Pakkanen ja Dieselauto ulkotilassa

Lyhennelmä allaolevasta

Auto ei käynnisty
Auto kadun varressa. Kun virta-avaimesta kääntää niin ei tapahdu mitään. Kaksi syytä: kova pakkanen ja vanha akku. Huono yhdistelmä. Ajoneuvo kadun varressa niin asia vaatii ensin etätoimia. Akun vaihto niin ajoneuvo käynnistyi. Kaikki lyijyhappoakut menettävät merkittävän osan tehostaan kovalla pakkasella. Yksityiskohdat eli syy ja toimet alempana. 

Viikonvaihteen ajan
Tuttavat tulivat matkan päästä nauttimaan Tampereen kaupungin palveluista. Yöpyivät pari yötä. Tarjosin heidän hienolle autolleen vuokraamaani lämmitettyä autotallia. Kelpasi hyvin kun pakkasmittari näytti 22 astetta miinusta. Talouden dieselauto siirtyi kadunvarsiparkkiin. Sunnuntaiaamupäivällä oli pakkasta 21 astetta ja sekin mitattuna kuudennen kerroksen korkeudelta. Katutasossa saattoi olla vielä viileämpää. Kirjoitan tätä sunnuntai-illalla. Säätila selkeä.

Ei käynnistystä
En aio edes yrittää ennen kuin, joskus keskiviikon tietämillä, kun on luvattu noin kymmenen astetta pakkasta. Se lienee sopiva hetki yrittää ulkona useamman päivän pakkasjakson jälkeen dieseliä käyntiin. Akku on kuudetta vuotta käytössä eli sen ominaisuuksiin ei isompaa luottoa ole. Onneksi akkuliikkeitä on lähistöllä. Vaan vaatinee se liki sadan euron sijoitusta. Uusikin akku menettää pakkasessa merkittävän osan tehostaan. Kemiansa ei tykkää kylmästä.

Kylmäkäynnistys käytännössä
Rasittaa sekä sähkölaitteita että kuluttaa moottoria. Moottoriöljy on jäykkää ja siksi tehoa käynnistykseen tarvitaan tavanomaista paljon enemmän. Moottorin sisäinen kitka, kylmässä, on korkea. Akun ja käynnistinmoottorin kunto ovat tällöin suurimmassa roolissa. Dieselmoottori kuluu hieman joka kylmäkäynnistyksessä ja sen jälkeen ajettaessakin kunnes lämpenee. 

Erilainen ratkaisu
Kerrottakoon että dieselmoottorin toimintaperiaate on eri kuin bensiinimoottorilla. Molemmat ovat mäntämoottoreita mutta dieselkone toimii itsesytytysperiaatteella eli kova paine sytyttää polttoaineen. Ei siis ole erillistä sytytysjärjestelmää kuten muissa mäntämoottoreissa. Puristus aiheuttaa niin kovan paineen että sylintereihin suihkutettu dieselöljy syttyy itsestään ja palaessaan laajenee ja saa männät liikkeeseen joka muutetaan kampikoneistolla pyöriväksi liikkeeksi kuten muissakin mäntämoottoreissa.

Starttiapuri
Sellainenkin on ollut hankittuna mutta ikääntynyt. Yleensä ollut suviaikana vuosia pyöräni takalaukun pohjalla. En enää juuri luota siihen mutta voin kokeilla. Pitänee ladata se ensin.

Helpoin tapa
On katsoa akun tiedot ja kävellä lähistöllä olevaan akkuja myyvään liikkeeseen. Toisaalta, vanhan akun kanssa, olisi koko ajan jännää koska se voi lakata toimimasta satunnaisessa tilanteessa. Vanha akku kulkeutunee mökille ja toimittaa sähköperämoottorin energilähdettä. Airot ja rouva ovat varalle. Harrastan uistelua.

Toiseksi varmin toimi
Otan akun irti ja vien sen tallin lämpimään useammaksi tunniksi. Lataan ja kiikutan autoon parinkymmenen metrin matkan. Eiköhän se tapansa näytä... Kunhan rupean...

Kolmen vartin rupeama
Ensin puolilämpimään autotalliin kävin laittamaan veneen akun lataukseen puoli kaksi iltapäivällä. Laturina niinkutsuttu ylläpitolaturi jossa on sen verraan "järkeä" että lopettaa akun latauksen kun tulkitsee sen olevan riittävän täyteen ladattu. (Veneen akku, käytännön syistä, on samanlainen kuin autonkin akku. Voi käyttää varavoimana autoonkin.) Pakkasta kymmenkunta astetta. Sain auton akun irti pikku puuhastelun jälkeen ja kannettua autotalliin. Laitoin lämpöpatterin viereen. Kunhan veneen akku on täynnä laitan auton akun lataukseen. Arvelen että huomenissa akku on paremmassa latingissa. Kerrottakoon että en edes yrittänyt ladata akkua kylmiltään.

