Kaljoittelun alku sahdin suomana

 

Oivan juomaa
Kotipaikallani, maatilalla, renki Oiva, oli taitava kaveri, mittaa hieman yli puolitoista metriä, joka kalasti, savusti kalaa ja lihaa, teki monia maa- ja metsätaloushommia ja oli kiväärin kanssa, aikanaan, Kannaksella, tekemässä torjuntavoittoa. Kaikin puolin mukava sälli vaikka hieman ärtyinen meille muksuille jos ei ollut päissään. Oivan aikana kasvoin klopista teiniksi ja opiskelijaksi. Maatalon töissä änkeämässä heiniä seipäisiin sekä kaikenlaista pikkuhommaa kuten veistämässä kirveenvarsia ja kyntämässä peltoa. Oiva hoiti piikkilankojen vedon, klapihommat, ym. vaan sahtiasiassa otti heti pääosan kun luvan sai. Hän, tietenkin, että valmisti sahdin niinn myös kuluttikin. Vaan oli isot säiliöt. Ei kerinnyt sahtiuurna kuivumaan.

Sahti
Hämäläinen kansanjuoma jota nautitaan, jos kykenee, pääosin, suviaikaan. Sahtia tehdään heti touko-kesäkuun vaihteessa, toisinaan myös heinäkuussa ja, ainakin, elosahti syksymmällä kun kesän tuotot ovat laarissa. Eikä mitään pieniä määriä. Sahdin kokonaistuotanto kesässä oli yli viisikymmentä litraa per kerta. Joillakin naapureilla myös. Kulttuuria on se. Useissa taloissa tuotettiin sekä kotikaljaa joka oli naisten ja tyttärien keittiöhommaa mutta sahtia tehtiin myös jouluksi pieni määrä. Sahti on hankala tuote sillä se ei ole "tapettu" ja suodatettu kuten tavallinen olut. Sahti on elävä eliö joka kasvaa ja kehittyy. Siksi se on jäänyt, nykyisin, hieman "sivutielle" sillä sen maku ja teho vaihtelee. Siksi on harvassa oikeita sahdin ystäviä. Osaaja osaa sanoa melko tarkkaan milloin on pano aloitettu. Toki eri sahtilaatuja on: lämpötila, seossuhde, määrä ja kymmenen muuta vaikutinta, astiaa myöden, vaikuttaa.

Koira kaljoissa
Talouteen pentuna ilmaiseksi saatu sekarotuinen, ilmeisesti karhukoiran ja noutajan välimuodon oloinen eliö, oli varsin älykäs otus. Sen ratkaisut useissa asioissa yllättivät. Vaan Oiva-rengin sahti oli sen mielijuomaa. Oli mielenkiintoista seurata, kun koiramme Halli, veteli tarjotun tuokkosen verran sahtia muutaman pitkän lipomisen jälkeen ja oli varsin vahvasti päissään ja vilkas olo oli sillä. Ilo oli lyhyt. Puolen tunnin ajan oli "meininkiä". Ilmeisesti koiran maksa ja munuaiset ovat hyviä suodattimia. Alussa sillä oli oikein ystävällinen ote päällä. Vartin päästä oli pientä äreyttä ja tarmoa. Sitten siirtyminen hyvin ärtyneeseen lepotilaan ja pitkähköön päiväuneen varjoisan vaahteran alla. Se ei asiaa muuttanut sillä selvittyään halusi lisää ryyppyjä. Sellaista se on, koiran alkoholismi.

Tuore, uusi ja makea sahti
Toimi meille kölleille, lähinnä minulle ja pari vuotta nuoremmalle veljellenikin heti alkuunsa. Myös kylänmiehet olivat vierailemassa tavallista useammin. Aluksi oksetti kaksitoistakesäistä mutta kun siitä yli pääsi niin selvisivät sahdin "hyvät" vaikutukset.

