Takallinen ja saunallinen
Tilaa riittävästi noin neljälle (Tarpeen tullen kuudelle.) aikuiselle kun aitta lasketaan mukaan. Mökissä on sekä sähkölämmitys että erinomainen takka. (Vanha takka purettiin koska siinä ei ollut kuin suora hormi katolle. Nyt on varaava takka kun käymme Mökillä muutoinkin kuin suviaikaan. (Huoneissa on myös sähkölämmitys mutta se ei ole, vielä, kauko-ohjattavissa kuin pyytämällä puhelimitse paikalliselta että käy Mökillä "napsauttamassa" virran päälle edellisehtoolla.) Kun on useampia tuttuja käymässä toki telttakin voidaan pystyttää tai lisäpetejä sijoitella ja näin onkin menetelty kun useampi motoristikavereista tai muut tutut tulevat poikkeamaan. Yleensä itse muutan telttaan. Muunmuassa hra. Tamminen, poiketessaan, on grillannut tuomiaan lihoja ja hyvin on voitu. Toki muidenkin tuotteet ovat kelvanneet. Myös Tapola.
Järvi on rannassa ja siinä tilava laituri
Juuri sain valmiiksi laiturin portaikon kun vanha rappu mätäni pois. Tein hieman suurellisen kun oli tarjolla kyllästettyä puutavaraa. Ei mätäne niin nopeasti kun tavallinen kuusilauta. Kuvia laittelen myöhemmin. Käytännössä laituri on kokonaan maalla mutta se ikäänkuin kurkottaa veden ylle pikku jyrkänteen päältä eli portaat ovat tontilla ainoa kohta mistä pääsee asiallisesti hiekkapohjaiseen vesistöön. Vesi on tavanomaista kirkkaanpaa tänä suvena sillä on satanut paljon ja alueen happamat suovedet eivät ole "ruskistaneet" vesistöä. Järvi kuuluu Suur-Saimaan alueeseen mutta on pienen kosken ja muutaman metrin verran Saimaan vedenpintaa ylempänä. Sinänsä ruskeasta vedestä ei ole harmia ollut. Se on juomakelpoista mutta hapanta. Leivontaan ja muuhun ruuanlaittoon vesi haetaan paikallisesta kaivosta kerran - pari viikossa. Muutoin juon ruskeaa ja hapanta kolmoskaljaa jos viiniä tai muuta ei ole hankittu. Jos tulee poikkeamaan niin keissi mukaan. Tänä suvena olemme mökillä reilun vajaat kaksi kuukautta. Rouva pitää työpaikkansa duunareita kurissa etänä. Toki suurin osa heistäkin on lomalla mutta vuorotellen.
Terassilaituri
Siihen mahtuu, helposti, kaksi pikkupöytää ja niille tuolit. Mukava siinä on sanailla ja nauttia virvokkeita. Tai kastella itsensä ulkopuoleltakin. Tein uudet raput joutessani. Kuvassa alla.
Muuta mökkeilyssä
Polttopuut toimittaa, tai käymme hakemassa häneltä, paikallinen, eläköitynyt maanviljelijä eli energiatarve varaavan takan ja kiukaan suhteen on kunnossa toistaiseksi. Muutoin ylläpitoa on riittänyt ja tykkään rakennella ja kunnostaa paikkoja. En ole sitä tyyppiä että osaisin olla tekemättä mitään. On pientä metsän harvennusta eli omatoimistakin "klapiteollisuutta" ollut hankkeena. Vene ja sähköperämoottori ovat käytössä näteillä säillä ja mikäpä paikallisessa vesistössä on ajella, jopa uistella. Tosin en ole ihan viimeaikoina juurikaan ongella käynyt. Kun on muutakin pikkupuuhaa päivän ratoksi. Edellispäivänä tuli säynävä uistimella. Laitoin takaisin kasvamaan. Keskikokoinen kun oli. Enimmäkseen haukea ja ahventa yritän jallittaa.
Pidempi käynti
Noin puolitoista kuukautta ja risat on tämänkertainen oleskelu. Myöhemmin, syksyllä, tulemme lyhyemmäksi aikaa. Noin viidensadan kilometrin matka, per sivu, ei isommin innosta kovin lyhyen ajan oleskelun suhteen. Itselläni olisi aikaa olla enemmänkin vaan nuori Rouva on vielä työelämässä mutta voi tehdä myös etätöitä, toisinaan. Itse suoritan vain läheistoimintaa. Anoppikin on vielä vedossa mutta ukkonsa edesmeni jo.
