelee ajat. Ei silti etteikö eläkeläisellä olisi Tampereella riittävästi rientoja. Siitä alkaa oma kompostoitumisvaiheeni mutta hiljokseen... Pubista toiseen. Äsken olin Peltolammin Saluunan terassilla. Porukkaa täynnä. Tosin pubi ei ole ollut auki vuosiin. Itsekin siinä hieman mietoa viiniä nautin. Toki vain omaa pänikkääni hieman vajautin. Saan kuulla rehellisesti kerrottuja tarinoita ihmiskohtaloista aina kun poikkean ko. terassilla. Hyvässä ja hieman hankalampiakin. Vaan asiallista väkeä.

Mädäntyminen ja maatuminen
Lähinnä kemiallisten prosessien ero ajassa. Molemmilla tavoilla syntyy käyttökelpoista tuotetta joista maatuminen on hyväksi kasvistolle. Toimii kasvijätteille. Joka tapauksessa molemmilla prosesseilla kaikki maatuu. Kunhan aika saa... Jotkin kasvit tykkäävät yhdestä ja toiset toisesta. Jos on paikalla nokkosia on maaperä vahvaa vaan tarvitsee kalkituksen että muutkin eliöt viihtyvät. Mistä olette kaivaneet kastemadot onkireissuille?

Kompostori. Kolme suvea vain täytetty. Nyt prosessi toimii tehokkaasti.

 

Toimiva kompostori

Tuottaa lämpöä havaittavasti. Koska biologinen toiminta kompostin sisällä tuottaa lämpöä se myös pidentää kompostoitumisaikaa eli nopeuttaa kompostoitumista vuosijaksolla eli alkaa keväällä ilmojen lämmetessä ja jatkuu pitkälle syksyyn. Iso kompostori voi olla lämmin talvisäilläkin ja jatkaa maatumisprosessia mutta ei tämä pikkukomposti. Vai uskoisinko...

 

Testaus

Kuvassa näkyvässä luukussa pöntön kyljessä on mahdollisuus on, avattuna, ottaa lopputuotetta lapioon ja viedä se, esimerkiksi, viinimarjapensaan juureen. Tuloksia odotellen. Vajaan vuoden kuluttua näemme onko näkemistä.

 

Tuo "schnell" saattaa olla liioittelua täällä pohjoisessa.

Joka tapauksessa

Tulosta on tullut. Eli multaa on syntynyt talous- ja henkilöjätteistä kylmistä talvista huolimatta. Hommaa seurataan. Eihän kompostori ole edes täynnä. Mietin että jos kiertäisi kerroksen lasivillaa laitoksen ympäri? Niin kuin kylmiä aikoja ajatellen. Muuallakin Mökkiasioissa voi olla yhdelle lasivillakerälle käyttöä. Pitää muistaa että lasivilla kykenee pitämään loitolla kylmää mutta myös kuumaa. Vaan ei se mikään ihmemateriaali ole vaikka rakennustekniikassa varsin tarpeellinen.

Marjapensaalle
Se on voinut heikosti tuotoltaan mutta rehevöitynyt kovasti pikku taimesta alkaen. Se ei ole ollut missään laadukkaan mullan maassa eikä siksi ole ollut kovin tuottava. Ainakaan vielä, kolmen suven jälkeen. Toinen ongelmansa on että läheisten puiden juuret ottavat elintarpeensa samasta maaperästä. Eli kilpailua on. Toisaalta: kompostorin tuottama lannoite on varsin helppo levittää pensaan ympärille. Sen verran autan pensasta että leikkaan, teroitetulla lapiolla, ympäriltä muun kasvuston juuret, kuten läheisten mäntyjen ja koivujen, pois ja pidän paikan lähistön muun puuston matalana että yhteyttämiselle tulee riittävästi auringon säteilyä. Mustikka ja puolukka pyrkivät tunkeilemaan myös. Tontilla itsellään ei ole neliötäkään tasaista aluetta luonnostaan. Rinteitä vain. Siksi rakentamani kolme terassia (Joista yksi, isoin, noin kaksikymmentä neliötä ja appiukon aikanaan rakentamat kaksi terassia antavat viihtyisää oleskelutilaa väelle ja vieraille. Lisäksi Aitan edustalla on pieni terassi vieraiden ja tuttujen varalle.

