Ikääntymisen merkitys moottoripyöräharrastukseni kehittymiseen

Teinipoikana
Kova hinku moottoripyöräilyyn seitkytluvun alussa. Mutta ei varallisuutta. Vanhoja "ritsoja" kavereilta ja liikkeistä tuli hankittua ja korjattua välttävään kuntoon eli matkamoottoripyöräilyä tapahtui. Ajoittain. Myöhemmin ammattikoulun autonasentajakoulutuksen opit antoivat kykyjä vaativampaankin remonttiin. Yleensä, senaikaiset prätkäremontit, koskivat männänrenkaiden vaihtoa, venttiilien hiontaa ja laakerointien uusimisia. Kettingit ja rattaat piti vaihtaa usein. Käytännössä japsipyöriä. Jokin Tsekkiläinen parin vuosikymmenen vanha kaksitahtipelikin oli mutta sitä en saanut ajamalla rikki ja sain "hyttyshäätimen" myytyä. Myös motocrosspyörä oli. Japanilainen jossa oli tämän tästä jotain vaivaa. Remontoin moottorin perusteellisesti niin jonkinlainen kalu siitäkin tuli. YZ250.

Nuorena aikuisena 
Varusmiehenä, hakematta, olin Ilmavoimien Teknillisen koulun oppilas ja sittemmin reservin ylikersantti. Kolme kertausharjoitusta Lapissa joiden jälkeen oli pää kipeä. Siinä sotilaalliset saavutukseni. Hieman myöhemmin huomasin olevani erinäisten motoristiporukoiden kanssa tekemisissä. Se oli vilkasta aikaa ja tapahtui muutoksia matkamoottoripyöräilyn kehittämiseksi. Toki, tällöin, ei vielä ihmeempiä muutoksia. Yleinen mielipide, silloin, ei suosinut moottoripyöräilyä vaan, sekä kylällä että kotona, paheksuttiin toimintaani. Työn perässä muutin muualle asumaan.

Muutama vuosi myöhemmin
Seuraksi tulee mimmi joka halusi  omakotitalon parin vuoden vuokralla asutun kämpän jälkeen. Mikäpä siinä. Rakennutetaan Osuuspankin lainalla. Asia toteutui. Vaan mimmi lähti, yllättäen, hiihtovalmentajansa matkaan. Sitten niille tuli ero kun valmentajalla oli muitakin "valmennettavia" ja alkoi parku ja halu aiempaan. Vaan en ottanut kuuleviin korviini. Rantaruotsalaisiin en, sittemmin, ole luottanut. Tupa, omakotitalo, myyntiin. Ostin kerrostalo-osakkeen. Asuin siinä toista vuotta kunnes muutin muualle ja laitoin vuokralle. (Yksi veljistäni omistaa ko. kiinteistön nykyään.) (Kyseinen mimmi edesmeni diabetekseen muutama vuosi myöhemmin. Teimme sitä ennen keskinäisen rauhan. En ihmettele toimiaan sillä hän tiesi ettei elä kauaa ja pitää kokea asioita. Myös itselläni on diabetes. Niissä merkeissä tavattiinkin eli silloisessa Diabeteskeskuksessa Tampereen Aitolahdella.) (Kerrotakoon että ko. pitkäsäärinen misu voitti jonkin hiihtokilpailun Eestissä. Voi olla että hänellä oli muitakin meriittejä.) Hieman myöhemmin oli toinenkin rantaruotsalaisperäinen mimmi kierroksessa mutta hänkin oli petollinen. Opinpa ns. kyökkiruotsia puhumaan. Pitkään olin ns. vapaaherra. Toki joitain "hoitoja" piti olla. Nyt on ollut luotettava itä-savolainen emäntä jo pidemmän aikaa Rouvana. Toki yksi exsä on remmissä mukana edelleen ja hänen aviomiehensä kanssa meillä on yhteinen osakeyhtiö. Nykyään olen vähemmistöosakas. Eli firman talous on varmemmalla pohjalla.