Lähikauppakin löytyy
Tosin sinnekin kymmenisen kilometriä matkaa. Kerran - pari viikossa tehdään täydennyksiä ruoka- ja juomavarustukseen sekä käymme kylän muita palveluita kuluttamassa. Kylällä on Sale, kaksi ravintolaa sekä majoitustiloja. Suviaikana paljonkin toimintaa kuten kansainvälinen hiekkaveistoskilpailu. (Oli jo mutta teokset ovat hyvässä kunnossa kuin ei ole ollut pahoja sateita.) Myös muita tapahtumia on kylällä. Myös olutpanimo hieman syrjemmällä. Enonkoski on itsenäinen kunta.
Valmistui tänään
Aiemmin mainittu portaikko järveen kaiteineen. Meistä kumpikaan ei ole kovin hyväkulkuinen maastossa joten kaikki pitää ajatella sen mukaan. Mökki kun on jyrkähkössä rinteessä niin olen rakentanut raput parkkipaikalta mökin terassille ja terassilta maantasoon ja siitä pitkät portaat laiturille kaiteineen. Myös loiva, mutta pitkähkö, esteetön kiertoreitti on olemassa parkkipaikalta mökin terassin kohdalle ja olemme huolehtineet esteettömyyden suhteen sen mitä käytännössä voi. Tuttavapiirissä on henkilöitä jotka liikkuvat pyörätuoleilla tai muuten huonojalkainen kuten itse. Tuuppoojaakin voi tarvita lähtiessä.
Muita ominaisuuksia
Sivummalla on veneranta. Samalla suunnalla on liiteri - huussi - vajayhdistelmä. Valitettavasti huussin yhteyteen ei voi rakentaa, ainakaan edullisesti, esteettömyyttä. Sen sijaan huussin tuotokset käsitellään modernissa kompostorissa muiden ruuantähteiden ohessa. Huusin pönttö on karusellityyppiä ja se erittelee ja esikäsittelee tuotokset ennen tuotoksen varsinaiseen kompostoriin siirtoa. Eihän se mukavaa ole mutta huomattavasti mukavampaa kuin vanhan ajan paskahuussin "pulpetin" alle kertyneen henkilötuotannon lapioinnin ja kuljettamisen pois. Lisäksi "kansantuotteen" massa pienenee maatuessaan ja kuivuessaan. Myös virtsa eritellään eri säiliöön. Sille kehitin oman tavan hyödyntää.
Kunhan tulisi sadepäivä
Laitan kuvia jatkeeksi joistakin puuhistani. Olen yleismies kun pitää porata, hitsata, sahata, purkaa, rakentaa, siirtää painavia tavaroita, suunnitella, mitata, hankkia laitteita ja materiaaleja ja ties mitä muutakin. (Onhan se aika erilaista kun olen tehnyt työurani hävittäjäkoneiden, avaruusalusten ja politiikan parissa. Kun on keskikokoisen maatalo-yrittäjän poika niin oppi kaikenlaista tekniikasta ja muusta maanviljelyyn liittyvästä: Juu, kun olin pieni oli hevonen ykkönen mutta Vaarin edesmentyä talossa olikin traktori, Moskvits Eliten ohella. Molemmat kiinnostivat kovasti. Vaan heppa ei.) (Hevonen oli yltiöystävällinen ja sillä oli tapana purra minua olkapäästä. Hevosten kielellä se merkitsee ystävyyttä mutta minulle mustelmiia, kipua ja itkua pikkupoikana. Olin tyytyväinen kun heppa, yllättäen, edesmeni. Vaari vaati uutta hevosta mutta sitä ei hankittu vaan uusi Valmet. Mallia 361. Ensimmäinen dieseltraktori koko kylässä. Aiemmat toimivat petroolilla tai bensiinillä. Silloin litra bensaa maksoi muutaman kymmenen penniä.)
