Koeajomatkamuistelma

Nokialla yksityinen myyjä
Laitakaupungilla oli eräällä henkilöllä moottoripyörä myytävänä. Sen tarina oli se että oli pojalleen ostanut poliisin huutokaupasta Moto Guzzi 850 GT:n vuosimalli 1972. Ei se kelvannut. Piti olla japanialainen. Guzzi myyntiin. (Myöhemmin näin poitsun ajelemassa uudella pyörällään: kaksitahtinen Kawasaki näkyi olevan. Ei morjestanut.)

Kaupantekoa
Se oli helppoa mutta laitoin yhden ehdon: ajan viikonlopun ja tulen maanantaina tekemään kaupan jos pyörä kelpaa. Näin sovittiin. Jätin henkilötietoni ja lähdin matkaan.

Taipaleeelle
Perjantai-iltana ajelin Orivedelle koska niillä seuduilla oli, Siitamassa, moottoripyöräkokoontuminen. Vaan en malttanut olla kuin la-aamuun asti. (Kerrottakoon että eräs paikkakuntalainen, taipumuksistaan tunnettu mies, pyrki läheisyteeni. Väistin. Kun en ole sillä alalla.) Lähdin, hyvän aamiaisen jälkeen, maamme itäpuolta ajelemaan. Ei kovin idässä vaan pysähdyin Iisalmeen ruokailemaan. Shellin baariin. Sattui että silloisen työpaikkani esimies oli myös matkalla. Rainer on Guzziukkoja hänkin. Tällä kertaa autollaan liikkeellä. Jatkoin matkaa samoilla silmillä pohjoisen suuntaan.

Kemijärvellä kahvilla ja sämpylällä
Se oli alle vain vartin pysähdys ja tankkaus. Jatkoin pohjoiseen ja sieltä Inarin ohittaneena edelleen Karigasniemelle. Tapahtui yöpyminen teltassa. Telttapaikka oli ilmainen. Ehdin poikkeamaan paikallisessa missä kansalaiset iloitsivat ja nauttivat saavutuksistaan. Aamulla ylös, ruokailu sikäläisessä ravitsemusliikkeessä ja suuntana Hammerfest. Siellä ruokailu ja tankkaus sekä samoja jälkiä takaisin. Maastonmuoto oli erilaista.

Palatessa lautalla
Muitakin motoristeja oli samalla reissulla. Saksalaisia Bemareillaan. Autolautan kansi puolillaan ja pari autoa. Todella kostea mutta lämmin poutasää. Ehdin viime tingassa lauttaan. Muut jo olivat asettuneet keulaan katselemaan salmen ylitystä. Minäkin sinne könysin. Hiki tuli ajokamppeissa.

Käyntiongelmia
Kun lautta tuli mantereen puolelle niin saksalaiset käynnistelivät pyöriään. Monet pyöristään eivät käynnistyneet. Säikähdin itsekin mutta Guzzi lähti käyntiin napista painamalla ja saksalaiset vastarannalla ihmettelivät toimimattomia pyöriään kun ajoin ohi. En jäänyt niksmanneja neuvomaan.

Jatkoin taivalta
Sain ajaa varsin rauhassa takaisin kohti Karigasniemeä. Ennen rajanylitystä, Kaarasjoella, poikkesin ostamassa matkamuistoja jostain kioskista. Sielläkin oli terassit täynnä väkeä. Toinen yö Karigasniemellä oli edellisen toisinto paitsi että melu terassilla oli vieläkin isompi. Kevyt ruokailu ja tulpat korviin. Aamulla taas teltta tarakalle.

Tunnelmahetki Ailigastunturilla
Ajelin poroerotuspaikan ohi tunturille kunnes ylemmäs ei enää päässyt. Istahdin kivikon laitaan ja katselin maisemia. Siellä tein päätöksen että ostan tämän pyörän. Ensimmäinen Guzzini. 

Inarissa sapuskaa nahan alle
Siinä ei kauaa mennyt. Tankki täyteen ja etelän suuntaan. Suunnittelin ajavani Pohjanmaata alas. Limingan jälkeen kohteena Kaustinen. Tie suoraa ja vauhtikin nousi. Kahvittelin ja jotain söinkin vaan ajaminen sujui. Vararavintona suklaata ja vissyä. Oli jo puoliyö.

