1901des artikkeli tässä blogissa

 

Tämä on tuhannesyhdeksänsadasensimmäinen postaus
Enpä olisi arvannut aloittaessani "polokkia" että tulen näinkin monta juttua kirjoittaneeksi. Pääosa on tekniikkaa moottoripyöristä mutta myös muista teknisistä, rakenteellisista tai poliittisista aiheista. Vaan on muutakin. Jatkossakin täyttelen näitä sivuja vaan aiheet voivat olla, monesti, moottoripyöräilyn ja liikennepolitiikan ulkopuolelta. Aivan kaikki artikkelit eivät ole kirjoittamiani. Olen antanut luvan parille henkilölle kirjoittaa kommentteja tai kokonaisia artikkeleita. Kirjoittajan nimimerkki näkyy kirjoitetun jakson alla.

Lentokoneet
Niistä on tässä blogissa joitain juttuja. Varusmiesaikana palvelin Kuorevedellä alokkaana ja sitten Ilmavoimien Teknillisessä Aliupseerikoulussa ja Lapin Lennostossa. Vuoden verran meni siihen. Sittemmin tein ihan muita hommia eräällä konepajalla ja isäni vihjaisi että voisin periä kotitilan joka on toimiva paikka edelleenkin. Paljon hehtaareja ja metsää sekä kilometritolkulla järvenrantaa. En tykännyt turvehommista saati karjataloudesta. Meitä on neljä veljestä joista kolmas otti tilan vastuulleen. Hyvin lie mennyt kaikilla. Pidin diabeteksen omana asianani eikä sitä siten ollut diagnosoitu ja ylikersantiksi ylenin reservissä. Tosin, ajoittain aikanaan, minua pidettiin laiskana lapsena kun nukahdin kesken päivää. Asia ei juuri haitannut. Varusmiespalveluani ja toiminta hävittäjälentokoneiden parissa sujui. Itse asiassa sokeritaudista on hyötyäkin, ainakin kohdallani, kun saatoin säätää valveillaoloa ja nukkumistani omaan tahtiini tilanteen ja tarpeen mukaan syömällä "sopivasti". Ruiskuja en ole tarvinnut hoitovälineeksi. Kunnon iltapala niin uni on varma. (Kännissä en nuku koska alkoholi "polttaa" sokerin. Toki likööri voisi muuttaa asian.)

Yllättävä käänne
Alla sitä mihin sitten keskityin. Olin hieman ihmeissäni että ammattikoulun autonasentajalinjalta pääsee puuhaamaan lentokoneita ja avaruusaluksia. Toki alupseerikoulun kautta. Ehkä joku tiesi paremmin. Toki olen, aina, tykännyt muttereista. 

"Tyylin vaihto" 
Pysyin melko aktiivisesti lentsikoiden yhteydessä vaikka, välillä, otin etäisyyttä ja tein konepajahommia. Palkkaa niistäkin maksettiin ja omakotitalonkin pykäsin. Yksi rantaruotsalainen, näyttävä, hyväperäinen pitkäsääri, halusi rouvaksi mutta menehtyi yllättäen ennen kuin aamen oli luettu. Tapasimme diabetesasioissa Teiskon Diabeteskeskuksessa. Sittemmin olin ns. naimattomana vuosikymmeniä. Rairai. Noin viisikymppisenä tapasin nykyisen vaimoni homobileissä johon oli kutsu minulle tullut. Hän oli ruonlaittajana. Uteliaisuudesta poikkesin kun en ole ollut ennen. (Ajoin vanhalla diesel-Audilla poikki Suomen. Hän oli kokkaamassa. Suhde syntyi.)

Avaruusalukset
Niitäkin tein. Paljon ei ole sanottavaa. Enää. Sin män, sanoisi savolainen. Aiemmissa postauksissani on enemmän tietoa. Tässä vain perusteita: Rosetta ja XXM-Newton . Ei tartte pelätä että tulisivat takaisin. Em. linkeissä vain ihan perusasioita. Näiden rakentaminen, näin millivillen kannalta, oli hyvin mukavaa. Ei isompaa kiirettä ja milleissä on tuhannesosia. Vaan se homma loppui ja olisi pitänyt rassata tavallisia lentokoneita. Ei innostanut, enää. Jos jotain yleistä avaruusaluksista voi sanoa niin useimmat eivät palaa huollettaviksi. European Space Agensy ja Patria olivat palakanmaksajia. Todennäköisesti asia tulee muuttumaan jonkin verran kun aika vierii...