Peruspuuhaa ruokapalkalla
Räystäskourutkin pitäisi tyhjäta kävyistä ja ylivuotisista lehdistä. Niin, sadepäivänä, voi vain olla tai mennä kalaan, muutoin on aina jotain. Ja jos ei olekaan niin joku kavereista, jopa seuralaisen kera, saattaa tulla "pitkäksi viikonlopuksi" majailemaan. En pidä sitä ongelmana muuten kuin että se tuottaa pientä suunnittelua ruoka- ja juomapuolen hankinnoissa sekä kirkonkyläreissuja Salen suuntaan. Mielelläni, ja Rouva myös, tapaa ystäviä ja muita tuttavuuksia joita on kertynyt vuosien mittaan runsaasti sekä koti- että ulkomaista. (Myöhempi tieto: Katolta ja ränneistä saatu karike on poistettu. Useampi kottikärryllinen puolimätää ja märkää töhkää. Eli kompostiosastoa. Kalkita tarttee.)
Mökin katon pesu
Siitä tein jo noin puolet. Takapuolen katto ja räystäskourut ovat siivottu sammalista, karikkeista ja muusta roinasta. Seuraavaksi etupuolen katon puhdistus. Koska kyse on rinnetontista niin ylärinteen puoleinen räystäs on vain noin kaksi ja puoli metriä maanpinnasta mutta alarinteen osalta on räystäälle toista metriä enemmän. Pitää suunnitella. Arvelin tekeväni kattopellin urituksen muotoisen "lanan". Kiipeän katon harjalle ja tuuppaan katon harjalta alkaen kertyneen karikkeen räystäälle ja siitä alas.
Oivalluksella eteenpäin
Eipä tarvinnutkaan kiivetä katolle ja pelätä putoamista. Suunnittelin ja valmistin laitteen joka hoiti homman varsin sutjakkaasti. Takapuolella homma onnistui päinvastoin eli vedin maassa, rinteen päällä seisoen katolle kertyneen karikkeen alas. Pesin kattopellin menemättä katolle. Se miksi katolle kertyy kariketta on syynä harjakaton loivat lappeet ja kattopellien kiinnityksien kannalliset ruuvit. Ruuvinkannat kun keräävät männyistä ym. lähipuista putoavaa kariketta. Oksia, käpyjä, neulasia ja muuta ryönää. Homman viimeistelyyn käytin vedenpainetta. Onpa järvivesipumpulla ja painepesurilla kerrankin tehtäviä. En siis käynyt kummallakaan lappeella lainkaan vaan hyödynsin keksintöäni ja, sen lisäksi, jo olemassa ollutta tekniikkaa. Katolla, pahimmillaan, oli yli kaksikymmentä senttimetriä paksulti kariketta suurella alalla joka oli, osittain maatunut, eli siinä kasvoi jo puiden taimia. Kerrottakoon että toin Verstaaltani koneita pakettiauton perän täydeltä hitsikoneesta painepesuriin ja kompressorin myös. Kun on vehkeet niin homma sujuu. Homma olikin helppo. Vaan aluksi piti pähkäillä, että asiat selviävät, yksi kolmen litran punaviinipönikkä pois.
Katon karike ja Aitta
Tätä perikuntaa edeltävän isännän toimesta on, aikanaan, Mökkiä pidetty yllä, jopa, laajennettu. Nyt kun on perikunta asialla niin asiat ovat hieman mutkistuneet. Jos jotain pitäisi tehdä niin se on tehtävä itse ja saada siihen lupa. Myös maksaa itse, ainakin osittai sillä minähän ne kaikku työkaluta ja muut laitteet olen hankkinut ja paikalle rahdannaut. Siksi on pakettiauto. Tosin muut osalliset käyvät hyvin harvoin paikalla. Omatoimisesti olen kunnostanut 1800-luvun puolivälissä tehdyn Aitan ja muitakin rakenteita. (Aitta on siirretty ex-maatilalta mökkitontille jo aiemmin. Olin tekemässä siihen, aikanaan, pärekaton tilan isännän kanssa. Sittemmin väki on vähentynyt. (Taannoin Aittaan laitatettiin aaltohuopakatto Vaimon ja omasta toimestani. Komialta näyttää sanoisi eteläpohojalaanen. Vaikka olen "vain vartin verran" sitä lajia suvultani. Vaan isäni ja hänen sukunsa olivat umpihämäläisiä. Isäni ajoi nuorena miehenä työpäivän jälkeen polkupyörällä Virroille vanhaa tietä Ylöjärven Taivalpohjasta Vaskivedelle ja aikaisin aamulla takaisin. Virrat kuuluivat silloin Vaasan Lääniin. Sieltä osa geeneistäni. Ilmankos olin usein, varsinkin politiikassa, napamiehenä, kun asioita hoidettiin. Brysseliä myöden.)
