Auton rengas moottoripyörässä, edelleen

 

Hyvät puolet 
Pitkän kokemuksen aiheesta omanneena ja kokemukset asiantuntijoiden ja virkailijoiden suhteen, muista näkemyksistä huolimatta, olen ottanut, laajasti, kotivoitoksi käyttää auton rengasta pyörässäni. 

Auton rengas moottoripyörän vanteella.

Huonot puolet
Konstat, varsinkin nuoremmat, ovat kovin otettuja California 1400 GTS:n takarenkaasta je ehdottelevat matkan katkeavan siihen paikkaan. Annan auliisti katsoa ja jopa olen pyytänyt että katsokaapa onko kulutuspintaa riittävästi ja suosittelen myös katsomaan Traficomin sivuilta pyöräni tiedot. Tänä vuonna, vielä, ei ole ollut tilanne päällä poliisin toimesta mutta, todennäköisesti, viittoilevat levikkeelle jossain ja katsotaan kuka ajaa ja onko kaikki kunnossa ja henki ei pahemmin haise. Niin pitääkin toimia. Saan aina hupia siitä kun konstat äkkäävät ja riemastuvat että nyt on laiton rengastus. Kun katsotaan asia niin alkaa ihmettely. Toivottelen työn iloa. Sitä pidän kummallisena että jotkin motoristit ovat sitä mieltä että auton rengasta ei voi käyttää moottoripyörässä. Nykyään kohautan olkiani ja jatkan. En jaksa joka kerta selittää että ihan laillista on eikä ajettavuus ole hankaloitunut. (Taika on siinä että on oikea rengastyyppi ja ja siinä sopiva ilmanpaine. Lisäksi leveyttä ei saa olla kovin paljon. Itsellä on nyt alla 205 leveä kumi mutta kokeilen 195:ttä jos vielä pyörääni uuden renkaan asennan. Nykyinen kun on vähän ajettu eli pintaa riittää vielä useita kymppitonneja.)

Lainsäädäntö
Sitähän ei muuteta pikkuasioiden vuoksi. Kun tein triken, ilman murinoita, saan käyttää siinä auton renkaita. (Tosin, etuvanteen läpimitan ja kapeuden huomioiden, siihen ei saa kuin mp-renkaan.) Aikanaan kävin läpi maamme lainsäädäntöä rengasasioista läpi. Auton kumeihin on varsin laaja ohjaava lainsäädäntö. Liekö tarpeetonta mutta mp-puolella on ollut melko "väljää" rakentelun suhteen. Se mitä käytännössä näen niin ainoastaan chopperviritykset, kahvilarassit, poutasään bobberit ja scramblerit, jne. ovat muokattuja. Maaamme lainsäädäntöä koeteltiin aikanaan kun näitä viime vuosituhannen lopulla alkoi ilmestyä liikenteeseen runsaammin. Itsepä olin näitä asioita puuhaamassa ihan Eduskuntaa myöden.

Motoristiystäväni ja mentorini Kekku
Itsellä ei varsinaista tarvetta ollut oman moottoripyöräilyni suhteen rakenteluun tai muuhunkaan muokkaamiseen. Silloin, noin 30v., kahdeksankymmenluvulla, ei ollut riittävää innostusta pyörän muokkaukseen. Kokeilin silloin pyöriä enduron ja matkamoottoripyöräilyn välillä. Toki rypemien metsässä on hyvää treeniä mutta asfaltti otti voiton. Siksi siihen kuitenkin puutuin että kaikilla pitää olla mahdollisuus ajaa haluamallaan kulkuneuvolla. Kekku sai minut ottamaan kantaa. Silloin oli jo merkittäviä, sekä rekisteröityjä että rekisteröimättömiä toimijoita alalla. Lyhyesti: myöhemmin johdin eräitä moottoripyöräjärjestöjä tai olin heidän hallinnossaan ja sen ajan, aliupseerikoulun jälkeen, tai siitä syystä, opin miten ihmisiä ohjataan. Leipä ja sirkushuvit pätee edelleen. Helppoa oli Liikenneministeriössä saa asiat kuntoon. Miksi ei ollut: virkailijoilla ei ollut Tajuakaan mitä matkamoottoripyöräily on. Pääsin esitemöimään sillä takanani oli bahva motoristijärjestö. Motoristikäytäntöön muokattuna kohtuuhintaisuus ja tapahtumia. Toki, yksinkin voi tehdä reissun vaikka maailman napaan ja saada siitä tyydytystä. Erityinen juttu, aiheeseen, oli viedä kaverin kanssa saksalaismotoristijoukko pohjoiseen Jäämeren rantaan. Värikäs reissu. Mitä isompi sakki sen enemmän säätöä. Reissusta on olemassa elokuva. Vaan ei se kaikkea kerro...