Lähdin Valtiolta
Muutin Tampereelle. Ensin olin, vajaan vuoden, mp-huollossa asentajan vaan en tullut pomon kanssa toimeen kun "säädän liikaa" toki halusin parasta. Pomo halusi rahaa. Tapasin Pyynikillä erään motoristin joka kysyi että olenko Matti. Myönsin. Tarjosi töitä puolustusvälinefirmassa. Sanoin että maanantaiaamuna nähdään. Meni muutama vuosi  siellä. Ajoin työmatkalla prätkällä hirvikolarin. Vammauduin. Siitä toisaalla. Jatkoin hommia mutta se ei oikein sujunut. Jäin varhaiseläkkeelle. Onneksi eläkettä oli kertynyt kivasti.

Hankin verstaan
Toki olin,sittemmin, erässä konepajassa päivätöissä vaan se tavan puurtaminen oli vain ansiota. Piti tehdä itse jotain muuta. Vuokrasin eräältä moottoripyöräkerholta vaan en omalta kerholta, toimitilaa jossa viikonloppuisin ja iltaisin laittelin moottoripyöriä. (Muutoin olin päivätöissä puolustusvälineteollisuudessa.) Minuakin tarvittiin kun kaveriporukan kanssa keksittiin, tai he keksivät, että tehdään pyörä joka kulkee. Se on tallennettu historian kirjoihin. Ehkä maailman nopein Moto Guzzi. Muut pyörät, pääosin, olivat japanilaisia. Tuli Euroopanmestaruus. Ei heti mutta parin vuoden sisään. 80-luvulla valmistuneella Guzzilla. Siitä on muualla juttua.

Moottoripyöräily
Meni överiksi: ensin oman kerhoni pj. Kohta olin Smoton hallinnossa ja jonkin ajan päästä puheenjohtaja. Sekin tie vei Brysseliin. Tosin eri porukoihin kuin työn kautta. Minusta isojen moottoripyöräjärjestöjen johtaminen oli ihan ookoo. Säntillistä ja hallittua toimintaa. Toki kielitaitoa tarvitaan. Sihteeriköt olivat kivoja ja tekivät "pitkää päivää". Oikein mukavaa. Paitsi että te motoristikaverit nekin riennot rahoititte.

Tässä välissä
Vaimoituin ikämiehenä ja asiat ovat varsin rauhallisia. On kesämesta Itä-Savossa vesistön rannassa ja tilava asunto Tampereella. (Vuokrattu) ja omistusasunnot Savonlinnassa ja Enonkoskella. Jos vierailunne kiinnostaa niin on kammari parivuoteella tarjolla. Mansessa ja Savossa. Toki singletkin sallitaan. (Tampereella keskustaan puolitoista mailia.)

Eläkkeellä
Leppoisaa. Tosin en enää oikein kelpaa prätkän sarviin kun on tasapainohäiriöitä. Pyörät ovat myynnissä. Katsotaan miten käy. Autolla saan ajaa. Rouva lupasi ostaa uuden pirssin. (Minä otaksun että rouvaa hävettää että meillä on auto jota täytyy käyttää katsastuksessa.)