Lämpenemistä odotellessa
Sekä kuskin, akun että auton. Lyijyakku ei kunnolla lataudu kovassa pakkasessa. (Edellispäivänä kuudennen kerroksen lämpömittari kertoi iltapäivällä että lämpötila on miinus 22. Maanpinnassa vielä kylmenpää.) Siksi akku on nyt autotallissa lämpenemässä. Ehkä kolmen tunnin päästä käyn vilkaisemassa tilanteen ja jos akku on sopivasti lämmennyt tallin lämpöpatteria vasten niin laitan lataukseen. Tulevasta illasta, lämpötilan suhteen, katson että onko isompaa kiinnostusta yrittää käynnistystä. Toisaalta, olisi kiva saada auto talliinsa. Mukavampi on lähteä lämpimällä autolla liikenteeseen.

Veneen akku iskussa
Aikanaan kun ostin autoon akun niin ostin kaksi. Sain alennusta. Toinen tarvittiin moottoriveneen akuksi. Sitä tarvitaan harvemmin mutta kertakäyttö pidempi, toki alemmalla virralla, kuin autossa. Yksi auton starttaus kestää sekunteja mutta muutaman tunnin uistelurupeama vie akusta mehut ja se on heti ladattava melkein täyteen. Jälkimmäisestä huolehtii akkulaturi kuistin nurkassa. Akut ovat jostain kaukaisesta itämaasta peräisin. Biltemasta. Laturi on sama minilaturi joka kulkee moottoripyöräni sivulaukussa matkoilla.

Viisi vuotta ja eka vaiva
Kumpikin akku on yli viisivuotias niiden tarroista päätellen. Koska, ennakoiden, olin ladannut veneen akun täyteen jo mökillä niin laitoin sen autoon mutta latasin vielä jonkin aikaa. Sillä hetkellä, illansuussa, Celsiuksia oli 14 astetta negatiivisella puolella ja kello noin 16.15. Nyt molemmat akut ovat latauksessa. Saattaa olla että autosta poistettu akkun kulkeekin seuraavan kerran veneessä. Toki, osasyynä, yöllä oli käynyt halla alavilla mailla eli parkkipaikalla. Siksi akku oli voimaton saamaan moottoria käyntiin. Pakkanen jäykistää moottoriöljyn ja pudottaa akun tehoa.

Kerrat ratkaisevat
Purkaus - lataussyklien määrä, sekä muu ikääntyminen, ovat perinteiselle lyijykennoakulle kuluttavia. Akun seisottaminen jouten kuluttaa akkua sisäisen purkautumisen vuoksi. Mutta niin on akun käyttämättömyyskin. Akkua ei saa päästää tyhjäksi. Akuissa on ilmiö nimeltään sisäinen purkautuminen. Jos näin on käynyt niin mahdollisimman nopeasti akku laturiin. Ylilataus on turhaa. Kun akkulaturi, mieluimmin älymalli, ilmoittaa tai lopettaa latauksen niin sitä on uskottava. Lataaminen kuluttaa akkua myös. 

Pikku muistelma
Lapsuuden naapurissa tykättiin koneista. Kaivuri, traktoreita, autoja ja muita polttomoottorikäyttöisiä laitteita. Siellä opin, pikkupoikana, miten laitteet toimivat. Myöhemmiin myös kotitilalla. Minusta ei tullut, yrityksestä huolimatta, maanviljelijää vaan konemies. Asia on edelleenkin tärkeä mutta en huolehdi enää kuin omista kaluistani. Aiemmin korjailin tai rakensin muiden kaluja polkupyöristä avaruusaluksiin. Siihen väliin mahtuu monennäköistä kilkettä. Vaan moottoripyörät himoittavat edelleen. 

Muita kylmänvihoja
Autossa on nesteitä. Varsinkin niitä jotka ovat vesipohjaisia. Jäähdytinneste ja 
tuulilasin pesuneste. Erityisesti jälkimmäinen, jos ei ole talvilaatua, saattaa pakkanen rikkoa sen pumpun tai jopa koko säiliön. Jäähdytinneste on samaa ympäri vuoden eli siitä harvoin on ongelmaa jos sen pakkasenkestoa on ylläpidetty.
Tiivisteet pakkasella, mikäli sitä ennen on ollut kosteampi sääjakso, niin ovien tiivisteet ovat saattaneet jäätyä karmeihin kiinni. Jos on pakkanen käynyt liki kolmeakymmentä pakkasastetta niin metalli käy hauraaksi. Voi tulla vikoja jos silloin laitetta rasittaa. 

Katalysaattori
Tässä vanhassa autossamme ei ole katalysaattoria mutta monissa muissa on ja niissäkin on vesivahingon mahdollisuus. Polttoaineen palaessa syntyy palotuotteena vettä joka, normaalisti, tulee höyrynä pakoputkesta. Katalysaattori on laajennus pakoputkessa ja siinä pakokaasun virtaus hidastuu ja tapahtuu höyryn tiivistymistä vedeksi. Kun ajetaan kylmillä säillä vain lyhyttä ajoa jossa moottori ei ehdi lämmetä niin pakoputkistoon kertyy vettä ja se jäätyessään voi rikkoa pakoputken ja katalysaattorin rakenteita. Vaivaan auttaa että ajaa koneen kuumahkoksi eli tekee hieman pidemmän lenkin kuin lyhyt kauppareissu ja suuremmalla nopeudella. Viimeistään kotiinpäin ajaessa. Pakoputkisto kuumenee ja vesi haihtuu. Autohallin matala lämpötila ei juuri vettä haihduta. No, ehkä, parissa viikossa.

Laitan vaikutteita
Mutta vasta keskiviikkona, jos säätieto pitää, lämpötila on kymmenen astetta tai lämpimämpi. Pitää vartoilla iltapäivään asti. Moottorin sylinterilohko on valurautaa ja jäähdyttyään lämpenee hitaasti. Samoin öljy on kylmästä kankeaa. (Mobil1) Myös dieselpolttoaine on pakkasella kankeakulkuista. Onneksi ei ole tiedossa erityisempiä menoja. Jos tänään (Helmik.4.) en saa autoa käyntiin niin ehkä joskus toiste. Pakollisia menoja ei ole tiedossa. Kerhoilta Ylöjärvellä, huomenissa olisi...

Kerron eräästä syystä
Ihan oli baarikeskustelua ja tuli, ukkojen ja kölvien kanssa, puhe moottoreista. Ilmeni että nuorempi polvi ei tiedä eri moottoreiden toimintaeroja. Vaan onhan niitä monia muitakin polttomoottoreita käytössä kuin tavan autojen myllyt. Voihan siinä hämmentyä. Ainakin kahdelle tuli kerrotuksi alan tekniikkaa sillä muutama muu siirtyi toiseen pöytään jo kun selvitykseni alkoi. Yksi, koulutuksen sallimista, ammateistani on autonasentaja. (Toki opiskelin lisää ja hommat siirtyivät enemmän sotilasilmailutekniikan puolelle. Aluksi.)

Vaan pitääkö tietää
Nykykulkuneuvo, usein sähköauto, ei tarvitse kuin virtaa akkuun ja pesulientä lasinpesimiin. Ei ole tietääkseenkään siitä mikä on ilman lämpötila. Kunhan on voimaa pattereissa ja näyttö näyttää missä ja koska seuraava latinkipaikka on. Toki sähkömoottori on neutraali lämpötilan suhteen vaan kun on pakkasta niin samasta akusta se sisätilan lämmityskin riipii energiansa. Suoritusmatka lyhenee. Mutta aivan sama on polttomoottorisessa autossa. Ei siinäkään lämmitysenergia tule muualta kuin polttoaineesta. Toki, puolustuksena, voi sanoa että kesähelteellä jäähdytetään ja sekin syö energiaa.

Öljyllä, vielä
Toistaiseksi liikenteessä on paljon ajoneuvoja jotka kulkevat maaperästä saatavilla öljytuotesovelluksilla. Oletukseni mukaan vähenevät edelleen, mikä lie hyvä, vaan en ota vakavaa kantaa, vielä. Tosi pitkällä aikavälillä lienee yhdentekevää mistä energian otamme tarpeisiimme. Lyhyellä aikavälillä, nykyään, niinkutsuttu puhdas energia on suosiossa. Tuulienrgiaan tarvitaan propellinsa ja sähkön talteenotto aurinkovoimalla koristaa isoja alueita eikä ne kennot ole tyhjästä syntyneet. Vaan talteenottoon ja, eritoten energian säilöntään, tarvitaan sitä vanhaakin energiaa... Vielä. Kahtellaan, sanoisi savolainen.

Asiassa edellä
Olen ollut valmistamassa paria Suomen ensimmäisiä sähkömoottoripyöriä kauan sitten. Yksi meni, katsastettuna ja rekisteröitynä, normaaliin "katuajoon" ja toinen kilpakäyttöön. Jälkimmäiseen ei tarvittu päästötietoja mutta katumalliin tarvittiin. Katsastus oli mielenkiintoinen sillä katsastushenkilöllä oli ongelma miten hän merkitsee muutosrekisteröintipapereihin päästömääräkohtaan että ei ole päästöjä. Taisi nolla (0) riittää. Mukava niitä oli tehdä enkä ota yksinoikeutta sillä sähköisen moottorinohjauksen teki ensimmäisen pyörän tilaaja itse ja minä vain asensin komponentit ja suunnittelin pyörän rakenteen eli komponenttien sijoittelun massan keskipisteen suhteen ja ulkonäön. Lasikuitua ja muovia. Jussille terveisiä! Kiva oli duunata. Toisen pyörän ohjelmointi tapahtui eräässä koulussa Lappeenrannassa. Vaan olivat ne akut silloin isoja ja vähäisiä energiatiheydeltään. Hommista pyysin mukavat kaljarahat sillä silloisen Verstaani liki oli baari. Vahinko että kyläbaarit ovat katoavaa kansanperinnettä. Onneksi, asiasta on kirjoitettu kirja erään tunnetun muusikon ja omalaatuisen ääntämyksen omaavan herran toimesta. Mauri Antero N. lie nimensä.

Joitakin juttuja sähköisen kisamoottoripyörän rakentamisesta.