Kaljoittelun alku sahdin suomana

 

Oivan juomaa
Kotipaikallani, maatilalla, renki Oiva, oli taitava kaveri, mittaa hieman yli puolitoista metriä, joka kalasti, savusti kalaa ja lihaa, teki monia maa- ja metsätaloushommia ja oli kiväärin kanssa, aikanaan, Kannaksella, tekemässä torjuntavoittoa. Kaikin puolin mukava sälli vaikka hieman ärtyinen meille muksuille jos ei ollut päissään. Oivan aikana kasvoin klopista teiniksi ja opiskelijaksi. Maatalon töissä änkeämässä heiniä seipäisiin sekä kaikenlaista pikkuhommaa kuten veistämässä kirveenvarsia ja kyntämässä peltoa. Oiva hoiti piikkilankojen vedon, klapihommat, ym. vaan sahtiasiassa otti heti pääosan kun luvan sai. Hän, tietenkin, että valmisti sahdin niinn myös kuluttikin. Vaan oli isot säiliöt. Ei kerinnyt sahtiuurna kuivumaan.

Sahti
Hämäläinen kansanjuoma jota nautitaan, jos kykenee, pääosin, suviaikaan. Sahtia tehdään heti touko-kesäkuun vaihteessa, toisinaan myös heinäkuussa ja, ainakin, elosahti syksymmällä kun kesän tuotot ovat laarissa. Eikä mitään pieniä määriä. Sahdin kokonaistuotanto kesässä oli yli viisikymmentä litraa per kerta. Joillakin naapureilla myös. Kulttuuria on se. Useissa taloissa tuotettiin sekä kotikaljaa joka oli naisten ja tyttärien keittiöhommaa mutta sahtia tehtiin myös jouluksi pieni määrä. Sahti on hankala tuote sillä se ei ole "tapettu" ja suodatettu kuten tavallinen olut. Sahti on elävä eliö joka kasvaa ja kehittyy. Siksi se on jäänyt, nykyisin, hieman "sivutielle" sillä sen maku ja teho vaihtelee. Siksi on harvassa oikeita sahdin ystäviä. Osaaja osaa sanoa melko tarkkaan milloin on pano aloitettu. Toki eri sahtilaatuja on: lämpötila, seossuhde, määrä ja kymmenen muuta vaikutinta, astiaa myöden, vaikuttaa.

Koira kaljoissa
Talouteen pentuna ilmaiseksi saatu sekarotuinen, ilmeisesti karhukoiran ja noutajan välimuodon oloinen eliö, oli varsin älykäs otus. Sen ratkaisut useissa asioissa yllättivät. Vaan Oiva-rengin sahti oli sen mielijuomaa. Oli mielenkiintoista seurata, kun koiramme Halli, veteli tarjotun tuokkosen verran sahtia muutaman pitkän lipomisen jälkeen ja oli varsin vahvasti päissään ja vilkas olo oli sillä. Ilo oli lyhyt. Puolen tunnin ajan oli "meininkiä". Ilmeisesti koiran maksa ja munuaiset ovat hyviä suodattimia. Alussa sillä oli oikein ystävällinen ote päällä. Vartin päästä oli pientä äreyttä ja tarmoa. Sitten siirtyminen hyvin ärtyneeseen lepotilaan ja pitkähköön päiväuneen varjoisan vaahteran alla. Se ei asiaa muuttanut sillä selvittyään halusi lisää ryyppyjä. Sellaista se on, koiran alkoholismi.

Tuore, uusi ja makea sahti
Toimi meille kölleille, lähinnä minulle ja pari vuotta nuoremmalle veljellenikin heti alkuunsa. Myös kylänmiehet olivat vierailemassa tavallista useammin. Aluksi oksetti kaksitoistakesäistä mutta kun siitä yli pääsi niin selvisivät sahdin "hyvät" vaikutukset.

Mehukattipullo
Erinomainen, kahvallinen väline kannettavaksi. Joka kylän ukolla omansa jollei kaksi. Kellarista täysi setti useammalle henkilölle kannettavaksi ja sitten jalan kylille porukalla. Kotipaikaltani oli reilu puoli kilometriä naapuriin. Vaan sen talon isäntä, eikä renkikään, isommin osallistunut asiaan. Vaan kylälle päästyä oli janoisia hollilla. Siinähän, kosteiden toukoöiden jälkeen, oli mukava seurata kun siemen alkoi itämään. Pellossa. Muillakin talollisilla oli sahtia paitsi ei karjalaistaloissa. Vertailuja tehtiin.

Omat oireet
Varhaisteininä en ollut selvillä sahdin myöhäisvaikutuksista. Alkuvaiheessa, pienessä nousussa, mopedi (Tunturi) kulki kovaa kun kaasukahvaa käänsi ja maailma oli kaunis. Muutaman tunnin päästä, jos ei suorittanut henkilökohtaista välitankkausta, pyrki tulemaan huono olo ja lounas saattoi tulla luoteeseen. 

Oppi on osaamista 
Vaan, vuosien mittaan, oppi miedohkon alkoholijuoman vaikutuksia hallitsemaan ja oli, jollain tasolla, "hanskassa" ja, me köllit, teimme keväisin kiljua Seurantalon etelärinteeseen osoittavan kivijalan takana. Eihän se hyvänmakuista ollut mutta pää ja maha menivät kivasti sekaisin. Sitä kautta kesti noin kolme vuotta josta kaksi suvea samaan kuin sahtiaika jo tuli talojen kellareista tutuksi. Oiva eläköityi, muutti pois eikä perinne edennyt kotitilalla. Toki, meillä kölleillä, aina jostain jotain saatiin. Isot pojat kulkivat "kirkkaat" pullot kourissaan. Joskus sai huikat kun vonkasi. Pari vuotta lissä ikää niin oltiin samassa kirkkauden remmissä. Piti käydä porukalla Tampereella asti reilut kolmekymmentä kilometriä. Hämeenpuistoon Kauppakadun ja Hämeenkadun väliseen pitkäripaiseen Hämeenpuiston itäsivulla. Helpotti kun  Tesomalle tuli Alko. Paljon myöhemmin myös Ylöjärvelle kun Tessun Alko muutti janoisempaan paikkaan.

Mopoiästä katastrofiin
Hämeenkyrön Kyröskoskella oli iso tanssilava, sinnehän varhaisteinin mieli vietti. Mopoilla mentiin vaan ei saatu lippuja eikä pääsyä. Typerä ikäraja. Irvinin keikkaa kuunneltiin ulkopuolelta. Helikopterilla herraa kuskattiin. Sinä aikana kun olimme kuuntelemassa tansiilavan lähistöllä oli uudesta mopostani varastettu kaasutin. Kotimatka, opoa tuupaten, yli kaksikymmentä km oli, ajallisesti, pitkä. Toisaalla blogissani on siitä asiasta lisää. Lähes suurimmat traumani eläessäni olivat kaasuttimen nussinta, avokin edesmeno ja appiukon kuolema. Olivat ikävät asiat vaikka oli omassa suvussanikin on ilmennyt vainautta, otti ison pojan luontoa kovasti. Elämässä on...

Lorinan loppu
Se alkoi siitä että kotikylältä nuoriso lähti, suurelta osin, joko opintojen, työn perässä tai emänniksi muualle muille kylille ja vain muutama jäi seudulle. Lähinnä talojen isänniksi. Tyttärille kävi vielä enemmän: vain harva sai jäädä kotipaikalle. Toki, moni sai lahjaksi kesämökkitontin. Niin minäkin. Myin heti. Työt kun olivat muualla, osin pitkin Suomea, Eurooppaa ja muuta maailmaa ja kaikki ostamani omistusasuntonikin myin. Rairai. Joskus pitää irrotella ja jos ei nuorena niin milloin sitten? Kotona opetettiin ihan toisin. "Kun asiat ovat hyvin ja teet hommat oikein niin vanhana on mukavaa, kerrottiin. Pirustako sitä tietää tuleeko vanhaksi. Ehkä se Piru.

Maatalouslomittaja karjatilalla
Kun talon väki, heistä, isäntä tai emäntä halusivat viikon, parin loman, vaikka etelässä, oli toiminnassa järjestely. Taloon tulee lomittaja. Hän kiersi talosta toiseen. Heitä oli useampia. Yhteen tutustuin. Itselle oli sattunut ero ja ns. haku päällä. Lomittajamimmin tapasin ja hän olikin minua fiksumpi. Oivalsin että nyt viedään miestä. Jälkeenpäin olen arvellut että turhaan laitoin hanttiin...  Korvaavana komennus aliupseerikouluun Ilmavoimien Teknilliseen Kouluun Kuorevedelle. Myöhemmin Rovaniemelle.

Ensteksi tapahtuu
Kakarana, kloppi-iässä, teininä, koulut ja oppisuunnat vaihtelivat, välillä kokolailla jouten, nuorena sällinä työelämässä vaan joutoaikaa myös, sitten varusmieheksi niin että oikein ihmettelin että koko ajan on puuhaa. Sitten taas joutoaikaa muutama päivä kun tarjottiin töitä. Siitä se sitten alkoi. Työttömänä en ole ollut lainkaan. Toki, luvan kanssa, olen saanut omille projekteilleni aikaa. Joitakin, jopa, Valtio rahoitti. Olen aina ihmetellyt miksi osaavat ihmiset ovat työttöminä. Voi olla että kotikylällä ei ole hommia. Mutta kun lähtee kauemmas hakemaan niin kyllä töitä on jos on siihen koulutus. Olen nostanut kytkintä monasti ja lähtenyt hakemaan elantoa, vaikka ronkeli olenkin, olen saanut töitä joihin on motivaatio. Mitään rupuhommaa en ole tarvinnut. Koulutukseni mukaan tai, ainakin liki, olen sopeutunut moniin eri tehtäviin. Toki, sellainen saattaa johdattaa töihin ulkomaille tai hieman uuteen ympäristöönkin. Huomasin, aikanaan, että paikalleen ei saa jumittua, myin osakehuoneistoni jo hieman yli kaksikymppisenä ja omakotitalonikin myöhemmin koska en juuri ehtinyt siinä asua. Sittemmin olen asunut vuokralla. Nyt eläkkeellä. On vaimo mutta lasta ei. Se selvisi että ei ole edes mahdollista. Tosin ei vaimokaan taida haluta. Onhan tuota ikääkin. Vaan moottoripyöräilemällä koti- ja ulkomaissa saan hyvät fiiilikset. Myös kotimaisissa mp-kokoontumisajoissa käyn tapaamassa kavereita ja, tätä, kirjoittaessa, on, lauantai-ilta, eli 07 maaliskuuta, isot bileet kerhollani. Sauna on kuumana, ruokaa on tarjolla ja lie vissyvettäkin kylmäkaapissa. Selvinpäin saa tehtävän. Kerhokaverin viehättävä puoliso halusi Kerholta lähteä erääseen ravintolaan kuuntelemaan erästä bändiä. Jäin puoleksi tunniksi itsekin. Siitä asunnolle iltapalalle ja kohta nukkumaan. Wallander-jaksokin oli uusinta.

Mukavia muistoja
Kylän plikoista vain muutama osallistui, ajoittain, poikaremmin rientoihin eikä heitä saatu kunnolla päihinsä sillä kiljun tai sahdin maku ei tyydyttänyt eikä, ehkä, mekään, liian tutut sällit. Kirkonkylälle oli enemmän imua. (Silloin, vielä, linjuriauto kulki kylälle aamuin - illoin.) Vaan suviaikaan tuli seudun kesämökeille kesälomalla olevia nuoria. Suosituimmat ikäluokat 13 - 17v. Toki heihinkin piti tutustua ja merkittävä osa oli tyttäriä. Kaupunkilaispojat, sen sijaan, katsoivat meitä hieman karsaasti. Vaan tyttäret tykkäsivät. Osalle kävi niin että syntyi pidempiäkin suhteita sekä kokemuksia.

Poismuutto
Kuten itsellänikin kävi eli, jos et ryhdy perimään sukutilaa, johon olin etusijassa, lähtö tuli opiskelemaan ja, paljolti, kaupunkilaiselämään tai, ainakin, kirkonkylälle. Siinä ohessa vanhat suhteet mökkiläisiin ja, jopa kylän väkeen, katkeilivat. Väki vaihtui muutoinkin, ikääntymisen kautta, omistussuhteiden muutoksiin ja työpaikkojen kaukaisiin sijainteihin. Kuten itselläni. Vaan onpa nähty maailmaa ja monia maanosia. Rouvakin on oikein mukava. Ei pikkuasiat paljon puristele. Rikastunut en ole vaan en anna sen ahdistaa. 

Harvoin tulee käytyä
Itse asiassa tekee henkisesti hieman kipeää kävellä niissä paikoissa joissa oli tullut varhaisteininä pyörittyä. Urheilukenttä on metsittynyt, osa väestä vaihtunut ja, mikä omituisinta, osa ei edes tunne kuka kylällä kulkee ja millä asialla.

Onneksi
Koska mitään kokoontumispaikkaa ei kylällä ole ollut aikoihin niin pari vuotta sitten paikallinen yrittäjä avasi kesäravintolan Ylöjärven Kuljulle, Vikelän tuulimyllynmäen rinteeseen Heikkilän latoon. Pitää ajaa vain mäen toiselle puolelle. Oletan että toukokuussa on taas avoinna. Paikka on muutoinkin käymisen arvoinen. Löytyy alkuperäinen tuulimylly ja, hieman poikkeavasti, taaja kyläasutus yhden mäen laelle ja sen välittömään ympäristöön. (Kerrottakoon, kun olin poikanen, niin kylällä oli lääkärin vastaanotto, kansakoulu, kauppa, bensa-asema ja kirjasto.) Ehkä muutakin mutta en muista... Silloiset, vielä porukoissa olevat, voinevat korjata ja "kehittää" muistikuvioitani.

Motoristihenkiselle tai muuten joutilaalle tie vie
Ylöjärven Kuljun kylällä, mainitun ravintolan ja tuulimyllyn ohella, on myös myös 1800-luvulla rakennettu maalaistalo, Vanha Heikkilä, jossa voi käydä tutustumassa piharakennukseen, sen aikaiseen maataloustekniikkaan ja isoon päärakennukseen jossa on, muunmuassa melkoisen laaja, harvinainen, kahvikuppinäyttely. Ja harvinaiset posliinitassit kanssa. Mukava sunnuntaiajelun kohde ja kunnollista ruokaa tarjolla. Helposti pari - kolme tuntia vilahtaa. Lisäksi järvi on ihan rannassa. Vastarannalla siintää Tampereen Teisko.

Ettei blogini matkailu- ja tekniikkaidea unohdu
Toki ajelen, useammankin kerran, Kuljulle moikkaamaan paikallisia. Muutenkin, Ylöjärven ja Kyrönlahden ympäristö, Länsiteiskoineen ja muinekin alueineen, uusien, oikovien, tiereittien vuoksi, ovat unohtuneet syrjäseuduksi. Jos on joutilasta aikaa ja bensaa tankissa niin voi kiertää Näsijärven Kyrönlahden rantaa pitkähkön lenkin Kyrönlahdesta liki Kurua. Tai toisinpäin. Kyrönlahdesta itään on upea ja pitkä hiekkaranta. Sinne mahtuisi useita satoja auringonottajia yhtä aikaa eikä ole auringolle esteitä. Turistit sitä eivät ole löytäneet. Kun sieltä katsoo niin näkee kotipaikkani vastapäätä. Eväät pitää olla mukana. Palveluita ei ole. Ennen oli. Kannattaa syödä Kyrönlahden huoltiksella ja tehdä ostoksia. Tai olla kuin ei olisikaan ja nauttia pitkästä sannasta ihan privaatisti.

Miksi Kyrönlahti
Liittyy jo muinaisissa tarinoissa kerrottuun Hämeen Hälläpyörään. Jälkimmäistä kutsutaan Kyrön- tai Kyröskoskeksi. Kyrönlahti-nimi, liki kotipaikkaani, johtuu siitä että sitä kautta, talviaikaan, reitti Kyröskosken myllyyn ja markkinoille oli idästä päin lyhin ja helpoin reitti Hämeenkyrön Kyröskoskelle. Turisteille kerrottakoon että, joinain keväinä, Kyroskoski vapautetaan valtoimeksi. Melkoinen jontka on se mihin vesi putoaa kokolailla suoraan. Ääntäkin on sen verran että riittää. Hyviä moottoripyöräilyreittejä kunhan ei aja pääteitä. Mutkabaanaa, asfaltilla, riittää moneen suuntaan. Myös muita kokemuspaikkoja löytyy. Muistakaa että isot tiet kulkevat vain suoraan markkinapaikasta toiseen vaan ne maalaistiet avaavat paikkojen historiaa, nähtävyyksiä ja, yllättävän useinkin, löytyy mukavia tauko- ja ruokailupaikkoja. Mainittakoon että kotipaikkani on Kyrönlahden rannasta kolmesataa metriä sisämaahan päin. Alkuperäinen asuinpaikka, liki tuhat vuotta sitten, on ollut hiekkaisella töyräällä liki Kyrönlahden rantaa. Ruotsin valtakunnan papereissa sukuni on merkitty vasta paljon myöhemmin tähän paikkaan 1400-luvun lopulla. Näsijärvellä ja Kyröskoskella ei ole mitään vesistöllisesti keskenään kuin että laskevat vetensä Kokemäenjokeen. Kyrönlahti on Näsijärvessä ja laskee vtensä Koljon- ja Näsinselän jälkeen Tammerkoskeen. 

Kyröskoski muinoin. Näyttää, kuvassa, leppeämmältä kuin on. Käykää. 