Puuhaan kiinni
Silloin oli yhdistys ja edelleen on, nimeltä Suomen Motoristit ry. Epäilen että, virkavallan suhteen, meitä ei haluttu sekaantumaan virkamielille heidän vähemmän hallitsemaa tilannetta. Hankalaahan se olikin, toisinaan. Itselle se oli merkittävää että virkamiehillä ei ollut kovin hyvää käsitystä matkamoottoripyöräilyn kokonaisuudesta. Kerroin miten homma menee. 

Epäilyn kohteena
Oli aika ennen vuosituhannen vaihdetta että koin ja kaverinikin kokivat, että poliisi puuttuu kovin herkästi jos pyörän ulkonäkö on totutusta eroava. Erityisesti Amerikasta tuotuja käytettyjä moottoripyöriä väijyivät. Minutkin kerran ko. aiheesta pysäytettiin iltamyöhäisellä. Kevättä ja pimeää. Poliisi komensi sammuttamaan pyörän ja sen avain piti tuoda hänelle niin että molemmat käteni ovat näkyvillä. Sitten Saabin takapenkille ja edestä alkoi tenttaus että kenen pyörällä ajan. Sanoin että omallani. Toinen naurahti ja se toinen kaivoi käsiraudat esille. Kysyin että miksi moinen liike. Sitten eivät naurahtaneet vaan sanoivat että kyllä he näkevät heti minkälainen on moottoripyörävaras. Olin ihan ällikällä lyöty. (Toki olin silloin hyvin pitkätukkainen, pukeuduin edustaviin nahkavaatteisiin ja muutkin varusteet olivat hieman "normin" toisesta laidasta. Toinen lähti katsomaan pyörää tarkemmin. Tuli maansa myyneen näköisenä ja sanoi ettei se mikään Harrikka olekaan. Liki samalla hetkellä ohi ajoi pitkäkeulainen Harrikka. Konstat kiroilivat ja mellastivat että siinä se varas nyt menee. Sanoin että ei ollut. Se oli kerhokaverini joka tuli samasta tapahtumasta kotiappäin. Kirosivat jälleen. Sain Valtion kihlat irti ranteistani ja käskyttivät häipymään ja äkkiä. Toki tein pyydettyä: tonninen lyhytakselivälinen, mekaanisesti ahdettu tonninen, neliventtiilikoneinen, Centauro otti pitkän keulituksen ja häivyin maisemasta. Eivät lähteneet perään. Asiaan tuli selvyyttä myöhemmin. Moottoripyörä oli todellakin varastettu jossain Oriveden tietämin mutta sitä en tiedä onko asia ratkennut. No, on niitä ollut muitakin epäilyjä henkilöni suhteen. Tuolla aiemmin tässä blogissa on niistäkin juttuja. Hakusanalla voi yrittää löytää. Syyllistä epäillään.