Käynti Savonlinnassa
Rouva halusi ostoksille. Muunmuassa ostamaan laudeöljyä uusien lauteiden kastamiseksi. Uudet lauteet tarvitsevat pintakäsittelyn ennen käyttööottoa. Toki Nojanmaan marketeissa oli kaikki tarvittava vaan kilometrejä Dacian mittariin tuli runsaasti. Ohessa kävimme tuttaviemme luona lounastamassa ja ilta venyi yli 21:n. Syntyi myös yksi uusi tuttavuus. Nyt on jo ilta pitkällä ja sipaisen pari pikarillista matkalta hankittua market-viiniä. Huomenna on olutkeissin vuoro vajeta. Siinä ohessa ahkeraa puuhailua. En kykene olemaan pitkää toimetonna. Tykkään puuhastelusta.

 

Juuri koottu öljyämätön laude. Huomenna kostuu...

Rasvaa koneeseen
Paitsi että laude ei liene kone eikä, ehkä en itsekään, enää. Lauteet käsittelin öljyllä ja ne tummenivat hieman eli punaisuus lisääntyi. Näyttää hyvin siistiltä. Rasvaamisesta sen verran että voitelin itseni reippaaseen työkuntoon miedolla viinillä. (Muutama viiiko myöhemmin uusin laudeöljykäsittelyn. Laude tummui ruskeanpunaiseksi. Odotetusti. Siistiä tuli. (Pari viikkoa myöhemmin; uusin, kolmannen kerran, öljyllä lauteet kun olivat hyvin kuivuneet. Imaisivat öljyn kuin tyhjää vain. Taitaa näistä puista tulla pitkäikäiset tellingit.)

Kuun vaihtuessa
Eloaikaan emme ole paikalla kuin satunnaisesti. Syyskuussa, loppupuolella, vedetään vene maalle ja moottori muualle. Käynti vain pikainen.

Talvella
Mökissä on varaavan takan ja kiukaan ohellä myös sähkölämmitys. Eli esilämmityksen voi aloittaa pari päivää ennen saapumista. Mikäli talviaikaan saavumme. Harvoin on käyty. Ensinnäkin: mökkitietä ei aurata kuin maksusta. Jos on kovasti huono sää niin voi jäädä jumiin Mökkiin. Eli eväät pitää ylimitoittaa.

Heinäkuu meni
Minulla, eläkeläisellä, ole mitään hätää Mökillä mutta itseni nuoremalla Rouvalla on työsarkaa vielä kynnettävänä. En valita. Vaan en yksin lähde Mökille liki viidensadan kilometrin päähän asunnostamme. Tampereella lie minulle "eläkeläisviihdettä" ihan riittävästi. Kuulemma Lahtikaupungissa on eniten pubeja asukasmäärään nähden vaan on niitä Tampereellakin. Vaikka alkaisin "pikku spurtin" Pispalasta ja yrittäisin Rautatieasemalle pubista seuraavaan. Toinen puoli on siellä aseman takana... Lisäksi lähiöt ja kesäravintolat sekä sivukatujen pikkupaikat. Vaan on yksi poikkeus: Vuoreksesta en ole löytänyt yhtään pubia. Toki sielläkin janojuomaa saa mutta vain kaupoista ja kebabmestoista. Muutosta odotellessa... Niin: ajelen, lähes päivittäin, jos sää sallii niin varsin pitkiäkin taipaleita kaupungilla. Tosin: keskustaan menen vain Nyssellä.