Moottoripyöräkerhot
Pari olen perustanut kavereiden kanssa. LCR -mc on, edelleen jäsenkerhoni. Toki olen Smoton jäsen ja siellä olin "päällikkönä" Kekun jälkeen ja  jäsen parin muunkin kuten Rektum mc:n riveissä johon kutsuttiin. Nimi kertyy perustajajäsenien etunimien etukirjaimista. Ei voi mitään. Tietenkin pariin muuhunkin kerhoon kuulun. Jos ei muuta niin hyvät ryyppäjäiset kaverien kera Coronan tallilla Tampereella. Näin syksyllä. Taas. Kävelymatka. Smoto on merkittävin yhdistys maamme motoristiasioissa. (Moottoriliitto on enimmäkseen urheilupuolen juttu ja merkittävin matkamoottoriporukka löytynee mp69:n piiristä. On myös muita merkittäviä yhdistyksiä Tällä kertaa tämmöistä. Perijäni Jarmo hoitaa asioita nyt. (Aikoinaan, kun olin uusi pj. niin tuli kutsu jopa eduskuntaan selvittämään motoristien asioita. Siitä on yli 20 vuotta ja silloin viranomaisten ja ja poliitikkojen asenne oli motoristijärjestöihin, lievästi sanoen, varautunutta.) Vaan kyllä asia on edennyt. Eikä ketään edes, enää, isommin kiinnosta järjestötoiminta... Se kertoo siitä että kaikki on ookoo! Tai, ainakin, riittävän hyvin... Vaan kun tulee paha paikka... no. Parempi näin.

Aiheeseen liittyen
Tampereen hyvässä kaupungissa kulkeissani tapaan motoristejakin. Joskus käyn jutulla. Aika harva tietää ketkä hoitavat heidän asioitaan ja kun kysyn että mihin kerhoon te kuulutte niin en saa vastausta. Kuuluvat tai eivät niin samat säännöt. No, jos liki seitsemäkymppinen harmaapäinen ukkeli kysyy niin olisin itsekin, teini-iässä, todennut että mene muumio mettään.

Kansakoulu - keskikoulu - ammattikoulu - aliupseerikoulupohjalta
En sen kummenpaa koulutusta ole saanut. Mutta hankkinut olen. Olen utelias ja vaihtanut aina mielenkiintoisiin ja kehittäviin työpaikkoihin. Suosittelen. Paitsi jos teet pienen lapsen nuoren naisen sisään. Se lisää toimeliaisuutta asumisen suhteen jos ei ole vauraita sukulaisia tai pankki antelias. Tai valehdella. Ehkäpä Valtion tarjoama työpaikka ja siihen liittynyt avaruusalustekniikan koulutus oli hyvä valinta. Meisseli pysyy kourassa vieläkin. Verstaastani luovun vielä tämän vuoden kuluessa. Toivon. (Sorvia olin myymässä mutta ensimmäinen ostaja sanoi että missä on näyttö. Siinä mitään näyttöjä ole. Pitää osata lukea asteikkoja.) (Kerrottakoon että aliupseerikoulun jälkeen kävin muitakin opistoja läpi. Työnantaja maksoi, minä nojailin pulpettiin. Vaan oli hyvääkin ja innoittavaa koulutusta ja he tulivat ESAn porukoista. Alkoi homma luistaan kun tuli uutta ja mielenkiintoista.

Miten asun
Tietenkin itseäni nuoremman naisen kanssa. Hieman syrjäkylällä vuokralla kahden vessan ja neljän huoneen lukaalissa mutta hyvien yhteyksien ja palveluiden liki. Tampereella. Toki muuallakin on myös omistuskiinteistöjä mutta "reittä myöden", kannaltani katsoen, hankittuja. Osakekämpän ja omakotitaloni myin jo vuosia sitten ja tein useita matkoa eri kohteisiin. Moottoripyörillä. (Benelli, Ducati, Morini, Guzzi ja parilla muutamalla muulla luotettavalla merkillä. Japseihin en ole kajonnut kuin remonttimielessä.) En halunnut juuttua tavallisuuteen. Poikamiesaikana oli jonkinlaista sutinaa välillä Rovaniemi - Helsinki. Norjassakin oli mahdollisuus mutta jäi kokeilematta. Kovin pieni teltta.

Ajattelin
Saatan lopettaa tämän blogini 2000:n artikkelin jälkeen. (Nyt, vajaa sata jäljellä.) Onhan tässä vuosia vierinyt. Vaan voi vähän vieriä vieläkin. Saa kommentoida. Koska ihminen on tarpeeksi vanha: silloin kun kiveen on kirjoitettu nimi ja kaksi vuosilukua. Tarkalla päivämäärällä ei lie niin tarvetta...