Tammerkoski
Tammerkoski liittyy täysin Näsijärveen ja laskee vetensä Pyhäjärveen. Näsijärven vedet tulevat pohjoisesta Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajoilta useita eri reittejä.
Tammerkoski virtaa edelleen vanhassa urassaan vaikka ihmiskunta on sitäkin muokannut tarpeisiinsa. Yksi skotti vaikutti, taannoin, erittäin merkittävästi Tammerkoskeen. Kuvaavalla nimeltä Tammerfors. (Tarkoittanee kesytettyä koskea.) Niihin aikoihin puhuttiin täällä venäjää, ruotsia valtakielenä, rahvas suomea sekä, yllättäen, myös englantiakin johtuen heidän sijoituksistaan virtaavan veden voimaan ja sen valjastamiseen. Muunmuassa eräs Finlayson.

Kyroskoski
Vanhempi nimi Kyröskoskelle on Hämeen Hälläpyörä. Nykyisin koski, pikemminkin putous, käyttää sähköturbiineja tuottamaan energiaa paikalliseen tarpeeseen. Koski on ollut tuhansia vuosia siinä. Toki, jääkauden jälkeen, monen muun vesistön virtaussuunta on kääntynyt itään päin. Maannousu on, kaiketi, oikea nimi ilmiölle. 

Kokemäenjoki
Mainitut vesistöt valuvat hiljalleen Pohjanlahteen Kokemäenjoen lukuisten voimalaitosten läpi Porin kohdalta.

Ehkä kirjoittelen... 

 

Ikääntymisen merkitys moottoripyöräharrastukseni kehittymiseen

Teinipoikana
Kova hinku moottoripyöräilyyn seitkytluvun alussa. Mutta ei varallisuutta. Vanhoja "ritsoja" kavereilta ja liikkeistä tuli hankittua ja korjattua välttävään kuntoon eli matkamoottoripyöräilyä tapahtui. Ajoittain. Myöhemmin ammattikoulun autonasentajakoulutuksen opit antoivat kykyjä vaativampaankin remonttiin. Yleensä, senaikaiset prätkäremontit, koskivat männänrenkaiden vaihtoa, venttiilien hiontaa ja laakerointien uusimisia. Kettingit ja rattaat piti vaihtaa usein. Käytännössä japsipyöriä. Jokin Tsekkiläinen parin vuosikymmenen vanha kaksitahtipelikin oli mutta sitä en saanut ajamalla rikki ja sain "hyttyshäätimen" myytyä. Myös motocrosspyörä oli. Japanilainen jossa oli tämän tästä jotain vaivaa. Remontoin moottorin perusteellisesti niin jonkinlainen kalu siitäkin tuli. YZ250.

Nuorena aikuisena 
Varusmiehenä, hakematta, olin Ilmavoimien Teknillisen koulun oppilas ja sittemmin reservin ylikersantti. Kolme kertausharjoitusta Lapissa joiden jälkeen oli pää kipeä. Siinä sotilaalliset saavutukseni. Hieman myöhemmin huomasin olevani erinäisten motoristiporukoiden kanssa tekemisissä. Se oli vilkasta aikaa ja tapahtui muutoksia matkamoottoripyöräilyn kehittämiseksi. Toki, tällöin, ei vielä ihmeempiä muutoksia. Yleinen mielipide, silloin, ei suosinut moottoripyöräilyä vaan, sekä kylällä että kotona, paheksuttiin toimintaani. Työn perässä muutin muualle asumaan.

Muutama vuosi myöhemmin
Seuraksi tulee mimmi joka halusi  omakotitalon parin vuoden vuokralla asutun kämpän jälkeen. Mikäpä siinä. Rakennutetaan Osuuspankin lainalla. Asia toteutui. Vaan mimmi lähti, yllättäen, hiihtovalmentajansa matkaan. Sitten niille tuli ero kun valmentajalla oli muitakin "valmennettavia" ja alkoi parku ja halu aiempaan. Vaan en ottanut kuuleviin korviini. Rantaruotsalaisiin en, sittemmin, ole luottanut. Tupa, omakotitalo, myyntiin. Ostin kerrostalo-osakkeen. Asuin siinä toista vuotta kunnes muutin muualle ja laitoin vuokralle. (Yksi veljistäni omistaa ko. kiinteistön nykyään.) (Kyseinen mimmi edesmeni diabetekseen muutama vuosi myöhemmin. Teimme sitä ennen keskinäisen rauhan. En ihmettele toimiaan sillä hän tiesi ettei elä kauaa ja pitää kokea asioita. Myös itselläni on diabetes. Niissä merkeissä tavattiinkin eli silloisessa Diabeteskeskuksessa Tampereen Aitolahdella.) (Kerrotakoon että ko. pitkäsäärinen misu voitti jonkin hiihtokilpailun Eestissä. Voi olla että hänellä oli muitakin meriittejä.) Hieman myöhemmin oli toinenkin rantaruotsalaisperäinen mimmi kierroksessa mutta hänkin oli petollinen. Opinpa ns. kyökkiruotsia puhumaan. Pitkään olin ns. vapaaherra. Toki joitain "hoitoja" piti olla. Nyt on ollut luotettava itä-savolainen emäntä jo pidemmän aikaa Rouvana. Toki yksi exsä on remmissä mukana edelleen ja hänen aviomiehensä kanssa meillä on yhteinen osakeyhtiö. Nykyään olen vähemmistöosakas. Eli firman talous on varmemmalla pohjalla.

Vuokralla siellä ja täällä
Maaseutupaikkakuntia ja pikkukaupunkeja siellä missä oli asiallisella tilillä korvattavia töitä tarjolla. Asuminen edullista ja valtion antamasta työstä maksettiin kunnon palkkaa. Asuminen oli syrjäkylällä edullista. Yksityisellä puolella piti neuvotella. Että sekin puoli on käyty kokeilemassa.

Kaksipyöräisiä jo ennen mopoikää
Moottoripyöriä kertyi talliini useampia. Vähän joka lähtöön. Oli rupulikumipyörä, sportti, tourinkiin soveltuvia ja veteraanipyörä sekä, myöhemmin, suunnittelemani ja rakentamani, sisäkaarteeseen kallisteleva trike. Osan niistä olisin jo valmis myymään. Vuokralla olen ollut Nokian Linnavuoressa, Ylöjärvellä, Vilppulassa, Rautavaaralla, Kuorevedellä, Udinessa, Triestessä, Milanossa, Mäntässä, Jämsässä, Pirkkalassa ja Tampereella useassa osoitteessa ja lyhytaikaisesti muutamassa muussa maassa joista osa ulkomailla kuten Italiassa, Ruotsissa ja Norjassa. Toki, jäsenenä, moottoripyöräkerhollani, voin yöpyä jos on tarve. (On "pari" tarvetta, aikoinaan, ollutkin.) 

Nopeudet
Senaikaisillakin, 60-lukuisten ja -70-luvun alun pyörillä, pääsi ylinopeutta mutta soratiet rajoittivat. Lähimpään kestopäällysteeseen, öljysoratielle, oli matkaa kahdeksan kilometriä. Myöhemmin tie asfaltoitiin. Toki kauempanakin tuli käytyä kun sain kunnostettua vanhan 450cc Honda-twinin. Ihan Porissa sekä Imatralla asti kävin. Kun muutkin... Eihän niillä kilkkeillä ihan kauheita vauhteja päässyt mutta sakkoraja, satunnaisesti, saattoi ylittyä. Vasta myöhemmin, kun oli varaa tehokkaampiin ja toimivimpiin pyöriin, niin piti olla, jopa, varovainen ettei sallittu nopeus ylity. Silloin pyörinäni oli pari pikkurahalla hankittua ja kunnostamaani kuutos-Benelliä sekä entisöimäni Guzzin 850GT joka olikin vakaa ja suht pieniruokainen matkapeli jolla pääsi yllättävän kovaa. (Poliisin huutokaupasta ostettu erään herran toimesta hänen pojalleen. Poika ei sitä halunnut vaan Hondan. Sain Guzzin edullisesti.) Oheen tuli, useamman muun pyörän lisäksi, Ducati 906 Paso jolla matka taittui. Parin suven ajan kunnes sen osti eräs herra ja maksoi melkoisen summan. Pyörää kutsuttiin naurettavaksi saippukoteloksi. Japsivalmistajat matkivat, hieman myöhemmin, saman viihteen malleihinsa. Ei saanut niille nauraa. Myös GT meni kaupaksi ja sen osti helsinkiläinen basisti. Niihin aikoihin asustelin Mäntässä.

Pyörämerkit vaihtuivat
Alun japanilaiset eivät innostaneet vaikka niitä kerkisi olemaan useampia. Kokeilin saksalaistakin yhden suven mutta ei tullut riippuvuutta siitä kuten ei japanilaisistakaan. Mutta italialaisia on ollut tallissani useita merkkejä: Benelli, Ducati, Guzzi, Morini, ja joitain muitakin mutta vain ohimennen. Ghezzi-Brian kiinnosti mutta hinta ei. Toki sellaisella olen ajanut. Se, eräs Guzzipohjainen, idea Eestissä ei ole, sittemmin edistynyt kun en ole mitään kuullut, vai?

Paljon on tiessä kilometrejä tarjolla
Joko ajettuja tai ajamattomia. Ajoin, aikanaan, ympärivuotisesti ja vuodessa noin kolmekymmentätuhatta kilometriä. Miestä se ei syönyt ihmeemmin mutta moottoripyörät kärsivät kylmyydestä. Pyörällä, enduro, Tutto Terreno 650, oli muitakin tehtäviä kuten Rautavaaran ohjaskelkkaradan "hissinä" eli hinasin kilpailijoita, enimmäkseen kurvikkaita venäläisiä pimuja mustissa, kiiltävissä ja piukoissa haalareissaan, kourun yläpäähän vaaran laelle josta laskivat kelkalla alas. Järven jäällä jääradalla oli viihtyisää kanttailla ja, jopa, pilkkiminenkin samoilla reissuilla. (Rautavaaran Metsäkartanolla tuli oleskeltua jonkin aikaa parista syystä ja olen sinne järjestänyt mp-kokoontumisia. Yleisiä sekä Guzziporukoille.)

Baanalla monilla vehkeillä
Kesällä ajoin, enimmäkseen, isompikuutioisilla pyörillä kuten GT850 ja 750NTX ja myöhemmin mekaanisesti ahdetulla tonnisella Centaurolla (Jussille terveisiä.) sekä entisöimälläni Benelli 750 Seillä. Sittemmin pyörät ovat vähenneet mutta laatu lisääntynyt. Onko se vanhuuden viisautta vai jotain... Laiskuutta? Viisi pyörää, enää, on kirjoissani. Tulevat myyntiin lähiaikoina. Tai siis ei ihan kaikki... Aika näyttää.

Järjestöhommia
Maamme motoristien edunvalvojana kotimaassa ja Brysselissä. (Toki muitakin mestoja oli kokouspaikkoina. Monia ajo- tai lentoreissuja homma sisälsi motoristien tiliin, kiitos.) Sitä aikaa kesti liki kymmenkunta vuotta. Gruppo Moto Guzzi Finlandian hallituksessa myös kuten oman kerhoni LCR-mc:n presidenttinä. Monta ajoreissua ja asiaa sisälsivät nämä matkat. Silloin kun olin Smoton (Suomen motoristit ry.) puheenjohtajana. Puheenjohtajana ja yksi Smoton perustajista eli Kekun oppilaana ja ohessa, sekä johtamassa oman kerhoni organisaatiota useamman vuoden hallituksen puheenjohtajana ja muissa asiaa sivuavissa tehtävissä jonka tuloksena silloinen Ylöjärven kunta maksoi Kerhon juoksevat kulut ja toimitilat. (Nykyiset toimitilat ovat hyvin käytännölliset ja kahdessa kerroksessa eikä tilanpuutetta ole. Kohta on bileet Kerhollani. Kerho pyörii nyt jäsenmaksujen ja toiminnasta tulevien tuottojen varassa.)

Ulkomaassa
Myös Brysselissä ja monien moottoripyörkerhojen kutsumana tai, ainakin vierailijana, useammassa paikassa EU-alueella sekä kotimaassa. Yllättävää oli että Suomen Moottoriliitto kutsui myös kokouksiinsa, toki turhaan, sekä EU-alueella Itä-Eurooppalaisten kerhojen sovittamiseen normaaliin eurooppalaiseen, varsin avoimeen, käytäntöön ja myös vastuullisuuteen järjestötoiminnan suhteen. (Nyt nautin saavutuksista ja, yhtenä perustajista ja jäsenenä, kerhossani.)

Muistelma
Kutsuttuna, Suomen Motoristit ry:n puheenjohtajan ominaisuudessa Suomen Moottoriliiton tilaisuuteen, oli kokouksen esityslistalla kaikkien moottorikerhojen sulauttaminen yhteen Moottoriliiton toimintaan. Ei liene kellekään yllätys että asia ei edennyt.

Kielitaitoni
Ei kummoinen: englantia suhteellisen sujuvasti. (Työkieleni pitkän aikaa ilmailu-, matkailu ja avaruusalustekniikka-asioissa.) Ruotsia niin että en jää janoiseksi, italiaa sopivasti ja venäjää sen verran ettei tule puute. Espanjaakin olen treenannut.

Kaksi kesää vanhuuteen
Lääkärissä käynti pidensi ajokortti-ikääni siten että kortti on voimassa vielä vajaat kaksi vuotta. Eli kahtena suvena pitänee, ehkä, ajohinku käyttää pois. Toki lääkärissä käynti voi asiaa muuttaa jos tohtori on sitä mieltä. (Koska, satunnainen julkisen puolen lääkäri, ei tiedä harrastuksistani niin saatan säilyttää "autokorttiani" pidempäänkin. Jos ei julkisella niin yksityisen puolen vauraan oloinen tohtori voi olla eri mieltä julkisen puolen päätöksestä rahaa vastaan. Asiaa olen joskus kokeillut mutta eri yhteydessä ja syystä. Loppu onkin vakuutusyhtiön murheita.)

Aikaa ja varaa
Eläkeläisellä on aikaa ennalta-arvaamattomasti vaan käytänkö sitä siihen mitä moottoripyöräily tarkoitti nuorempana. Eipä juuri. Silloin tuli ajettua suunnittelemattomasti ja jokin sellainen asia että kävin Ylöjärveltä Kankaanpäässä opiskelukaveria (Silloin, vielä, neiti mutta, myöhemmin jonkin toisen rouva.) Kerhollani arvostettiin jo merkittäväksi ajomatkaksi jos kävi naapriläänissä. Oli, jopa, kerrottavaa mikä matkalla oli erikoisempaa. Sittemmin ulkomaissa käynti, kuten poikkeaminen Norjassa, oli kova juttu. Myöhemmin Euroopankiertueet ja pitkät oleskeluajat ulkomailla olivat jo varsin tavanomaista ja silloin ikä alkoi jo kolmosella. Toisaalta: minua katsotaan Kerhollani joskus hieman vinoon nuorimpien jäsenten taholta kun kerron lukuisista ulkomaanreissuistani: lähes puolet jäsenistöstä ei ole maamme rajan yli moottoripyörillään ajaneet. Vaikka heillä olisi osaamista eri kielilläkin. 

Nykyään parempaa oppia 
Peruskoulu, jota en ole päivääkään käynyt, on tuonut mahdollisuuden oppia eri kieliä ja kulttuureita jos on "vastaanotin" kunnossa. Oma kokemukseni ei tue kirjoitettua. Itse olen käynyt kansakoulua neljä vuotta, kuusi yksityiskoulua ja ammattikoulua pari vuotta sekä aliupseerikoulun. Ammattitutkinnot ovat autoasennus-, sotilas- että ilmailu sekä avaruusalustekniikkapuolelta. Alan hommisssa, suviaikaan, tein Valtion rahoilla matkat moottoripyörällä. Kiitos! Aina ei ollut ihan parasta mutta Italiassa oli meininki kohdallaan. Tosin, useimmat, keikat tuli tehtyä lentäen Valtion laskuun. Myös työkaveri oli remmissä kun laittelimme erään avaruusaluksen komponenttejä kasaan Italiassa.

Syyt Trikeen
Eli kolmipyöräiseen moottoripyörään. Syy oli hirvikolari. Kolme niveltä murtui alaselästä joista yksi vain hieman, kaksi pahoin ja kulkeminen vaikeutui eikä voinut luottaa itseensä ajamassa kaksipyöräistä koska oikea jalka ei oikein pelannut. Siksi rakensin kainalosauvatuella triken. 

Toinen trike 
Tein myös toisen triken kaverilleni kun hänellä kävi, yllättäen, toispuoleinen alaraajan halvaus. Kysyin että tehdäänko sisäkaarteeseen kallisteleva trike vai tavallinen? Hän sanoi että tavallinen. Sitten, myöhemmin, hän kokeili minun trikeäni ja kysyi miksen tehnyt hänelle samanlaista. Sanoin että itse kielsit tekemästä. Hän myönsi sen mutta sanoi ettei hän ymmärtänyt mitä etua kallistelusta olisi. Ei hän asiasta kysynytkään. Itse asiassa kallistelemattoman triken tekeminen oli vaativampi juttu ja siihen kului enemmän materiaalia kuin kallistelevaan versioon. Koska kallistelevan version kuormitus jakaantuu taka-akseliin vivuston osalta vain sen omiin massa-ominaisuuksiin perustuen ei tarvita kovinkaan järeitä rakenteita. Käytin kalistelevaan tavanomaista, saumattua ja halpaa, ohutseinäistä huonekaluputkea rakenteisiin Soini oy:n hyllystä. Toki tein laskelmia ensin ja hieman ylimitoitin. Vaan kymmeniätuhansia kilometrejä tuo on kestänyt. Myöhemmin olen parannellut kuljetuskykyään ja tehnyt lisävarusteita kuten sähköinen peruutusvaihde. Kyseinen trike tulee myyntiin jollain aikävälillä. Kannattaa kysellä. Halpa se ei ole sillä on alansa harvinaisuus ja asiallisesti tehty ja muutoskatsastettu. Moottori on kunnostamani 950cc 90 asteen v-twin. Vaihteiston laakeroin uudelleen. Ehkä turhaan tein varmanpäälle. Taka-akseli on Datsunista.