Jutun sivusta
Tosin viihdyin myös, aikanaan, Napapiirilläkin ravintoloissa. Silloin olin varusmiepalveluksessa Rovaniemellä Lapin Lennostossa alikersanttina ja kersanttina kertausharjoituksissa. (Myöhemmin sain ylennyksen ylikessuksi.) Tosin, aamukuudelta piti olla palveluksessa jos oli vain iltavapaa mutta viikonloppulomalla ei kannattanut lähteä lomalle Pirkanmaalle asti vaan hyödyntää paikallista tarjontaa. Ehkä sitä oli vähän koska piti palata, toisinaan, komppanian pedille varuskuntaan. Palvelu Ilmavoimissa antoi varusmiehille runsaasti vapaa-aikaa. Mutta sitten kun oli palvelua Laivueessa sitä oli yötäpäivää mutta vuorotyönä. (Lihoin kovasti sinä aikana. Myöhemmin hoikistuin kun menin oikeisiin töihin.) Suurin haitta, suhdeasioihin, että Lennoston ohessa oli jokin hiton jääkäripataljoona. Niitä oli monta sataa mutta me, Ilmavoimissa, olimme yhdestä viiteen vuoteen vanhempia kuin tykistön mortit. Meitä apumekaanikkoja, sinisissä asuissa, oli vain vajaat kaksikymmentä. Laivueessa työskennellessä käytimme vihertäviä haalareita. Viihdyin erinomaisesti ja opin paljon. Ilmankos ilmailu- ja avaruusalustekniikassa olen merkittävän pitkän urani tehnyt. En, toki kokonaan, sillä olen ollut kuormurikuskina ja maatalouskoneasentajana. Joitain muitakin hommia on tullut tehdyksi. Vaan eläkkeelle lähdin ihan muista riennoista. Siitä toisaalla. Vapaa-aikana johdin maamme moottoripyöräkerhoja ja istuin pitkiä kokouksia Brysselissä. Sellainen herra kuin Keijo Lumme ohjasi minut selkeälle linjalle miten maamme moottoripyöräharrastusta voi kehittää. Siitä olisi paljonkin kerrottavaa. Ehkä joskus toiste. Pitkähkö juttu. 

Harmaat hiukset ja parta
Mukava on saada isoäitini värit. (Isäni oli tumma hautaan asti. Vaarista en tiedä kun vainautui varsin ajoissa.) Jokunen musta, alkuperäisvärikarva, vielä pyrkii näkyviin, nypin pois. Tyylikästä. Eikö vain?

Jatkoa luvassa tähän artikkeliin...

 

Mökkeilemässä pitkän kaavan mukaan

  

Takallinen ja saunallinen
Tilaa riittävästi noin neljälle (Tarpeen tullen kuudelle.) aikuiselle kun aitta lasketaan mukaan. Mökissä on sekä sähkölämmitys että erinomainen takka. (Vanha takka purettiin koska siinä ei ollut kuin suora hormi katolle. Nyt on varaava takka kun käymme Mökillä muutoinkin kuin suviaikaan. (Huoneissa on myös sähkölämmitys mutta se ei ole, vielä, kauko-ohjattavissa kuin pyytämällä puhelimitse paikalliselta että käy Mökillä "napsauttamassa" virran päälle edellisehtoolla.) Kun on useampia tuttuja käymässä toki telttakin voidaan pystyttää tai lisäpetejä sijoitella ja näin onkin menetelty kun useampi motoristikavereista tai muut tutut tulevat poikkeamaan. Yleensä itse muutan telttaan. Muunmuassa hra. Tamminen, poiketessaan, on grillannut tuomiaan lihoja ja hyvin on voitu. Toki muidenkin tuotteet ovat kelvanneet. Myös Tapola.

Järvi on rannassa ja siinä tilava laituri
Juuri sain valmiiksi laiturin portaikon kun vanha rappu mätäni pois. Tein hieman suurellisen kun oli tarjolla kyllästettyä puutavaraa. Ei mätäne niin nopeasti kun tavallinen kuusilauta. Kuvia laittelen myöhemmin. Käytännössä laituri on kokonaan maalla mutta se ikäänkuin kurkottaa veden ylle pikku jyrkänteen päältä eli portaat ovat tontilla ainoa kohta mistä pääsee asiallisesti hiekkapohjaiseen vesistöön. Vesi on tavanomaista kirkkaanpaa tänä suvena sillä on satanut paljon ja alueen happamat suovedet eivät ole "ruskistaneet" vesistöä. Järvi kuuluu Suur-Saimaan alueeseen mutta on pienen kosken ja muutaman metrin verran Saimaan vedenpintaa ylempänä. Sinänsä ruskeasta vedestä ei ole harmia ollut. Se on juomakelpoista mutta hapanta. Leivontaan ja muuhun ruuanlaittoon vesi haetaan paikallisesta kaivosta kerran - pari viikossa. Muutoin juon ruskeaa ja hapanta kolmoskaljaa jos viiniä tai muuta ei ole hankittu. Jos tulee poikkeamaan niin keissi mukaan. Tänä suvena olemme mökillä reilun vajaat kaksi kuukautta. Rouva pitää työpaikkansa duunareita kurissa etänä. Toki suurin osa heistäkin on lomalla mutta vuorotellen.