Kuva Aitasta ja kulma Mökistä. 70-luvulla oli leveät lahkeet. Kyseessä saksalaiset mökkivuokralaiset.
Aitan hirsikehikon oikaisu
Vesivaaka ja hydraulitunkki ovat tarpeen. Aitta on kallellaan siksi että järven puoleiset kivijalat ovat maavaraisia eli eivät tukeudu kallioon. Sinänsä se ei ole ongelma. Aitan vasen pää painuu vielä hiukan jatkossakin. Alla kuvassa päädyn vasen runkokehikon kivijalka on korotettu eli on "vaaterissa". Samoin myös etukulma. (Toistaiseksi laudanpaloilla. Etsin sopivat kivet myöhemmin. Järvessä on niitä riittävästi. Lapiolla ja rautangella matalasta rantavedestä kaivelemaan. Samalla syntyy hiekkarantaa. Tyynelän lähellä on myös vähemmän äkkijyrkkä kohta. Siihen saisi pienen matalan rannan.)
Aitan lattian oikaisu
Lattia tukeutuu eri kivijalkoihin kuin hirsikehikko. Lattia on, toistaiseksi, melko vinossa vaan ei ole haitannut unensaantia aitassa. Hankaluus on siinä että lattian kivijalat ovat sisemmässä kuin hirsikehikon kivijalat. Aitan alle pitää ryömiä. Se taas tuottaa hommia sillä aitan alle on laitettu "talteen" melkomoinen määrä vanhoja työkaluja ja, tietenkin, puutavaraa. Osa em. tavaroista ovat vielä käyttökelpoisia.
Aitta ylärinteen suunnalta. Pääty juuri maalattu. Rekvisiittana sumppu, katiska ja liekopuu päätyseinää vasten.
Eri aikakausien ilmentymiä
Aitan rakenteita on muutettu jonkin verran mutta perusratkaisu on tallella. Silloin kun tämä rakennus oli ensisijaisella käyttöpaikallaan Pitkolan talossa oli aittoja useampia. Käytännön mukaan ne olivat hyvin lähekkäin jonossa. Siksi päätyjä ei ole tarvinnut maalata. Siksi oletan että tämä on ollut se keskimmäinen aitta. Muuta, uudempaa, lisäystä on pidennetty etulape ja sen alle tehty avokuisti. Hyvinkin tarpeellinen rakenne mökkeilyä ajatellen. Aitaan, minun aikanani, on kate uusittu kaksi kertaa: kerran tulevan appeni kanssa pärekattotalkoot ja myöhemmin alan ammattilaisten tekemä aaltohuopakatto. (Aitan päätyyn nojaa nk. liekopuu. Niitä on muutama eri muotoinen nostettu järven pohjasta. Ovat hiljalleen, veden vaikutuksesta, kuluneet monimuotoisiksi. Eivät siis erityisen lahonneet.)
Aitan ja sen kuistin kunnostin sekä tuin uudelleen. Viereen tein, pari vuotta sitten, noin kuuden neliömetrin kuistin kaiteineen. Siihen mahtuu pieni pöytäryhmä ja auringonottotuoli. Sopeutunut kunttakasvuston sekaan varsin hyvin. Kulku aitan portaiden kautta.
Aitan vintti
Sinne on kaksi reittiä: sisäpuolella välikatossa pieni luukku josta mahtuu, ehkä yksi käsivarsi ja pää vintille. Sen sijaan toisessa päädyssä on "miesluukku" josta pääsee "ylisille" koko ukkokin. En ole vielä käynyt kummastakaan kohdasta katsomassa onko vintillä jotain muutakin kuin hiirenkakkaa. Kun se tapahtuu niin imuroin vintin. Pitää Verstaalta ottaa mukaan iso ja pitkäletkuin teollisuusimuri. Tavallinen talousimuri ei hommaa pitkään jaksaisi.
Uudet pylväät
Lisäsin kaksi puupylvästä kuistin ja katon välille oven kahta puolen. Sain oikaistua keskeltä taipuneen kuistin lattian. Näyttää ryhdikkäämältä. Muita tekemiäni asioita ovat "aittaterassi" ja sille vievä keltainen rappu. (Suunnittelin kiviportaikkoa mutta löytämäni kivet olivat joko liian isoja tai liian pieniä. Valamaan en ryhtynyt. Jos jostain saisi vanhat myllynkivet. Niistä tulisi kivat askelmat.
