Mökkihöperöityminen jatkuu...

Pari kuukautta
Itsellä kun ei ole niin väliksi missä olen kunhan on sopivasti tekemistä sekä mietoa viiniä tai olutta. Ruokaa ja majoitusta unohtamatta. On osoittautunut että, punaviiniin nähden, saunajuomana olut toimii paremmin mutta viinit soveltuvat tissutteluun sateella ja helteelläkin. Vallankin valkoinen laatu.

Ilman pyörää
Tällä kertaa en tullut moottoripyörällä Mökille. Toki Itä-Suomessakin on kokoontumisajoja mutta nyt jätän väliin sillä on osoittautunut että Mökiltä lähteminen minnekään on ollut aina, ajoneuvosta riippumatta, suhteellisen harvinaista. Lähinnä kauppareissu lähimpään Saleen tai, paljon harvemmin, muutaman kymmenen kilometrin päähän Savonlinnaan. Sieltä pitää hankkia välineitä tai, Rouvan mukaan, myös sisustusartikkeleita.

Pitkä lista
Aiemmin on blogissa jotain viitteitä mitä tällä kertaa Mökillä on suoritettu silloin kun on ollut poutaa, jopa hellettä. Lähinnä jo aiemmin tehtyjen ja itse tekemieni rakenteiden ylläpito kuten siivoukset, korjaukset ja maalaukset. Tontilla (Noin hehtaari.) kasvavan puuston harvennus on vielä työn alla. Mökin välitöntä aluetta on pidetty siistinä mutta muutaman kymmenen metriä kun könyää monimuotoiseen metsään saappaat jalassa ja kirves tai saha kourassa, löytää tarvittavia polttopuuaineksia tulevallekin vuodelle sekä mahdollisuuden huolehtia kasvavasta muusta puustosta. Varsinaiset sauna- ja takkapuut olemme ostaneet paikalliselta, eläköityneeltä maanviljelijältä. Hinta hyvin kohtuullinen. (Haapa kasvaa varsin tehokkaasti. Lisäksi kuusipusikoita voi harventaa. Myös leppä on varsin yleinen lähempänä rantaa.)

Huussiasiat
Moni tutuksi tullut Tamperelainen on kertonut ettei halua lähteä kenenkään kesämökille vaikka kutsuttaisiin. Kyselin että miksi ei? Kyse on hygieniasta. Varsinkin feminiinit ovat sitä mieltä että ulkohuussi on etova paikka. Ilmeisesti omat ja muiden tuotteet ovat syynä. Kykenen kyllä osallistumaan, jossain määrin, heidän kammoonsa sen suhteen. Siksipä Mökin vanhaan ulkohuussiin hankittiin kompostoiva huussisysteemi. Se erottelee tuotteet nestemäisiin ja kiinteämpiin materioihin. Se että näkee klosetissa oman tuotoksensa on minulle outo siinä mielessä että pitääkö sekin nähdä tai sen näkimisestä tulee olo. Minä hoidan, tulevana suvena, asian kuntoon. Laitan nätin läpän joka avautuu ja sulkeutuu pikku vipua kääntämällä istuttua ja heti kun homma on ohi. Tarvitaan vain pikku vipu ja varoiksi, liukaaksi maalattu läppä. Heti sen jälkeen kun loraus tai "jööti" on suoritettu niin vipua vain käännetään noin yhdeksänkymmentä astetta. Voin laittaa siihen nätin kuvan. Kuten jonkin miesnäyttelijän ylävartalon. Ehkä siitä voi kehitellä myös aktiivisemman toiminnon eli laittaa kameran. Ehkä sukupuoli eriytyisi mutta henkilö ei. Voisi olla markkinat. Kuka ryhtyy ensin. Alan pervertikot voivat olla innokkaitakin.

Kaksi laitetta
Huussin perällä on nyt karusellipönttö. Se toimii kemiallisena esikäsittelijänä ja erottelee kiinteän ja juoksevan tuotteen omiin säiliöihinsä. Molemmat ovat kierrätystuotteita. Kiinteä aines siirretään esikompostoivasta huussin pöntöstä omalla astiallaan varsinaiseen kompostoriin. Homma ei ole kummoinen. Istuimen ison kannnen nostaminen paljastaa kolme astiaa joihin jätökset kertyvät. Nestemäinen tuotos, joka on seonnut lievästi varsinaiseen kiinteään tuotokseen, (lähinnä Leidies juttua.) pitää ennen tulevaa käyttötarkoitustaan ohentaa vedellä merkittävässä määrin sillä pelkkä urea on liian vahvaa kasvustolle mutta esikäsiteltynä sitä voi käyttää. Mukaan kannattaa sekoittaa kalkkia. Muuten, aatelkaapa kuinka paljon on energiaa jäljellä vaikka olemme sen jo poistaneet elimistöstämme? Kukkaa pukkaa jos oikein toimitaan.