Terassilaituri
Siihen mahtuu, helposti, kaksi pikkupöytää ja niille tuolit. Mukava siinä on sanailla ja nauttia virvokkeita. Tai kastella itsensä ulkopuoleltakin. Tein uudet raput joutessani. Kuvassa alla.

Terassin, eli Tyynelän, uudet raput. Kaikkiaan rinnetontilla on viidet raput ja yhdet tikkaat. "Huvila" on tuolla ylempänä. Saunan tuuletusikkuna on avoinna.

Muuta mökkeilyssä
Polttopuut toimittaa, tai käymme hakemassa häneltä, paikallinen, eläköitynyt maanviljelijä eli energiatarve varaavan takan ja kiukaan suhteen on kunnossa toistaiseksi. Muutoin ylläpitoa on riittänyt ja tykkään rakennella ja kunnostaa paikkoja. En ole sitä tyyppiä että osaisin olla tekemättä mitään. On pientä metsän harvennusta eli omatoimistakin "klapiteollisuutta" ollut hankkeena. Vene ja sähköperämoottori ovat käytössä näteillä säillä ja mikäpä paikallisessa vesistössä on ajella, jopa uistella. Tosin en ole ihan viimeaikoina juurikaan ongella käynyt. Kun on muutakin pikkupuuhaa päivän ratoksi. Edellispäivänä tuli säynävä uistimella. Laitoin takaisin kasvamaan. Keskikokoinen kun oli. Enimmäkseen haukea ja ahventa yritän jallittaa.

Pidempi käynti
Noin puolitoista kuukautta ja risat on tämänkertainen oleskelu. Myöhemmin, syksyllä, tulemme lyhyemmäksi aikaa. Noin viidensadan kilometrin matka, per sivu, ei isommin innosta kovin lyhyen ajan oleskelun suhteen. Itselläni olisi aikaa olla enemmänkin vaan nuori Rouva on vielä työelämässä mutta voi tehdä myös etätöitä, toisinaan. Itse suoritan vain läheistoimintaa. Anoppikin on vielä vedossa mutta ukkonsa edesmeni jo.

Lähikauppakin löytyy
Tosin sinnekin kymmenisen kilometriä matkaa. Kerran - pari viikossa tehdään täydennyksiä ruoka- ja juomavarustukseen sekä käymme kylän muita palveluita kuluttamassa. Kylällä on Sale, kaksi ravintolaa sekä majoitustiloja. Suviaikana paljonkin toimintaa kuten kansainvälinen hiekkaveistoskilpailu. (Oli jo mutta teokset ovat hyvässä kunnossa kuin ei ole ollut pahoja sateita.) Myös muita tapahtumia on kylällä. Myös olutpanimo hieman syrjemmällä. Enonkoski on itsenäinen kunta.

Valmistui tänään
Aiemmin mainittu portaikko järveen kaiteineen. Meistä kumpikaan ei ole kovin hyväkulkuinen maastossa joten kaikki pitää ajatella sen mukaan. Mökki kun on jyrkähkössä rinteessä niin olen rakentanut raput parkkipaikalta mökin terassille ja terassilta maantasoon ja siitä pitkät portaat laiturille kaiteineen. Myös loiva, mutta pitkähkö, esteetön kiertoreitti on olemassa parkkipaikalta mökin terassin kohdalle ja olemme huolehtineet esteettömyyden suhteen sen mitä käytännössä voi. Tuttavapiirissä on henkilöitä jotka liikkuvat pyörätuoleilla  tai muuten huonojalkainen kuten itse. Tuuppoojaakin voi tarvita lähtiessä.

