Oppi, ikääntyminen ja luopuminen, lyhyesti, kai

 

Kansakoulu
Vain neljä vuotta. Ensimmäinen vuosi koulussa oli vain kahtena päivänä viikossa. Tiistaina kuusi tuntia ja torstaina neljä.  Koulu oli kotikyläni toisella laidalla. Koirani saatteli mennen tullen. Ei ihmeempiä kokemuksia siitä koulusta. Lähinnä muistuu pitkähkö matka sinne ja takaisin. Tosiasiassa vain noin kolme kilometriä metsän poikki. Toisena vuonna piti mennä, vielä pidemmälle, noin kahdeksan kilometrin päähän kouluun sillä kotikylän koulu lakkautettiin. Kuutena päivänä viikossa. Koulupäivän jälkeen kuljetus pikkubussilla kilometrin päähän kodista. Alaluokilla oli lyhyemmät koulupäivät mutta koulubussi kulki vasta kaikkien koululaisten kuljettamiseksi. Mieluimmin kävelin reilun tunnin kotia kohti kuin odottelin koulukyytiä. Jos säätila salli. Aamuisin, sentään, kaikilla luokilla, koulu alkoi yhdeksältä. (Tiedoksi nykylukijoille että niihin aikoihin lauantaikin oli työ- ja koulupäivä.)

Kirkonkylän kouluun
Vanhempani halusivat minulle jotain muuta kuin kansa- ja kansalaiskoulun käynnin. Siksi koulumatka monikertaistui. Kunta maksoi osan koulumatkoista. Mutta bussivuorot olivat harvassa. Kansa- ja kansalaiskoululaisia haettiin kunnan kustannuksella koulubussilla mutta se kyyti ajoi ohi koska yksityikouluun piti mennä omalla kustannuksella. Piti, myös, kulkea pidempi matka bussipysäkille. Aamulla pääsi yleisellä liikenteellä kahden kilometrin kävelyllä pysäkille. Palatessa matka piteni. Noin seitsemän km.

Huono uudistus 
Myöhemmin lupaavasta opinahjostani tuli, valtakunnallisessa koulu-uudistuksessa kaikille muksuille peruskoulu ja meni ihan plörinäksi. Itse en halunnut lukioon vaikka muut halusivat ja jotkut pääsivät. (Kävin keskikoulun loppuun ja lukio säilyi yksityiskouluna vielä.) Lukion sijaan menin ammattikouluun josta valmistuin autonasentajaksi keskikoulupohjaiselta linjalta josta on ollut suuri hyöty työ- ja harraste-elämässä vaikka päivääkään en sitä hommaa ole työkseni tehnyt. Osaan jotain tehdä prätkilleni ja huoltaa autoni niillä opeilla. Varusmiehenä olin Kuorevedellä. Sittemmin Hämeen Lennostossa Rovaniemellä. Sittemmin sen nimi vaihtui Lapin Lennostoksi ja ilveksen kuva sivuvakaimesta katosi. Myöhemmin opiskelin lisää ilmailupuolella. Ihan ilmaiseksi (Majoitus ja osa ruuasta.) sillä silloin tarvittiin jo ennalta koulutettuja työntekijöitä tuleviin koitoksiin.

Maatalon pojan sivuhommat 
Vanhempieni mielestä minun olisi ollut velvollisuus ottaa maatila, karjoineen, metsineen, ym. hoitooni. Sanoin ei. Opin tekemään rakennushommia, metsätöitä, ajamaan erilaisilla maatalouskoneilla leikkuupuimuria myöden, jne.Toki töihin osallistuin niin kauan kuin kotona asuin kunnes menin armeijaan. 
Avaruusaluksiakin tuli puuhasteltua. Kuten XXM ja pari muuta. Rakenteellisilta osiltaan tehty Suomessa. Jopa kaksi. Toinen oli testausta varten. Toki erään toisenkin avaruusaluksen parissa puuhailin. Nasan ja Esan porukoiden kanssa oli varsin mukavaa. Hornet kokoonpanossa noin vuoden. Paikallinen pubi, Hallin Janne, oli erityisesti amerikkalaisten suhteen tarpeellinen mesta, kouluttivat meikäläistä Hornetien kokoonpanoon. Lähinnä amerikkalaiset ihmettelivät että järvessä voi uida sairastumatta ja vesi voi olla lämmintä. Esan porukat olivat, aluksi, hieman hillittyjä... Ex-rouvatekeleenilläni lie, myös, asiasta muistikuvia. Siinä ohessa kävin Sveitsissä opettamassa tarkkuustyötä. Ongelma oli helppo ratkaista: heillä ei ollut työtilan lämpötila säteilyvaikutuksen vuoksi vakio. Vaan mainitsinko sitä heti? Leppoisa viikko Genevejärven rantsussa hotellissa hyvien ruokien ja juomien parissa. Ja, kohta, pikku muutosten ja "harjakaisten" jälkeen tuotantonsa eteni häiriöttä ja mittatarkasti. 
Muutoin heillä oli melkein yhtä hienot vermeet, paitsi pienemmät, kuin työnantajallani Kuorevedellä. 
Myös brittien kanssa oli yhteistyötä. Mukavia sällejä nekin. Vein niitä suomalaiseen metsään. Kaksisataa metriä kävellen männikköön riitti heille. Ryhtyivät panikoimaan kun horisonttia ei näkynyt. Itselle selvisi, työhommissa, jossain vaiheessa että puhun varsin hyvää englantia, Myöhemmin huomasin että puhun myös ruotsia sekä huonosti italiaa ja himpun venättä ja räähkin eesti keel. Keikkareissuilla oppii... Rouva puhuu itäsavvoo niin joskus täytyy sannoo että jotta häh.