Nykyään
Kilometrejä on kertynyt, vielä neljä, viisi vuotta sitten, parikymmentätuhatta vuodessa. Parhaina vuosina yli kolmekymmentätuhatta. Usealla eri pyörällä, samana vuonna, yhteensä. Nykyisin olen ajanut reilun kymppitonnin vuoteen. Viime aikoina, lähes yksinomaan, California 1400 GTS:llä. Ei ole tullut tehdyksi, enää vuosiin, pitkiä ulkomaanmatkoja etelän maihin. Enemmän on ajot suuntautuneet mökkipaikkakunnalle Itä-Savoon Saimaan saaristoon ja siellä on käynyt kavereitani tapaamassa viikonlopuina, jos ovat tavoitettavissa, tai ihan muuten vain ajelemassa. Karjala kun on siinä ihan vieressä niin sielläkin voi poikkeilla. Tuttuja asuu myös Pohjois-Ruotsissa ja Lapissa muuallakin ja siihenkin suuntaan voisi päräyttää jos kutsutaan. Joissain kokoontumisjoissakin tulen käymään. Mikä sattuu kalenteriin sopimaan ja on jonkinnäköisen etäisyyden päässä. Matkaa pitää olla runsaasti jos lähtee. Toki Kerhollani tapaan myös muita alan harrastajia. Kahvia kuluu. Ainakin kerran vuoteen ajamme yhdessä johonkin kohteeseen ja joskus kokoontumisajoonkin viikonloppua viettämään.

Persantaina
Poikkesin lähimmässä lähiöpubissa jossa oli hyvinkin hyvä meininki mutta vasta liki puoleltaöin. Ei silti että valittaisin mutta juttuporukka oli hieman erilaista mihin olin tottunut. Ikäluokkajuttuja, jos saan arvioida. Seitsemänkymppiset olivat harvassa mutta nuorempaa 50 - 60v-sakkia oli, jopa, useampia. Tuskin neitsyitä. Enää. Tai jos olikin niin ei tullut puheeksi.

Ehkä
Aamuyöstä virittelen fiilistä että lähden lauantaina parin motoristikaverin kanssa, jo eläköityneiden, kierrokselle Tampereen kirkonkylälle. Voi olla tai ei. Saas nähdä. En ole kovin päänsärkyherkkä. Haikea huomen on normijuttu jos riento venähtää. Kuten jututkin.

Kyläkierros peruuntui
Pitää viihtyä kotona. Näin loppukuusta eläkeläisen varallisuuskin on vähemmistössä. Toki pe. ehtoona kävin naapurilähiön pubissa. Tapasin vanhoja tuttuja ja juttua riitti. Lisäksi, ainakin, yksi uusi tuttavuus. Olin valomerkkiin asti ja kun lähdin niin oli normaalitilanne päällä pubin edustalla: nuoret miehet koettelivat kuntoisuuttaan käsipelissä. Mukavahan sitä oli katsoa. Kumpikaan ei loukkaantunut pahasti eikä varsinaista loppuratkaisua oikein tullut vaikka kannustajia riitti. Siis molemmat voittivat. Enimmäkseen vaatteet vain kärsivät. Tällä kertaa Ilves-takki oli huonona.

Ei kuvia
Pidän itseni ja kaverien puolta siinä että näitä reissuja ei taltioida. Silti jotkut kuvaavat ihan simona kaikkea mikä vain hiemankin saattaa kiinnostaa. Itselläni on toimiva, väliaikainen tallennusmenetelmä eli silmät, korvat ja aivot. Niissä on se hyvä puoli että päästäni ei ole muuta liittymää ulkomaailman suhteen kuin vain suullisesti ilmaistuna. Piirtämään en ala. 

Loiventavaa aamulla
Jääkaapissa sattui olemaan muutama lonkeropysti. Vexi Salmen sanoin: saatiin päivä alkamaan.

Maanantaita odotellessa
Vein auton öljynvaihtohuoltoon loppuviikosta ja tulevana maanantaina, iltapäivällä, saanen sen maksaa ja noutaa. Mukava kävelymatka eli hieman yli kaksi kilometriä. Paluumatka autolla. Toivoakseni. Paluumatka on hieman keveämpi sillä maksan aina seteleillä eli käteisellä. Lompakkokin ohenee. Ei povitasku rasitu. No, reilun viikon päästä maanantaina on eläkeläisen eläkepäivä eli tili tulee.

Öljynvaihto autoon
Samalla vaihtui polttoaine- ja myös öljynsuodatin. Koneessa uudet öljyt. Diesel käy nätisti. Huoltokustannukset kohtuuhintaan. Kahvit kaupanpäälle. Kävin Kerhoillassa Kerholla Ylöjärvellä. Moottoritiellä oli loskaa. Perillä kahvia Moccamasterista ja pikkupurtavaa. Reilun kahden viikon päästä Kerholla on iltasella ruokaa tarjolla ja kutsuvieraita on tiedossa. Voi olla mukavat kekkerit. Taidan käyttää linja-autokyytiä.

Suvikelejä odottaessa
Kunhan lumi katoaa ja, pääosa, sepelistä on pyöräteiltä lakaistu pois ryhdyn kaksipyöräisen käyttöön. Sama peli kuin aina eli yli sata vuotta vanha ruotsalainen laatupolkupyörä Venus jolla teen suhteellisen pitkiä reissuja. Toisinaan myös jalan. Tyypillinen kierros on Peltsu - Vuores - Multsu - Peltsu. Nykyään reitillä on, enää, vain kaksi juottolaa joten alkumatka on janoinen mutta sitten helpottaa. Toki Vuoreksestakin, jos kaupassa poikkeaa, löytyy virvokkeita. Joskus Hervannankin kautta jos on koko päivä aikaa. Myös Pirkkalan kierros on hyvä lenkki sillä tasamaata riittää. (Venus on feminiini eli helposti sen jalkoväliin sovittaa. Huollan sen hyvin ennen keväällistä ensiaktia. Ehkä uudet kumitkin tarvitaan. Ei ilman ehyttä kumia satulaan. Sanotaan. Ajokauden alun ohessa ajelen kaupunkireissut Venuksen satulassa. Keskustaa lukuun ottamatta. Sinne taival on helpoin sähköbussilla. Asunnon ovelta lähipysäkillle hieman yli sata metriä. Tosin sähköbussipysäkille on kolmesataa m. Otan kuntoilun kannalta. Harrastan aika paljon kuntoilua.)

Venus Special ennen entistystä. Mutta ajokuntoisena. Maksoin kirpputorihinnan 99€. Alkuperäinen pyynti oli 299 euroa.

 

Tinkiminen kannatti

Kyseisellä henkilöllä oli vuokrattuna isolta kirpputorilta iso osasto määräajaksi. Kysyin kirpputorin henkilökunnalta että kuinka kauan kyseinen osasto on varattuna eli annoin ymmärtää että olisin siihen tilaan tulossa heti kun se vapautuu. Menin viimeisenä päivänä ennen määräajan sulkeutumista ja kysyin osaston vuokraajalta että kuinka paljon polkupyörä nyt maksaa. Sain siis tingittyä melkoisen summan.

Kerhoilta torstaisin
Ilmeisesti kevät on jo houkutellut käymään Kerholla. Moccamaster sai taas töitä. Kerhossa on kymmeniä jäseniä ja nyt oli paikalla noin kymmenen prosenttia jäsenistöstä. Vaan omistautuminen Kerhoon on vähennyt jäsenten ikääntymisten myötä. Uutta jäsenistöä tulee mutta vain sen verran että kokonaismäärä ei, kuitenkaan, lisäänny. Mutta pyörät ovat isoja ja kalliita. Vain muutama japaninpyörä enää ja niistäkin kahta ei ole käytetty useampaan vuoteen. Lisäksi talvisäilytyspyöriä ulkopuolisilta. Monet motoristit välttävät liittymästä mc-kerhon jäseniksi. Siihen ei ole mitään syytä.

Kevättalvella 2026
Suunnittelen jo ajeluita, kunhan säät suovat, ainakin kotimaassa, mutta myös lähinaapureita vilkaisemassa paitsi itä-. Jotkin kokoontumiset odottavat, ehkä. Myös Kerhoni ajelut ja pikkuillalliset. Itse asiassa jo, noin kahden viikon päästä on tapahtuma. Tosin vai yhden illan. Majoittumista ei suositella Kerhollani. Toki itse voin niin tehdä.

Muodostunut perinteeksi
Asun eteläisellä Tampereella liki Helsinkiin menevän tien vartta. Kun haluan aloittaa moottoripyöräilyn niin ajan polkupyörällä Kerholleni Peltolammilta Härmälään, siitä Pirkkalan suuntaan ja sen sivuitse niin pitkälle että tulen Pyhäjärven ylittävälle vanhalle sillalle ja siitä Kalkun ohi Ylöjärven suuntaan josta käännyn länteen Vanhalle Vaasantielle ja sitä kun ajan hetken verran käännyn vasemmalle ja olen Kerhoni pihassa. Kokonaismatka vajaat kaksikymmentä kilometriä. Ajomotivaatio suuri. Syksyllä homma tapahtuu toisinpäin. (Tosin ajan polkupyörän jossain välissä Kerholta kotitalliin tai haen sen pakettiautolla. Polkupyörä hoitaa suviaikaan myös lähiseudun asiointitarpeita. Renkaat pitänee vaihtaa sillä ovat hieman jo kärsineet vaikka itsellä jää ajelutarpeet alle tuhannen kilometrin kesäaikaan eikä talvella metriäkään. Yksi kunnon mukku jäisellä pyörätiellä riitti kouluttavaksi kokemukseksi. Kypärä oli tarpeen.)

Eräs ajokaudenavausajelu
Jokakeväinen tapahtuma. Tiedossa letkassa ajoa edeltäilmoittamattomaan kohteeseen tai maakuntalenkille. Mitä milloinkin. Vain porukan vetäjä tietää minne ollaan menossa ja muut orjina perässä. Yleensä reissu sisältää kahvitteluja, lounaan ja kestää noin 5 - 8 tuntia. Kerholla sauna kuumana iltasella ja tarjoilua. Eräs lenkki jäi mieleen: suunta lounaaseen, Turun suuntaan aluksi mutta taival suuntautukin Salon kaupunkiin josta matka jatkui itään kolme- ja nelinumeroisia maaseututeitä kaarrellen takaisinpäin Ylöjärvelle. Kolme tankkaustaukoa lisäksi että satulaan tottumaton takamus oppii olemaan. Yleensä ovat olleet lyhyempiä reittejä.

Pitkään tasaista
Viimeiset 22 vuotta, vaimon ohessa, asunut Tampereella erinäisissä vuokra-asunnoissa keskustassa ja sivummalla. Nykyinen, ja suht pitkäaikainen asumus, löytyy laitakapungilta. Edullista ja rauhallista. Myös lämmin autotalli jossa auto talvella ja moottoripyörä suvella. Vuoronvaihto huhtikuun lopulla ja toisinpäin lokakuun aikana. Pääajoneuvona suhteellisen harvinainen 1400 California GTS.

Ikääntyminen ja ajohimo
Kasvavat samaan malliin. Himo hieman enemmän. Saa nähdä että tuleeko tulosta... (Kyllä kymppitonni pitää suvessa mittariin saada.)

Jatkuu...

Haasteita tuleville suville

Ehkä mökkiremonttia
Sellainen on suunnitelmissa. Ideana on hommata ensin ns. jalassauna Mökin sivustalle ja mökin sisällä oleva tila, kahdesta osasta muodostuva, vierashuoneeksi. Saunan osat ovat pukuhuone ja itse saunatila. Kun sieltä ottaa pois lauteet, kiukaan, pukuhuoneen ja saunatilan väliseinän sekä oven ja tekee lattian koko alalle niin syntyy noin 15 neliömetriä normaalikorkuista ajanvietetilaa. Samalla poistuu yksi ongelma: saunaa kun lämmittää niin Mökin sisälämpötila nousee. Erityisesti makuuhuoneen. Helteellä saunominen on kaksinverroin hiottavaa. Usein olenkin yöpynyt Aitassa tai teltassa hellesäällä.

Takka
Joitakin vuosia sitten teetimme isokokoisen, korkean, varaavan takan Mökin olohuoneeseen. Rakennuksessa on keskusmuuri eli jos saunaa lämmittää niin sama muuri välittää lämpöä myös muihin huoneisiin ja sama takan suhteen. Mikäli sauna lähtee ja tilalle tulee makuuhuone omalla sisäänkäynnillään niin tila lämpenee, kuten koko Mökin sisätilakin, parilla pesällisellä takassa polttettuna. Aiempi takka oli suoralla hormilla eli ei varaava lain. Oli ilo lekalla huiskia vanha veks. Ammattimies teki uuden, kunnollisen tulisijan.

Takan varusteet
Savonlinnalaisella sepällä ei Seppä-Tepolla teetimme laadukkaat takanhoitovälineet joissa on yhteensä viisi käsityövälinettä ja niille säilytysteline. Lisäksi tarvitaan harja ja sihveli siistimiseen sillä puutavarasta irtoaa jonkin verran kariketta.

Tynnyri- vai höylähirsisauna
Jälkimmäistä pidän nätimpänä vaan on tynnyrisaunassakin etunsa kuten puutavaran määrän vähäisempi tarve joka vaikuttanee hintaan. Koska sauna on vain kesäkäytössä niin eristeitä rakenteissa ei tarvita.

Sijoitus
En sen tarkemmin selitä mihin sauna sijoitetaan sillä harvat henkilöt mökillämme ovat käyneet mutta, suurella todennäköisyydellä, jonnekin liiterin ja päärakennuksen välille. Joitakin näreitä ja pienen pihlajan voi joutua kaatamaan ja sillä kohtaa tonttia oleva rinne ei ole erityisen jyrkkä. Uskoisimpa että saunan sijoitus lienee helppo. Tottakai perustukset kaivetaan ja valetaan tai kivistä rakennetaan saunan kulmien alle kivijalat. Tuttua hommaa jo vuosien takaa.

Hinnat
Koosta, katon tyypistä ja materiaalista riipuvia ovat kustannukset. Päälle vielä kuljetus paikanpäälle. Saunan hankinta tontille lie helpohkoa vaan vaatii jonkin verran voimatyökaluja ja -juomaa. Sekä kuljetuskustannusten suorittamisen. Pienemmät alle kymppitonnin ja isommalle ryhmälle saunojia näkyvät menevän hinnat melkoisen korkealle. Täysin tynnyrimäiset näyttävät olevan halvempia kun taas lapekattoisen hinnat pompahtavat. Myös se että onko kuistia vai ei vaikuttaa hintaan. Kattamattoman kuistin voisin itsekin tehdä tynnyrisaunan edustalle eikä se tarvitse kattoa. Saunassa kun kastuu joka tapauksessa. Sadepäivän löylynjälkeiset voi pitää mökin kuistilla.

Aputyövoima
Pitänee kutsua pari kaveria "mökille kylään" muutamaksi päiväksi niin saa ruoka- ja juomapalkalla aputyövoimaa paikalle. Viimeksi oli diplomi-insinööri kottikärrykuskina viemässä irtomaan ja kivet pois kun aitan terassin jatkeeksi tein isomman terassin.

 

Aitta ja aitan terassi oikealla. Kyllästettyä puutavaraa.

Kaksi saunaa yhtäaikaa
Toki vanha sauna saa olla sinällään kunnes uusi on sisäänajettu ja kelpoisaksi, toivoakseni, havaittu. Toinen homma on sitten muuttaa vanha sauna asuinhuoneeksi. Toimenpiteitä lie useampia. Pitää tutkia onko pukuhuoneen ja saunan välinen seinä kantavaa rakennetta eli tarvitseeko pylvään tai pari. Toinen homma on lattian teko. Ponttilautaa pitää käydä ostamassa. Muita asioita on vesipisteen poistaminen tilasta, viemärin sulkeminen, kiukaan siirto ulos tai uusiokäyttöön mikäli se uudempaan saunaan sopii sellaisenaan. Myös vanhan saunan seinäpanelointi saattaa tarvita kunnostusta tai vaihdon johonkin siistiin levymateriaaliin. Lattiaan ponttilautaa ja mielellään samaa tyyppiä jota on pukuhuoneen lattia. (Ponttilaudan suhteen voi olla ongelmaa siinä mielessä että lattiaponttilaudan mitoitus on, vuosikymmenten mittaan, osittain, muuttunut. Eli yhteensovittamista voi olla tiedossa.)

Vaaleat raput ja karmit
Tyypilliset maavärit eli niitä värejä joita on käytetty jo ammoin. (Kelta- ja punamulta.) Siksi aitta on punainen ja karmit keltaiset. Karmit erottaa varsin hyvin syysyönäkin. Toki nykyiset sävyt ovat, uutuuttaan, varsin voimakkaat kun verrataan aitan etusivun alkuperäiseen 1800-luvun punamultamaaliin. Sen arvelin jättäväni sellaisenaan olemaan mutta muut kohteet maalaan niillä väreillä joita tarkoitukseen on hankittu. Mietin että mikä kahdesta väristä tulee katon etutolppien väriksi. Ehkä keltainen... Vai valkoinenko sillä aitan kuistinpuoleiset päätyhirret paljastuivat puhdistaessa valkoisiksi. Ehkä siksi että erottuvat yölläkin. Aittoja on käytetty, suviaikaan, myös yöpymiseen. Lähinnä tyttäret viihtyivät aitoissa. Niin olen kuullut...

Muuta mökkipuuhaa
Räystäskourut ovat ruostuneet. Vuotavat. Ovat vuosikymmeniä vanhat. Puran ne pois ja parhaat palat, jos sellaisia löytyy, asennan kulkureittien kohdalle joita on kaksi: etuportaat ja takaportaat. Katon lipat ovat hyvin ulkonevat joten veden roiskuminen räystäältä ikkunoihin ja seiniin vaatii melkoisen tuulen. Vaan on niitä viimoja järvenpuoleisella sivulla silloin tällöin. (Vanha konsti estää tuulisella säällä räystäskourun päästä veden roiskumisen seinään on kiinnittää naru kourun päähän jota myöden vesi valuu alas isommin roiskumatta. Narun pitää olla liki suorana ja alapäästään hieman poispäin seinästä. Naru pitää olla hyvin kiinnitetty kattorakenteeseen ja maaperään sillä talvella siihen saattaa kertyä jäätä ja lunta.)