Muita ominaisuuksia
Sivummalla on veneranta. Samalla suunnalla on liiteri - huussi - vajayhdistelmä. Valitettavasti huussin yhteyteen ei voi rakentaa, ainakaan edullisesti, esteettömyyttä. Sen sijaan huussin tuotokset käsitellään modernissa kompostorissa muiden ruuantähteiden ohessa. Huusin pönttö on karusellityyppiä ja se erittelee ja esikäsittelee tuotokset ennen tuotoksen varsinaiseen kompostoriin siirtoa. Eihän se mukavaa ole mutta huomattavasti mukavampaa kuin vanhan ajan paskahuussin "pulpetin" alle kertyneen henkilötuotannon lapioinnin ja kuljettamisen pois. Lisäksi "kansantuotteen" massa pienenee maatuessaan ja kuivuessaan. Myös virtsa eritellään eri säiliöön. Sille kehitin oman tavan hyödyntää.

Kunhan tulisi sadepäivä
Laitan kuvia jatkeeksi joistakin puuhistani. Olen yleismies kun pitää porata, hitsata, sahata, purkaa, rakentaa, siirtää painavia tavaroita, suunnitella, mitata, hankkia laitteita ja materiaaleja ja ties mitä muutakin. (Onhan se aika erilaista kun olen tehnyt työurani hävittäjäkoneiden, avaruusalusten  ja politiikan parissa. Kun on keskikokoisen maatalo-yrittäjän poika niin oppi kaikenlaista tekniikasta ja muusta maanviljelyyn liittyvästä: Juu, kun olin pieni oli hevonen ykkönen mutta Vaarin edesmentyä talossa olikin traktori, Moskvits Eliten ohella. Molemmat kiinnostivat kovasti. Vaan heppa ei.) (Hevonen oli yltiöystävällinen ja sillä oli tapana purra minua olkapäästä. Hevosten kielellä se merkitsee ystävyyttä mutta minulle mustelmiia, kipua ja itkua pikkupoikana. Olin tyytyväinen kun heppa, yllättäen, edesmeni. Vaari vaati uutta hevosta mutta sitä ei hankittu vaan uusi Valmet. Mallia 361. Ensimmäinen dieseltraktori koko kylässä. Aiemmat toimivat petroolilla tai bensiinillä. Silloin litra bensaa maksoi muutaman kymmenen penniä.)

Peruspuuhaa ruokapalkalla 
Räystäskourutkin pitäisi tyhjäta kävyistä ja ylivuotisista lehdistä. Niin, sadepäivänä, voi vain olla tai mennä kalaan, muutoin on aina jotain. Ja jos ei olekaan niin joku kavereista, jopa seuralaisen kera, saattaa tulla "pitkäksi viikonlopuksi" majailemaan. En pidä sitä ongelmana muuten kuin että se tuottaa pientä suunnittelua ruoka- ja juomapuolen hankinnoissa sekä kirkonkyläreissuja Salen suuntaan. Mielelläni, ja Rouva myös, tapaa ystäviä ja muita tuttavuuksia joita on kertynyt vuosien mittaan runsaasti sekä koti- että ulkomaista. (Myöhempi tieto: Katolta ja ränneistä saatu karike on poistettu. Useampi kottikärryllinen puolimätää ja märkää töhkää. Eli kompostiosastoa. Kalkita tarttee.)

Mökin katon pesu
Siitä tein jo noin puolet. Takapuolen katto ja räystäskourut ovat siivottu sammalista, karikkeista ja muusta roinasta. Seuraavaksi etupuolen katon puhdistus. Koska kyse on rinnetontista niin ylärinteen puoleinen räystäs on vain noin kaksi ja puoli metriä maanpinnasta mutta alarinteen osalta on räystäälle toista metriä enemmän. Pitää suunnitella. Arvelin tekeväni kattopellin urituksen muotoisen "lanan". Kiipeän katon harjalle ja tuuppaan katon harjalta alkaen kertyneen karikkeen räystäälle ja siitä alas. 