Kompostori
Liittyy läheisesti huussiasioihin. Toki lämpökompostori ottaa vastaan myös orgaaniset elintarviketuotteet. Huussijäte, jo alkukäsiteltynä, siirtyy melko vaivattomasti kompostoriin. Vuosien aikana "kansantuote" ja keittiöjäte ovat kertyneet kompostoriin. Nyt, monen vuoden (Noin 3) jälkeen, avasin tyhjennysluukun. Siellä oli hyvin tummaa, varsin hajutonta, multamaista tuotosta. Bakteerit ja kompostoriin lisätty karike ovat maatuneet. (Karikkeen lisäys kahdessa vaiheessa: kukin huussin käyttäjä laittaa, välittömästi, tuotoksensa päälle tarjolla olevaa suoturvetta tai kaupallisempaa kompostikariketta.) Lopputuote, pari - kolme vuotta kompostoituna tuotos näyttää kokolailla samalta kuin hyvälaatuinen kasvimaan multa. Kasvimaalle se meneekin. (Ymmärrän kyllä niitä ihmisiä jotka eivät siedä että ihmistuotoksella lannoitettaisiin heidän kasvimaataan. Jostain syystä eläintuotokset kelpaavatkin. Tietenkin "edistyneemmän" näkemyksen omaavat ostavat keinolannoitetta puutarhaliikkeestä.) Näin maalaispoikana voin kertoa että eläinperäinen että ihmisperäinen tuotos on levitetty, esimerkiksi, ruispeltoon. Ja sitä me syömme. Ja kierto jatkuu...

Kompostoitumisen aika
Alkaa kohtalailla heti kun materiaa on niin paljon tallessa että sen "mädäntymisen" aika eli alku sille että aine muuttuu maaksi eli kasvupohjaiseksi aineeksi. Vaan voi ilmetä että kaikki kasvullisuus ei pärjää liian uuden kompostin luona. Koska mökillä ollaan noin kolme kertaa vuoteen eli, parhaimmillaan, viikko alkusuvesta, keskikesällä, parhaimmillaan, noin kuukausi ja syksyllä pitkä viikonloppu. Itse voisin asua vaikka koko kesän Mökillä mutta nuori Vaimoni määrittelee ajat. Ei silti etteikö eläkeläisellä olisi Tampereella riittävästi rientoja. Siitä alkaa oma kompostoitumisvaiheeni mutta hiljokseen... Pubista toiseen. Äsken olin Peltolammin Saluunan terassilla. Porukkaa täynnä. Tosin pubi ei ole ollut auki vuosiin. Itsekin siinä hieman mietoa viiniä nautin. Toki vain omaa pänikkääni hieman vajautin. Saan kuulla rehellisesti kerrottuja tarinoita ihmiskohtaloista aina kun poikkean ko. terassilla. Hyvässä ja hieman hankalampiakin. Vaan asiallista väkeä.

Mädäntyminen ja maatuminen
Lähinnä kemiallisten prosessien ero ajassa. Molemmilla tavoilla syntyy käyttökelpoista tuotetta joista maatuminen on hyväksi kasvistolle. Toimii kasvijätteille. Joka tapauksessa molemmilla prosesseilla kaikki maatuu. Kunhan aika saa... Jotkin kasvit tykkäävät yhdestä ja toiset toisesta. Jos on paikalla nokkosia on maaperä vahvaa vaan tarvitsee kalkituksen että muutkin eliöt viihtyvät. Mistä olette kaivaneet kastemadot onkireissuille?

Kompostori. Kolme suvea vain täytetty. Nyt prosessi toimii tehokkaasti.