Ei pulaa töistä
Heti töihin mutta lyhyesti. Sen jälkeen palvelukseen Ilmavoimiin Teknilliseen Kouluun josta  valmistuin apumekaanikoksi ja, myöhemmin, lyhyen koulutuksen jälkeen mekaanikoksi. (Res. ylik.) Myöhemmin laajensin osaamistani lentokoneiden ja avaruusalusten rakentamiseen Suomen Lentokoneteollisuudessa. (Nykyisin Patria.) Vaan rock"n"roll ja blues sekä muu viihdemusiikki oli koko ajan ohessa. Asuminen sekä Linnavuoressa, Kuorevedellä  ja Mäntässä oli edullista. Ohessa kävin prätkäreissuilla Pohjoismaissa mutta myös Välimerellä asti. Silloin oli alla, toistaiseksi toiseksi paras ja, ylivoimaisesti, pieniruokaisin moottoripyöräni: laihaseosmoottorilla varustettu alkusarjan Quota Mille. Töitä on riittänyt. Vielä eläkeläistäkin on kosiskeltu satunnaishommiin. Päivääkään en ole ollut työttömänä. Mutta "omaan piikkiin" otin pitkiäkin vapaita työnantajan suostumuksella tai työkomennusmatkan tein prätkällä omaan tahtiin. 

Soittopelit olohuoneessa
Niinkutsuttu "pisara" Thorens on varsin miellyttävä vinyylitoistin. Sen sijaan olohuoneessa ovat omat vehkeensä jotka palvelevat pitkälti isoruutuisen television äänentoistona. Se on B&O:n värähtelemättömillä kennovalualumiinikaiuttimilla. Toki ohessa on blueray ja perinteinen dvd-toistin jotain kiinankamaa. C-kasettisoitin taitaa olla jo komeron perällä. Niinkutsuttuja shellakkalevyjä ja niiden soitinta en enää omista. Aikanaan lahjoitin, ulkomaille muuton vuoksi, laajan c-
kasettikokoelmani erääseen kehitysvammasairaalaan kun en katsonut vuokra-asunnon ylläpitoa Suomessa tarpeelliseksi. 
Pikkukamarissa on aito ja suht harvinainen Salora Ortopekspekta kolmikanavajärjestelmä joka antaa, erityisesti ns. livetallenteille laajemman äänikuvan kuin tavallinen stereo. Se perustuu siihen että salikaikukin on otettu hyödyksi. Iso keskikaiutin ja kaksi pienenpää kaiutinta takasivuilla.

Uusia ja vanhoja hankintoja
Harkinnassa. Uutta teknologiaa näyttäisi olevan kaupan ikkunassa. Se, paljonko se luo laatua kuulemiseen, on hieman sumussa meikältä. Jos maksaa pari tonnia aktiivikaiutinparista kerrostaloasuntoon saattaa hankinta jäädä hieman "ilmaan". Omakotitalossa, kuten aikanaan itsellänikin, oli B&O monihuonestereo. Sen toiminta perustui liiketunnistimiin. Ääni seurasi liikettä huoneesta huoneeseen. Ihan saunaan asti. Vaan omakotitalon myin kun totesin että liian liikkuvaista on elämäni. Jatkossa vain vuokra-asuntoja kuten edelleen. Kolme huonetta, keittiö ja autotalli vaikuttaa olevan riittävästi kahdelle.

Mukava kuunnella kotona
Toisaalta: jos haluaa huippuluokan äänentoistoa niin se on vain toistoa. Kyllä bändiä on mukavampi käydä katsomassa ihan elävältä. Tunnelma on, usein, käsin kosketeltavaa. Jos vanhaa sanontaa sopii käyttää. Seuraava keikka on poiketa lähibaarissa kun Mr. Breathless laulaa ja soittaa. Paikassa on myös bändi-iltoja.