Oivalluksella eteenpäin 
Eipä tarvinnutkaan kiivetä katolle ja pelätä putoamista. Suunnittelin ja valmistin laitteen joka hoiti homman varsin sutjakkaasti. Takapuolella homma onnistui päinvastoin eli vedin maassa, rinteen päällä seisoen katolle kertyneen karikkeen alas. Pesin kattopellin menemättä katolle. Se miksi katolle kertyy kariketta on syynä harjakaton loivat lappeet ja kattopellien kiinnityksien kannalliset ruuvit. Ruuvinkannat kun keräävät männyistä ym. lähipuista putoavaa kariketta. Oksia, käpyjä, neulasia ja muuta ryönää. Homman viimeistelyyn käytin vedenpainetta. Onpa järvivesipumpulla ja painepesurilla kerrankin tehtäviä. En siis käynyt kummallakaan lappeella lainkaan vaan hyödynsin keksintöäni ja, sen lisäksi, jo olemassa ollutta tekniikkaa. Katolla, pahimmillaan, oli yli kaksikymmentä senttimetriä paksulti kariketta suurella alalla joka oli, osittain maatunut, eli siinä kasvoi jo puiden taimia. Kerrottakoon että toin Verstaaltani koneita pakettiauton perän täydeltä hitsikoneesta painepesuriin ja kompressorin myös. Kun on vehkeet niin homma sujuu. Homma olikin helppo. Vaan aluksi piti pähkäillä, että asiat selviävät, yksi kolmen litran punaviinipönikkä pois.

Katon karike ja Aitta
Tätä perikuntaa edeltävän isännän toimesta on, aikanaan, Mökkiä pidetty yllä, jopa, laajennettu. Nyt kun on perikunta asialla niin asiat ovat hieman mutkistuneet. Jos jotain pitäisi tehdä niin se on tehtävä itse ja saada siihen lupa. Myös maksaa itse, ainakin osittai sillä minähän ne kaikku työkaluta ja muut laitteet olen hankkinut ja paikalle rahdannaut. Siksi on pakettiauto. Tosin muut osalliset käyvät hyvin harvoin paikalla. Omatoimisesti olen kunnostanut 1800-luvun puolivälissä tehdyn Aitan ja muitakin rakenteita. (Aitta on siirretty ex-maatilalta mökkitontille jo aiemmin. Olin tekemässä siihen, aikanaan, pärekaton tilan isännän kanssa.  Sittemmin väki on vähentynyt. (Taannoin Aittaan laitatettiin aaltohuopakatto Vaimon ja omasta toimestani. Komialta näyttää sanoisi eteläpohojalaanen. Vaikka olen "vain vartin verran" sitä lajia suvultani. Vaan isäni ja hänen sukunsa olivat umpihämäläisiä. Isäni ajoi nuorena miehenä työpäivän jälkeen polkupyörällä Virroille vanhaa tietä Ylöjärven Taivalpohjasta Vaskivedelle ja aikaisin aamulla takaisin. Virrat kuuluivat silloin Vaasan Lääniin. Sieltä osa geeneistäni. Ilmankos olin usein, varsinkin politiikassa, napamiehenä, kun asioita hoidettiin. Brysseliä myöden.)

 

Kuva Aitasta ja kulma Mökistä. 70-luvulla oli leveät lahkeet. Kyseessä saksalaiset mökkivuokralaiset.

Aitan hirsikehikon oikaisu
Vesivaaka ja hydraulitunkki ovat tarpeen. Aitta on kallellaan siksi että järven puoleiset kivijalat ovat maavaraisia eli eivät tukeudu kallioon. Sinänsä se ei ole ongelma. Aitan vasen pää painuu vielä hiukan jatkossakin. Alla kuvassa päädyn vasen runkokehikon kivijalka on korotettu eli on "vaaterissa". Samoin myös etukulma. (Toistaiseksi laudanpaloilla. Etsin sopivat kivet myöhemmin. Järvessä on niitä riittävästi. Lapiolla ja rautangella matalasta rantavedestä kaivelemaan. Samalla syntyy hiekkarantaa. Tyynelän lähellä on myös vähemmän äkkijyrkkä kohta. Siihen saisi pienen matalan rannan.)

Aitan lattian oikaisu
Lattia tukeutuu eri kivijalkoihin kuin hirsikehikko. Lattia on, toistaiseksi, melko vinossa vaan ei ole haitannut unensaantia aitassa. Hankaluus on siinä että lattian kivijalat ovat sisemmässä kuin hirsikehikon kivijalat. Aitan alle pitää ryömiä. Se taas tuottaa hommia sillä aitan alle on laitettu "talteen" melkomoinen määrä vanhoja työkaluja ja, tietenkin, puutavaraa. Osa em. tavaroista ovat vielä käyttökelpoisia.