Täysin puuttumatta
Mainittuihin toimijoihin nähden kilpamoottoripyöräily on kokolailla omassa kategoriassaan sillä heillä on todella pitkäaikainen historia. Toki moottoripyörillä on matkaa ja kisaa tehty niiden keksimisestään lähtien. Itse olen käyttänyt moottoripyörää työmatkoihin joka oli maamme kasvunalusnaikoihin (Sotien jälkeen,) työmatka-ajoneuvo. Lapsuudesta muistan että isompienkin talojen torpparit kävivät talviaikaan töissä muualla kuin talon mailla. Kuten metsätöissä ja siihen liittyen uitoilla sekä tehdastöissäkin. Esimerkiksi sahalaitokset tarvitsivat joustavia työllisiä. Maalla talvi, riippuen, toki, tuotantosuunnasta oli vähätöistä jos ei ollut metsää. Kesällä vilkkaampaa. Olen itse keskikokoisen maatilan poika. Tarjottiin mutta en ottanut tilan isännyyttä. Opiskelin ja sain tehdä töitä, Ilmavoimissa aliupseerikoulun käytyäni sain aika erikoisiakin hommia (Ilmailu, lentokoneet, sotilaskoneet ja avaruusalukset ja ohessa ajella moottoripyörällä.) Havaintojeni mukaan Valtion töissä oli paljon joustoa mutta siihen saattoi liittyä että olin mukana EU-politiikassa Brysselissä. Tili tuli vaikka olin satojen kilometrien päässä työpaikasta. Lisäksi reissunteostakin sai korvauksen. Kiitän erinäisiä moottoripyöräjärjestöjä. Pohja on, edelleen, vahva. Nyt on uuden motoristisukupolven ryhdyttävä toimiin ja vastuuseen. Itse ymmärsin lähteä remmistä pois noin viisikymppisenä.

Mikä parasta
Aikanaan, poitsuna, opiskelin heikolla menestyksellä yksityiskoulussa, mutta sieltäkin jäi jotain päähän. Olin ujo niin en tunnilla viitannut vaan olin hiljaa ja sain heikkoja arvioita. Vain kerran tuplasin. Mutta, ihmettelen itsekin, opin englannin kielen sanaston ja, osin lausumisenkin, varsin hyvin. Siitä on politiikkahommissa ulkomailla, Brysselissä ja muualla, paljon hyötyä. Jos ei ymmärrä niin onko siitä apua... Toinen asia on saada tietää ne henkilöt tai pikkuryhmät jotka toimivat "virallisen" toiminnan ulkopuolella mutta kykenevät vaikuttamaan päätöksiin. Näyttää ja kuulostaa ikävältä mutta niin maailma vain makaa. Maassamme ei hyödynnetä tätä asiaa hyvin... 

Omalla kohdalla
Isä osti mopedin kun siihen ikää riitti. Kivaa sekin. Tarkoitus sillä oli myös että voin mennä tekemään, toki ihan verovapaata, työtä maatiloilla joissa tarvittiin, kuten kasvimaiden perkauksiin, aputyövoimaa. No, alaikäisenä kävin kylän taloissa ajamassa leikkuupuimuriakin. Siitä sai enemmän kuin jäätelörahan kyläkioskille.

Kevytmoottoripyörä
Sellaista en juurikaan ole ajanut. Nuoremmilla veljilläni sellaisia oli ja joskus lainasinkin. Itse hyppäsin mopedista suoraan ison pyörän sarviin. Auto edellä, Kun on ajokortti ja koulu kaukana niin, ympärivuoden käyttöön on auto ehdoton. Mutta suvella kiinnosti kaksipyöräinen. Ammattin siirtyessäni olin hieman hämmästynyt että näinkö äkkiä voi tienata kohtuuhyvän prätkän hinnan. Tuliterään oli pitkä matka. Nelipuolikas Honda oli ensimmäinen, vakavasti otettava pyörä mutta ei kovin luotettava. Kaksi suvea sillä ja myin. Sitten oli muitakin japseja menossa vaan jokin juttu että tää tähän jää.

Varusmiehenä
Siinä ei juuri moottoripyörää tarvittu sillä lomareissut tapahtuivat lentokoneella tai junalla. Eikä niitä lomiakaan ollut siten että johonkin tapahtumaan ehtisi. Toki varusmiesystävinä oli motoristejä. Mukava oli Sotkun pöydän ääressä sanailla pyöristä ja niillä tehdyistä reissuista. Huomasin että olin liki alokas prätkäasioissa.

Out of the box
Italiassa asustellessani sain tuttavia ja opin, jossain määrin kieltä mutta kaikki halusivat puhua minulle englantia. Monella tapaa... Selvisi että siellä on eräitä päällekkäisiä yhteiskuntajärjestelmiä jotka tekevät, enemmän tai vähemmän yhteistyötä. Sikäläinen motoristikaverini halusi firmalleen uuden auton. Olin mukana pankissa ja toisessakin. Niissä ravistettiin päätä tai korko oli liikaa. Sitten lähdettiin "sedän" luo. Seuraavana päivänä tuli laina-liirat tilille, ja, mikä parasta, paljon alemmilla vakuuksilla ja korolla. Olin aika otettu tästä näytännöstä. Tapahtui 90-luvulla. Autorahat nostetiin siitä samasa pankista jossa jo kävimme aiemmin. Sitten oli firmallaan tuore Fiat pakettiauto.

Neljä reissua
Kaksi prätkällä kuten yllä mutta sitten avaruusalustekniikan puuhissa pari lisää ilmojen teitä. Yksi oli ihan lyhyt mutta toinen olikin muutaman viikon rupeama. Meillä, täällä Pohjolassa, on taito ja tieto avaruusalustekniikasta. Tällä kertaa homma oli Italian vastuulla ja me teimme kaiman kanssa Kuorevedellä puhdastiloissa asianmukaisia komponentteja. ESA:n hommia. Sisälsi kivoja työreissuja. Miksi oli itse mukana. Tietenkin osaamisen suhteen mutta myös siksi että osaan, mielestäni, välttävästi italiaa. Vaan ei lie ollut tarjolla, siihen hätään, se paremmin italiaa osaavaa avaruusalusasentajaa...  Itse asiassa ESA:n koulutus näissä asioissa oli kiinnostavaa. Koulutus tapahtui englanniksi.

Työkaveri
Hänkin Matti. Karjatilallinen ja maatilan omistaja. Ennen töihin tuloaan oli lehmiä lypsämässä, sitten ajoi joitakin kymmeniä kilometrejä Avaruusaluosastolle Kuoreveden "korpeen" ja tehtiin, pääosin puhdastiloissa, hommia. Lähti iltalypsylle. Sopeuduimme, tai ainakin hän kykeni tekemään kanssani tarkkuustöitä puhdastiloissa. (Neljä avaruusaluksen runkoa teimme, kaksi kutakin eli toiset varalle. Kuten taisin jo mainita, sieltä ei lähdetty kahvitauolle. Muuten käytiin paikallisessa linja-autoaseman ravintolassa lounailla. Emäntä oli oikein mukava. Emme tinkineet. Ruoan painimena oli keskioluet. Ruokatauko oli tarpeeksi pitkä...

Muita puolustusvälinefirmojen juttuja
Patrialta lähdettyäni menin erääseen hyshysfirmaan koska tiesin että kelpuutukseni ja vaitioloasiat ovat kunnossa. Ennen eläkkeelle jäätyäni kolmessa lafkassa. Tutkajuttuja, materiaalitekniikkaa (Kevytrakenteet) sekä suurlujuusmateriaaleja. Ei siis mitään insinöörihommia vaan ihan lattiatason duuneja mutta tarpeet hiukan parempia, tarkempia ja valitettavan arvokkaita.

