Sivut

torstai 4. joulukuuta 2025

California 1400 GTS Sivulaukkujen kunnostusta

 

Naarmuja, kiveniskemiä ja hiertymiä
Osa pelastettavissa ihan perusmenetelmillä kuten pikkunaarmut, isompien naarmujen korjaaminen ja kiveniskemien paikkaaminen vaati jo enemmän puuhastelua. Muoviosissa kolhu ei juuri käytettävyyttä pilaa mutta teräsosissa ja paljaassa alumiinissa, kun maali- tai pinnoitus on rikki, syntyy korroosiota.

 

Tässä ulkonäkö muutamia vuosia sitten kevätsäässä.

Näkymättömissä olevat vaurioalueet
Niiden metallipintojen korjaus jotka ovat näkymättömissä on helppoa koska ei tarvitse tehdä erityisen siistiä. Mahdolliset ruosteet tai, alumiinin tapauksessa sen oksidi, hion pois, pyyhin pinnan asetonilla ja maalaan yli sillä värillä, yleensä mustalla sekä, mahdollisesti lakkaan sen, mikäli rakenne on ollut alunperinkin sellainen.

Mattapintaiset alueet
Helpoin osuus. Pesin laukut ulkopuolelta perusteellisesti. Kuivumisen jälkeen kunnostin mattapintaiset muoviosat eli laukkujen tukirakenteet eli se alue joka on enimmäkseen piilossa eli ulkopuolen sisäsivut. Melkoisen harmaat olivat. Lievästi röpelöistä mustaa muovia. Hyllystäni löytyi aine jolla harmaantumisen sai mustaksi. Voisi sanoa että varsin siistiä tuli. Tiedä sitten kuinka kauan musta pysyy mustana. Vaan ainetta on jäljellä. Laitan kuvia kunhan Kerhollani pyörähdän.

Muoviset pinnat
Niitä on kolmenlaisia: mattapintaisia eli maalaamattomia, pinnoitetut muovipinnat ja kiiltävät muovipinnoitukset. Mattapinnalle on oma aineensa. Se tekee pinnan alkuperäisen mustaksi, tässä tapauksessa, pinnoitetut muovipinnat ovat, yleensä maalattuja ja, mahdollisesti, myös lakattuja. Sille riittää sama hoito kuin yleensäkin maalatuille pinnoille. Kiiltävä, pinnoitettu muovipinta on ongelmallisin. Tässä tapauksessa, omassa pyörässäni, olen sivulaukun kansiin liimannut nk. koristelistat. Koska takasatulan päällä olen kuljettanut isohkoa telttapakkausta on listoihin tullut vaurioita. (Jos listoja ei olisi niin laukkujen kannet olisivat naarmuuntuneet.) Jos listoja vaihtaisin olisi tehtävä listojen liimauksen irrotus jollain miedolla liuottimella. Sivulaukkujen kansien siistiminen ja uusien listojen liimaus palauttaisi siisteyden. Mutta olkoon nyt vielä tulevalla kaudella hieman kuluneen näköiset. Jossain vaiheessa myyn pyörän. Ajokorttini on, toistaiseksi, voimassa noin kaksi vuotta. Ehkä, ennen pyörän myyntiä, uusin listat. Elättelen myös ideaa että voisin ajaa vielä sen jälkeenkin trikelläni. Sehän ei itsekseen kaadu ja on osoittautunut kelvolliseksi kulkuneuvoksi. Valmistin sen, aikanaan, kun menetin hirvikolarissa liikuntakykyni osittain, invakulkuneuvokseni. Herättää monissa huomiota. Ehkä sääliäkin.

Tulevalla viikolla, toivoakseni
Hankin mustalle, kiiltävälle maalille sopivan vahan jolla pyrin korjaamaan niin kiveniskemät vähemmän näkyviksi ja saamaan laukkujen ulkopinnan kiiltäväksi. Tesoman autotarvikkeesta kyselen ensin. Se on, kätevästi, kodin ja kerhon puolessamatkassa pikku koukkauksella päätieltä. Samalla pysäyksellä voi poiketa ostamassa läheisestä kaupasta iltapilsut tai mietoa viiniä.

Teknisesti
Laukuissa ei ole mitään varsinaista, rakenteellista, vikaa vaan vain kymmenientuhansien kilometrien aiheuttamat, erityyppiset kulumat. Osa on omia mokia, muut käytön tuomaa normaalia kulumista. Salvat ja niiden lukot toimivat. Saranat kunnossa sekä laukkujen kansiin liimaamani koristelistat ovat edelleen käyttökelpoiset vaikkakin kuluneet. Ehkä, joskus, innostun ne uusimaan. Listat, sinällään, eivät ole kalliita. Bilteman hyllystä. Mainitakoon että pyörällä ei ole kaaduttu, toistaiseksi mutta se on kaatunut paikoiltaan itsekseen. Vain pikkuvaurioita jotka olen korjannut. Taannoinen lintukolari vaurioitti hieman pleksiä. Ei haittaa ajamista. Vain naarmuja. (Kerrottakoon että olen ajanut moottoripyörällä hirvikolarin, peurakolarin, pari lintukolaria joista toisesta jäi ikävät jäljet Centauron vasempaan sylinteriin ja pakokäyrään. Muutoin olen sattunut joitakin kertoja hirvieläinkolarin todistajaksi. Samalla olen kätevästi leikannut vammatuneilta elikoilta kaulavaltimot poikki. Olin teini-iässä teurastamossa kesätöissä ja opin miten elikolta lähtee henki kätevästi. Yleensä on puukko matkassa mukana.)