Aitta nykyisessä muodossaan terassin kera. Kulmalla rustaamani mobile heilumassa ja kilisemässä hillitysti. (Soittaa kolmea eri säveltä ennalta-arvaamattomalla rytmillä, ja voimalla. Jos tuulee.)

 

Mobilen rakenneosat

Terassien kaiteissa on pyöreitä aukkoja kahta kokoa ja niistä jääneet puukiekot maalasin ja laitoin naruista roikkumaan aitan katon kulmalle ristikehikon alle sekä päreen ylimmäksi antamaan liikettä. Jos tuulee. 

 Aitta ylärinteen suunnalta. Pääty juuri maalattu. Rekvisiittana sumppu, katiska ja liekopuu päätyseinää vasten.

Eri aikakausien ilmentymiä
Aitan rakenteita on muutettu jonkin verran mutta perusratkaisu on tallella. Silloin kun tämä rakennus oli ensisijaisella käyttöpaikallaan Pitkolan talossa oli aittoja useampia. Käytännön mukaan ne olivat hyvin lähekkäin jonossa. Siksi päätyjä ei ole tarvinnut maalata. Siksi oletan että tämä on ollut se keskimmäinen aitta. Muuta, uudempaa, lisäystä on pidennetty etulape ja sen alle tehty avokuisti. Hyvinkin tarpeellinen rakenne mökkeilyä ajatellen. Aitaan, minun aikanani, on kate uusittu kaksi kertaa: kerran tulevan appeni kanssa pärekattotalkoot ja myöhemmin alan ammattilaisten tekemä aaltohuopakatto. (Aitan päätyyn nojaa nk. liekopuu. Niitä on muutama eri muotoinen nostettu järven pohjasta. Ovat hiljalleen, veden vaikutuksesta, kuluneet monimuotoisiksi. Eivät siis erityisen lahonneet.)

Aitan kuisti ja terassi
Aitan ja sen kuistin kunnostin sekä tuin uudelleen. Viereen tein, pari vuotta sitten, noin kuuden neliömetrin kuistin kaiteineen. Siihen mahtuu pieni pöytäryhmä ja auringonottotuoli. Sopeutunut kunttakasvuston sekaan varsin hyvin. Kulku aitan portaiden kautta.

 

Aitan maalaus

Toistaiseksi vain kolme neljäsosaa aitasta on maalattu punamullalla. Maalasin myös valkoista. Hirsien päät olivat, aitan etusivulta, maalattu valkomullalla jo muinoin. Väri löytyi kun postin punamultamaalia harjalla. Muita hirrenpäitä ei ollut maalattu lainkaan. Vaan siihen on ollut syynsä: aitta on ollut kahden muun aitan välissä edellisessä toimessaan. Aitan etusivu on vielä punamultainen, toistaiseksi. Haluaisin senkin maalata. Nyt vain maali loppui. 

Aitan vintti
Sinne on kaksi reittiä: sisäpuolella välikatossa pieni luukku josta mahtuu, ehkä yksi käsivarsi ja pää vintille. Sen sijaan toisessa päädyssä on "miesluukku" josta pääsee "ylisille" koko ukkokin. En ole vielä käynyt kummastakaan kohdasta katsomassa onko vintillä jotain muutakin kuin hiirenkakkaa. Kun se tapahtuu niin imuroin vintin. Pitää Verstaalta ottaa mukaan iso ja pitkäletkuin teollisuusimuri. Tavallinen talousimuri ei hommaa pitkään jaksaisi.

Uudet pylväät
Lisäsin kaksi puupylvästä kuistin ja katon välille oven kahta puolen. Sain oikaistua keskeltä taipuneen kuistin lattian. Näyttää ryhdikkäämältä. Muita tekemiäni asioita ovat "aittaterassi" ja sille vievä keltainen rappu. (Suunnittelin kiviportaikkoa mutta löytämäni kivet olivat joko liian isoja tai liian pieniä. Valamaan en ryhtynyt. Jos jostain saisi vanhat myllynkivet. Niistä tulisi kivat askelmat.