Poliisit
Vähän ennen Kaustista näin jo melko kaukaa pitkän suoran päästä että poliisilla oli tien varressa ratsia yömyöhällä. Ehdin jonkin verran jarruttamaan mutta vauhtia oli yli sallitun vaan keksin ajaa vastaantulevien kaistan vasenta reunaa. Tutka ei ollut saanut lukemaa. Konstat olivat kiukkuisia ja uhkailivat pyörän takavarikosta. Sanoin että ei ole minun pyöräni että siitä vaan. Paperit sen todistivat. Vielä vannottivat ajamaan kunnolla. Nyökyttelin, laitoin kypärän päähän sekä katosin Pohjanmaan maisemaan. Kaustiselta käännyin sisämaahan päin.

Tauko Hirvaskankaalla
Siinä kohtaa jo hieman väsytti mutta kahvin voimalla jatkoin Ylöjärvelle jossa silloin asuin liki keskustaa. Nukuin pitkälle yli puolenpäivän ja ajelin Nokialle jossain klo. 17 aikaan. Siellä myyjä oli odottelemassa talonsa pihalla ja kyseli että oliko koeajo onnistunut. Sanoin että oli ja ostan pyörän. Rahat olivat käteisenä. Siirtopaperit tehtiin. Lähtiessä sanoin että koeajo oli melko pitkä: useampi tuhat km. Ei meinannut uskoa mutta kun mittarilukema kertoi totuuden niin uskottava oli.

Vuosia omassa käytössä
Sama, entinen poliisipyörä, tuli entisöidyksi toimestani. Tein pääosan hommista rivitalo-osakkeeni olohuoneessa. Kaveri, ammattimies maalauksessa, teki siistiä jälkeä. Tuttu sähkömies teki uudet sähköjohdotukset alkuperäispiirroksen mukaan. Oli melkoinen homma löytää asianmukaisen väriset johtimet. Paljon pestyjä osia kirjahyllyssä. Kylppärillä oli käyttöä. Seuraavana keväänä pyörä oli uuden veroinen maalauksia ja kromauksia myöden. Kaikki kävin läpi ja kunnostin tai vaihdoin uudet osat. Pyörän arvo kasvoi merkittävästi. Ajoin sillä vuosia kunnes se, melkein väkivalloin, minulta ostettiin. Yks "Artsi", mukava sälli jostain rock-ympäristöstä. Meistä tuli kavereita ja nähtiin usein niin että hän tuli tapaamaan minua . Toki kävin keikoillaankin kun minulla oli mukakava hoito Helsingissä. Ostin niillä rahoilla uuden enduro-Guzzin. NTX750. Sillä sujui talviajokin. Varsinaisena talvipyöränä oli nappularenkainen 650 Tutto Terreno ja itä-saksalainen sivuvaunu. Leppoissa menoa ja pakkasta miinus 20+. Ajoin kuusi vuotta aktiivisesti talvellakin ja osan ajasta asuin Rautavaaralla. Eili varsin syrjästä sivistyksestä. (oli siellä ilonsakin: Paikallinen pub Tillikka ja Rautavaaran Metsäkartano hieman syrjemmällä.)

Myin osakekämpän ja ostin toisen
Muutama vuosi meni. Möin asunnon ja olin vapahdettu. Toisessa osakehuoneistossani majoitin opiskelijoita. Särkivät paikkoja ja muutenkin epäsiistiä. Remontoin ja myin. Jälkeenpäin ei ole tullut, edes ajatusta, ostaa kiinteistöä. Kulkumies... (Kotonani pidettiin miehen mittana että on oma asunto. Vaikka velaksi.)