Mehukattipullo
Erinomainen, kahvallinen väline kannettavaksi. Joka kylän ukolla omansa jollei kaksi. Kellarista täysi setti useammalle henkilölle kannettavaksi ja sitten jalan kylille porukalla. Kotipaikaltani oli reilu puoli kilometriä naapuriin. Vaan sen talon isäntä, eikä renkikään, isommin osallistunut asiaan. Vaan kylälle päästyä oli janoisia hollilla. Siinähän, kosteiden toukoöiden jälkeen, oli mukava seurata kun siemen alkoi itämään. Pellossa. Muillakin talollisilla oli sahtia paitsi ei karjalaistaloissa. Vertailuja tehtiin.

Omat oireet
Varhaisteininä en ollut selvillä sahdin myöhäisvaikutuksista. Alkuvaiheessa, pienessä nousussa, mopedi (Tunturi) kulki kovaa kun kaasukahvaa käänsi ja maailma oli kaunis. Muutaman tunnin päästä, jos ei suorittanut henkilökohtaista välitankkausta, pyrki tulemaan huono olo ja lounas saattoi tulla luoteeseen. 

Oppi on osaamista 
Vaan, vuosien mittaan, oppi miedohkon alkoholijuoman vaikutuksia hallitsemaan ja oli, jollain tasolla, "hanskassa" ja, me köllit, teimme keväisin kiljua Seurantalon etelärinteeseen osoittavan kivijalan takana. Eihän se hyvänmakuista ollut mutta pää ja maha menivät kivasti sekaisin. Sitä kautta kesti noin kolme vuotta josta kaksi suvea samaan kuin sahtiaika jo tuli talojen kellareista tutuksi. Oiva eläköityi, muutti pois eikä perinne edennyt kotitilalla. Toki, meillä kölleillä, aina jostain jotain saatiin. Isot pojat kulkivat "kirkkaat" pullot kourissaan. Joskus sai huikat kun vonkasi. Pari vuotta lissä ikää niin oltiin samassa kirkkauden remmissä. Piti käydä porukalla Tampereella asti reilut kolmekymmentä kilometriä. Hämeenpuistoon Kauppakadun ja Hämeenkadun väliseen pitkäripaiseen Hämeenpuiston itäsivulla. Helpotti kun  Tesomalle tuli Alko. Paljon myöhemmin myös Ylöjärvelle kun Tessun Alko muutti janoisempaan paikkaan.

Mopoiästä katastrofiin
Hämeenkyrön Kyröskoskella oli iso tanssilava, sinnehän varhaisteinin mieli vietti. Mopoilla mentiin vaan ei saatu lippuja eikä pääsyä. Typerä ikäraja. Irvinin keikkaa kuunneltiin ulkopuolelta. Helikopterilla herraa kuskattiin. Sinä aikana kun olimme kuuntelemassa tansiilavan lähistöllä oli uudesta mopostani varastettu kaasutin. Kotimatka, opoa tuupaten, yli kaksikymmentä km oli, ajallisesti, pitkä. Toisaalla blogissani on siitä asiasta lisää. Lähes suurimmat traumani eläessäni olivat kaasuttimen nussinta, avokin edesmeno ja appiukon kuolema. Olivat ikävät asiat vaikka oli omassa suvussanikin on ilmennyt vainautta, otti ison pojan luontoa kovasti. Elämässä on...

Lorinan loppu
Se alkoi siitä että kotikylältä nuoriso lähti, suurelta osin, joko opintojen, työn perässä tai emänniksi muualle muille kylille ja vain muutama jäi seudulle. Lähinnä talojen isänniksi. Tyttärille kävi vielä enemmän: vain harva sai jäädä kotipaikalle. Toki, moni sai lahjaksi kesämökkitontin. Niin minäkin. Myin heti. Työt kun olivat muualla, osin pitkin Suomea, Eurooppaa ja muuta maailmaa ja kaikki ostamani omistusasuntonikin myin. Rairai. Joskus pitää irrotella ja jos ei nuorena niin milloin sitten? Kotona opetettiin ihan toisin. "Kun asiat ovat hyvin ja teet hommat oikein niin vanhana on mukavaa, kerrottiin. Pirustako sitä tietää tuleeko vanhaksi. Ehkä se Piru.