Äänentoistohistoriaani
Kun olin muksu oli katon rajassa putkiradio, Helvar, jota kuunneltiin, vaarin ehdoilla, vain keskipäivällä. Ohjelmaan kuului: Pekka Lipposen seikkailut, uutiset ja sää. Sen enempää radio ei ollut auki. Juhannus oli poikkeus kuten adventin aika jolloin kuunneltiin virsiä ja jumalanpalveluksia. Jouluna kuunneltiin jumalanpalvelus myös.Kun olin sen verran työstä saanut palkkaa kykenin ostamaan Rigonda Bolshoi-stereolaitteen. Iso vehje joka sisälsi huonon levysoittimen mutta radio sekä vahvistimensa, kaiutinten ohella, olivat erinomaisia. Voitti, aikanaan, seitkytluvun lopulla Tekniikan Maailman tuottaman kisan saksalaisia, tanskalaisia ja japanilaisia sterereoita vastaan.

Välillä muuta
Jossain vaiheessa, työn ohessa tienatuilla rahoilla ja osamaksulla, ostin japanialaisen "räkin" jossa päällekkäin, mustassa, lasiovisessa kaapissa oli kaikki tarpeellinen. Kaiuttimet olivat noin puoli metriä korkeat ja wattilukema ennenkuulumaton. Bisnesmiesten hämäystä. Ei se kummoinen ollut. Kotelotkin lastulevyä eikä jäykkää umpipuuta. Myöhemmin olen hankkinut mieleisemmät laitteet. Mutta ei mitään High endiä. Kunhan kuuluu koko ääniala eikä ole vääristymiä tai säröä vaikka hieman, viinipäissäni, huudattaisinkin. 

Nyt eläkkeellä
Jo monetta vuotta. Melko ajoissa. Täyspäiväinen motoristi ympäri vuoden. Toki sitä olen ollut töidenkin ohessa. Eri mp-järjestöjen jäsenenä ja joidenkin johdossa. Brysseliä myöden. Muunmuassa Liikenneturvan hallintoneuvostossa ja vastaavissa luottamustehtävissä muualla. Verstastani ajan alas nyt. Ei enää kiinnosta koneiden räpläys. Saa tulla hakemaan verstaskamoja jos uskoo tarvitsevansa. Haluan luopua vuokratiloistani koska en tee enää huolto- tai muuta sivuansiota eläkkeen ohella. Koko tilankin voi, laitteineen ja työkaluineen, vuokrata.

Lähiopubi meni konkkaan
Siksi pitää kuntoilla reilut kaksi kilometriä erään lähiön anniskelupaikkaan. Juttu- ja motoristikavereita tapaamaan. Ei ihan jokapäiväistä mutta mielelläni poikkean heti alkuunsa klo. 14 - 16 iltapäivästä jos ei ole muuta menoa. Poislukien viikonloput. Matka taittuu polkupyörällä metsäpolkua myöden ketterästi niin tulee kuntoilua samalla. Talven tullen ryhdyn jalankulkijaksi. Jos sattuu vielä hyviä polkupyöräilysäitä niin voi olla että käyn kauempanakin. Pubien suhteen, paikallisesti, on lähialueen pubeista useimmat lakkautettu. Ei löydy asiakkaita enää.

Kerholle
Liki joka torstaiehtoo kahvittelemaan ja puhumaan ajankohtaisista, vanhoista ja tulevista asioista. Itsellä California GTS:n takarenkaan vaihto on vielä kesken tätä kirjoittaessa. Kerhon pikkujoulua odotellessa. Kirjattakoon muistelmiin että Kerholla oli eilen, torstaina, marraskuun 6. päivä, vain kaksi henkilöä. Odoteltiin lähemmäs seitsemään, juotiin kahvit pois ja häivyttiin. Hiljaista on ajokauden jälkeen. Kohta on vuosikokous. Eiköhän sinne tule noin kaksikymmentä henkilöä. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

Verstaalla
Edelleenkin on Verstas olemassa mutta toiminta siinä on vähennyt. Pikkuhommia olen tehnyt. Moottoripyöränikin ovat sen verran kunnossa ettei niiden käytölle ole juurikaan esteitä. Mitä nyt talviaika. Sorvin myin pois. Se on erikoista että sorvin sijainti ei muutu. Muutakin kalustoa on myynnissä ja paljon vanhojen moottoripyörien osia. Suuri osa merkki- ja mallikohtaisia. Harvinaisuuksiakin. Nekin ovat kaupan lukuun ottamatta nykypyörieni osia ja varaosia.