Töissä lentokonetehtaalla
Siellä kun on kaikki mahdollinen tekniikka teräksen, alumiinin ja muiden metallien käsittelyyn niin sain luvan käyttää pintakäsittelyosaston kavereita ja aineita mutta vain heidän toimestaan. Se taas tiesi oluen jakelemista useilla iltaisilla Hallin Jannessa. Tuli tosi siistejä kromiosia, niklausta sekä kuparointia. Myös alumiinipintoja käsiteltiin. Joitain osia kiiltosinkittiin. Ei maksanut mitään. Poislukien tarjonnat. Lentokonetehtaalla oli työntekijöiden ja johtotasonkin joukossa moottoripyöräilyn harrastajia. Osa kilpailumielessä (Kuten Ilkka Jaakkola, edesmennyt, oli pomonani.) ja suurin osa matkamotoristeja. Alussa, alan koulut käytyäni, olin Redigon valmistuksessa mutta sittemmin Hornetin eturunkojen parissa ja myöhemmin avaruusalusosastolla parissa projektissa. Sain matkailla eri kohteissa ESA:n ja Nasan toimesta. Niistä on aiemmissa jutuissani. En ole nopea mutta tarkka.

Myöhemmät Guzzit
Digitaalinen Centauro 1000 mekaanisella ahtimella ja kevennettynä, myyty uusimaalaiselle harrastajalle. Digitaalinen Quota Mille, myyty. Keskentekoiseksi on jäänyt digitoimani T1000 (alunperin 850) California mekaanisella ahtimella. Sekä muutama muu pyörä. Ajopeleinä 1400 California GTS ja  täysin analoginen trike California 1000. Jossa melko uusi moottori. Osan voisin myydä pois sellaisessa kunnossa kun ovat mutta pari jätän, toistaiseksi, itselleni. Ei ole helppo luopua mutta haluan Verstaastani eroon. Sorvi on jo myyty ja paljon olisi muuta kalustoa mutta mielenkiintoa analogisiin työvälineisiin ei ihan kamalasti ole osoitettu. Olen testannut: köllit eivät ymmärrä nooniuksen päälle.

Muita hupireissuja 
Jos joku haluaa nähdä dokumentin matkasta saksalaisten reissussa pohjoiseen niin siitä on olemassa pitkä tallenne CD:llä. Vaan reissu oli eri kuin yllä mainittu. Ihan palkatta opastin heidät perille kaikenlaisten kommellusten ja kolarinkin kokien. (Juopunut henkilö ajoi autolla pysäköidyn moottoripyörän päälle.) Sittemmin olen tehnyt, yksin ja porukalla, monta matkaa. Jäämeri on nähty monesta suunnasta. Sellainenkin osoite kuin Mehamn on katsastettu. Nordkapissa käynti on jo hieman klisee, ainakin suomalaiselle. Sinne pääsee helposti. Mielenkiintoisin reitti, omalta kohdalta, oli pikku porukalla ajelu Vuoreijaan tapaamaan sikäläisen moottoripyöräkerhon porukkaa. Viikko meni äkkiä. Valitettavasti ko. kerhon mantereen puolella oleva kerhotalo tuhoutui tulipalossa. Miksi paloi, ei ole selvyyttä. Saareen mennään, nykyään, tunnelia myöden. Paikka on ihan käymisen arvoinen. Ravintolat ookoo mutta Norjan hinnat. Saaressa on myös Naton toimintaa.

Myöhempi käynti
Rouvantekeleen kanssa. Silloinen neiti, otaksun. (Nyk. Rouva) Oli kyydissä koska se on edukkaampaa pitkällä matkalla. BMW:llä olimme liikkeellä. Näytin hänelle koillisen kolkat ja, sattumalta, paikalla oli eräs, edelliseltä reissulta, tutuksi tullut kaveri. Pubiin... (Norjalainen olut on tyyristä mutta ei se, silloin, meitä haitannut. Norjalaiset osaavat ottaa ilon irti heti kun terassille voi mennä palelematta.) Yöpyminen Vesisaaressa ja ajelu Pykeijaan lahden eteläpuolelle. Kirkkoniemessä kävimme myös. Sitten Nuorgamin kautta Suomeen.

Autolla myös
Koska taloudessa on pakettiauto niin olemme reissuilla yöpyneet tavaratilassa mutta myös teltassa. Sää ja muu tilanne ratkaisee. Myö mökkiyöpyminen on Norjassa mahdollista eikä erityisen kallistakaan. Riippuu, tietenkin, mökin koosta ja ominaisuuksista.