Maatalouslomittaja karjatilalla
Kun talon väki, heistä, isäntä tai emäntä halusivat viikon, parin loman, vaikka etelässä, oli toiminnassa järjestely. Taloon tulee lomittaja. Hän kiersi talosta toiseen. Heitä oli useampia. Yhteen tutustuin. Itselle oli sattunut ero ja ns. haku päällä. Lomittajamimmin tapasin ja hän olikin minua fiksumpi. Oivalsin että nyt viedään miestä. Jälkeenpäin olen arvellut että turhaan laitoin hanttiin...  Korvaavana komennus aliupseerikouluun Ilmavoimien Teknilliseen Kouluun Kuorevedelle. Myöhemmin Rovaniemelle.

Ensteksi tapahtuu
Kakarana, kloppi-iässä, teininä, koulut ja oppisuunnat vaihtelivat, välillä kokolailla jouten, nuorena sällinä työelämässä vaan joutoaikaa myös, sitten varusmieheksi niin että oikein ihmettelin että koko ajan on puuhaa. Sitten taas joutoaikaa muutama päivä kun tarjottiin töitä. Siitä se sitten alkoi. Työttömänä en ole ollut lainkaan. Toki, luvan kanssa, olen saanut omille projekteilleni aikaa. Joitakin, jopa, Valtio rahoitti. Olen aina ihmetellyt miksi osaavat ihmiset ovat työttöminä. Voi olla että kotikylällä ei ole hommia. Mutta kun lähtee kauemmas hakemaan niin kyllä töitä on jos on siihen koulutus. Olen nostanut kytkintä monasti ja lähtenyt hakemaan elantoa, vaikka ronkeli olenkin, olen saanut töitä joihin on motivaatio. Mitään rupuhommaa en ole tarvinnut. Koulutukseni mukaan tai, ainakin liki, olen sopeutunut moniin eri tehtäviin. Toki, sellainen saattaa johdattaa töihin ulkomaille tai hieman uuteen ympäristöönkin. Huomasin, aikanaan, että paikalleen ei saa jumittua, myin osakehuoneistoni jo hieman yli kaksikymppisenä ja omakotitalonikin myöhemmin koska en juuri ehtinyt siinä asua. Sittemmin olen asunut vuokralla. Nyt eläkkeellä. On vaimo mutta lasta ei. Se selvisi että ei ole edes mahdollista. Tosin ei vaimokaan taida haluta. Onhan tuota ikääkin. Vaan moottoripyöräilemällä koti- ja ulkomaissa saan hyvät fiiilikset. Myös kotimaisissa mp-kokoontumisajoissa käyn tapaamassa kavereita ja, tätä, kirjoittaessa, on, lauantai-ilta, eli 07 maaliskuuta, isot bileet kerhollani. Sauna on kuumana, ruokaa on tarjolla ja lie vissyvettäkin kylmäkaapissa. Selvinpäin saa tehtävän. Kerhokaverin viehättävä puoliso halusi Kerholta lähteä erääseen ravintolaan kuuntelemaan erästä bändiä. Jäin puoleksi tunniksi itsekin. Siitä asunnolle iltapalalle ja kohta nukkumaan. Wallander-jaksokin oli uusinta.

Mukavia muistoja
Kylän plikoista vain muutama osallistui, ajoittain, poikaremmin rientoihin eikä heitä saatu kunnolla päihinsä sillä kiljun tai sahdin maku ei tyydyttänyt eikä, ehkä, mekään, liian tutut sällit. Kirkonkylälle oli enemmän imua. (Silloin, vielä, linjuriauto kulki kylälle aamuin - illoin.) Vaan suviaikaan tuli seudun kesämökeille kesälomalla olevia nuoria. Suosituimmat ikäluokat 13 - 17v. Toki heihinkin piti tutustua ja merkittävä osa oli tyttäriä. Kaupunkilaispojat, sen sijaan, katsoivat meitä hieman karsaasti. Vaan tyttäret tykkäsivät. Osalle kävi niin että syntyi pidempiäkin suhteita sekä kokemuksia.