Vuokralla siellä ja täällä
Maaseutupaikkakuntia ja pikkukaupunkeja siellä missä oli asiallisella tilillä korvattavia töitä tarjolla. Asuminen edullista ja valtion antamasta työstä maksettiin kunnon palkkaa. Asuminen oli syrjäkylällä edullista. Yksityisellä puolella piti neuvotella. Että sekin puoli on käyty kokeilemassa.

Kaksipyöräisiä jo ennen mopoikää
Moottoripyöriä kertyi talliini useampia. Vähän joka lähtöön. Oli rupulikumipyörä, sportti, tourinkiin soveltuvia ja veteraanipyörä sekä, myöhemmin, suunnittelemani ja rakentamani, sisäkaarteeseen kallisteleva trike. Osan niistä olisin jo valmis myymään. Vuokralla olen ollut Nokian Linnavuoressa, Ylöjärvellä, Vilppulassa, Rautavaaralla, Kuorevedellä, Udinessa, Triestessä, Milanossa, Mäntässä, Jämsässä, Pirkkalassa ja Tampereella useassa osoitteessa ja lyhytaikaisesti muutamassa muussa maassa joista osa ulkomailla kuten Italiassa, Ruotsissa ja Norjassa. Toki, jäsenenä, moottoripyöräkerhollani, voin yöpyä jos on tarve. (On "pari" tarvetta, aikoinaan, ollutkin.) 

Nopeudet
Senaikaisillakin, 60-lukuisten ja -70-luvun alun pyörillä, pääsi ylinopeutta mutta soratiet rajoittivat. Lähimpään kestopäällysteeseen, öljysoratielle, oli matkaa kahdeksan kilometriä. Myöhemmin tie asfaltoitiin. Toki kauempanakin tuli käytyä kun sain kunnostettua vanhan 450cc Honda-twinin. Ihan Porissa sekä Imatralla asti kävin. Kun muutkin... Eihän niillä kilkkeillä ihan kauheita vauhteja päässyt mutta sakkoraja, satunnaisesti, saattoi ylittyä. Vasta myöhemmin, kun oli varaa tehokkaampiin ja toimivimpiin pyöriin, niin piti olla, jopa, varovainen ettei sallittu nopeus ylity. Silloin pyörinäni oli pari pikkurahalla hankittua ja kunnostamaani kuutos-Benelliä sekä entisöimäni Guzzin 850GT joka olikin vakaa ja suht pieniruokainen matkapeli jolla pääsi yllättävän kovaa. (Poliisin huutokaupasta ostettu erään herran toimesta hänen pojalleen. Poika ei sitä halunnut vaan Hondan. Sain Guzzin edullisesti.) Oheen tuli, useamman muun pyörän lisäksi, Ducati 906 Paso jolla matka taittui. Parin suven ajan kunnes sen osti eräs herra ja maksoi melkoisen summan. Pyörää kutsuttiin naurettavaksi saippukoteloksi. Japsivalmistajat matkivat, hieman myöhemmin, saman viihteen malleihinsa. Ei saanut niille nauraa. Myös GT meni kaupaksi ja sen osti helsinkiläinen basisti. Niihin aikoihin asustelin Mäntässä.

Pyörämerkit vaihtuivat
Alun japanilaiset eivät innostaneet vaikka niitä kerkisi olemaan useampia. Kokeilin saksalaistakin yhden suven mutta ei tullut riippuvuutta siitä kuten ei japanilaisistakaan. Mutta italialaisia on ollut tallissani useita merkkejä: Benelli, Ducati, Guzzi, Morini, ja joitain muitakin mutta vain ohimennen. Ghezzi-Brian kiinnosti mutta hinta ei. Toki sellaisella olen ajanut. Se, eräs Guzzipohjainen, idea Eestissä ei ole, sittemmin edistynyt kun en ole mitään kuullut, vai?