 

Toimiva kompostori

Tuottaa lämpöä havaittavasti. Koska biologinen toiminta kompostin sisällä tuottaa lämpöä se myös pidentää kompostoitumisaikaa eli nopeuttaa kompostoitumista vuosijaksolla eli alkaa keväällä ilmojen lämmetessä ja jatkuu pitkälle syksyyn. Iso kompostori voi olla lämmin talvisäilläkin ja jatkaa maatumisprosessia mutta ei tämä pikkukomposti. Vai uskoisinko...

 

Testaus

Kuvassa näkyvässä luukussa pöntön kyljessä on mahdollisuus on, avattuna, ottaa lopputuotetta lapioon ja viedä se, esimerkiksi, viinimarjapensaan juureen. Tuloksia odotellen. Vajaan vuoden kuluttua näemme onko näkemistä.

 

Tuo "schnell" saattaa olla liioittelua täällä pohjoisessa.

Joka tapauksessa

Tulosta on tullut. Eli multaa on syntynyt talous- ja henkilöjätteistä kylmistä talvista huolimatta. Hommaa seurataan. Eihän kompostori ole edes täynnä. Mietin että jos kiertäisi kerroksen lasivillaa laitoksen ympäri? Niin kuin kylmiä aikoja ajatellen. Muuallakin Mökkiasioissa voi olla yhdelle lasivillakerälle käyttöä. Pitää muistaa että lasivilla kykenee pitämään loitolla kylmää mutta myös kuumaa. Vaan ei se mikään ihmemateriaali ole vaikka rakennustekniikassa varsin tarpeellinen.

Marjapensaalle
Se on voinut heikosti tuotoltaan mutta rehevöitynyt kovasti pikku taimesta alkaen. Se ei ole ollut missään laadukkaan mullan maassa eikä siksi ole ollut kovin tuottava. Ainakaan vielä, kolmen suven jälkeen. Toinen ongelmansa on että läheisten puiden juuret ottavat elintarpeensa samasta maaperästä. Eli kilpailua on. Toisaalta: kompostorin tuottama lannoite on varsin helppo levittää pensaan ympärille. Sen verran autan pensasta että leikkaan, teroitetulla lapiolla, ympäriltä muun kasvuston juuret, kuten läheisten mäntyjen ja koivujen, pois ja pidän paikan lähistön muun puuston matalana että yhteyttämiselle tulee riittävästi auringon säteilyä. Mustikka ja puolukka pyrkivät tunkeilemaan myös. Tontilla itsellään ei ole neliötäkään tasaista aluetta luonnostaan. Rinteitä vain. Siksi rakentamani kolme terassia (Joista yksi, isoin, noin kaksikymmentä neliötä ja appiukon aikanaan rakentamat kaksi terassia antavat viihtyisää oleskelutilaa väelle ja vieraille. Lisäksi Aitan edustalla on pieni terassi vieraiden ja tuttujen varalle.

Käynti Savonlinnassa
Rouva halusi ostoksille. Muunmuassa ostamaan laudeöljyä uusien lauteiden kastamiseksi. Uudet lauteet tarvitsevat pintakäsittelyn ennen käyttööottoa. Toki Nojanmaan marketeissa oli kaikki tarvittava vaan kilometrejä Dacian mittariin tuli runsaasti. Ohessa kävimme tuttaviemme luona lounastamassa ja ilta venyi yli 21:n. Syntyi myös yksi uusi tuttavuus. Nyt on jo ilta pitkällä ja sipaisen pari pikarillista matkalta hankittua market-viiniä. Huomenna on olutkeissin vuoro vajeta. Siinä ohessa ahkeraa puuhailua. En kykene olemaan pitkää toimetonna. Tykkään puuhastelusta.

 

Juuri koottu öljyämätön laude. Huomenna kostuu...

Rasvaa koneeseen
Paitsi että laude ei liene kone eikä, ehkä en itsekään, enää. Lauteet käsittelin öljyllä ja ne tummenivat hieman eli punaisuus lisääntyi. Näyttää hyvin siistiltä. Rasvaamisesta sen verran että voitelin itseni reippaaseen työkuntoon miedolla viinillä. (Muutama viiiko myöhemmin uusin laudeöljykäsittelyn. Laude tummui ruskeanpunaiseksi. Odotetusti. Siistiä tuli. (Pari viikkoa myöhemmin; uusin, kolmannen kerran, öljyllä lauteet kun olivat hyvin kuivuneet. Imaisivat öljyn kuin tyhjää vain. Taitaa näistä puista tulla pitkäikäiset tellingit.)