Poismuutto
Kuten itsellänikin kävi eli, jos et ryhdy perimään sukutilaa, johon olin etusijassa, lähtö tuli opiskelemaan ja, paljolti, kaupunkilaiselämään tai, ainakin, kirkonkylälle. Siinä ohessa vanhat suhteet mökkiläisiin ja, jopa kylän väkeen, katkeilivat. Väki vaihtui muutoinkin, ikääntymisen kautta, omistussuhteiden muutoksiin ja työpaikkojen kaukaisiin sijainteihin. Kuten itselläni. Vaan onpa nähty maailmaa ja monia maanosia. Rouvakin on oikein mukava. Ei pikkuasiat paljon puristele. Rikastunut en ole vaan en anna sen ahdistaa. 

Harvoin tulee käytyä
Itse asiassa tekee henkisesti hieman kipeää kävellä niissä paikoissa joissa oli tullut varhaisteininä pyörittyä. Urheilukenttä on metsittynyt, osa väestä vaihtunut ja, mikä omituisinta, osa ei edes tunne kuka kylällä kulkee ja millä asialla.

Onneksi
Koska mitään kokoontumispaikkaa ei kylällä ole ollut aikoihin niin pari vuotta sitten paikallinen yrittäjä avasi kesäravintolan Ylöjärven Kuljulle, Vikelän tuulimyllynmäen rinteeseen Heikkilän latoon. Pitää ajaa vain mäen toiselle puolelle. Oletan että toukokuussa on taas avoinna. Paikka on muutoinkin käymisen arvoinen. Löytyy alkuperäinen tuulimylly ja, hieman poikkeavasti, taaja kyläasutus yhden mäen laelle ja sen välittömään ympäristöön. (Kerrottakoon, kun olin poikanen, niin kylällä oli lääkärin vastaanotto, kansakoulu, kauppa, bensa-asema ja kirjasto.) Ehkä muutakin mutta en muista... Silloiset, vielä porukoissa olevat, voinevat korjata ja "kehittää" muistikuvioitani.

Motoristihenkiselle tai muuten joutilaalle tie vie
Ylöjärven Kuljun kylällä, mainitun ravintolan ja tuulimyllyn ohella, on myös myös 1800-luvulla rakennettu maalaistalo, Vanha Heikkilä, jossa voi käydä tutustumassa piharakennukseen, sen aikaiseen maataloustekniikkaan ja isoon päärakennukseen jossa on, muunmuassa melkoisen laaja, harvinainen, kahvikuppinäyttely. Ja harvinaiset posliinitassit kanssa. Mukava sunnuntaiajelun kohde ja kunnollista ruokaa tarjolla. Helposti pari - kolme tuntia vilahtaa. Lisäksi järvi on ihan rannassa. Vastarannalla siintää Tampereen Teisko.

Ettei blogini matkailu- ja tekniikkaidea unohdu
Toki ajelen, useammankin kerran, Kuljulle moikkaamaan paikallisia. Muutenkin, Ylöjärven ja Kyrönlahden ympäristö, Länsiteiskoineen ja muinekin alueineen, uusien, oikovien, tiereittien vuoksi, ovat unohtuneet syrjäseuduksi. Jos on joutilasta aikaa ja bensaa tankissa niin voi kiertää Näsijärven Kyrönlahden rantaa pitkähkön lenkin Kyrönlahdesta liki Kurua. Tai toisinpäin. Kyrönlahdesta itään on upea ja pitkä hiekkaranta. Sinne mahtuisi useita satoja auringonottajia yhtä aikaa eikä ole auringolle esteitä. Turistit sitä eivät ole löytäneet. Kun sieltä katsoo niin näkee kotipaikkani vastapäätä. Eväät pitää olla mukana. Palveluita ei ole. Ennen oli. Kannattaa syödä Kyrönlahden huoltiksella ja tehdä ostoksia. Tai olla kuin ei olisikaan ja nauttia pitkästä sannasta ihan privaatisti.