Työttömänä
Kokeilin. Tili oli kunnossa mutta päätin irtisanoutua edellisestä lafkasta että pääsen toiseen, mielenkiintoisempaan pajaan touhuamaan. Oli silloin muuttanut Mäntästä Tampereelle ja vuokrasimme tulevan Rouvan kanssa Näsilinnankadulta kolme huonetta ja keittiön. Erinäisitä syistä firma joka oli minut "tilannut" töihin ilmoitti että meneekin kolme kuukautta että voivat ottaa minut remmiin. Minulla mitään hätää ollut. Oli kevät aluillaan ja kaverilla moottoripyörähuolto Tampereella. Omaa pääomaa siinä jonkin verran kului. Kerrottakoon että en mennyt ensinmainittuun lafkaan töihin vaan Nokia nimisestä kirkonkylästä löytyi puolustusvälinetekninen paja jossa pari vuotta duunasin kunnes päätin jäädä ennenaikaiselle eläkkeelle. Pääasiassa työni ovat olleet mielenkiintoisia ja vaihtelevia jollei, jopa, vaativia. Ilmailualan koulutus oli pontimena osaamiseen.

Oma firma
Kaveri jäi työttömäksi. Aateltiin että laitetaan lafka pystyyn. Niin tehtiin. Nyt olen enää vähemmistöosakas eikä ne tulot näyttele merkittävää roolia eläkeläistalouteeni. Firma on työllistänyt yhdestä kahteen henkilöä eikä sen isompaa tulekaan. Pystymme tuottamaan erittäin tarkkoja tuotteita kappaleittain tai lyhyenä sarjana. Lisäksi asennusta. Työstökoneita on merkittävä määrä metallien muokkaamiseen.

Suvella
Rouva sai palkallista suvilomaa puolitoista kuukautta. Muutamme mökille asustelemaan. Siellä on aina pikku puuhaa. Metsähommia, yleistä siistimistä talven jäljiltä, korjaamista tai uuden puuhaamista. Päätomi: rantaterassilta uudet, kaiteelliset portaat järveen. Ei koskaan tiedä mitä nainen haluaa... 

Lehdestä luettua 26. toukokuuta -26
Moottoripyörille pakollinen vuosikatsastus suunnitteilla. Kenties ihan lähiaikoina. Liikenneministeriö lie, Valtion taholta, joka esittää asian päätettäväksi Eduskunnassa. Tuskin kotimaisilta, merkittäviltä, moottoripyöräjärjestöiltä, kuten MMAF, Smoto ja MP69, jne. edes kysytään mielipidettä saati lausuntoa. Toki voimme asiaan muutoin pyrkiä vaikuttamaan sisältäpäin. Itse en enää osallistu kuin tällä tavoin kommentaattorina. Aikani em. toimielimissä on ollut ohi jo monta vuotta sitten. Vaan eräs ikätoverini, motoristi, vielä jaksaa MP69:n johdossa. Juuri luin hänen mietelmiään. Potkua ahteriin!

Uutta jatkoa
Valtio haluaa moottoripyörät katsastuksen alle. Mielenkiinnolla odotan kuinka käy. Mikä sinänsä on ookoo että katsastaja toteaa että asia on kunnossa. Onko katsastajalla tietoa: moottoripyöriä on ollut yli sata vuotta kuten autojakin. Edelleenkin vanhoja prätkia on baanalla. Säännöstö on pitkältä ajalta, jos sitä, ylipäätään on, koko ajalta. Katsurin pitäisi opetella hitosti asioita. Vanhaa pyörää ei voi arvostella nykyajan normeilla.

Miksi katsastus
Sitä ei laki vaadi. Lisäksi motoristit pitävät pyöränsä kuosissa sillä vahinkomahdollisuus on merkittävä eikä kukaan halua edesmennä. Sitä ei voi muuttaa kuin merkittävillä tehorajoituksilla, käyttökielloilla, jollain oudolla yhteiskunnallisella syyllä, mutta ei katsastuspakolla. Silti moottoripyörät olisivat liikenteessä.

Kaupallinen näkemys
Tehdäänkö Suomeen jokin poikkeava alue jossa moottoripyörällä ajaminen on rajoitettua. Tehon, koon, päästöjen tai kateuden tai liikenneurvallisuuteen perustuvien rajoitusten vuoksi. Häh?

Suunnittelen jatkoa... Nyt olen pikku huppelissa.