Kuntta
Eli maanpinnan kasvillisuus. Sitä suojelemme ja poimimme siitä mustikkaa, juolukkaa ja puolukkaa. Lisäksi kasvillisuus vaimentaa eroosiota pitämällä hiekkaisen maaperän kurissa.
Jatkoa Mökillä ja sen jälkeen
Melko hyvin menee. Puna- ja valkoviinin ohella, hellepäivinä on perinteinen keskiolut ollut hyvä tehostin puuhiin. Kun siivoukset, kunnostukset ja muut "säädöt" ovat tulleet tehtyä niin on harmillista että jää kovasti joutoaikaa. Rouvaa se ei häiritse mutta itse, toiminnan miehenä, tykkään ratkoa ongelmia miedon viinin tai oluen voimin sekä toteuttaa ratkaisujani käytännössä. Tällaista se on, perintömökin ylläpito. Kalastamaankin olen ehtinyt iltaisilla mutta saaliit ovat olleet mainitsemattoman vähäisiä. Nyt, heinäkuun puolessavälissä, on vielä pari viikkoa mökkeilyä jäljellä. Sitten Rouva menee tehtäviinsä Tampereelle ja minä suunnittelen eläkeläiselle sopivaa viikonloppureissua vaikka johonkin mp-kokoontumisajoon telttailemaan. Viikolla voin sitten toteuttaa itseäni muilla tavoilla. Pariin kuukauteen en ole nähnyt pubikavereitani Tampereen eteläisen syrjäseudun paikallisjuottamoissa. Vaan sekin päivä koittaa. Otan Venuksen jalkoväliin ja polkaisen...
Muita suunnitelmia
Verstaastaani. Katsotaan kiinnostaako ketään työstökoneeni. (Sorvin myin jo.) Välineeni saattavat kiinnostaa alan harrastajaa. Asia on siten että haluan luopua vuokratilastani Ylöjärvellä. Vaan voin järjestää niinkin että mahdollinen harrastaja saa tilan ja laitteet käyttöönsä. Tarkkuustyökaluja on runsaasti. Ei-digitaalisia vaan analogisia tarkkuustyövälineitä ja muuta pätevää kamaa. (Sadas- ja tuhannesosamillin tarkkuudella.) Mutta pystyjyrsin on ja monta muuta työstölaitetta vaikka hieman järeämpäänkin hommaan. Tilalle on tullut omistuskiinteistö perintönä jota pitää remontoida ja ylläpitää sekä muutakin kiinteistöjuttua. (Olen kovin yllättynyt että koulussa ei, kuulemma, opeteta noonioasteikon käyttöä mittaamisessa. Tosin otantani pieni. Aion kysellä asiasta useammaltakin nuorelta henkilöltä. Kyseisen asteikon käytön osaaminen kun on 100% analogista. Ei tarvitse ostaa nappiparistolla toimivaa digitaalityöntömittaa. Tavallinen kun käy.)
Heinäkuun 19. päivä, sunnuntai
Aamu oli nätti. Päiväseltään jo satoi melko reilusti ja tuuli lännen puolelta iltapäivällä varsin navakka. (15m/s.) Illansuussa sataa vai ajoittain. Aallokko vaahtopäistä. Lämpötila ulkona viidentoista asteen tietämin. (Eilen oli vielä 23 astetta.) Säätieto kertoo että yöksi selkenee. Tietää vilpoista yötä. Jos nukkuu ulkona. Nyt ei ole kutsuvieraita paikalla niin voin valita parivuoteen toisen puoliskon, aitan tai teltan. Valitsen aitan. Saa Rouva katsella rauhassa mieliohjelmiaan netistä ja minä voin kuunnella aitassa radiota tai, peräti, soitella lp-levyjä vanhalla levyhöylällä. Vaan luen minäkin kirjallisuutta. Läppäriä en Aittaan vie. Aitassa on entisöimäni vanha renginkaappi jossa on tilaa "pikkutavaroille" ja kirjallisuudelle. Aitassa kun on paksut hirsiseinät niin auringon lämpö on niihin pesiytynyt ja suhteellisen pieni sisätila pysyy lämpimänä, säiden kylmettyäkin, useamman vuorokauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti