Opiskelu- ja työhistoriani lyhyesti

 

Oppien alku maalla
Kotona opittu: karjanhoidosta en ollut kiinnostunut vaikka siihenkin joutui osallistumaan. Traktorilla opin ajamaan noin kymmenkesäisenä kun ulotuin polkimille, vipuhin sekä ohjauspyörään. Toki perushommat tulivat tutuksi kuten peltotyöt, metsätyöt ja monenlaiset kuljetustavat. Myöhemmin urakoin leikkuupuimurilla naapureidenkin viljanpuinnit. Pikkuraha ei ollut mopopojalle haitaksi.

Kansakoulua neljä vuotta
Niistä ensimmäinen vuosi naapurikylän kansakoulussa. Koulumatka pari kilometriä metsän poikki. Kahtena päivänä viikossa oli opetusta minulle. Koulu lakkautettiin vähäisen koululaismäärän vuoksi ja koulumatka piteni seitsemänkilometriseksi josta pari ensimmäistä kävellen koulubussin pysäkille. Tätä koulua käytiin kuutena päivänä viikossa. Tyypillinen koulupäivän pituus kuusi tuntia. 

Pulpettia kuluttamaan 
Paikkakunnan keskikoulu oli yksityiskoulu yli kahdenkymmenen kilometrin päässä niin lähimmälle pysäkille tuli matkaa mennessä kaksi kilometriä ja palatessa noin seitsemän kilometriä joka piti suorittaa itse jos ei halunnut odottaa ainoaa linjuria reilua kahta tuntia jouten ulkona. Seitsemän kilometriä sujui noin tunnissa jalan. Oli myös 8-tuntisia koulupäiviä pari kertaa viikossa ja viimeiset tunnit olivat liikuntaa. En juuri osallistunut. Tosin lentopallosta pidin mutta yksi liikunnanopettaja opetti eritasonojapuita ja muita inhoamiani sisäliikuntamuotoja jotka myös laistin varsin usein. 

Keskikoulunkäynti
Olen syntynyt loppuvuodesta niin silloin, hiukan toisellakymmenellä elinvuodella olin hieman "jälkeenjäänyt" niin tuplasin ensimmäisen kouluvuoden. Siitä oli etu: jotain jo olin oppinut ja vuotta vanhempana olin jo valmiimpi ottamaan tietoa vastaan. Keskikoulua oli itselläni, em. syystä vuosi enemmän kuin muilla. Päästötodistuksessa oli hyviä numeroita jos seiska on sellainen. Koska kyseessä oli yksityiskoulu niin kunnallinen koulukyyti ei koskenut minua. Seitsemän kilometriä oli matkaa pussipysäkille ja takaisin. Viistoistakesäisenä sain mopon ja matka helpottui sekä, erityisesti, matematiikan numero nousi kuutosesta ysiin. Anna-Liisa Leppälahti kertoi että olisi antanut kympin mutta kun edellisen luokan päästötodistuksessa oli kuutonen niin ei voinut. Alempien vuosien joukko-oppi toi minut matematiikan oheen. Trigonometria oli mieliaiheeni matematiikassa.

Ammattioppiin
Ammattikoulun aikana kävin autokoulun joka sisältyi autonasentajan oppisuunnan koulutukseen ja sain kuormurikuskin ajoluvan. Sitä ennen olin opiskellut, kesäkursseilla eri metalleja sorvaamaan, jyrsimään sekä hitsaamaan eri hitsauslaitetyypeillä. Myös kotipaikalle ostettiin puikkohitsauskone. Yllättävän paljon sille oli käyttöä. Monta puikkoa olen polttanut. Ammattikoulu, keskikoulupohjaisella autonasentajalinjalla, meni varsin mukavasti läpi ja sai asua, kolmantena ja neljäntenä lukukautena, koulun lähellä opiskelija-asuntolassa. Sain hankittua myös henkilöauton sekä moottoripyörän ajoneuvoikseni. Kummallakahan tuli enemmän kilometrejä? Auto oli Datsun Bluebird, jonka kunnostin kouluaikana koulussa ja katsastutin. Pyörä oli vähän ajettu Honda 450. Varsinainen vikasinko. Tuli allergia japsipyöriin. Kai niissäkin hyviä on mutta ei ole osunut sellaista kohdalle. (Guzzien ja kolmen Hondan ohella on ollut seuraavia: kuusisylinterisiä Benelleitä 750cc kolme ja 900cc yksi sekä Ducati Paso 900cc, Cagiva AlAzzurra 650cc sekä, lyhempiä aikoja kunnostamiani muita Ducateja ja Guzzeja. 