Kuntta
Eli maanpinnan kasvillisuus. Sitä suojelemme ja poimimme siitä mustikkaa, juolukkaa ja puolukkaa. Lisäksi kasvillisuus vaimentaa eroosiota pitämällä hiekkaisen maaperän kurissa. 

Jatkoa Mökillä ja sen jälkeen
Melko hyvin menee. Puna- ja valkoviinin ohella, hellepäivinä on perinteinen keskiolut ollut hyvä tehostin puuhiin. Kun siivoukset, kunnostukset ja muut "säädöt" ovat tulleet tehtyä niin on harmillista että jää kovasti joutoaikaa. Rouvaa se ei häiritse mutta itse, toiminnan miehenä, tykkään ratkoa ongelmia miedon viinin tai oluen voimin sekä toteuttaa ratkaisujani käytännössä. Tällaista se on, perintömökin ylläpito. Kalastamaankin olen ehtinyt iltaisilla mutta saaliit ovat olleet mainitsemattoman vähäisiä. Nyt, heinäkuun puolessavälissä, on vielä pari viikkoa mökkeilyä jäljellä. Sitten Rouva menee tehtäviinsä Tampereelle ja minä suunnittelen eläkeläiselle sopivaa viikonloppureissua vaikka johonkin mp-kokoontumisajoon telttailemaan. Viikolla voin sitten toteuttaa itseäni muilla tavoilla. Pariin kuukauteen en ole nähnyt pubikavereitani Tampereen eteläisen syrjäseudun paikallisjuottamoissa. Vaan sekin päivä koittaa. Otan Venuksen jalkoväliin ja polkaisen...

Muita suunnitelmia
Verstaastaani. Katsotaan kiinnostaako ketään työstökoneeni. (Sorvin myin jo.) Välineeni saattavat kiinnostaa alan harrastajaa. Asia on siten että haluan luopua vuokratilastani Ylöjärvellä. Vaan voin järjestää niinkin että mahdollinen harrastaja saa tilan ja laitteet käyttöönsä. Tarkkuustyökaluja on runsaasti. Ei-digitaalisia vaan analogisia tarkkuustyövälineitä ja muuta pätevää kamaa.  (Sadas- ja tuhannesosamillin tarkkuudella.) Mutta pystyjyrsin on ja monta muuta työstölaitetta vaikka hieman järeämpäänkin hommaan. Tilalle on tullut omistuskiinteistö perintönä jota pitää remontoida ja ylläpitää sekä muutakin kiinteistöjuttua. (Olen kovin yllättynyt että koulussa ei, kuulemma, opeteta noonioasteikon käyttöä mittaamisessa. Tosin otantani pieni. Aion kysellä asiasta useammaltakin nuorelta henkilöltä. Kyseisen asteikon käytön osaaminen kun on 100% analogista. Ei tarvitse ostaa nappiparistolla toimivaa digitaalityöntömittaa. Tavallinen kun käy.)

Heinäkuun 19. päivä, sunnuntai
Aamu oli nätti. Päiväseltään jo satoi melko reilusti ja tuuli lännen puolelta iltapäivällä varsin navakka. (15m/s.) Illansuussa sataa vai ajoittain. Aallokko vaahtopäistä. Lämpötila ulkona viidentoista asteen tietämin. (Eilen oli vielä 23 astetta.) Säätieto kertoo että yöksi selkenee. Tietää vilpoista yötä. Jos nukkuu ulkona. Nyt ei ole kutsuvieraita paikalla niin voin valita parivuoteen toisen puoliskon, aitan tai teltan. Valitsen aitan. Saa Rouva katsella rauhassa mieliohjelmiaan netistä ja minä voin kuunnella aitassa radiota tai, peräti, soitella lp-levyjä vanhalla levyhöylällä. Vaan luen minäkin kirjallisuutta. Läppäriä en Aittaan vie. Aitassa on entisöimäni vanha renginkaappi jossa on tilaa "pikkutavaroille" ja kirjallisuudelle. Aitassa kun on paksut hirsiseinät niin auringon lämpö on niihin pesiytynyt ja suhteellisen pieni sisätila pysyy lämpimänä, säiden kylmettyäkin, useamman vuorokauden.