Viime suven vaivat
Merkittävin lienee se että lisävalojen oikean puolen kiinnitysruuvi katkesi. Olin useamman sadan kilometrin päässä kotitallista katsellen niin piti vaiva korjata tien päällä väliaikaisesti. Eli jeesusteippiä peliin. Kotitallissa vaihdoin uudet ruuvit molemille puolille. Eiköhän se taas muutaman vuoden kestäne. Pyörässä ei ole häiriötä ollut. Nyttemmin pitää vaihtaa kaasuvaijerit ja ohjelmoida niiden liikeradat ECUn muistiin. Vanhat vaijerit ovat ehyet mutta jätän ne varaosiksi. Olisi perin inhottavaa jos matka katkeaisi niin olemattomaan vikaan kuin jonkin vaijerin katkeamiseen. Vaijerin vaihto vaatiin, uusien vaijereiden ohella, tietokonetta asianmukaisine ohjelmineen että vaijerit voi ottaa käyttöön. Itse vaijerien asetusprosessi on nopea.

Laukkujen telineet
Kiveniskemiä jotka olen jo korjannut paikkamaalilla. Kumituet, joihin laukut nojaavat, ovat kunnossa ja muutenkin vaikuttavat käyttökelpoisilta. Vahaan nekin niin ei kiveniskemät, joita en ole vielä huomannut fiksata, lähde ruostumaan. Kuluneimpiin kohtiin tein jo paikkamaalaukset. Voisi sanoa että luonnollista kulumaa.

Laukkutelineiden kiinnitys runkoon
Toistaiseksi ei ole sanottavaa. Käyn kiinnityskohdat läpi ja teen korjauksia jos on tarpeen. Pikaisella vilkaisulla ei ihmeempiä korjauksia tiedossa. Ehkä sivuaukkujen asentojen hienosäätöä.

Takalaukku
Storm Motorin valikoimista. Ostin, halvalla, pikkuvikaisena. Siinä oli pieni klommo sen alumiinisessa kannen osassa. Lentokonelevysepän koulutuksen saaneelle se ei ollut ongelma. Shad-merkkinen. Matalimmillaan se on litteähkö mutta jos kuormaa on enemmän sen koko kasvaa merkittävästi. Ylöspäin. Matkustajan selkänojan olen poistanut laukun etuosasta niin sain takasatulalle lisää kuljetuskapasiteettiä. Olisi Guzziliikkeessä ollut merkin omakin takalaukku tarjolla mutta kolme kertaa kalliimpaan hintaan. Sitäpaitsi omani on tyylikkäämpi. Olen saanut asiasta kehuja. Lisäksi takalaukun telineen alla on asentamani led-toiminen lisäjarruvalo koska pyörän alkuperäiset jarruvaloledit eivät ole erityisen tehokkaat ja ovat aika alhaalla. (Myös lisävilkkuja olen suunnitellut kaatumarautojen takakulmiin.) Takalaukku, varusteineen, on kiinnitetty pyörän alkuperäiseen tavaratelineeseen siten että se ei hiero, vahingossakaan, alkuperäistä kromia rikki. Pääasiassa 1400 Californiassa se mikä näyttää kromille ei ole kromia vaan ruostumatonta, kiilloitettua terästä. Kätevää.

Rekisterikilpi sai uuden paikan
Tein takalokasuojaan jatkeen, ennen kuin edes ajoin sillä, lasikuidusta siten että se noudattaa takalokasuojan muotokieltä. Sen taakse tein rekisterikilven telineen. Nyttemmin, noin 60000 kilometriä myöhemmin, puran sen ja maalaan uudelleen. Maali on hieman kulunut ja kiinnitysosat, jotka ovat takarenkaan heittelemän hiekan vaurioittamat, kunnostan. Mukavia ja kiireettömiä pikkupuuhia talvisydännä. Asunnolta kerholle on moottoritietä vajaat kaksikymmentä kilometriä. Tai keskustan kautta hieman enemmän mutta voin käyttää sillä reitillä myös julkista liikennettä. Jos vaikka porettaa. Vanha Monttu on hyvällä hollilla. Toki Tampereen Teatterin katutason monet ravintolat ovat myös tavoitettavissa eikä ole pitkästi matkaa bussipysäkille. Tai taksitolpalle jos ilta venähtää aamuyöksi... Toki, hyvällä säällä, olen kävellytkin keskustasta. Olisiko jotain neljä kilometriä.

 

Tässä kakkosajoneuvoni Kerhoni pihamaalla. 

Työkaluja on 
Kerhollani on hyvät mahdollisuudet tehdä huoltohommia. Työkaluja on kokolailla hyvin sekä muita fasiliteettejä. Kerholla voi kahvitella, ruokailla, saunoa, ryypätä itsensä tärviöön ja vaikka pelata eri pelejä. Tosin, kirjoitushetkellä, on biljardipöytä remontissa. Muut kisailuvälineet ovat kunnossa.

Sisäkaarteeseen kallistelevan triken kanssa touhutessa
Silloin kun sen rakensin. Testautin pyörän Testmillin asiantuntijoilla. Lisäksi se piti katsastaa tavan katsastuskonttorilla. Läpihuutojuttu koska se on vain muodollisuus. Eivät voi ylittää Testmillin lausuntoa. Katsastuskonttorilta sain mukaani, kuten asiaan kuuluu, rekisteröintitodistuksen. Mielestäni asiassa on päällekkäisyyksiä sekä turhaa byrokratiaa ja rahanmenoa.

Tässä hieman alkua pyörän rakentelusta.

Laitan kuvia kunhan aiheeseen etenen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti