Pätkä historiaani

 

Ensimmäinen ammatti ja se viimeinenkin
Keskikoulun jälkeen ammattikouluun autonasentajalinjalle. Autokoulusta kuormurikortti. Sen jälkeen varusmieheksi ja aliupseerikouluun. ((Ylikers. apumekaanikko, Ilmavoimat, Lapin Lennosto (Silloin Hämeen Lennosto. Tyylitelty Ilves Drakenin sivuvakaajassa.)) Pitkään tein töitä maatalouskoneasentajana, työnopastajana ja kiertävänä asentajana (Ylö-Tehtaat oy.) Sittemmin siirryin metsäkoneasentajaksi jossa keskityin hydrauliikkaosien hitsaukseen, levytyöhön sekä hydrauliikkaan. Rautavaaran hyvässä pitäjässä olin reilun vuoden metsäkoneasentajana ja hitsaajana. Sieltä opinahjoon Mänttään jossa oli lentokoneasentajakurssi. Myös asunto kuului sopimukseen. Valmistuin leko-asentajaksi ja heti Lentokonetehtaalle töihin Kuorevedelle. (ReDiGo ja Hornet.) Myöhemmin avaruusalusasentajaksi. (XXM ja Rosetta ja joitain välihommia komposiittihommissa.) Välillä lisäkoulutusta ulkomailla asti sekä keikkahommia ulkomaille joko yksin tai porukassa. Leppoisaa duunia. Alan ammattilaisia muista maista ja työreissuja ulkomaille. Vaan siihenkin ja paikkakuntaankin kyllästyy kuten tapanani on. En viihdy työssä josta tulee rutiinia. (Mainittakoon että niihin aikoihin olin kahden moottoripyöräjärjestön hallituksissa kuten Gruppo Moto Guzzi Finlandia ry. ja Suomen Motoristit ry. ja jäsenenä kahdessa mc-kerhossa. Myöhemmin istuin Femassa (The Federation of European Motorcyclists' Associations) Smoton edustajana. Tosin kielitaitoni ei ollut ihan paras. Työkieleni, englanti, toki sujuu vieläkin mutta ruotsi ja italia ei oikein hyvin enää suju. Toki pärjäilin mennäkesänä Sisiliassa ja Roomassa kohtuullisen hyvin. Emme nälkiintyneet.

Nautinnot ennen ja eläkkeellä 
Nautinnot ennen olivat pitkälti samoja kuin nytkin. Tosin ennen sai sahtia useammin kun sitä kotonani tehtiin suuria määriä. Sittemmin olen, eläkkeellä, nauttinut saavutuksistani ja kavereiden kehuista ja hyvistä oluista. Tosin nyt, aikojen kuluttua, vain harva tunnistaa naamani em. piireissä. Muutin Mäntästä Tampereelle 2003 ja pidin yli puoli vuotta sapattia ottamatta töitä vastaan. Ajoin paljon moottoripyörällä tapahtumiin ja kokoontumisiin telttailemaan ja usein "kylällä" oluella. (MG Centauro Blower ja Karjala mutta ei yhtäaikaa.) Kevätpuolella menin "ruuhkanpurkajaksi" erääseen mp-korjaamoon. En, tosin, käynyt työvoimatoimistossa töitä kyselemässä sillä olin motoristipiireistä saanut varman tiedon että seuraavana talvena aloittaisin työt eräässä hyshys-firmassa. Viihdyin siellä pari vuotta kunnes työmatkalla ajoin hirvikolarin ja sairastelin pitkään. Kävin, kokeeksi, töissä mutta olin menettänyt innostukseni, selkääkin särki ja särkylääkkeet tekivät hieman pöljäksi. Lähdin ennenaikaiselle eläkkeelle. Oli paljon aikaa ajatella ja ajella, Liityin takaisin jo vuosikymmeniä sitten perustamaani ylöjärveläiseen moottoripyöräkerhoon. Nyt rivijäsenenä. En ole enää ottanut luottamustehtäviä vastaan. Kaksi pyöristäni "asuu" Kerholla. Verstaastani ole luopumassa. Kaluja ja vehkeitä on myytäväksi asti kuten Guzzien varaosiakin. Pari muutakin pyörää tulee poistoon.

Pyrkimys
Vielä ajattelin, tulevina kesinä, suunnata 1400 Californian taipaleelle. Perherauhan kunniottamiseksi sovittiin että ajan vain Pohjoismaissa Tanska ja Islanti poislukien. Onhan siinäkin lääniä. Pitkään aikoihin en olekaan käynyt katsomassa rata-ajoa. Jospa tulevana suvena joutaisin jokusen kisan katsomaan. En ole enää VMPK:n jäsen mutta voisin heidän kissamista käydä vilakisemassa. Ainankin ennen oli hyvä meininki iltasilla. Norjaa on jäänyt ajamatta lähinnä Hammerfestin tienoilta. Idemmässä kyllä useammanin kerran. Pitää vai heittää oikea jalka satulan yli ja kääntää kahvaa.

Lähinnä hupia 
Kokeeksi tein työnhaun, motoristikaverin vinkistä, jolle olin rakennellut pyöräänsä, eli ilmoitin halustani kokeilla työnhakua erääseen isoon firmaan huoltoinsinööriksi. Menin haastatteluun ja viikko sen jälkeen tilaisuuteen jossa samaa työtä hakevilta testataan kaikenlaisia osaamista kuten hoksaavuutta, ryhmätyökykyjä, ym. sekä johtamista. Kahtena  päivänä oli testejä. Sitten tuli kutsu firmaan jossa pidettiin palaveria johon osallistui lisäkseni kolme pukumiestä. Puolisen tuntia puheita, kahvitus ja kiertokävely tehtaalla. Myöhemmin tuli kutsu käydä ko. työnantajan terveydenhuollossa. Toki sinne menin. Noin kaksikymmentä minuuttia meni siellä ja totesivat että ylipainoa on mutta siitä pääsee eroon. Mutta diabeteksestä en pääse. Sanoivat että eivät suosittele minulle kyseistä tointa ulkomaanmatkoineen. koska se ei sovellu diabeetikolle. Ensimmäinen kerta liki iki-diabeetikon elämässäni kun asia tuli ilmi virallisesti. Kiittelin diagnoosista ja päätin etten töitä enää hae vaan eläköidyn. Asia hoitui nopeasti. 

Tyttöasiat
Niitäkin oli. Sekä onnellisia että vähemmän mukavia. En kerro henkilöistä tarkemmin sillä osa heistä on vielä elossa. On ollut osakehuoneisto ja omakotitalo jota rakensin työn ohella. Toki palkkaamani timpuri teki vaativimmat rakennetyöt ja muurari muurasi. Vaan enpä sitä taloa tarvinnutkaan vain myin työkaverille.

Satunnaiset tuttavuudet ja pari suhdetta
Niinhän se on että jos kylillä kulkee niin tapaa ihmisiä. Ensimmäiset feminiinit olivat lähinnä vain hetkellisen mielenkiinnon kohteena kun tapasimme. Yksi jäi kyllä mieleen syvemmin. Naapuripitäjän tyttäriä. Autolla ja moottoripyörällä homma sujui ja suhde kesti hänen opiskelunsa loppuun. Lähti ulkomaille hommiin mallitehtäviin mutta minä en rohkaistunut. Harmitti jonkin aikaa kunnes, erään tunnetun bändin ravintolakeikalla, tapasin mukavan nuoren varsinaissuomalaisen naisen. Vei kämpilleen. Todella pitkät sääret ja muutenkin muoto tyydyttävä. Opiskelunsa jatkuivat Tampereen yliopistossa ja ostin saunallisen rivitaloyksiön jonne hän myös muutti. Vaan lähtikin parin vuoden päästä hiihtovalmentajansa mukaan. Hän on sittemmin edesmennyt. Jonkin aikaa ei ollut vakiseuraa ja pidättäydyin pitkistä suhteista. Lisäksi työskentelyni eri puolilla maata ja Eurooppaa ei se oikein suosinut vakaata suhdetta. Yksi viehätys oli pitkähköön mutta en osannut olla "vain hänelle".  Muuten entiset, elossa olevat, exät kyllä moikkaavat kun satumme kohdakkain.

Nyt aviossa
Siitä ei kai sen enempää ole kerrottavaa. Suhde jatkuu. Kylkiäisenä tuli anoppi, pari rouvan siskoa ja kesämökki sekä, vuokralla oleva, osakehuoneisto.

Kolme veljeä
Nuorin on vielä työelämässä pitkään. Useimmat sukulaistapaamiset ovat hänen perheensä kanssa. Auttelen klapihommissa ja, tarvittaessa, vaikka hitsaustöissä. Samalla pääsen kalastamaan. Rantatontti, nääs. Seuraavaksi vanhin pitää kotitilaa ja on hankkinut lisää maa-alaa, rantaviivaa ja modernisoinut viljelyä. Jakamaton sukutila. Kolmas, veli, vain pari vuotta nuorempi on myös eläkkeellä mutta tekee nuorisotyötä. Nuorinta lukuun ottamatta muut ovat myös motoristeja. Guzzimiehiä, tietenkin. Tosin aika montaa muutakin merkkiä on vuosien varrella ollut mutta jotenkin Guzzi on ollut se oikea merkki. Benelleillä olen ajellut toiseksi eniten.

Ei omaa mökkiä
Sellainenkin oli joskus suunnitelmissa mutta jätin väliin koska mieluimmin ajan suviaikana moottoripyörilläni. Osasta niistä olen luopumassa. Sen sijaan olen ylläpitänyt, teknisesti, vaimon suvun mökkiä. Sekä lepäillyt ja muilla tavoin kuluttanut aikaani. Joskus, jopa, kalastan. Ensi kevään hommia on laittaa uudet katolle ja hormin juureen menevät raput. Ei nokisutari valita.