Paljon on tiessä kilometrejä tarjolla
Joko ajettuja tai ajamattomia. Ajoin, aikanaan, ympärivuotisesti ja vuodessa noin kolmekymmentätuhatta kilometriä. Miestä se ei syönyt ihmeemmin mutta moottoripyörät kärsivät kylmyydestä. Pyörällä, enduro, Tutto Terreno 650, oli muitakin tehtäviä kuten Rautavaaran ohjaskelkkaradan "hissinä" eli hinasin kilpailijoita, enimmäkseen kurvikkaita venäläisiä pimuja mustissa, kiiltävissä ja piukoissa haalareissaan, kourun yläpäähän vaaran laelle josta laskivat kelkalla alas. Järven jäällä jääradalla oli viihtyisää kanttailla ja, jopa, pilkkiminenkin samoilla reissuilla. (Rautavaaran Metsäkartanolla tuli oleskeltua jonkin aikaa parista syystä ja olen sinne järjestänyt mp-kokoontumisia. Yleisiä sekä Guzziporukoille.)

Baanalla monilla vehkeillä
Kesällä ajoin, enimmäkseen, isompikuutioisilla pyörillä kuten GT850 ja 750NTX ja myöhemmin mekaanisesti ahdetulla tonnisella Centaurolla (Jussille terveisiä.) sekä entisöimälläni Benelli 750 Seillä. Sittemmin pyörät ovat vähenneet mutta laatu lisääntynyt. Onko se vanhuuden viisautta vai jotain... Laiskuutta? Viisi pyörää, enää, on kirjoissani. Tulevat myyntiin lähiaikoina. Tai siis ei ihan kaikki... Aika näyttää.

Järjestöhommia
Maamme motoristien edunvalvojana kotimaassa ja Brysselissä. (Toki muitakin mestoja oli kokouspaikkoina. Monia ajo- tai lentoreissuja homma sisälsi motoristien tiliin, kiitos.) Sitä aikaa kesti liki kymmenkunta vuotta. Gruppo Moto Guzzi Finlandian hallituksessa myös kuten oman kerhoni LCR-mc:n presidenttinä. Monta ajoreissua ja asiaa sisälsivät nämä matkat. Silloin kun olin Smoton (Suomen motoristit ry.) puheenjohtajana. Puheenjohtajana ja yksi Smoton perustajista eli Kekun oppilaana ja ohessa, sekä johtamassa oman kerhoni organisaatiota useamman vuoden hallituksen puheenjohtajana ja muissa asiaa sivuavissa tehtävissä jonka tuloksena silloinen Ylöjärven kunta maksoi Kerhon juoksevat kulut ja toimitilat. (Nykyiset toimitilat ovat hyvin käytännölliset ja kahdessa kerroksessa eikä tilanpuutetta ole. Kohta on bileet Kerhollani. Kerho pyörii nyt jäsenmaksujen ja toiminnasta tulevien tuottojen varassa.)

Ulkomaassa
Myös Brysselissä ja monien moottoripyörkerhojen kutsumana tai, ainakin vierailijana, useammassa paikassa EU-alueella sekä kotimaassa. Yllättävää oli että Suomen Moottoriliitto kutsui myös kokouksiinsa, toki turhaan, sekä EU-alueella Itä-Eurooppalaisten kerhojen sovittamiseen normaaliin eurooppalaiseen, varsin avoimeen, käytäntöön ja myös vastuullisuuteen järjestötoiminnan suhteen. (Nyt nautin saavutuksista ja, yhtenä perustajista ja jäsenenä, kerhossani.)

Muistelma
Kutsuttuna, Suomen Motoristit ry:n puheenjohtajan ominaisuudessa Suomen Moottoriliiton tilaisuuteen, oli kokouksen esityslistalla kaikkien moottorikerhojen sulauttaminen yhteen Moottoriliiton toimintaan. Ei liene kellekään yllätys että asia ei edennyt.

Kielitaitoni
Ei kummoinen: englantia suhteellisen sujuvasti. (Työkieleni pitkän aikaa ilmailu-, matkailu ja avaruusalustekniikka-asioissa.) Ruotsia niin että en jää janoiseksi, italiaa sopivasti ja venäjää sen verran ettei tule puute. Espanjaakin olen treenannut.

Kaksi kesää vanhuuteen
Lääkärissä käynti pidensi ajokortti-ikääni siten että kortti on voimassa vielä vajaat kaksi vuotta. Eli kahtena suvena pitänee, ehkä, ajohinku käyttää pois. Toki lääkärissä käynti voi asiaa muuttaa jos tohtori on sitä mieltä. (Koska, satunnainen julkisen puolen lääkäri, ei tiedä harrastuksistani niin saatan säilyttää "autokorttiani" pidempäänkin. Jos ei julkisella niin yksityisen puolen vauraan oloinen tohtori voi olla eri mieltä julkisen puolen päätöksestä rahaa vastaan. Asiaa olen joskus kokeillut mutta eri yhteydessä ja syystä. Loppu onkin vakuutusyhtiön murheita.)

Aikaa ja varaa
Eläkeläisellä on aikaa ennalta-arvaamattomasti vaan käytänkö sitä siihen mitä moottoripyöräily tarkoitti nuorempana. Eipä juuri. Silloin tuli ajettua suunnittelemattomasti ja jokin sellainen asia että kävin Ylöjärveltä Kankaanpäässä opiskelukaveria (Silloin, vielä, neiti mutta, myöhemmin jonkin toisen rouva.) Kerhollani arvostettiin jo merkittäväksi ajomatkaksi jos kävi naapriläänissä. Oli, jopa, kerrottavaa mikä matkalla oli erikoisempaa. Sittemmin ulkomaissa käynti, kuten poikkeaminen Norjassa, oli kova juttu. Myöhemmin Euroopankiertueet ja pitkät oleskeluajat ulkomailla olivat jo varsin tavanomaista ja silloin ikä alkoi jo kolmosella. Toisaalta: minua katsotaan Kerhollani joskus hieman vinoon nuorimpien jäsenten taholta kun kerron lukuisista ulkomaanreissuistani: lähes puolet jäsenistöstä ei ole maamme rajan yli moottoripyörillään ajaneet. Vaikka heillä olisi osaamista eri kielilläkin. 

Nykyään parempaa oppia 
Peruskoulu, jota en ole päivääkään käynyt, on tuonut mahdollisuuden oppia eri kieliä ja kulttuureita jos on "vastaanotin" kunnossa. Oma kokemukseni ei tue kirjoitettua. Itse olen käynyt kansakoulua neljä vuotta, kuusi yksityiskoulua ja ammattikoulua pari vuotta sekä aliupseerikoulun. Ammattitutkinnot ovat autoasennus-, sotilas- että ilmailu sekä avaruusalustekniikkapuolelta. Alan hommisssa, suviaikaan, tein Valtion rahoilla matkat moottoripyörällä. Kiitos! Aina ei ollut ihan parasta mutta Italiassa oli meininki kohdallaan. Tosin, useimmat, keikat tuli tehtyä lentäen Valtion laskuun. Myös työkaveri oli remmissä kun laittelimme erään avaruusaluksen komponenttejä kasaan Italiassa.

Syyt Trikeen
Eli kolmipyöräiseen moottoripyörään. Syy oli hirvikolari. Kolme niveltä murtui alaselästä joista yksi vain hieman, kaksi pahoin ja kulkeminen vaikeutui eikä voinut luottaa itseensä ajamassa kaksipyöräistä koska oikea jalka ei oikein pelannut. Siksi rakensin kainalosauvatuella triken. 

Toinen trike 
Tein myös toisen triken kaverilleni kun hänellä kävi, yllättäen, toispuoleinen alaraajan halvaus. Kysyin että tehdäänko sisäkaarteeseen kallisteleva trike vai tavallinen? Hän sanoi että tavallinen. Sitten, myöhemmin, hän kokeili minun trikeäni ja kysyi miksen tehnyt hänelle samanlaista. Sanoin että itse kielsit tekemästä. Hän myönsi sen mutta sanoi ettei hän ymmärtänyt mitä etua kallistelusta olisi. Ei hän asiasta kysynytkään. Itse asiassa kallistelemattoman triken tekeminen oli vaativampi juttu ja siihen kului enemmän materiaalia kuin kallistelevaan versioon. Koska kallistelevan version kuormitus jakaantuu taka-akseliin vivuston osalta vain sen omiin massa-ominaisuuksiin perustuen ei tarvita kovinkaan järeitä rakenteita. Käytin kalistelevaan tavanomaista, saumattua ja halpaa, ohutseinäistä huonekaluputkea rakenteisiin Soini oy:n hyllystä. Toki tein laskelmia ensin ja hieman ylimitoitin. Vaan kymmeniätuhansia kilometrejä tuo on kestänyt. Myöhemmin olen parannellut kuljetuskykyään ja tehnyt lisävarusteita kuten sähköinen peruutusvaihde. Kyseinen trike tulee myyntiin jollain aikävälillä. Kannattaa kysellä. Halpa se ei ole sillä on alansa harvinaisuus ja asiallisesti tehty ja muutoskatsastettu. Moottori on kunnostamani 950cc 90 asteen v-twin. Vaihteiston laakeroin uudelleen. Ehkä turhaan tein varmanpäälle. Taka-akseli on Datsunista.

Nykyään
Kilometrejä on kertynyt, vielä neljä, viisi vuotta sitten, parikymmentätuhatta vuodessa. Parhaina vuosina yli kolmekymmentätuhatta. Usealla eri pyörällä, samana vuonna, yhteensä. Nykyisin olen ajanut reilun kymppitonnin vuoteen. Viime aikoina, lähes yksinomaan, California 1400 GTS:llä. Ei ole tullut tehdyksi, enää vuosiin, pitkiä ulkomaanmatkoja etelän maihin. Enemmän on ajot suuntautuneet mökkipaikkakunnalle Itä-Savoon Saimaan saaristoon ja siellä on käynyt kavereitani tapaamassa viikonlopuina, jos ovat tavoitettavissa, tai ihan muuten vain ajelemassa. Karjala kun on siinä ihan vieressä niin sielläkin voi poikkeilla. Tuttuja asuu myös Pohjois-Ruotsissa ja Lapissa muuallakin ja siihenkin suuntaan voisi päräyttää jos kutsutaan. Joissain kokoontumisjoissakin tulen käymään. Mikä sattuu kalenteriin sopimaan ja on jonkinnäköisen etäisyyden päässä. Matkaa pitää olla runsaasti jos lähtee. Toki Kerhollani tapaan myös muita alan harrastajia. Kahvia kuluu. Ainakin kerran vuoteen ajamme yhdessä johonkin kohteeseen ja joskus kokoontumisajoonkin viikonloppua viettämään.

Persantaina
Poikkesin lähimmässä lähiöpubissa jossa oli hyvinkin hyvä meininki mutta vasta liki puoleltaöin. Ei silti että valittaisin mutta juttuporukka oli hieman erilaista mihin olin tottunut. Ikäluokkajuttuja, jos saan arvioida. Seitsemänkymppiset olivat harvassa mutta nuorempaa 50 - 60v-sakkia oli, jopa, useampia. Tuskin neitsyitä. Enää. Tai jos olikin niin ei tullut puheeksi.

Ehkä
Aamuyöstä virittelen fiilistä että lähden lauantaina parin motoristikaverin kanssa, jo eläköityneiden, kierrokselle Tampereen kirkonkylälle. Voi olla tai ei. Saas nähdä. En ole kovin päänsärkyherkkä. Haikea huomen on normijuttu jos riento venähtää. Kuten jututkin.

Kyläkierros peruuntui
Pitää viihtyä kotona. Näin loppukuusta eläkeläisen varallisuuskin on vähemmistössä. Toki pe. ehtoona kävin naapurilähiön pubissa. Tapasin vanhoja tuttuja ja juttua riitti. Lisäksi, ainakin, yksi uusi tuttavuus. Olin valomerkkiin asti ja kun lähdin niin oli normaalitilanne päällä pubin edustalla: nuoret miehet koettelivat kuntoisuuttaan käsipelissä. Mukavahan sitä oli katsoa. Kumpikaan ei loukkaantunut pahasti eikä varsinaista loppuratkaisua oikein tullut vaikka kannustajia riitti. Siis molemmat voittivat. Enimmäkseen vaatteet vain kärsivät. Tällä kertaa Ilves-takki oli huonona.

Ei kuvia
Pidän itseni ja kaverien puolta siinä että näitä reissuja ei taltioida. Silti jotkut kuvaavat ihan simona kaikkea mikä vain hiemankin saattaa kiinnostaa. Itselläni on toimiva, väliaikainen tallennusmenetelmä eli silmät, korvat ja aivot. Niissä on se hyvä puoli että päästäni ei ole muuta liittymää ulkomaailman suhteen kuin vain suullisesti ilmaistuna. Piirtämään en ala. 

Loiventavaa aamulla
Jääkaapissa sattui olemaan muutama lonkeropysti. Vexi Salmen sanoin: saatiin päivä alkamaan.

Maanantaita odotellessa
Vein auton öljynvaihtohuoltoon loppuviikosta ja tulevana maanantaina, iltapäivällä, saanen sen maksaa ja noutaa. Mukava kävelymatka eli hieman yli kaksi kilometriä. Paluumatka autolla. Toivoakseni. Paluumatka on hieman keveämpi sillä maksan aina seteleillä eli käteisellä. Lompakkokin ohenee. Ei povitasku rasitu. No, reilun viikon päästä maanantaina on eläkeläisen eläkepäivä eli tili tulee.

Öljynvaihto autoon
Samalla vaihtui polttoaine- ja myös öljynsuodatin. Koneessa uudet öljyt. Diesel käy nätisti. Huoltokustannukset kohtuuhintaan. Kahvit kaupanpäälle. Kävin Kerhoillassa Kerholla Ylöjärvellä. Moottoritiellä oli loskaa. Perillä kahvia Moccamasterista ja pikkupurtavaa. Reilun kahden viikon päästä Kerholla on iltasella ruokaa tarjolla ja kutsuvieraita on tiedossa. Voi olla mukavat kekkerit. Taidan käyttää linja-autokyytiä.

Suvikelejä odottaessa
Kunhan lumi katoaa ja, pääosa, sepelistä on pyöräteiltä lakaistu pois ryhdyn kaksipyöräisen käyttöön. Sama peli kuin aina eli yli sata vuotta vanha ruotsalainen laatupolkupyörä Venus jolla teen suhteellisen pitkiä reissuja. Toisinaan myös jalan. Tyypillinen kierros on Peltsu - Vuores - Multsu - Peltsu. Nykyään reitillä on, enää, vain kaksi juottolaa joten alkumatka on janoinen mutta sitten helpottaa. Toki Vuoreksestakin, jos kaupassa poikkeaa, löytyy virvokkeita. Joskus Hervannankin kautta jos on koko päivä aikaa. Myös Pirkkalan kierros on hyvä lenkki sillä tasamaata riittää. (Venus on feminiini eli helposti sen jalkoväliin sovittaa. Huollan sen hyvin ennen keväällistä ensiaktia. Ehkä uudet kumitkin tarvitaan. Ei ilman ehyttä kumia satulaan. Sanotaan. Ajokauden alun ohessa ajelen kaupunkireissut Venuksen satulassa. Keskustaa lukuun ottamatta. Sinne taival on helpoin sähköbussilla. Asunnon ovelta lähipysäkillle hieman yli sata metriä. Tosin sähköbussipysäkille on kolmesataa m. Otan kuntoilun kannalta. Harrastan aika paljon kuntoilua.)

Venus Special ennen entistystä. Mutta ajokuntoisena. Maksoin kirpputorihinnan 99€. Alkuperäinen pyynti oli 299 euroa.

 

Tinkiminen kannatti

Kyseisellä henkilöllä oli vuokrattuna isolta kirpputorilta iso osasto määräajaksi. Kysyin kirpputorin henkilökunnalta että kuinka kauan kyseinen osasto on varattuna eli annoin ymmärtää että olisin siihen tilaan tulossa heti kun se vapautuu. Menin viimeisenä päivänä ennen määräajan sulkeutumista ja kysyin osaston vuokraajalta että kuinka paljon polkupyörä nyt maksaa. Sain siis tingittyä melkoisen summan.

Kerhoilta torstaisin
Ilmeisesti kevät on jo houkutellut käymään Kerholla. Moccamaster sai taas töitä. Kerhossa on kymmeniä jäseniä ja nyt oli paikalla noin kymmenen prosenttia jäsenistöstä. Vaan omistautuminen Kerhoon on vähennyt jäsenten ikääntymisten myötä. Uutta jäsenistöä tulee mutta vain sen verran että kokonaismäärä ei, kuitenkaan, lisäänny. Mutta pyörät ovat isoja ja kalliita. Vain muutama japaninpyörä enää ja niistäkin kahta ei ole käytetty useampaan vuoteen. Lisäksi talvisäilytyspyöriä ulkopuolisilta. Monet motoristit välttävät liittymästä mc-kerhon jäseniksi. Siihen ei ole mitään syytä.

Kevättalvella 2026
Suunnittelen jo ajeluita, kunhan säät suovat, ainakin kotimaassa, mutta myös lähinaapureita vilkaisemassa paitsi itä-. Jotkin kokoontumiset odottavat, ehkä. Myös Kerhoni ajelut ja pikkuillalliset. Itse asiassa jo, noin kahden viikon päästä on tapahtuma. Tosin vai yhden illan. Majoittumista ei suositella Kerhollani. Toki itse voin niin tehdä.

Muodostunut perinteeksi
Asun eteläisellä Tampereella liki Helsinkiin menevän tien vartta. Kun haluan aloittaa moottoripyöräilyn niin ajan polkupyörällä Kerholleni Peltolammilta Härmälään, siitä Pirkkalan suuntaan ja sen sivuitse niin pitkälle että tulen Pyhäjärven ylittävälle vanhalle sillalle ja siitä Kalkun ohi Ylöjärven suuntaan josta käännyn länteen Vanhalle Vaasantielle ja sitä kun ajan hetken verran käännyn vasemmalle ja olen Kerhoni pihassa. Kokonaismatka vajaat kaksikymmentä kilometriä. Ajomotivaatio suuri. Syksyllä homma tapahtuu toisinpäin. (Tosin ajan polkupyörän jossain välissä Kerholta kotitalliin tai haen sen pakettiautolla. Polkupyörä hoitaa suviaikaan myös lähiseudun asiointitarpeita. Renkaat pitänee vaihtaa sillä ovat hieman jo kärsineet vaikka itsellä jää ajelutarpeet alle tuhannen kilometrin kesäaikaan eikä talvella metriäkään. Yksi kunnon mukku jäisellä pyörätiellä riitti kouluttavaksi kokemukseksi. Kypärä oli tarpeen.)

Eräs ajokaudenavausajelu
Jokakeväinen tapahtuma. Tiedossa letkassa ajoa edeltäilmoittamattomaan kohteeseen tai maakuntalenkille. Mitä milloinkin. Vain porukan vetäjä tietää minne ollaan menossa ja muut orjina perässä. Yleensä reissu sisältää kahvitteluja, lounaan ja kestää noin 5 - 8 tuntia. Kerholla sauna kuumana iltasella ja tarjoilua. Eräs lenkki jäi mieleen: suunta lounaaseen, Turun suuntaan aluksi mutta taival suuntautukin Salon kaupunkiin josta matka jatkui itään kolme- ja nelinumeroisia maaseututeitä kaarrellen takaisinpäin Ylöjärvelle. Kolme tankkaustaukoa lisäksi että satulaan tottumaton takamus oppii olemaan. Yleensä ovat olleet lyhyempiä reittejä.

Pitkään tasaista
Viimeiset 22 vuotta, vaimon ohessa, asunut Tampereella erinäisissä vuokra-asunnoissa keskustassa ja sivummalla. Nykyinen, ja suht pitkäaikainen asumus, löytyy laitakapungilta. Edullista ja rauhallista. Myös lämmin autotalli jossa auto talvella ja moottoripyörä suvella. Vuoronvaihto huhtikuun lopulla ja toisinpäin lokakuun aikana. Pääajoneuvona suhteellisen harvinainen 1400 California GTS.

Ikääntyminen ja ajohimo
Kasvavat samaan malliin. Himo hieman enemmän. Saa nähdä että tuleeko tulosta... (Kyllä kymppitonni pitää suvessa mittariin saada.)

Jatkuu...