Miksi Kyrönlahti
Liittyy jo muinaisissa tarinoissa kerrottuun Hämeen Hälläpyörään. Jälkimmäistä kutsutaan Kyrön- tai Kyröskoskeksi. Kyrönlahti-nimi, liki kotipaikkaani, johtuu siitä että sitä kautta, talviaikaan, reitti Kyröskosken myllyyn ja markkinoille oli idästä päin lyhin ja helpoin reitti Hämeenkyrön Kyröskoskelle. Turisteille kerrottakoon että, joinain keväinä, Kyroskoski vapautetaan valtoimeksi. Melkoinen jontka on se mihin vesi putoaa kokolailla suoraan. Ääntäkin on sen verran että riittää. Hyviä moottoripyöräilyreittejä kunhan ei aja pääteitä. Mutkabaanaa, asfaltilla, riittää moneen suuntaan. Myös muita kokemuspaikkoja löytyy. Muistakaa että isot tiet kulkevat vain suoraan markkinapaikasta toiseen vaan ne maalaistiet avaavat paikkojen historiaa, nähtävyyksiä ja, yllättävän useinkin, löytyy mukavia tauko- ja ruokailupaikkoja. Mainittakoon että kotipaikkani on Kyrönlahden rannasta kolmesataa metriä sisämaahan päin. Alkuperäinen asuinpaikka, liki tuhat vuotta sitten, on ollut hiekkaisella töyräällä liki Kyrönlahden rantaa. Ruotsin valtakunnan papereissa sukuni on merkitty vasta paljon myöhemmin tähän paikkaan 1400-luvun lopulla. Näsijärvellä ja Kyröskoskella ei ole mitään vesistöllisesti keskenään kuin että laskevat vetensä Kokemäenjokeen. Kyrönlahti on Näsijärvessä ja laskee vtensä Koljon- ja Näsinselän jälkeen Tammerkoskeen. 

Kyröskoski muinoin. Näyttää, kuvassa, leppeämmältä kuin on. Käykää. 

Tammerkoski
Tammerkoski liittyy täysin Näsijärveen ja laskee vetensä Pyhäjärveen. Näsijärven vedet tulevat pohjoisesta Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajoilta useita eri reittejä.
Tammerkoski virtaa edelleen vanhassa urassaan vaikka ihmiskunta on sitäkin muokannut tarpeisiinsa. Yksi skotti vaikutti, taannoin, erittäin merkittävästi Tammerkoskeen. Kuvaavalla nimeltä Tammerfors. (Tarkoittanee kesytettyä koskea.) Niihin aikoihin puhuttiin täällä venäjää, ruotsia valtakielenä, rahvas suomea sekä, yllättäen, myös englantiakin johtuen heidän sijoituksistaan virtaavan veden voimaan ja sen valjastamiseen. Muunmuassa eräs Finlayson.

Kyroskoski
Vanhempi nimi Kyröskoskelle on Hämeen Hälläpyörä. Nykyisin koski, pikemminkin putous, käyttää sähköturbiineja tuottamaan energiaa paikalliseen tarpeeseen. Koski on ollut tuhansia vuosia siinä. Toki, jääkauden jälkeen, monen muun vesistön virtaussuunta on kääntynyt itään päin. Maannousu on, kaiketi, oikea nimi ilmiölle. 

Kokemäenjoki
Mainitut vesistöt valuvat hiljalleen Pohjanlahteen Kokemäenjoen lukuisten voimalaitosten läpi Porin kohdalta.

Ehkä kirjoittelen...