Varusmieheksi
Jatkokoulutusta sain osaamiseeni varusmiespalvelun aikana Ilmavoimien Teknillisessä koulussa ja laivuepalveluksessa Rovaniemellä lähinnä Draken-laivueessa niin tuli hävittäjälentsikan tekniikka ja aseet jossain määrin tutuiksi. Erikoistuin ohjaamolaitteisiin. Paljon nuppeja, painikkeita, vipuja ja näyttöjä ja sauva. Reserviin saavuttuani pari vuotta maatalouskoneiden huoltoa kiertävänä asentajana. Sai ajaa firman pakettiautolla Pohjolaa ristiin rastiin. (Myös Pohjois-Ruotsi ja pohjoinen Norja.) (Kielitaito oli jo hankittu keskikoulussa.) Norjassa, vielä silloin, monet puhuivat kveeninkieltä joka on pohjoinen suomenkielen variaatio.) Jossain vaiheessa kokeilin ajaa kuorma-autoa ihan työkseni erään konepajan kirjoilla. Kesällä se menetteli mutta talviajo ei ollut minun juttuni. Rekkamiestä ei tullut.

Kertausta 
Kertausharjoituksissa riisuttiin siviilikamppeet ja laitettiin Ilmavoimien siniset päälle ja tutustuttiin eri kohteisiin Lapin Lennoston alueella. Mitään fyysistä puuhaa ei ollut. Tekniikkaa ja kohteita tarkasteltiin. Mukavia rientoja ja runsaasti olutta. Sotavaltio tarjosi. Osa pääsi lentokoneilla koteihinsa mutta minä tulin junalla Rovaniemeltä Tampereelle. Mielenkiintoinen ja vaiherikas matka valtion laskuun. Ravintolavaunussa oli hyvä meininki linjalla Rovaniemi - Tampere. Monet muut vielä jatkoivat etelämpään päin hyvässä kumarassa.

Sekalaisia duuneja siviili- ja sotilastekniikan parissa
Sen jälkeen muutamassa muussa duunipaikassa kunnes sain kutsun Kuoreveden Lentokonetehtaalle asentajaksi. Ensin potkurikoneita kuten ReDiGo mutta myöhemmin amerikkalaisten kanssa Hornet-kokoonpanoon asentajaksi, työnopastajaksi sekä tulkiksi amerikkalaisille ja siitä reilun vuoden päästä avaruusalusosastolle (ESAlle muunmuassa tämä laitos. sekä pari muuta.) asentajaksi. Ohessa koulutin alihankkijoiden henkilöstöä tarkkuustyöhön pitkin Eurooppaa. Jopa Sveitsissä. Aikani olin Kuorevedellä töissä tutkien, lentokoneiden ja avaruusalusten parissa. Mutta irtisanouduin muutaman vuoden jälkeen ja ryhdyin, jälleen, maatalous- ja metsäkoneasentajaksi joksikin aikaa. 

Jälleen sotavehkeiden pariin
Sittemmin pyydettiin töihin, muutamaksi vuodeksi, hyshys-firmaan joka tuottaa koneita ja laitteita Puolustuslaitokselle sekä valmisti tutkasuojattuja aluksia Merivoimille. Lisäksi paljon muutakin kuten luotiliivejä ja komposiittikypäriä. Jälkimmäisten parissa en juurikaan työskennellyt. Työt loppuivat kun jouduin hirvikolariin työmatkalla ja vammauduin selkärankani osalta. Pääsin eläkkeelle. Eläke on oikein hyvää vaan saisihan sitä olla enemmän. Noin viisi vuotta jäi duuniaikaa tekemättä onnettomuuden vuoksi. Onneksi oli muutoin liki täysi työhistoria niin eläkkeelläkin pärjää. Muutamia pikkujobeja olen ottanut vastaan mutta nyt ajan alas harrasteverstastanikin. Osa laitteista ja koneista on jo myyty ja osan pidätän itselläni. (Mökillä voi tarvita erinäisiä työvälineitä kuten hitsauskonetta, hiomakoneita, moottorisahaa ja sekä kirvestä. Myös ruuvit ja mutterit löytänevät kohteensa ajan kanssa.) Isohko moottoripyörien varaosakokoelma taitaa mennä metalliromikseen. Kiinnostuneita ei juuri ole ollut. Lähinnä Guzzi-osia eri malleihin sekä jotain pikkusälää Benelliin ja Ducatiin. Osa uusia ja lisäksi käytettyjä mutta ehyitä osia. Sekä yksi keskeneräinen projekti mekaanisesti ahdetulla ja digitoidulla uudella moottorilla. (MegaSquirt ja Ignitec)

Tulevaisuudensuunnitelmat
Ei mitään ihmeempää. Kesällä aikaa, bensaa ja rahaa menee moottoripyöräilyyn. Jätän kolme pyörää talouteen eli 1400 Californian, 950cc Guzzi-triken jossa erikoisuutena kallistus sisäkaarteeseen. Seitkytluvun alun harvinainen Honda CL350 saattaa mennä myyntiin. Vaan on se näppärä kaupunkiajoneuvo. Keskeneräiset projektit myyn keskeneräisinä, halvalla. Tekniikka uutta vastaavaa. Yksi, hyväkuntoinen, pyöreäsylinterinen, käytetty Guzzin 850cc - moottori lähtee myös edullisesti kunhan vain joku tarvitsisi. Muitakin osia on hyllyissäni.

Kunhan Rouva eläköityy
Saatamme muuttaa Pirkanmaalta pois. Toistaiseksi on vain alustava suunnitelma. Alkaa piiitkä mökkiloma jos terveyttä piisaa...