Kuun vaihtuessa
Eloaikaan emme ole paikalla kuin satunnaisesti. Syyskuussa, loppupuolella, vedetään vene maalle ja moottori muualle. Käynti vain pikainen.

Talvella
Mökissä on varaavan takan ja kiukaan ohellä myös sähkölämmitys. Eli esilämmityksen voi aloittaa pari päivää ennen saapumista. Mikäli talviaikaan saavumme. Harvoin on käyty. Ensinnäkin: mökkitietä ei aurata kuin maksusta. Jos on kovasti huono sää niin voi jäädä jumiin Mökkiin. Eli eväät pitää ylimitoittaa.

Heinäkuu meni
Minulla, eläkeläisellä, ole mitään hätää Mökillä mutta itseni nuoremalla Rouvalla on työsarkaa vielä kynnettävänä. En valita. Vaan en yksin lähde Mökille liki viidensadan kilometrin päähän asunnostamme. Tampereella lie minulle "eläkeläisviihdettä" ihan riittävästi. Kuulemma Lahtikaupungissa on eniten pubeja asukasmäärään nähden vaan on niitä Tampereellakin. Vaikka alkaisin "pikku spurtin" Pispalasta ja yrittäisin Rautatieasemalle pubista seuraavaan. Toinen puoli on siellä aseman takana... Lisäksi lähiöt ja kesäravintolat sekä sivukatujen pikkupaikat. Vaan on yksi poikkeus: Vuoreksesta en ole löytänyt yhtään pubia. Toki sielläkin janojuomaa saa mutta vain kaupoista ja kebabmestoista. Muutosta odotellessa... Niin: ajelen, lähes päivittäin, jos sää sallii niin varsin pitkiäkin taipaleita kaupungilla. Tosin: keskustaan menen vain Nyssellä.

Jutun sivusta
Tosin viihdyin myös, aikanaan, Napapiirilläkin ravintoloissa. Silloin olin varusmiepalveluksessa Rovaniemellä Lapin Lennostossa alikersanttina ja kersanttina kertausharjoituksissa. (Myöhemmin sain ylennyksen ylikessuksi.) Tosin, aamukuudelta piti olla palveluksessa jos oli vain iltavapaa mutta viikonloppulomalla ei kannattanut lähteä lomalle Pirkanmaalle asti vaan hyödyntää paikallista tarjontaa. Ehkä sitä oli vähän koska piti palata, toisinaan, komppanian pedille varuskuntaan. Palvelu Ilmavoimissa antoi varusmiehille runsaasti vapaa-aikaa. Mutta sitten kun oli palvelua Laivueessa sitä oli yötäpäivää mutta vuorotyönä. (Lihoin kovasti sinä aikana. Myöhemmin hoikistuin kun menin oikeisiin töihin.) Suurin haitta, suhdeasioihin, että Lennoston ohessa oli jokin hiton jääkäripataljoona. Niitä oli monta sataa mutta me, Ilmavoimissa, olimme yhdestä viiteen vuoteen vanhempia kuin tykistön mortit. Meitä apumekaanikkoja, sinisissä asuissa, oli vain vajaat kaksikymmentä. Laivueessa työskennellessä käytimme vihertäviä haalareita. Viihdyin erinomaisesti ja opin paljon. Ilmankos ilmailu- ja avaruusalustekniikassa olen merkittävän pitkän urani tehnyt. En, toki kokonaan, sillä olen ollut kuormurikuskina ja maatalouskoneasentajana. Joitain muitakin hommia on tullut tehdyksi. Vaan eläkkeelle lähdin ihan muista riennoista. Siitä toisaalla. Vapaa-aikana johdin maamme moottoripyöräkerhoja ja istuin pitkiä kokouksia Brysselissä. Sellainen herra kuin Keijo Lumme ohjasi minut selkeälle linjalle miten maamme moottoripyöräharrastusta voi kehittää. Siitä olisi paljonkin kerrottavaa. Ehkä joskus toiste. Pitkähkö juttu. 

Harmaat hiukset ja parta
Mukava on saada isoäitini värit. (Isäni oli tumma hautaan asti. Vaarista en tiedä kun vainautui varsin ajoissa.) Jokunen musta, alkuperäisvärikarva, vielä pyrkii näkyviin, nypin pois. Tyylikästä. Eikö vain?

Jatkoa luvassa tähän artikkeliin...