Aitta
Sen rungon oikaisin nuorimman veljeni kanssa jo muutama vuosi sitten. Lattiakin pitäisi oikaista sillä se on omilla kivijaloillaan. Hieman työläämpi prosessi. Oletan että tehtävissä. Tarvitaan hydraulitunkkeja ja kiviä jatkamaan maaperään painuneita kivijalkoja. Vain yksi nurkka on kallion varassa. Oikaisu tuulivoimalla. Kuvissa vielä pärekatto jonka tein appiukon kanssa. Sekin vanheni niin laitatimme aaltohuopakaton. Sekin vaatii pieniä toimenpiteitä sillä sen katolle, talven aikana, kertyy kaikenlaista kariketta. Keksin katon siivoamiseksi työkalun jossa on pitkä varsi ja patjajousi. Kun jousta liikuttaa katon aaltojen välissä ylösalas niin sen värinä aiheuttaa sen että karike valuu alas. Hieman työläs sillä pitää jokainen aallonväli vetää erikseen. Jos kariketta jää katon uriin niin syntyy helposti, ajan kanssa, karikkeesta kasvupohjaa sammalille, jäkälille, ym. muille kasvustoille. 

Komposti
Teollinen, isohko muovipönttö johon orgaaninen jäte eli se mitä ruuanteon ohessa syntyy ja, ehkä, jotain muutakin orgaanista kuten pihalta haravoituja lehtiä ja muuta kariketta. Huussissa, sen sijaan, on "istuimen" alla iso, kolmisäiliöinen karuselli jota täytetään vaiheittain ja kansantuotteen esikompostoitua näissä säiliössä voidaan tuotos siirtää varsinaiseen kompostoriin ohuina kerroksina muun orgaanisen jätteen seuraksi. Koosteen maaduttua se soveltunee, esimerkiksi, kasveille lannoitteeksi. (Vai saako, nykyään, ihmislantaa käyttää lannoitteena. Ennenvanhaan sai.) 

Huussin pönttö
Erittelee, ainakin osittain, nestemäiset ja kiinteät päästöt pöntöllä istuvalta tuottajan puolesta.

Yhden suven kokemus
Ensilataukseen kertyi noin viidentoista eri ihmisen luontaiset tuotteet ja ruuanlaitosta syntyneet orgaaniset jätteet. Se ei silti ollut paljon sillä mökillä oli, pääosin, vain kaksi henkilöä. Vuotuinen kertymä ei siis kovin merkittävä ole sillä jo alkuun ehtinyt maatuminen ei kovin isolta läjältä vaikuttanut. Laitan tulevana suvena lisää tietoa.

Toistaiseksi kylmä
Varsinainen kompostori jäi siis hyvin vajaaksi. Uskoisin että se määrä mitä yhden suven aikana kertyi orgaanista jätettä, ei kykene pitämään kompostorin lämpötilaa riittävän korkeana että tuotoksista syntyisi talven aikana tasalaatuista kompostia. Uskoisin että tulevan suven jälkeen komposti saa tehoa lisää kun orgaanista jätettä tuotetaan. Laitan ajankohtaista tietoa kunhan kesä saa.  

Moottoripyöräharrastus
Koko ajan käynnissä vaikkakin näin talvella harvakseltaan ja vain sisätiloissa. Pyörien huoltoa, kuten keulan öljynvaihto, pikku korjauksia ja muuta siistimistä ja perusteellinen pesu ja vahaus. Pääosin jo tehtyjä juttuja. Nyt jatkuu hiljalleen edennyt takalokasuojan jatkeen kunnostus jossa on ollut hieman takaiskuja. Ei mitään fataalia mutta ilman ongelmia olisi jo valmis. Vaan onhan ajokauteen vielä aikaa...

Moottoripyöräverstas
On alasajossa. En juurikaan ole siellä puuhaillut. Osan työstökoneista ja käsityökaluista olen jo myynyt mutta paljon kamaa on vielä nurkissa ja hyllyillä. Kertyneet kymmenien vuosien aikana. Yhden projektin voin myydä pientä vailla valmiina. Mekaanisesti ahdettu moottori ja digitaalijärjestelmät sytytyksessä ja ruiskutuksessa. Mallia T3 California jossa, pyöreäpyttyisen 850cc moottorin sijaan on nk. kanttisylinterinen "tonninen" kone. Moottori on uutta vastaava. Tekniikkaa ja ulkonäköä voi mainita: erittäin siisti. Mutta hieman kesken. Digitaaliosat: Ignitec ja MegaSquirt.

Osa Verstaan kaluista
Jätän itselleni, toistaiseksi. Kysyn Kerhoni johdolta voinko tuoda pyörillä kulkevan työkaluvaununi Kerholle. Niitä on kaksi. Jos ei niin menee myyntiin tai metallinkeräykseen. Toki, jonkin verran, vien karkeamman pään työkaluista Mökille. Lisäksi on paljon merkkikohtaisia työkaluja ja mallikohtaisia erikoistyökaluja sekä tarkkuusmittausvälineitä. Pyrin myymään ne myös. Yhdellä veljistäni saattaa olla myös mielenkiintoa työkaluja kohtaan. Pitänee kysellä.

Katsellaan toteutuvatko kaikki aatteet. 

 

Pikkupaku kausihuoltoon ja sen jälkeen...

 

Motoristikaverin huoltikselle
Ajelin talouden pakettiauton 160000 kilometrin huoltoon jossa vaihdetaan moottoriöljy sekä öljynsuodatin että polttoainesuodatin. Toki muutakin syyniä lie saatavilla. Muutaman päivän pitää olla autotonna vaikka niin se on näin talvella että autoa tarvitaan varsin harvoin. On siis kokolailla sama seisooko auto autotallissa vai huoltiksella. (Pakettiauton on hankittu koska perittyä kesämökkiä pitää pitää yllä eli kunnostaa ja remontoidakin. Kulkee työkalut ja materiaalit ketterästi.)

Mitä tarkastellaan
Sitä en vielä tiedä mutta eiköhän se selvinne kunhan huoltohenkilö on työnsä tehnyt. Todennäköisesti ei ilmene, näin ennalta arvioiden, mitään erikoista.

Säännölliset huollot
Olen tehnyt useimmat, ns. pikkuhuollot itse. Lähinnä moottoriöljyjen ja suodattimien vaihdon. Nyt on tarkoitus teettää hieman laajempi syyni. Paku on katsastettu syyskuussa -26 ja viattomaksi todettu. Tosin etuiskarit ja jouset vaihdettiin sen jälkeen koska olivat ikääntyneet ja keula "makasi" sillä jouset olivat antaneet periksi. Nyt ajotuntuma on parempi. Mitään erityisiä vikoja ei ole ilmennyt. Aina on perille päästy. Osien hinta oli kohtuullinen. Toki, tähän mennessä, suurin, yksittäinen menoerä. 

Yleistä
Ajoneuvo on yli kymmenvuotias. Moottori on ahdettu Renault diesel. Kohtuullisen pirteä. Kulutus normiajossa varsin vähäinen. Varustus mahdollisimman arkinen eli minimi. Ei kalliita tai isoja vikoja. Kulutusosia vaihdettu. Ostettiin uutena tarpeeseen lähinnä mökkiremontin vuoksi. Hankintahinta uutena tasan 10000€. Tavaraa, lautaa, lankkua, ripaa sekä muita rakennustarpeita kuten erilaisia työkaluja on kuskattu suhteellisen vaivattomasti sekä edullisesti. Nyttemmin kuljetustarve on vähentynyt ja on tähtäimessä että siirtyisimme bensiiniajoneuvoon. Sähköajoneuvoon ei ole tarvetta eikä sillä pärjäisi näissä kuvioissa tai se ottaisi aikaa ja reitinvalintaa. Vaihtoajankohtaa moderniin bensiinikäyttööiseen pikkuautoon ei ole päätetty. Vielä voi olla rahtitarpeita... 

Jos omistaa pakettiauton
Varsinkin sellaisen jossa on pitkähkö tavaratila. Kysyjiä ja lainaajia on ollut. Kaikille ei ole lainattu mutta olen, toisinaan, ryhtynyt itse kuskiksi että homma sujuu. Polttoainekulut ja pullakahvit olen pyytänyt. Kavereilta myös. Harvemmin nykyään...

Tulevana suvena tarvetta pakulle
Puolison mielestä tarvitsisimme edullisen pikkuauton. Varmastikin taloudellisesti hyvä juttu. Mutta sitten pitäisi kuskata muilla konstein rakennusmateriaalit kuten puutavara, maalit, laasti, ruostuneiden kattopeltien sijalle uudet, jne. Työkalut mahtuisinevat pikkuautoonkin. (Emme ole uskaltaneet jättää Mökille käsityökaluja kuten jiirisirkkeliä, erilaisia hioma- ja porakoneita sekä tarkempia mittavälineitä. Myös maaleja ja erilaisia muita tuotteita pitää kuskata. Osaa em. kamoista käytän sekä säilytän autotallissa talvisaikaan.)

Huollon hinta
Ei kummoinen. Olin varannut liki tuplaten paikallista valuuttaa vaan selvisin puolella. Ajoin pakun talliin ja kävelin paikalliseen... Rouva oli tyytyväinen kun tuli edulliseksi. Oluen määrästä en maininnut. Vaan harjakaiset pitää pitää aina.

Kymmenentuhatta
Huoltoväli kilometreissä. Tämä oli viidestoista kausihuolto. Muita huoltoa ei ole juuri ollut sillä muutaman pikkuasennuksen, kuten oikean puolen alatukivarren vaihto pari vuotta sitten, samalla kuin sen nivelenkin. Osat maksoivat satasen pintaan. Muita kuluja, ajokulujen lisäksi ei ole ilmennyt eli auton yli kymmenvuotisessa historiassa huoltokulut ovat jääneet, toistaiseksi, alle tuhannen euron. Osa asiasta johtuu omatoimisuudestani. Kun on alan koulutus. Vaan ei ole remonttipaikkaa eikä työkaluja kaikkiin hommmiin.

Vaan vanha on
Tuskin vaihtoautohyvitystä isommin saa jos vaihtaa uuteen autoon, no, ehkä, säälistä jotain. Rouva haluaisi uuden ja edustavamman auton. Tuleva kesä kuitenkin tällä jos vain pelaa. Ehkä hankinta osuu johonkin pikkuautoon mutta ei sähkökäyttöiseen. Tähänastinen tyytyväisyys Dacian suhteen on parempi kuin odostusarvo oli. Yksinkertainen, varma ja koeteltua viime vuosituhannen tekniikkaa. Ostaisin samanlaisen uuden jos saisin.

Vähän ajoa autolla
Kauppareissuja ja Kerholle autoajeluita on ollut. Kerholla matkamoottoripyörääni huollan hiljalleen. Enää ei ole kuin venttiilien säätö ja keulaöljyjen vaihto. Eli pari - kolme tuntia puuhaa ynnä kahvitauot. Alkaa ajokauden alku kutittamaan kaasukättä. Riippuu, tietenkin säistä, vaan olisi se kiva aloittaa jo maaliskuun lopulla. Säästyy rahaa kun ei istu pubissa joka päivä. Oluen tarjoilupaikoissa 11 - 15€ per litra on isompi kuin bensiinin litrahinta. Diesel on vielä hieman kalliimpaa kun bensiini. Toistaiseksi en ole liittänyt ajamista ja alkoholia yhteen. Lie tuomittavaa. Toki mp-kokoontumisissa käyn ja sillä tulee viiniä ja olutta juotua mutta sunnuntai-iltapäiväksi pitää olla ajokunnossa. 

 

Vilkaisu mieliaiheeseeni

 

Moottoripyörien katsastuspakko
Olen ollut, yli viisitoista vuotta sitten, Smoton ja MMF:n edustajana Brysselissä useita kertoja useampana vuonna. Euroopan tasolla (matka-)motoristien asioita hoitaa FEMA jonka jäsen Smoto ry on. Heidän konttorillaan Brysselissä ja muissa paikoissa sekä yhteyksissä on käyty pitkiä neuvotteluja moottoripyörien katsastuspakosta. Niin järjestön sisällä kuin myös katsastusta haluavien tahojen kanssa. Katsastuksen suhteen on edelleen olemassa vaatimuksia valtiollisten ja ammatillisten tahojen suunnalta vaikka mp-katsastukselle ei ole teknisiä perusteita. Tuli Brysselissä istuttua useampi tunti kokouksissa ja palavereissa. Enimmäkseen FEMA:n konttorilla.

Katsastuspakon ilmeneminen
Smoton esitys sivuillaan aiheesta edustaa tämän hetken tilannetta. Asiaa on, jossain määrin venähtäneenä, käsitelty jo toisessa, tai jopa, kolmannessa edustajasukupolvessa.

Tämän hetkinen tilanne
Asia on, edelleen, hieman "ilmassa" sillä eräät virkamiestahot, katsastusfirmat ja jotkut EU-poliitikot yrittävät edelleen saada moottoripyörille vuosikatsastuksen turvallisuusyistä. (Valitettavan yleinen käsitys on että moottoripyörillä ajetaan vaikka ne eivät täytä vallitsevia direktiivien määräyksiä. Mistä tämä käsitys on syntynyt, en tiedä mutta voin arvailla. Miten voisikaan sillä lakia ja sääntelytapoja on muutettu monia kertoja joten millä edellytyksillä, esimerkiksi, seitsemänkymmenluvun moottoripyörä voisikaan täyttää nykyhetken säännöstöä? Valot, jarrut, päästöt, jousitus, renkaat ja varusteet ovat varsin paljon muuttuneet vuosikymmenien myötä.)

Tässä katsastusasiaa Smoton sivuilla: em. asiasta linkki. 

Liikenneturva
Olin sen hallintoneuvoston jäsen jonkin aikaa vuosituhannen vaihteen tietämin. Se, ainakin pyrkii, kattamaan kaikki maantieliikenteen muodot. Polkupyöräilijöiden edustusta siellä ei ollut. Mutta muut. Ammattiliikenne eniten edustettuna. Ammattikuntia kun on useita sillä sektorilla. Itse edustin Smoto ry:tä. Ainoa moottoripyöräilyn edustaja. Sellaista ei ole ollut ennen eikä taida ollut jälkeenikään. Vaikka en nyt enää ole aktiivisesti seurannut näitä asioita. Liikenneturva ei ole erityisemmin puuttunut moottoripyöräilyyn muutoin kuin että laji on, sikäläisen näkemyksen mukaan, enemmän haitallinen ja saattaa vaarantaa muut tiellä liikkujat. Henkilökohtaisesti olen päinvastaista mieltä.

 

 

 

Blogini tahattomalla tauolla

 

Ilman eri ilmoitusta
Blogini julkaisu katosi. Mutta tieto ei sillä Bloggerin "kirjoituspuoli" eli se mihin ennen julkaisua tehdään luonnos ja viimeistely kuvien kera on tallessa. Muutakin pientä sanomista on, edelleen, bloggerin käytettävyydessä. Toki nyt näkyvät blogisivuni julkisesti mutta hieman omituisina. (Osan olen korjannut, sittemmin.)

Motoristi ja baarituttu
Satuin hänelle juttelemaan ongelmastani tuoppien ääressä. Kannatti tarjota olut. Vajaan viikon hukassa olleet sivuni ovat palautuneet mutta, kuten edellä mainitsin, ovat osa julkaisuista muodossa josta pitäisi päästä varhempaan julkaisumoodiini. Mutta kaipa se tästä... Olen liian vanha nörtiksi.

Asia etenee
Eilen sain sekä ohjeita että annoin pikku työtehtävän kaverille liittyen blogiini. Tarjosin, jälleen kerran, oluet lähiöpubissa. Eiköhän asiat järjesty hiljalleen. Kuluja, toistaiseksi, tullut hieman yli kympin ja sen minkä verran patiinien pohjat matkalla edestakaisin kuluvat.

Auton sisävalon kosto

Talliin ajettuna
Pyrin jättämään auton oven auki että auton lattialle, kumimatolle ja verhoiluun varsissut lumi haihtuu yön aikana. Joskus autoa ei tarvita liki viikkoonkaan niin kuivahtavat siinä ohessa muutkin kosteutta saaneet kohteet.

Sisävalo jäi päälle
Sisävalon käyttökytkin on kolmiasentoinen: ei valoa, valo syttyy kun ovi aukaistaan ja kolmantena valo palaa koko ajan olivat ovet sitten kiinni tai auki. Nyt kävi niin että se oli tuo keskimmäinen asento kyseessä. Valo jäi päälle koska ovikin oli auki. Autoa ei tarvittu muutamaan päivään. (Valon päälläolon nähdäkseen pitää mennä autoon sisälle. Ulospäin asia ei näy sillä autotallin omat valot peittävät himmeän sisävalon hehkun.)

Sitten kun tarvitaan
Eipä lähtenyt käymään. Se, tietysti, harmittaa kun olisi ollut tarpeen liikkua. Itse en ollut paikalla ja siksi ei ollut avustustakaan asiaan. Tallissa on myös veneen akku, joka on identtinen auton akun kanssa. Akun vaihtohan ei kauaa kestäisi. Nyt vaan ei ollut vaihtaja läsnä. (Akkuja toki on: veneen akku ja aitan sisävalon akku jota talvisin ei tarvita.)

Kun kuulin asiasta
Laitoin ko. akun lataukseen kuultuani katkeran selvityksen asiasta ja totesin että kyllä vanha akku vielä hommansa hoitaa. Siinä ohessa latasin myös veneen akun. (Sähköperämoottori piti hankkia kun Rouva kyllästyi soutamiseen kun uistelin.) Vaikka onhan kalallakin kilohinta jos kustannuksia voi verrata soutamisen kuluihin pitkällä aikavälillä. Tätä kirjoitettaessa haukikala on alle kympin kilo. Käsiteltynä, eli perattuna, enemmän. Ehkä veneen tervaus tulee edulliseksi parissa vuodessa. Muu on hikeä. Soutajan osalta.

Akut ladattu
Molemmat, latauksessa olleet, akut ottivat virtaa sisäänsä ja veneen akku on nyt auton käynnistysvoimanlähteenä. Molemmat akut on ostettu noin viisi vuotta sitten. Eli ovat jo matkaa nähneet, latautuneet ja purkaantuneet eli syklejä on tapahtunut. Vaan harvakseltaan.

Asiasta neuvottelu
Toinen osapuoli oli sitä mieltä että tarvitaan, ehdottomasti, uusi akku. No, en väittänyt vastaan ja lähdin sellaista noutamaan Sääksjärveltä. Varoja asiaan kului hieman reilu sata euroa.

Uusi akku
Sijaitsee pakettiauton tavaratilassa ja on latautumassa hiljalleen täyteen ylläpitolaturin toimesta. Käyn iltasella katsomassa mikä on uuden akun tilanne. Saatan ottaa aiheesta kuvia. (Tuliterän akun lataus, tyhjästä täyteen, kesti liki vuorokauden ylläpitolaturilla.)

Vanha, yli neljä vuotta, akku toimipisteessään elinvoimaisena.

 Etualalla uusi akku ensimmäisessä latauksessaan. Taaempana auton aiempi akku.

Lämpimässä autotallissa
Tein latauksen suojatuissa tiloissa. Kaksi kertaa kävin katsomassa missä vaiheessa lataus on. Vasta kolmannella kerralla, vuorokauden sisään, akku oli tullut täyteen. 

Noin viidensadan kilometrin matka
Sellainen on tarkoitus tehdä tulevan viikonlopun aikana. Enonkoskelle matka tiedossa. Nettivälineitä en ota mukaan. Kameran otan. Voi olla mielenkiintoisia kuvia tulossa.

Vanhan lyijyakun muu käyttö
Omassa taloudessamme vanhat akun käytetään loppuun asti. Tyypillinen loppukäyttö on sähköperämoottorin voimanlähteenä. Vanhan akun voi käyttää huoletta loppuun ja sen kyllä huomaa ja veneen airot tulevat käyttöön. Verrattuna akun käyttöön autossa eroaa melkoisesti sillä startti vaatii hetkellisesti julmasti virtaa kun taas sähköperämoottori ottaa vain pientä virtaakoko ajan tasaisesti. Myös valaisinkäyttö onnistuu vanhalla akulla kunhan käyttää ledipolttimoita. Saattaa olla tarpeellista jos tulee sähkökatko. Mökillämme toimintaan näin sitten kun elokuun pimeät yöt saapuvat. Toki akku on hyvä ladata aina käytön jälkeen.

Muita pelastuskaluja
Auton väliseinän koukuissa tavaratilassa roikkuu neljä vehjettä eli vetoköysi, käynnistyskaapelit ja pitkähkö sähköroikka sekä lohkolämmittimen johdin. Lisäksi taskulamppu hansikaslokerossa. 

Viikonlopun mittainen koeistus
Viikonloppuna täytyi käydä noin viidensadan kilometrin päässä erään kunnanjohtajan, tuttavamme vuosipäivää viettämässä. Varsin laadukkaat bileet. Matka tehtiin talouden dieselautolla. Vuokraamamme asumus oli juhlapaikan naapurissa joten ajoneuvo sai olla ulkona käynnistämättä kaksi yötä ja niiden välisen päivän. Yöllä pakkasta oli noin miinus 25 ja päivällä noin kahdenkymmenen asteen tietämillä. Auto dieselmoottoreineen ja akkuineen seisoi sen aikaa majoituspaikan pihamaalla. Kyseinen akku on moottoriveneemme akku. Noin viisi vuotta vanha. Akun ylläpidosta olen pitänyt huolen. (Tuon kokoisten akkujen hinnat ovat noin 80 - 170 euroa kappaleelta riippuen merkistä, ostopaikasta ja laadusta.)

Käyntiinlaitto
Saimme luvan käyttää parkkipaikan latauspistoketta aamun ajan. Käytännössä suoritimme asian niin että juhlapaikalta saapuessamme laitoin lohkolämmittimen kaapelin kiinni eli koneen lämmitys alkoi jo aamuyöstä. Lämmitin lämmittää jäähdytysnestettä ja sitä myöden valurautaista sylinteriryhmää ja sen kautta hiukan moottoriöljyäkin.

Vara-akku
Olin ostanut Sääksjärven Nesteeltä upouuden akun vara-akuksi, ladannut sen täyteen autotallissa ja laitoin sen auton tavaratilaan. Juhlapaikkakunnalle päädyttyämme kannoin ko. akun majoitustilaan lämpimään. Kuten edellä on kerrottu niin dieselmoottori käynnistyi sillä vanhalla veneen akulla. Ei tarvinnut akunvaihtoa tehdä.

Lyijyakuista yleisesti
Kuten edellä selvisi niin pakkanen on akun vihollinen ja jos akku on pakkasessa huonossa lataustilassa niin se jäätyy ja hajoaa. Jäljelle jää vain lyijyn arvo. Lyijyakussa on sisäinen purkautumisominaisuus eli sen teho vähenee jos sitä ei, ajoittain, ladata täyteen. Mutta taajaan lataamista tai jatkuvaa ylläpitolatausta kannattaa välttää sillä sekin vanhentaa akkua. Jos akku on vajaajännitteinen se vikaantuu sisäisesti ja liika lataus kuluttaa akkua. Kohtuus kaikessa.

Akun pelastaminen
Tuolla aiemmin jo taisin mainita mutta jos käy niin että vielä käyttökelpoisessa iässä oleva akku on tyhjentynyt, kuten vahingossa jäänyt kulutuslaite päälle tai akun lataus unohtunut ja akku on tyhjä sähköstä, niin tarpeen on välitön täyteenlataus akulle normaalilla akkulaturilla. Jos lyijyakkua ei ladata rivakasti se sulfatoituu itsekseen eli menee täysin pilalle. Litiumakulla on myös sisäinen purkautuminen vaarana. Sitä ei kannata, säilytyksessä, pitää täyteen ladattuna vaan alle 80% prosentin. 

Jännitteen ja virran mittaus
Jännite on helppo mitata akun navoista yleismittarilla. Korkea jännitearvo, eli lyijyakussa hieman yli 12V, kertoo että jännitettä on mutta se ei kerro kaikkea akun kunnosta. Kunto selviää mittaamalla akun tehoa eli sen sisältämän energiavirran luovutuskyvyn määrän. Kyseinen mittausmenetelmä kertoo akun kunnon eli sen kyvyn varman päälle. Autohuolloissa on kyseisiä mittalaitteita. Eli jos epäilee akun kuntoa niin mittaus ei kauan kestä ja mittalaitteenkin koko on olkalaukun luokkaa. Eikä ole kallis juttu ja onnistuu ulkotiloissakin. Täyteen ladatun litiumakun jännite voi olla yli 13 volttia. Siitä ei ole haittaa.

Akkulatureita
Taloudessa ainakin viisi kpl. Yksi on verstaallani, toinen ajopyörän sivulaukussa, kolmas autossa, neljäs Kerhollani ja yksi pikkulaturi jossain. Ehkä mökillä. Kolme latureista ovat nk. ylläpitolatureita eli niitä ei tarvitse vahtia: kun akku täyttyy niin laturi lopettaa latauksen automaattisesti. Muut laturit ovat "tyhmiä" eli eivät osaa lopettaa latausta vaikka akku on ladattu täyteen. Jos tilanne ei muutu eli lataus vain jatkuu niin, ajan myötä, akkuneste haihtuu pois ja akku menee pilalle. Mutta hitaasti.

Litiumakku
Sellainen on yhdessä talouden ajoneuvossa. Ollut kaksi suvea käytössä ja sen tarkoitus on antaa käynnistysvirtaa ja ottaa sisäänsä laturin tuottaman energian. Ajoneuvo on Moto Guzzi California 1400 GTS. Kolme syytä hankkia litiumakku eli kokeilunhalu, korvaava akku vanhuuttaan kypsyneen lyijyakun sijaan, tehokkaampi hetkellinen virraluovutuskyky sekä keveys sillä akku pesii aivan satulan alla eli melko korkealla ja siten pyörän painopisteen suhteen haitallinen. Punninnut en akkuja ole mutta painoero on useita kiloja ja grammat päälle. Tarkoittaa että sivutuelta pyörän nostaminen pystyyn on nykyisin kevyempää. Ukko on ikääntynyt ja saatanpa suunnitella tulevaa 70V. juhla-ajelua.

Litiumakun ominaisuuksia
Kaksi tointa: antaa heti täyden tehon mutta sitä litiumakussa on huomattavasti vähemmän kuin lyijyakussa. Litiumakun toimintakyky pakkasella on hieman parempi kuin lyijyakun. Litiumakun käyttö hyvin kovalla pakkasella saattaa vaurioittaa sitä. Litiumakun lepojännite on hieman korkeampi kuin perinteisen lyijyakun. Litiumakun keveys, sen sijaan, on moottoripyörässä hyvä asia eikä tarvitse pakkasia pelätä. Ainakaan useimpien motoristien.

Litiumakun varusteet
Vaatii omanlaisensa laturin. Valitsin sellaisen joka on samaa merkkiä kuin akkukin. Siinä on muutakin eli laturin painikkeista voi valita lataako litiumakkua vain jotain muuta akkutyyppiä ja lataustehon voi valita. Eli monitoiminen on se.

Rouvalla autonhankintahimo
Olen pidätellyt. Jopa neliveto on mainittu. Pääsee mökille helpommin. Vaan onhan sinne päästy etuvetoisillakin. Talvella ei käydä. 

Millainen "pirssi"
Henkilökohtaisesti ihan tavallinen auto tavoitteena. Max kaksikymmentätuhatta euroa. Mielellään isolla tavaratilalla. Käytetty käy. Ehkäpä bensiinikäyttöinenkin voi tulla kysymykseen. Vetokoukkua ei tarvita jos tavaratilaa riittää. Kyse vain muutamista mökkimatkoista jotka ovat pitkiä. Kotikylässä ei autoa juurikaan tarvita sillä julkinen liikenne hoitaa lähimatkat kuten Rouvan matkan töihin ja itsen Kerholle naapurikaupunkiin ajokauden ulkopuolella. Kyselen kerhokavereilta ja muutamalta tutulta sopivista autoyksilöistä. Autokauppaan en taida lähteä. Vain moottoripyöräni ostan aina merkkiliikkeestä uutena. Jos enää tarvitsee. Ikää kun on ja neljä moottoripyörää tallissa ennestään.

 

Pakkanen ja Dieselauto ulkotilassa

Lyhennelmä allaolevasta

Auto ei käynnisty
Auto kadun varressa. Kun virta-avaimesta kääntää niin ei tapahdu mitään. Kaksi syytä: kova pakkanen ja vanha akku. Huono yhdistelmä. Ajoneuvo kadun varressa niin asia vaatii ensin etätoimia. Akun vaihto niin ajoneuvo käynnistyi. Kaikki lyijyhappoakut menettävät merkittävän osan tehostaan kovalla pakkasella. Yksityiskohdat eli syy ja toimet alempana. 

Viikonvaihteen ajan
Tuttavat tulivat matkan päästä nauttimaan Tampereen kaupungin palveluista. Yöpyivät pari yötä. Tarjosin heidän hienolle autolleen vuokraamaani lämmitettyä autotallia. Kelpasi hyvin kun pakkasmittari näytti 22 astetta miinusta. Talouden dieselauto siirtyi kadunvarsiparkkiin. Sunnuntaiaamupäivällä oli pakkasta 21 astetta ja sekin mitattuna kuudennen kerroksen korkeudelta. Katutasossa saattoi olla vielä viileämpää. Kirjoitan tätä sunnuntai-illalla. Säätila selkeä.

Ei käynnistystä
En aio edes yrittää ennen kuin, joskus keskiviikon tietämillä, kun on luvattu noin kymmenen astetta pakkasta. Se lienee sopiva hetki yrittää ulkona useamman päivän pakkasjakson jälkeen dieseliä käyntiin. Akku on kuudetta vuotta käytössä eli sen ominaisuuksiin ei isompaa luottoa ole. Onneksi akkuliikkeitä on lähistöllä. Vaan vaatinee se liki sadan euron sijoitusta. Uusikin akku menettää pakkasessa merkittävän osan tehostaan. Kemiansa ei tykkää kylmästä.

Kylmäkäynnistys käytännössä
Rasittaa sekä sähkölaitteita että kuluttaa moottoria. Moottoriöljy on jäykkää ja siksi tehoa käynnistykseen tarvitaan tavanomaista paljon enemmän. Moottorin sisäinen kitka, kylmässä, on korkea. Akun ja käynnistinmoottorin kunto ovat tällöin suurimmassa roolissa. Dieselmoottori kuluu hieman joka kylmäkäynnistyksessä ja sen jälkeen ajettaessakin kunnes lämpenee. 

Erilainen ratkaisu
Kerrottakoon että dieselmoottorin toimintaperiaate on eri kuin bensiinimoottorilla. Molemmat ovat mäntämoottoreita mutta dieselkone toimii itsesytytysperiaatteella eli kova paine sytyttää polttoaineen. Ei siis ole erillistä sytytysjärjestelmää kuten muissa mäntämoottoreissa. Puristus aiheuttaa niin kovan paineen että sylintereihin suihkutettu dieselöljy syttyy itsestään ja palaessaan laajenee ja saa männät liikkeeseen joka muutetaan kampikoneistolla pyöriväksi liikkeeksi kuten muissakin mäntämoottoreissa.

Starttiapuri
Sellainenkin on ollut hankittuna mutta ikääntynyt. Yleensä ollut suviaikana vuosia pyöräni takalaukun pohjalla. En enää juuri luota siihen mutta voin kokeilla. Pitänee ladata se ensin.

Helpoin tapa
On katsoa akun tiedot ja kävellä lähistöllä olevaan akkuja myyvään liikkeeseen. Toisaalta, vanhan akun kanssa, olisi koko ajan jännää koska se voi lakata toimimasta satunnaisessa tilanteessa. Vanha akku kulkeutunee mökille ja toimittaa sähköperämoottorin energilähdettä. Airot ja rouva ovat varalle. Harrastan uistelua.

Toiseksi varmin toimi
Otan akun irti ja vien sen tallin lämpimään useammaksi tunniksi. Lataan ja kiikutan autoon parinkymmenen metrin matkan. Eiköhän se tapansa näytä... Kunhan rupean...

Kolmen vartin rupeama
Ensin puolilämpimään autotalliin kävin laittamaan veneen akun lataukseen puoli kaksi iltapäivällä. Laturina niinkutsuttu ylläpitolaturi jossa on sen verraan "järkeä" että lopettaa akun latauksen kun tulkitsee sen olevan riittävän täyteen ladattu. (Veneen akku, käytännön syistä, on samanlainen kuin autonkin akku. Voi käyttää varavoimana autoonkin.) Pakkasta kymmenkunta astetta. Sain auton akun irti pikku puuhastelun jälkeen ja kannettua autotalliin. Laitoin lämpöpatterin viereen. Kunhan veneen akku on täynnä laitan auton akun lataukseen. Arvelen että huomenissa akku on paremmassa latingissa. Kerrottakoon että en edes yrittänyt ladata akkua kylmiltään.

Lämpenemistä odotellessa
Sekä kuskin, akun että auton. Lyijyakku ei kunnolla lataudu kovassa pakkasessa. (Edellispäivänä kuudennen kerroksen lämpömittari kertoi iltapäivällä että lämpötila on miinus 22. Maanpinnassa vielä kylmenpää.) Siksi akku on nyt autotallissa lämpenemässä. Ehkä kolmen tunnin päästä käyn vilkaisemassa tilanteen ja jos akku on sopivasti lämmennyt tallin lämpöpatteria vasten niin laitan lataukseen. Tulevasta illasta, lämpötilan suhteen, katson että onko isompaa kiinnostusta yrittää käynnistystä. Toisaalta, olisi kiva saada auto talliinsa. Mukavampi on lähteä lämpimällä autolla liikenteeseen.

Veneen akku iskussa
Aikanaan kun ostin autoon akun niin ostin kaksi. Sain alennusta. Toinen tarvittiin moottoriveneen akuksi. Sitä tarvitaan harvemmin mutta kertakäyttö pidempi, toki alemmalla virralla, kuin autossa. Yksi auton starttaus kestää sekunteja mutta muutaman tunnin uistelurupeama vie akusta mehut ja se on heti ladattava melkein täyteen. Jälkimmäisestä huolehtii akkulaturi kuistin nurkassa. Akut ovat jostain kaukaisesta itämaasta peräisin. Biltemasta. Laturi on sama minilaturi joka kulkee moottoripyöräni sivulaukussa matkoilla.

Viisi vuotta ja eka vaiva
Kumpikin akku on yli viisivuotias niiden tarroista päätellen. Koska, ennakoiden, olin ladannut veneen akun täyteen jo mökillä niin laitoin sen autoon mutta latasin vielä jonkin aikaa. Sillä hetkellä, illansuussa, Celsiuksia oli 14 astetta negatiivisella puolella ja kello noin 16.15. Nyt molemmat akut ovat latauksessa. Saattaa olla että autosta poistettu akkun kulkeekin seuraavan kerran veneessä. Toki, osasyynä, yöllä oli käynyt halla alavilla mailla eli parkkipaikalla. Siksi akku oli voimaton saamaan moottoria käyntiin. Pakkanen jäykistää moottoriöljyn ja pudottaa akun tehoa.

Kerrat ratkaisevat
Purkaus - lataussyklien määrä, sekä muu ikääntyminen, ovat perinteiselle lyijykennoakulle kuluttavia. Akun seisottaminen jouten kuluttaa akkua sisäisen purkautumisen vuoksi. Mutta niin on akun käyttämättömyyskin. Akkua ei saa päästää tyhjäksi. Akuissa on ilmiö nimeltään sisäinen purkautuminen. Jos näin on käynyt niin mahdollisimman nopeasti akku laturiin. Ylilataus on turhaa. Kun akkulaturi, mieluimmin älymalli, ilmoittaa tai lopettaa latauksen niin sitä on uskottava. Lataaminen kuluttaa akkua myös. 

Pikku muistelma
Lapsuuden naapurissa tykättiin koneista. Kaivuri, traktoreita, autoja ja muita polttomoottorikäyttöisiä laitteita. Siellä opin, pikkupoikana, miten laitteet toimivat. Myöhemmiin myös kotitilalla. Minusta ei tullut, yrityksestä huolimatta, maanviljelijää vaan konemies. Asia on edelleenkin tärkeä mutta en huolehdi enää kuin omista kaluistani. Aiemmin korjailin tai rakensin muiden kaluja polkupyöristä avaruusaluksiin. Siihen väliin mahtuu monennäköistä kilkettä. Vaan moottoripyörät himoittavat edelleen. 

Muita kylmänvihoja
Autossa on nesteitä. Varsinkin niitä jotka ovat vesipohjaisia. Jäähdytinneste ja 
tuulilasin pesuneste. Erityisesti jälkimmäinen, jos ei ole talvilaatua, saattaa pakkanen rikkoa sen pumpun tai jopa koko säiliön. Jäähdytinneste on samaa ympäri vuoden eli siitä harvoin on ongelmaa jos sen pakkasenkestoa on ylläpidetty.
Tiivisteet pakkasella, mikäli sitä ennen on ollut kosteampi sääjakso, niin ovien tiivisteet ovat saattaneet jäätyä karmeihin kiinni. Jos on pakkanen käynyt liki kolmeakymmentä pakkasastetta niin metalli käy hauraaksi. Voi tulla vikoja jos silloin laitetta rasittaa. 

Katalysaattori
Tässä vanhassa autossamme ei ole katalysaattoria mutta monissa muissa on ja niissäkin on vesivahingon mahdollisuus. Polttoaineen palaessa syntyy palotuotteena vettä joka, normaalisti, tulee höyrynä pakoputkesta. Katalysaattori on laajennus pakoputkessa ja siinä pakokaasun virtaus hidastuu ja tapahtuu höyryn tiivistymistä vedeksi. Kun ajetaan kylmillä säillä vain lyhyttä ajoa jossa moottori ei ehdi lämmetä niin pakoputkistoon kertyy vettä ja se jäätyessään voi rikkoa pakoputken ja katalysaattorin rakenteita. Vaivaan auttaa että ajaa koneen kuumahkoksi eli tekee hieman pidemmän lenkin kuin lyhyt kauppareissu ja suuremmalla nopeudella. Viimeistään kotiinpäin ajaessa. Pakoputkisto kuumenee ja vesi haihtuu. Autohallin matala lämpötila ei juuri vettä haihduta. No, ehkä, parissa viikossa.

Laitan vaikutteita
Mutta vasta keskiviikkona, jos säätieto pitää, lämpötila on kymmenen astetta tai lämpimämpi. Pitää vartoilla iltapäivään asti. Moottorin sylinterilohko on valurautaa ja jäähdyttyään lämpenee hitaasti. Samoin öljy on kylmästä kankeaa. (Mobil1) Myös dieselpolttoaine on pakkasella kankeakulkuista. Onneksi ei ole tiedossa erityisempiä menoja. Jos tänään (Helmik.4.) en saa autoa käyntiin niin ehkä joskus toiste. Pakollisia menoja ei ole tiedossa. Kerhoilta Ylöjärvellä, huomenissa olisi...

Kerron eräästä syystä
Ihan oli baarikeskustelua ja tuli, ukkojen ja kölvien kanssa, puhe moottoreista. Ilmeni että nuorempi polvi ei tiedä eri moottoreiden toimintaeroja. Vaan onhan niitä monia muitakin polttomoottoreita käytössä kuin tavan autojen myllyt. Voihan siinä hämmentyä. Ainakin kahdelle tuli kerrotuksi alan tekniikkaa sillä muutama muu siirtyi toiseen pöytään jo kun selvitykseni alkoi. Yksi, koulutuksen sallimista, ammateistani on autonasentaja. (Toki opiskelin lisää ja hommat siirtyivät enemmän sotilasilmailutekniikan puolelle. Aluksi.)

Vaan pitääkö tietää
Nykykulkuneuvo, usein sähköauto, ei tarvitse kuin virtaa akkuun ja pesulientä lasinpesimiin. Ei ole tietääkseenkään siitä mikä on ilman lämpötila. Kunhan on voimaa pattereissa ja näyttö näyttää missä ja koska seuraava latinkipaikka on. Toki sähkömoottori on neutraali lämpötilan suhteen vaan kun on pakkasta niin samasta akusta se sisätilan lämmityskin riipii energiansa. Suoritusmatka lyhenee. Mutta aivan sama on polttomoottorisessa autossa. Ei siinäkään lämmitysenergia tule muualta kuin polttoaineesta. Toki, puolustuksena, voi sanoa että kesähelteellä jäähdytetään ja sekin syö energiaa.

Öljyllä, vielä
Toistaiseksi liikenteessä on paljon ajoneuvoja jotka kulkevat maaperästä saatavilla öljytuotesovelluksilla. Oletukseni mukaan vähenevät edelleen, mikä lie hyvä, vaan en ota vakavaa kantaa, vielä. Tosi pitkällä aikavälillä lienee yhdentekevää mistä energian otamme tarpeisiimme. Lyhyellä aikavälillä, nykyään, niinkutsuttu puhdas energia on suosiossa. Tuulienrgiaan tarvitaan propellinsa ja sähkön talteenotto aurinkovoimalla koristaa isoja alueita eikä ne kennot ole tyhjästä syntyneet. Vaan talteenottoon ja, eritoten energian säilöntään, tarvitaan sitä vanhaakin energiaa... Vielä. Kahtellaan, sanoisi savolainen.

Asiassa edellä
Olen ollut valmistamassa paria Suomen ensimmäisiä sähkömoottoripyöriä kauan sitten. Yksi meni, katsastettuna ja rekisteröitynä, normaaliin "katuajoon" ja toinen kilpakäyttöön. Jälkimmäiseen ei tarvittu päästötietoja mutta katumalliin tarvittiin. Katsastus oli mielenkiintoinen sillä katsastushenkilöllä oli ongelma miten hän merkitsee muutosrekisteröintipapereihin päästömääräkohtaan että ei ole päästöjä. Taisi nolla (0) riittää. Mukava niitä oli tehdä enkä ota yksinoikeutta sillä sähköisen moottorinohjauksen teki ensimmäisen pyörän tilaaja itse ja minä vain asensin komponentit ja suunnittelin pyörän rakenteen eli komponenttien sijoittelun massan keskipisteen suhteen ja ulkonäön. Lasikuitua ja muovia. Jussille terveisiä! Kiva oli duunata. Toisen pyörän ohjelmointi tapahtui eräässä koulussa Lappeenrannassa. Vaan olivat ne akut silloin isoja ja vähäisiä energiatiheydeltään. Hommista pyysin mukavat kaljarahat sillä silloisen Verstaani liki oli baari. Vahinko että kyläbaarit ovat katoavaa kansanperinnettä. Onneksi, asiasta on kirjoitettu kirja erään tunnetun muusikon ja omalaatuisen ääntämyksen omaavan herran toimesta. Mauri Antero N. lie nimensä.

Joitakin juttuja sähköisen kisamoottoripyörän rakentamisesta.

 

Viikonvaihteessa bändikeikalla äksöniä

 

Lyhennelmä allaolevasta
Baarissa bändikeikalla. Erimielisyyttä istumapaikasta. Portsarin erehdys ja lievää voimankäyttöä. Onnellinen loppu ja haittatekijä häipyi. 

Hyvissä ajoin paikalla
Samaan vakiopöytään eturivipaikkaan. Pöydässä oli jo pari minulle outoa sälliä naapurikaupungista ja kaksi mimmiäkin. Sulauduin porukaan oikein hyvin. Juttua riitti heidän seurassaan. Bändi aloitteli ja väkeä paikka oli tunkuun asti täynnä. Ilmasto kävi kovin lämpimäksi ja riisuin päällystakin tuolin selkänojalle. Takkini alla oli kerholiivini. Illan edetessä lähelle kiilautui, seisomaan, arviolta noin 50v ikäinen pukumies. Katseli minua sellaisella ilmeellä että tuli tunne että en ole hänen silmissään tarpeellinen ja tuijotti minua varsin aktiivisesti sen sijaan että olisi nauttinut bändin esityksestä. 

Nautinto kärsi
Kyseinen herrasmies tuijotti minua koko ajan myrtynein ilmein, sen mitä vilkaisin ohessa kun bändi heitti keikkaa. Tuoppini tyhjeni ja lähdin hakemaan uutta baaritiskiltä pienen matkan päästä eri huonetilasta. Jätin takkini tuolin selkämykselle ja hatun sekä hanskat pöytään. Hiukan oli jonoa mutta se meni parissa minuutissa ja palasin täyden tuopin kera. Paikalla oli jokin kahina ja hetken ihmettelin mutta se oli sama pukumies joka väitti paikkaani "omakseen". Nämä, aiemmin mainitut, minulle oudot sällit olivat sitä mieltä että paikkahan on minun eikä hänen. Olin kovasti samaa mieltä. Ei tullut kahinaa mutta sain kuulla kunniani eli olin alinta kastia, yhteiskunnan elätti ja hieman enemmän alaviitteisiä ilmaisuja. Itsekseni totesin että pukumiehellä on nyt hieman huonompi päivä.

Portsari paikalle
Joku oli hälyttänyt hänet. Tuli ihan hyvään aikaan mutta oli käsittänyt jotenkin väärin ja ryhtyi minua siirtämään ulkotiloihin ilman takkia ja muita kamojani. Muut läsnäolleet korjasivat asian kertomalla että asia on ihan päinvastoin. Muu yleisö oli samaa mieltä. Bändikin katsoi tilannetta hieman ihmeissään.

Kyseinen herrasmies
Ymmärsi tilanteensa ja lähti ihan itse ulko-oven suuntaan. Ei kovin tyhmä mies. Ehkä insinööri. Mutta hänen juonikkuuttaan pitää ihailla.

Syyllistä epäillään 
Kerholiivi päällä kulkevalla henkilöllä on edelleenkin, ainakin osittain, virheellinen status: luullaan että ovat kaikki rikollisia ja muita yhteiskunnan saivareita. Oletan että uutisointi eräistä "kerhoista" ja elokuvista on saatu käsitys liiviasiasta. Kyllä sellaista voi kantaa ihan tavallinen eläkeläinen ja entinen ammattimieskin oman kerhon kunniaksi. Vuodesta 1988 olen kantanut liiviäni useissa Euroopan maissa ja varsin yleisesti muulloinkin. Ajoreissuilla ainakin. Hankaluuksia on ollut varsin vähän. Verrattuna talviaikaan, kun matkustin pitkin Eurooppaa työasioissa, en käyttänyt liiviä. Mutta kotimaan työmatkoilla kyllä, erityisesti kesällä, liki jatkuvasti mikäli olin liikkeellä moottoripyörällä. Normaali työaika kun oli lusittu niin kävin tutustumassa eri paikkakuntien moottoripyöräkerhoihin. Tai ajelin pitkin ja poikin lähialueita.

Vähemmällä pääsisi jos on
Tuulipuku ja lenkkikengät, kuten lähiöasukkaalla on usein päällään, ei herättäisi kenenkään intoa pururadalla, lähiöbaarissa tai ylipäätään missään.

Portsari
Pois lähtiessäni en häntä tavannut. Olisin antanut lantin. Hyvistä otteista.

Kerhoni liivistä selviää
Kerhon paikkakunta, Kerhon nimi sekä Kerhon tunnus selkäpuolella ja rintamerkissä Kerhon nimi. Lisäksi, ansioitumisesta, joitakin rintamerkkejä. Jos olisin lain ulkopuolella toimiva henkilö niin tuskin kuuluttaisin ja näyttäisin sitä muille. Henkilötietoni ovat mukanani. Niitä ei ole katsottu kuin maiden rajoilla, poislukien pohjoismaat, Eesti ja muutama muu sekä joskus pankissa ja, toisinaan, hotelllissa majoittuessani.

 

California 1400 GTS: takalokasuojan lasikuitujatkeen kanssa puuhailua

 

Lyhennelmä allaolevasta
Kurasuojan jatke kulunut. Purkua ja komposiittikorjaushommaa ensin. Myöhemmin hienokittitasoitetta pintaan, hiontaa ja maalausta.

Tarina on pitkä
Jos löydän kyseisen aiemman artikkelin niin siinä mainitsin että on aika toimiin. Taisi olla toissavuonna tai aikaisemmin. Joka tapauksessa, toistaiseksi, tämä on moneen vuoteen isoin remontti pyörän historiassa. Tosin: kaasuvaijerit pitää balansoida tietokoneavusteisesti. Kestää muutaman sekunnin. Läppärin johtojen veto ecuun kestää pidempään. Mutta onko se remonttia?

Eivät ole vakio-osia
Kuten ennenkin olen tehnyt pyöriini muutoksia. Joskus laittanut ahtimen tai muuttanut jousitusta, ym. puuhaa. Tähän on muutoksena takalokarin jatke joka hoitaa hommaa myös rekisterikilven telineenä. Kaikki kaatumaraudat ovat omavalmistetta edessä ja takana. Ohjaustanko on tarvike ja moottorinohjausta säädetty omatoimisesti. Astinlautoja ja hallintalaitteita on siirretty kuten muitakin komponenttejä älykkäämpiin paikkoihin tai, ainakin, soveliaampiin. Sama koskee takalokasuojaa. Alkuperäinen oli sikaruma, sanotaan, vaikka sika on fiksu ja siisti eläin. Muut muutokset ovat pikkujuttuja. Paitsi takarengas. Lisäksi runsas määrä lisävarusteita.

Toimet toteutuvat hiljalleen
Kyseessä on omavalmiste takalokasuojan jatkeeksi. Se korvaa alkuperäisen rekisterikilpitelineen joka on ruma ja rakenteeltaan kömpelö. Uuteen telineeseen eli lokasuojan jatkeeseen tarvittiin hieman lasikuitukangasta. Arvelisin että noin puoli neliömetriä. Muistaakseni kaksi tai kolme kerrosta lasikangasta eli ohutta ja kevyttä. Toki pieniä hukkapalojakin jäi tekovaiheessa. 

Halvahkoa puuhaa 
Lasikuitu ja polyesterihartsi ovat edullisia materiaaleja. Mieluimmin käytän lasikuitukangasta kuin katkokuitumattoa. Toki molemmilla kangastyypeillä on puolensa. Hiilikuitu ja aramidikuitu ovat myös oikein hyviä rakennemateriaaleja ja olen niiden parissa työskennellyt paljon ilmailu-, avaruusalustekniikan ja sotilastarpeiden yhteydessä. Hiilikuitu on hyvin kevyttä ja aramidi melko köykäistä myös sekä erinomaisen lujaa ja molemmat varsin helppoja käsitellä. Aramidistä tehdään, muunmuassa, luotiliivejä. Hiilikuidun käsittely vaatii kevyttä henkilösuojausta. 

Hartseja on erilaisia ja -hintaisia 
Moni hartsityyppi vaatii myös suojausta kuten epoksi. Se tarvitsee jo kaasusuojaimen. Materiaaleja on yleisesti saatavilla alan liikkeistä. Tällä kertaa ostin polyesterihartsia ja hienokittiä Bilteman veneilyosastolta. Kohtuuhintaisia ja toimivia mömmöjä. Maalit Puuilon kylmäkaapista. Lisäksi tarvitaan pieni sivellin eli maalipensseli jonka jouhia on hieman lyhennetty. Käytän muottia ja karhennuskangasta lasikuituvaloksen toisella puolen. Se repäistään pois hartsin kovetuttua. Tulee siistiä pintaa. Tähänkin pikkuhommaan. Vieläpä puolelle jota kukaan ei näe. Joku saattaa sanoa hifistelyksi. Mutta se edustaa myös ammattitaitoa.

Työvälineet ja suojaus
Kun nyt käsittelen polyesterihartsia ja lasikuitukankaasta tehtyä rakennetta niin kerrottakoon että lasikuitua voi leikata tavallisilla Fiskarsin mustakahvaisilla saksilla. Mielellään pitkäteräinen versio jos on paljon leikattavaa. Muun väriset (Oranssit) muovikahvat sulavat jos niihin pääsee liuottimia kuten asetonia jolla pestään likaantuneet työvälineet ennen kuin hartsi on niihin kovettunut. Kumihansikkaat tarvitaan. Kertakäyttöhansikkaat eivät kestä tai suojaa kunnolla tässä hommassa. Muotti käsitellään irrotusaineella ja annetaan sen kuivua. Riippuu muotista ja osasta kuinka monta käsittelykerrosta tarvitaan. Homma on hidasta koska aiemman kerroksen pitää saada kovettua. Muutoin osaa ei saa irti muotista. Irrotusainekäsittely uusitaan joka valoksen irrotuksen jälkeen jos tehdään sarjatöitä. Irrotusaineen ohella, jos käytetään alipainevalua, tarvitaan repäisykangasta, reikäkalvoa ja imuhuopaa sekä säkitysmuovia ja sen tiivistämiseen keloina saatavaa tiivistenauhaa. Se on kertakäyttöistä. Imuhuovan sijasta olen käyttänyt, pikkuhommissa vanhoja t-paitoja, tms. muutaman kerroksen vahvuudella. Kun hartsivalos on kovettunut ja irrotetaan muotistaan niin viimeistelyn voi suorittaa sahaamalla tai hiomalla. Riippuu tapauksesta ja sen rakenteesta. 

Kuidut ovat tunkeilevia 
Hengityssuojain estää kuitupölyn pääsyn keuhkoihin. Erityisesti kevyt hiilikuidun hienojakeinen kuitu leijuu ilmassa pitkään. Toimitila kannattaa jättää rauhaan ja seuraavana päivänä imuroida kaikki tasopinnat. Pikkuhommissa riittää tavallinen imuri mutta isommissa projekteissa tarvitaan teollisuuspölynimuria poistosuodattimineen. 

Lähellä ammattilaishommaa 
Jos laadukkaita ja hyvin keveitä rakenteita halutaan niin tarvitaan vakuumipumppu ja säkitysmuovia imukankaineen ja tiivisteineen, ym. Alan liikkeestä saa kaiken. Pumpun ja alipaineistettavan kohteen välisessä letkussa tarvitaan hartsinerotin. Muuten pumppu ei ole enää pumppu. Käytännössä pussiin laitettu valos pumppautuu mahdollisimman tyhjäksi hartsista ja vain tarpeellinen määrä jää laminaatin kudoksiin. Syntyy kevyttä ja lujaa rakennetta. Tätä olen työkseni ja myös harrastuksekseni tehnyt. Tässä yksi hiilikuituproggis. Varhaisvaiheessa, säätämätön versio. Sittemmin tein tarkemmat säädöt moottorinohjaukseen ja moottoriteho kasvoi merkittävästi. Olen aina pitänyt mekaanisista ahtimista. Pyörän olen myynyt sittemmin. Se liikkuu nykyään Uudellamaalla.

Muotin valmistus
Koska ilman muottia ei synny tuotetta niin ensin oli tehtävä muotti. Se tarvitsee mallineen joka vastaa tuotettavaa rakennetta. Eli muottia. (Jos on olemassa alkuperäinen rakenne niin siitä otetulla muotilla voidaan tehdä uusia osia.) Muotin tein lasikuidusta mutta katkokuitukankaasta koska se on halvempaa ja syntyy nopeasti edullista, painavaa ja tarpeeksi lujaa muottirakennetta. Polyesterihartsin hankin muotintekoon Biltemasta. Jos korkeampaa laatua haluaisi niin epoksihartsi tulisi kysymykseen mutta en arvellut kulutuosan valmistukseen sijoittaa huomattavasti kalliimpaan epoksiin. Toki lopputuote on joko lasikuitukankaasta tai hiilikuidusta tehtyä. Laminoinnin jälkeen teen, jos haluan ehdottoman lujaa ja kevyttä tuotetta, alipainekäsittelyn säkityksessä tai korkeapaineen uunissa eli muotti ja siihen laminoitu tuleva tuote säkitetään ja säkistä imetään ilma ulos. Toki toinenkin menetelmä on mutta se toimii vain sarjatuotannossa.

Muotin teko
Käytännössä tuotteen negatiivi. Muotin tekoon tarvitaan myös muotti. Sellainen piti muotoilla. Muodossa noudatin pyörän alkuperäistä "muotokieltä". (Moni on luullut tehdastekoiseksi ja ihmetellyt miksi sellaista ei ole ennen nähnyt.)

Laminointityövälineet
Ensimmäinen homma on muotin irrotusainekäsittely nestemäisellä tai geelimäisellä irrotusaineella ja sen kovettuminen. Riippuu tapauksesta mutta hartsia voi levittää monella tapaa muottiin. Itse olen käyttänyt pienikokoisia maaliteloja ja lyheksi leikattuja maalipensseleitä. Kangaskerros kerrallaan. Teloja ei voi oikein hyviksi pestä, pensselit voi.

Komposiittikuvia
Laitan linkin muutamasta projektistani missä olen käyttänyt alipaineinjektoitua hiilikuitua ja lasikuitua moottoripyörärakenteisiin. Paljon muutakin on tullut duunattua omiinkin pyöriini.

Kuluneen lokarinjatkeen kunnostus
Siihen joutuu hieman hartsin kanssa puuhaaman sillä yläkiinnityskohdassa on kulumista havaittavissa. Kohta ei näy ulospäin. Muutoin ei lokasuojan jatkeella ole keskilinjalla kulumaa kuten olisi jos takarenkaana moottoripyörän rengas joka "tykittää" keskilinjalle liki jatkuvaa hiekkasuihkua. Tässä sellaista ei ole juurikaan havaittavissa. 

Pikku kierros Puuilossa ja Biltemassa
Hankin materiaalia pikku korjauksiin sekä tarpeelliset maalit. Jälkimmäiset Puuilosta. En ole tyytyväinen Bilteman spray-maaleihin. Biltemasta hain hartsin ja hienokitin. Molemmat firman ovat kotimatkallani kätevästi. 

Valmistamani rekisterikilven telinerungon etummainen rakenne asennuspaikassaan. Kuvassa myös uusi takarengas.

Takarenkaan kesto

Alkuperäinen takarengas ei kestänyt kuin vajaan kesän. Hintaa reilusti yli kolmesataa € vanteelle laitettuna. Itse laitoin takapyörän paikoilleen takahaarukkaan. Uusi, samanlainen rengas loppukaudeksi. Seuraavana suvena piti jo juhannuksen alla ostaa uusi takarengas. Hinta ei ollut halvennut. Eli kahden kesän ajot, pelkästään takarenkaan osalta, liikkui liki tuhatta euroa. Se oli syynä ryhtyä käyttämään auton rengasta, joka maksaa, halvimmillaan, noin viisikymppiä vanteelle laitettuna ja kestää kolminkertaisesti sen mitä kallis alkuperäisrengas. Varman päälle kaksi kesää. Nyt on satasen maksava autonkumi alla.

 

Siirtymä toiseen rengastyyppiin 

Alkuperäisrengastus ei tyydyttänyt heikon kulumiskestävyyden vuoksi. Kyseistä rengaskokoa oli silloin vain kahdella valmistajalla tarjolla. Seuraavakin, alkuperäistyyppinen, rengas oli alla vain muutaman tuhannen kilometriä sekin ja kului loppuun. Ryhdyin tutkimaan autonrengasmahdollisuutta. Onneksi oli tuttavia jotka olivat käyttäneet auton renkaita moottoripyörissään joten sain suoraa informaatiota.

 

Auton rengas vs. mp-rengas teknisesti 

Leveys kokolailla sama kuin alkuperäiskumissa eli 205 (mp-kumi 200), kehämitta hieman lyhempi joka vaikuttaa myös välityssuhteeseen eli kuutosvaihteen voi kytkeä hieman alhaisemmassa nopeudessa kuin alkuperäisrenkaan alla ollessa ja tulee pientä polttoainesäästöä. Ensimmäisen auton renkaan aikana tuli oheiskuluja muutama kymppi kun pyörä täytyi käyttää katsastuksessa että Traficomin tiedostoon ja rekisteriotteeseen saadaan renkaan tyyppi ja koko kirjattua. Näin muut viranomaiset saavat oikeat ja ajantasaiset tiedot.

 

Pientä karheutta aiheuttaa 

Kaksi kertaa on poliisi pysäyttänyt ja toisella kertaa esitettiin että pyöräni laitetaan ajokieltoon laittoman renkaan käytöstä. Pelasin mukana ja tiedustelin että miksi auton rengas ei saisi olla moottoripyörässä kun autossa saa? Saisinko perustelut? Tyly vastaus tuli nuoremman konstaapelin suusta: laitonta! Pyysin esittämään kyseisen lainkohdan. Tuli hetken hiljaista. Sitten mentiin poliisiauton tietokoneelle ja Traficomin sivuille ja konsta sanoi että kyllä täällä on varma tieto mitä rengasta pitää käyttää. Että ajokieltoa tulee. Hän hetken katseli ja totesi että tässä on jokin virhe sillä tämän pyörän vaihtoehtoinen rengaskoko on kuusitoistatuumainen 205 leveä autotyypin rengas. Eli juuri niin kuin oli katsastuksessa pyytämäni asia. Ei mennyt se raha hukkaan. Konsta oli närkästyneen näköinen. Toivotin työn iloa jatkossakin ja vapautin kytkinkahvan ja katosin Lahden suuntaan.

 

Siviilin näkemys

Harva on edes huomannut että käytän sekarengastusta pyörässäni. Vain muutaman kerran on tullut vastaan henkilö joka on asiasta huomauttanut. Olen joitakin henkilöitä oikaissut ja näyttänyt rekisteritodistuksen. Mutta ihmettely ei siihen lopu. Eräissä kokoontumisissa on ollut mahdollista näyttää että on muillakin auton renkaita matkapyörissään. Tyypillisesti GoldWingissä ja vastaavissa massiivisissa ajoneuvoissa kuten isoimmissa Triumpheissa. Silti epäillään ajettavuutta, turvallisuutta ja, jopa, kestävyyttä. Kestävyys oli yksi ja perimmäinen syy laittaa auton rengas taakse. Ohessa tulee parempi pito.

 

Yllä kuvassa vasemmalla

Takasumuvalo. Leditoiminen. Kyseista mallia ei löydy Suomesta kuin hehkulamppuversiona. (Tai ei löytynyt silloin kun piti.) Keväisin ja, varsinkin, syksyisin on aamu- tai iltahämärissä, alavilla mailla, sumua tai usvaa. Itsestä tuntuu hieman turvallisemmalta kun napsautan takasumuvalon päälle. Edessä on vakiovalojen lisäksi tehokkaat led-sumuvalot ja hehkulamppu-lisäpitkät kahta puolen keulaa.

 

Puikkorautaa, lattarautaa ja ohutta peltiä

Taivuttelin, aikanaan, verstaallani haluamaani muotoon puikkorautaa ja peltiä sekä hieman hitsausta. Otin myös huomioon että tärinä voi murtaa, ajan kanssa, hentoisen rakenteen. Vältin sen tekemällä eräänlaisen kolmiorakenteen eli mikään rekisterikilven telineen kolmesta pääosasta ei ole yhdensuuntainen minkään muun rakenteen kanssa. Lentokonehommissa opittua.

 

Jäänyt tekemättä

Kaksi asiaa: ensisijaisesti lisävilkut, ainakin, takakaatumarautojen ulkokulmiin. Toinenkin puuha on harkinnassa. Storm Motorilla on hyvä valikoima lisävilkkuja.

Muka kromia

Takakaatumarautaa kiertää "kromislista" eli yli viisi vuotta sitten marketista hankittu, teipillä varustettu lista jonka tarkoituksena on suojella, jos pikkuvahinkoja käy, kaatumarautojen polttomaalattua pintaa. Samaa listaa on muuallakin pyörässä.

 

Rekisterikilven tukilevy on ohutta lasikuitua. Ei jää näkyviin. Toimii myös, osin, kuraläppänä. Kilven valo on jonkin marketin hyllystä.

 

Rekisterikilven valo

Jostain tarvikemarketin hyllystä löysin muutaman euron arvoisen ja sirokokoisen rekisterikilven valon. Ostin siihen uuden polttimon kun edellisen vastus oli kasvanut äärimmäisyyteen. Alkuperäinen, mielestäni, oli kömpelön näköinen iso möllikkä. Lieneekö jossain hyllynperällä. En, ainakaan, ole hukkaan heittänyt. Ehkä joku voisi tarvita. Suomessa on tätä Guzzimallia hieman vähemmän kuin kahden käden sormia. Pieni tuotantosarja. (Muita 1400-sarja Guzzeja on myös mutta hieman eri muodossa.) Guzzin nk. isolohkomallien viimeinen edustaja. Kannen yläpuolisilla nokka-akseleilla ja kehittyneellä moottoriohjauksella. Uudet ovat pienempikuutioisia malleja joista uudenaikaisimmat ovat vesijäähdytettyjä. Californiaani voinee kuvailla sanoilla: Grand Touring. Kulku tasaisen letkeää ja hyvin vakaata.

 

Tukilevyllekin siistintä

Muista puuhista jäi pakkelia ja maalia yli niin siistinpä saman tien senkin kesää odotellessa. Jokunen kiveniskemä, naarmuja ja pienenpieni repeämä toisella puolen.

 

Viimeinen Guzzin "isolohko"

Guzzi laajentaa tehdastaan ja tuottaa ketteriä pienempikuutiotilavuuksisia pyöriä joissa on, osalla niistä, vesijäähdytys. Kuusikymmenluvun alussa tämä mallin moottoriratkaisu tuli esiin alle puolet pienemmällä sylinteritilavuudella. Tämä on siis sarjan viimeinen moottori ja "turvonnut" yli kaksinkertaiseksi kuutiotilavuudeltaan. Kuussatasesta tonninelisataseksi. Toki muitakin muutoksia on. Osassa malleja ei ole työntötankoja venttiileitä liikuttamassa vaan nokka-akselit ovat sylinterikansissa. Mallista riippuen joko ketju- tai remmivetoisina. Halusin, välttämättä, tämän, sarjansa viimeisen mallin, oman takamukseni alle. Pyörä on täyttänyt tarpeeni ja tekniikka on osin tuttua kuten avoimen lähdekoodin sallima mahdollisuus että voin itse ohjelmoida moottoriohjausta. "Malmikasan" kuten eräs kerhokaveri sitä kutsui, huippunopeus on yli kaksisataa mutta sitä vauhtia ajaessa kulutuslukema hipoo kymmentä litraa sadalle.

  Rekisterikilven telineen maalin kuivumista odotellessa kiinnitin vasemman sivulaukun. Lisäksi muuta pikkupuuhaa.

Alkuperäinen sivulaukkujen kiinnitys
Se on suunniteltu oikein mutta toteutus ei. Huomasin että laukkujen sisäsivun rakenne antoi periksi. Tein kiinnityskohtiin asianmukaiset tukilevyt alumiinista pelkkien ruuvien kantojen sijasta. Nyt laukut eivät roiku yläosastaan sillä niiden kiinnityskohdat eivät pääse muuttamaan muotoaan taipumalla. On varsin tyypillistä että sivulaukuissa kulkee painavahkoa tavaraa: hieman työkaluja, retkeilytarpeita kuten kirves ja muuta. Päältäaukeavat laukut ovat todella isot.

Sivulaukkujen käyttö 
Yleensä laukuissa kulkee leirintävälineitä kuten keitin ja siihen liittyviä välineitä. Lisäksi on jonkinverran perustyökaluja jos joutuu reissulla säätämään tai korjaamaan. Jälkimmäinen ei ole, vielä, toteutunut. Myös painavat majoitus- ja retkivälineet (Kirves, veitsi, rengastyökalut, pieni tunkki, sekä muut, painavat, metallia sisältävät tavarat ovat sivulaukkujen pohjalla. Kokoontumiseen tai reissulle lähtiessä myös elintarvikkeita. Kiinteitä ja nestemäisiä. Takalaukkuun, joka on satulan tasolla, kulkevat vaatetus ja keveämmät leirintätavarat.

Toinen havainto laukuista
Koska kiinnitysruuveissa ei ollut uutena kunnon aluslevyjä niin niiden kierreosa ulottui melko pitkälle ulos laukkutelineen sisäpuolelle. Kyseessä, molemmin puolin, etu-yläruuvin kierreosa hiersi takajoustintukien painesäiliöiden punosletkua. Jos se puhkeaa niin jousitusta saati vaimennusta ei juurikaan ole. Tilanne voi olla vaarallinen vaikka vain toisella puolen sattuisi vahinko. Se lisäksi että laitoin paksuhkot, alumiiniset tukilevyt niin em. ruuvien kierreosat ulottuivat, edelleen, punosletkuihin. Huonoa asennusta tai suunnittelua. Mainittakoon että kaikissa 1400-sarjan malleissa ei ole kyseisenlaisia iskunvaimentimia painesäiliöineen, säätöineen ja letkuineen.

Kaatumaraudat ja oikean puolen laukkuteline sekä mahdollinen vikakohde.

Kuvassa näkyy hyvin
Oikean puolen iskunvaimentimen paineletku kulkee juuri laukun etummaisen, ylemmän kiinnitysruuvin kohdalta. Aivan sama vasemmalla peilikuvana. Letkut voisi linjata uudelleen mutta jos letkun liittimen löysää pääsee vaimennusneste paineella pois iskunvaimentajasta. Näitä kutsutaan "kaasuiskareiksi" Osan joustosta ottaa vastaan jousi, paine muuttaa liikkeen proggressiiviseksi ja neste vaimentaa. Lisäksi on kaasua pitämässä vaimenninnesteen paineellisena. Kyytin on jämäkkää ja pomput sekä montut eivät ihmeemmin tunnu ahteriin. Toki satulallakin on osansa mukavuudesta. Loput pehmusteet ovat perslihat.

Takarengas 
Kaksi kertaa on esitetty viranomaisen toimesta että rekisterikilpi otetaan talteen kunnes pyörä on katsastettu alkuperäistyyppisellä renkaalla. Rekisteriotteessa, kuitenkin, lukee kohdassa: vaihtoehtoinen rengaskoko on 205/55R16. Pyrin pitämään asiat hallinnassa.

Kaatumaraudat
Suunnittelin ja valmistin ne itse ja käytin polttomaalaamossa. Paksuseinäistä, saumatonta teräsputkea. Yksiosainen. Kiinni pyörän rungossa kuudesta kohtaa. (Kuvassa yllä näkyy takakiinnityskohdat.) Kestävät paikaltaan kaatumisen ja myös pienestä nopeudesta kippaamisen. Putken maalipinnan suojana kuvassa näkyvä Bilteman muovinen "kromilista". Myös edessä on kaatumaraudat. Kaksi erillistä ja kiinni kolmesta kohtaa kahtapuolen astinlautojen edessä. Jos kaatumarautoja ei olisi ja pyörä kaatuisia vaikka paikaltaan niin laukut ja pyörän keulaosat kärsisivät merkittäviä vahinkoa. Pelkkä pleksi maksaa yli viisisataa euroa. Lyhyen tuotantosarjan rasitteita kuten muutkin lisävarusteet.

Lokasuojan jatke pohjamaalissa. Kulumakohta on, vielä, korjaamatta. Rekisterivalon virtajohtimen liitin on teipattu. Näyttää kohtuulliselta.

 Varttitunnin perästä hylkimisreaktio oli tämän näköinen. Hionta menee uusiksi.

Syy hukassa
Ehkä sitä voi arvella: maalin sopimattomuus vanhemman "paukkupullomaalin" suhteen. Tosin sellaiseen en aiemmin ole törmännyt ja epäilen nytkin. Polyesterihartsista ja lasikuidusta tehty lokarinjatke, aineosiltaan, ei ilmiötä aiheuta. Olen tehnyt monta komposiittiosaa eri hartseilla ja eri materiaalein. Osaa ei ole edes vahattu eikä ainakaan siltä kohtaa joka nyt näkyy sillä alue on ollut heti rekisterikilven etupuolella. Jos pitää jotain hakemalla hakea voi olettaa että jotain pesuainejäämää tai vahaa on jäänyt rakenteeseen. Siinä rekisterikilven ja lokarinjatkeen väli on muutamia millejä. Se voi selittää sen että miksi reunoissa ei ollut kuin hieman vaurioita uudelleenmaalauksen jälkeen.

Taiteilijan termein eli Rouvan sanoin
Maalaus on krakeloitunut. Niin varmaan mutta syy on toistaiseksi hukassa. Ehkä syitä: muinainen vahaus, vaikka pinta on hiottu on jäänyt jäämiä vahasta tai aiempi maali ei ole yhteensopivaa nykyisen maalin kanssa, jne. Yleensä maalaan Maston- "paukkupullomaalilla" tämäntapaisia ja muita jatkuvassa rasituksessa olevia osia. Muiissa osissa suosin uunimaalausta tai, suurilla pinnoilla, ruiskumaalausta. Pyörä ei uutena ollut nykyisen värinen. Yleensä pyöräni ovat olleet muistia, tumman harmaita tai helmiäismustia. Usein heti ostotapahtuman jälkeen maalarille. Mutta näihin kuluviin kohtiin riittää spraymaali.

Hioin mustan maalin pois
Alle jäänyt musta maali oli, hionnan jälkeen, ihan poissa. Komposiittirakenne, mitä lasikutukankainen osa esittää, ei ole aktiivinen enää näin monen vuoden jälkeen oikein minkään kanssa. Käytin aikanaan polyesterihatsia ja alipainevalumenetelmää. Tulee tiivistä ja muotinmukaista. Muotista irrotuksen jälkeen muutama tunti uunitusta noin max 70C. asteen lämmössä hitaasti lämpötilaa nostaen siihen saakka. Hiilikuituakin olisi ollut mutta jatkossa sen korjaaminen olisi vaatinut enemmän toimia ja epoksihartsia. Toki sitä on saatavissa useissa liikkeissä. Taisi Biltemassakin olla. Puolitoista litraa tekee reilun viiskymppiä oheisaineineen. Sama määrä polyesteriä on noin kaksikymppiä. Pitää vain tietää kumman valitsee. Epoksi ja polyesteri eivät oikein toimi sekaisin. Tähän osaan meni noin puoli desilitraa polyesteriä. 

 Hionta ja uudelleen pohjamaalaus. Vain pikkuvirheitä. 

Jatke noudattelee alkuperäismuotoa
Alkuperäinen mutta lyhyehkö takalokari vaikutti siihen että ryhdyin jatkoksen tekoon. Eikä lokasuojaan tarvinnut porata kiinnitysreikiä. Kuten jo aiemmin mainitsin niin alkuperäinen kilpiteline oli niin karmean näköinen että piti tehdä oma versio.

Jos näyttää hyvälle
Hionnan jälkeen laitan uuden pohjamaalikerroksen. Jos se vaikuttaa hyvälle niin kevyt hionta ensi viikolla ja kiiltävä musta maali pintaan. Parin päivän päästä asennus ja lokasuojan jatkeen muiden osien kiinnitys. Lähinnä rekisterikilven kiinnitys valaisimineen.

Joustomatkan mittaus
Takalokasuoja on juuri sen mittainen että se ei, isossakaan töyssyssä tai suurella kuormalla, ota kiinni tiehen vaan käy vain erittäin lähellä. Vaati pientä 
kolmiomittausta.

Alustava pohjamaalaus
Vielä on pientä pakkeloitavaa maalipinnan suhteen. Sitten kulumakohdan korjaus, uusi pohjamaalaus, kevyt hionta ja maali, eli pohjamaali kuivuttua kiiltävä musta, pintaan. Lokasuojan jatkeesta ei jää näkymään kuin yläosa sillä rekisterikilpi ja kilven valaisin peittävät suurimman osan.

Puhkikulunut kohta yläreunan kiinnityksessä
Sen korjasin polyesterihartsilla osan etupuolelta lasikankaalla ja peitin valoksen irrotuskankaalla. Siisti korjaus. Ei enää kulu puhki minun aikanani. Alkuperäinen vahvuus oli alle puoli milliä. Nyt on kolminkertainen vahvuus. 

Ei likaista takalaukkua ja -lokaria
Koska lokasuoja on nyt pitkä, alkuperäiseen verrattuna, ei pyörän taakse synny pyörrettä joka nostaa kostealla säällä maantiekuraa taka- ja sivulaukkujen takaosiin sekä muuallekin. Nyt se asia on minimoitu. Vaan ei kokonaan...

Rekisterikilven valon johdin
Sen suojasukka on kovettunut niin että se murenee. Johtimet ovat kunnossa. Pujottelen uuden suojasukan tai teipin paikoilleen ja puhdistan liittimet. Toinen liittimistä pitää purkaa että uuden suojasukan saa paikalleen. Mutta onhan tässä aikaa kun ajoissa aloittaa...  

Takarenkaasta saan palautetta sillointällöin
Moni vain ihmettelee, joku arvelee että saan sakot ja kilpi otetaan pois ja kolmas kertoo minulle että on, varmaan, vaikea ajella mutkatietä. Mikään näistä arvioista ei ole toteutunut ja pyörän "papereissa" eli Traficomin tiedostossa kyseinen rengas on mainittu hyväksyttynä rengastyyppinä. Silti joudun, onneksi harvakseltaan, kinaamaan aiheesta uteliaiden tai liikenteen valvojien kanssa. Sakkoja en siis saa. En edes siloisiksi ajetuista kumeista sillä vaihdan renkaat aina hyvissä ajoin. Kuluneella renkaalla turvallisuus kärsii. Erityisesti sateella. Kulunut rengas on myös herkkä puhkeamille. Pyörä painaa, reissutarpeilla lastattuna yli kolmesataa kiloa. Lisäksi yli kahdeksankymmentä kiloa kuljettajaa ja jos vielä kyytiläinenkin...

Osin taloussyistä
Auton rengas, korkeintaan, noin satasen hintaan vanteelle asennettuna, on jo laaturenkaan hinta. Halvimmillaan uuden renkaan saa noin neljälläkymmenellä eurolla. Alkuperäisrengas, joka myös on merkitty pyöräni tietoihin, maksaa yli kolmesataa euroa eikä kestä edes yhtä kesää. Auton kumi on riittänyt noin kolmen kesän pöristelyihin. Ajomatka on vaihdellut aiemmin mutta, nyttemmin, on se jäänyt vain reiluun kymppitonniin.

Parempi pito
Sitä itsekin ihmettelin mutta osoittautui, kun itseäni fiksummalta kumialan ammaittilaiselta kysyin, niin ilmeni että auton rengas on pehmeämpää kumiseosta kuin tavallinen matkamoottoripyörän rengas. On osoittautunut että autonrenkaissa on eroja hintaluokan ja, tietenkin, käyttötarkoituksen mukaan.

Kuluminen
Koska olen ajellut sekä halpisrenkailla että hieman kalliimmilla, kuten nyt, eivät erot ajettavuudessa ole olleet kovin suuria. Rengaspaineella on merkitystä. Eräät renkaat tarvitsevat korkeamman paineen kuin toiset. Käyttöpaineet ovat vaihdelleet 2,5 baarista hieman yli kolmeen baariin. Ihan riippuen renkaan ajettavuudesta. Alhainen paine aiheuttaa kaarreajossa vaappumista varsinkin jos joutuu tekemään äkkinäisiä ajoliikkeitä. Renkaan sisäinen rakenne ja tukevuus on erilainen eri valmistajien autonrenkaissa. Toki kaikki ovat olleet vyörenkaita ja kaarevia reunoiltaan. Tässä tallenne katsastuksesta. Seitsemän suvea tällä pyörällä auton kumi takana asfalttia kulutellut olen. Kahdeksatta odotellessa.

Verstaani vaihtaa haltiuttaan
Kohtsiltään taas, otan osaa, kun matkustan parikymmentä kilometriä Verstaalleni, jonka isäntä on tarjonnut edullisesti käyttööni, kyseessä eräs MC-järjestö. Mielelläni myyn, juuri heille, pääosan laitteistani, kun nyt luovun. Toki, sopimuksen mukaan, saan käyttää monia laitteita ja opettaa niiden käyttöä. Menee hyvään tarkoitukseen ja osaajille, kunhan heitä hieman koulutan lisää. Oudohko tunnelma: omaisuus siirtyy mutta itselläni on siihen kaikki käyttöoikeudet. Jotain saatan lahjoittaa omalle kerhollenikin. Jos kelpaa. 

Hommia ulkoistettu 
Nykymotoristit, näkemykseni mukaan, eivät ole, pääosin, kiinnostuneet pyörien huollosta, saati korjailusta, vaan merkkihuolto hoitaa homman. Käy vauraaksi. Vähemmistömerkit kärsivät. Etupäässä japanialaiset mp-merkit. Niin on, ainakin, omassa kerhossani: pääasiassa paria eri amerikanmerkkiä, Bemareita, Guzzeja ja muutamia japaninpyöriä. Lähistöltä löytyvät H-D, Guzzi ja Bemarihuolto. Itse teen huollot omille pyörilleni Kerholla. Tarpeetonta rahanmenoa vältellen.

En ole ainoa
Tuttavapiirissä, muidenkin, isokokoisten matkamoottoripyörien omistajilla, on autonrenkaita takakumeina. Heiltä sain ohjeita. (Kerrottakoon että auton renkaan käyttö on laillista kunhan käy sen hyväksyttämässä katsastuskonttorilla.) Yksi syy lienee edullinen hinta mutta pääsyy pitkä kesto ja hyvä pito. Itse olen ajanut noin kymmenen - viisitoistatuhatta kilometriä suvessa autonkumeilla. Suunta on laskeva. Ei siksi etteikö ajattaisi vaan on tullut muita vastuullisia hommia eteen. Saa nähdä nyt kuinka pitkiä taipaleita tämä eläkeläinen tulevana suvena tuuppaa menemään kun on mökkiasiat, muut menot, ja monet "mielenkiintoiset" eläkeläiselle kertyneet rasitteet kuten sukulaiset sekä eukko joka keksii muuta tekemistä. Kuten mökillä puuhailu. Vaja-liiteri-huussiremppa tiedossa sekä rappujen valmistus ja asennus terassilta järveen.

Pitää muistaa! 
Monet ovat pyytäneet, kuten minäkin, katsastusasemalla käydessä, että vaihtoehtoinen rengastyyppi on merkittävä rekisteröintitodistukseen. Maksaa muutaman kympin. Ei pääse, ratsian kohdalle sattuessa, konstaapeli niskanpäälle vaikka alla on leveähkö auton kumi. Joihinkin kokoontumisajoihin pitää osallistua suvella  jos kunto pysyy nykyisellään. Seitkytsynttäripäivä häämöttää jo hiljalleen...

Uusiksi meni lokarin jatkeen kunnostus
Epätasaisuudet, kuten kiveniskemät ja matkan aikana tulleet naarmut, pakkeloin piiloon ja kovettumisen jälkeen hioin pinnan tasaiseksi. Kaikki vaikutti hyvältä. Suihkuttelin pohjamaalin pintaan. Siihen asti kaikki hyvin. Sitten tapahtui jotain mitä minulle ei ole ennen tapahtunut: maalin kuivumisen aikana sen pinta alkoi lohkeilla eli maali hylki alustaansa tai muutoin "vierasti" lokasuojan jatketta. Pidän muutaman päivän paussin ja hion vikaantuneen maalipinnan pois ja aloitan, uudelleen, pohjamaalin levityksen. Vaan eipä hätää: kesään on vielä aikaa.

 Pohjamaalaus onnistui jo kolmannella yrittämällä. Huomaa rakenteiden muotojen toisto eri osissa. Sama koskee myös pyörän etupään rakenteita.

Hyvin kevyt hionta
Tulevalla viikolla tapahtunee pintamaalaus. Sitä ennen kevyttä hiontaa. Eli vielä on epäonnistumisen mahdollisuus: homma jatkuu maanantaina toinen päivä helmikuuta. Jos ei muuta ilmene. Kiiltävä musta pintaan. Viikon päästä asennus. Keväämmällä vahaus.

Pintamaali
Samaa merkkiä kuin pohjamaalikin eli Maston paukkupullomaalia. Näin kulutusarassa kohteessa olevaa osaa, en turhaan, vie ammattimaalarille koska homma olisi uusittava muutaman vuoden välein. Jos haluaa että pyörä näyttää siistiltä. Kunhan ajokausi alkaa niin laitan vahan lokasuojan pintaan. (Mistäkö tulee spraymaalipurkille nimi "paukkupullo"? Tyhjenevät tai käytön puutteessa menevät tukkoon eikä niille ole erityistä ja edullista hävistystapaa kuin Kerhon pihamaalla tehdä kahdensadan litran tynnyriin, josta kansi on irrotettu, kunnon roihu. Sinne kipataan joutilaat tölkit ja kohtapa paukkuu iloisesti ja liekit ovat korkeat.

Kuvia valmiista takakurasuojan jatkeesta tulossa
On tulossa kunhan Kerhollani käyn eli lauantaina seitsemäs maaliskuuta. Silloin on iltasella tupa täynnä omaa ja kutsuttua väkeä. Ruokaa on tarjolla runsaasti ja sauna kuumana. Otan kameran mukaan ja kuvaan takalokasuojavirityksen kokonaisuudessaan. Nyt, vasta, osittain koottuna. Pitänee käydä Motonetissä ostamassa uudet kilven kiinnitysruuvit kokoa M6 ja ruuvin kantojen peitteeksi valkoiset, muoviset ruuvinkantaan tulevat suojat. Lisäksi johtimen läpivientiin kumi. Kerhollani näkyi olevan laatikollinen em. kumitarpeita. Lokasuoja rapaisella puolella kulkevan johtimen suojasin ja kiinnitän sen liimaamalla lokasuojan sisäpintaan hieman sivuun pahimmasta kurasuihkusta.

Rekisterikilven valon johtimet
Johtimien suojasukka oli kovettunut ja siinä oli murtumia eikä kestänyt taivuttamista vaan katkeili. Johtimet pysyivät ehyinä. Purin suojasukan pois. Pesin johtimet ja kiersin ne keskenään spiraaliksi. Sitten kiersin laadukasta kangasteippiä siten että, kertakiertämällä, siitä tuli kaksinkertainen kerros johdinparin pintaan. Alku- ja loppupään teippaukset varmistin pienillä nippusiteillä. Johdin on taipuisa jälleen. Johdinparin päissä olevat liittimet ovat kunnossa. Lokasuojan sisäpinnassa kulkeva johdin on altis lialle ja läpiviennistä on kadonnut kumirengas. Aika kovettaa niin muovit kuin kumitkin.

Tilanne yleisesti
Kunnostin sivulaukut muutaman naarmun ja kiveniskemien osalta menneenä talvena ja vahasin laukut. Kansiin asentamani "krominauhat" saavat jatkaa tehtävissään vaikka osa niistä on saanut hiertymiä eli häiritsee täydellisyyteen pyrkivän silmää. Todennäköisesti ison tiipii-teltan kuljetuksen takaistuimella poikkipäin on hieman "muokannut" suojalistoja. Muutoin kaikki on kokolailla kunnossa. Akussakin näkyi olevan jännitettä 13,3 Volttia. Kyseessä litiumakku. Suosittelen. Hinnatkin ovat tulleet alaspäin sitten ostokseni. Ostin Storm Motorsilta. Käynnistys on äreää eikä tarvitse ylläpitolatausta. Toki irrotettuna pyörän virtapiiristä. Keväällä -26 alkaa ko. litiumakun neljäs vuosi. 

Ensimmäinen kevättoimi 
Keväällä yksi ensimmäisistä hommista on asettaa näyttöjen ja toimintojen arvot itselle sopiviksi sillä virran katkeaminen aiheuttaa mittariston asetusten nollaantumisen.

Satula
Kaksivärinen eli sivut valkoiset mutta muuten musta. Lievästi nuhjaantunut käytössä mutta ehyt ja varsin takamuksenmukainen ja siinä on ristiselän tuki. Muistan, melkein aina, kun pysäköin pidemmäksi aikaa ulkotilaan niin peitän satulan, kuten kokoontumisajoissa, mikäli aurinko paistaa. Usein ajotakilla tai muulla rievulla. Satulan pinta on "kerninnahkainen" eli keinonahkaa ja herkkä auringolle. Olen suunnitellut teettää satulaan identtisen aidon nahkapäällisen. Se vähentää hikoilua mutta vaatii enemmän ylläpitoa. Nahkaa ei pidä päästää kuivumaan ja kovettumaan. Eli nahkavoidetta pintaan. Nahkahousujen persuus samalla voideltunee.

Valkosivurenkaat
Ovat yllättävän kalliita ja valikoima kapea. Siksi tein itse sellaiset koska haluamaani rengaskokoa kauppiaalta ei löytynyt. Oikea maalilaatu eli tarkoitukseen sopiva kumimaali. Pohjatyöt pitää tehdä hyvin eli uuden renkaan puhdistus säilöntäaineistaan, teippaus ja maali pintaan. Eturengas näytti tältä.