Kerholiivi yllä kylillä

 
Kylillä ja kaupungeissa
On mielenkiintoista kun kulkee kerholiivi yllä erinäisissä paikoissa. Liivini, se jota käytän "siviilissä" on siisti toisin kuin se joka on ollut vuosikymmenet ajoasuni päällimmäisenä. Vain likaisuus ja koko erottaa. Naapurikaupungin isossa kauppakeskuksessa käydessäni, erityisesti ikäiseni ja sitä vanhemmat (arviolta) naiset katsovat vihaisesti ja pitkään kun käyn marketissa ostoksilla tai aularavintolassa kahvilla. Väistävät reilun parin metrin päästä ja tuijottavat. Vaikka mitään syytä ei ole. Kaikista pahin olen jos asetun kassajonossa jonkun ikääntyneen taakse. Siinä pälyillään ja yritetään olla nopea. Pari kertaa on pyydetty pysymään matkan päässä. Tuttu kassan täti vain hymyilee. Toivottavasti en tule vain vanhojen rouvien uniin.

Lääkärissä
Kesken päivän oli aika varattuna. Kerholiivi päällä pyyhälsin paikalle. Lääkärillä ei ilme muuttunut. Muutenkin käynti oli miellyttävä. Asiat tuli kuntoon ja resepti kouraan.

Liikenteessä häiriköitä
On ollut kokolailla yhdentekevää mitä kampetta on ajaessani on yllä sillä en ole huomannut mitään eroa muissa liikenteessä liikkujien käytöksessä vaatetuksen suhteen. Vastaantulevat motoristit moikkaavat ja muut kulkevat matkojaan. Vuosikymmeniä sitten oli joitakin häiriköitä liikenteessä. Nuoret köllit autollansa hieman kiilailivat ja näyttelivät rivoja käsimerkkejä tai heittelivät roskia ylle. Pahin tapaus tapahtui Pohjois-Pohjanmaalla. Kyse ei ollutkaan nuorista vaan kyseessä olikin vanhempi herra vaimoineen. Autonsa kullanvärinen 2+2-paikkainen Mercedes avoauto. Ryhtyi kiilailemaan ja naureskeli. Olimme kolmella pyörällä liikkeellä ja sillä kertaa viimeisenä ajoi seurueemme naiskuljettaja. Itse ajoin kakkosena ja ihmettelin minne mimmi jäi. Palasin takaisin vilkaisemaan. Jonkinnäköinen selvittely oli menossa ja mersumies kävi kuumana. Käskin häntä häipymään mutta hän yrittikin kaataa moottoripyöräni. Ei onnistunut. Lähti kumit vinkuen ja minä perään. Ei, ehkä, ollut viisaasti tehty, mutta sain kiinni ja laitoin endurosaappaalla pari mukavannäköistä klommoa autonsa kylkeen ja näytin että pysähdy. Ei pysähtynyt mutta auton sisällä alkoi olla erikoista toimintaa. Ehkei rouvansa pitänytkään tilanteesta. Kaveritkin saavuttivat ja muodostui eräänlainen "saattue". Mersumies kääntyi äkisti sivutielle ja sen koommin en ole nähnyt. Mutta itsehän aloitti. Mahtoiko oppia mitään...

Eläkkeellä
Muutaman vuoden olen harjoitellut eläkeläistä. Aluksi piti kovasti keksiä jotain tekemistä. Olihan sitä. Nyttemmin olen laittanut jarrua ja ryhtynyt, hiljokseen, purkamaan verstastani. Osa kamoista on jo kerhollani, osa vähän sikinsokin verstaallani ja autotallissa sekä kesäasunnolla. Kerholle en voi viedä kuin pikkukamoja ja niin sanottuja yleisosia. Ehkä työkalujakin. Pitää päälliköiltä kysyä. Muita hommia on käydä kulttuuritapahtumissa kuten, menneellä viikolla, kuuntelemassa ja katsomassa rockpianistia. Liki joka viikolle jotain kulttuuria, myös päiväsaikaan. Lisäksi kaverit ja kerhoillat. Tampereella on myös paljon kulttuuritapahtumia joita, valikoiden, suosin. Tampereen Teatteri, Työväen Teatteri ja muitakin teattereita, kuten Ahaa, sekä taidenäyttelyitä ja poikkitaiteellisia rientoja. Lisäksi pysyvät näyttelyt kuten Vapriikki, Hildén, Milavida, Taidemuseo, Työväenmuseo, Ronga, Aaltosen museo. Finlaysoni ale palveluineen. Jne. Pyynikiltä löytyy lisää. Lielahdessakin on...

Toisaalta
Saan usein juttukavereita, hyvässä ja pahassa, kun käyn pubissa. Jotkin, alkavasti humaltuneet, nuoret miehet tulevat kyselemään että olenko "istunut" pitkäänkin tai mitä kerhoa kannatan. Vaikka selkämerkki kertoo kerhon kotikunnan ja nimen. Aivan kuin olisin rikollinen. Merkittävin rikos, jonka olen tehnyt, on ylinopeus. Joskus olen sakkoa maksanut. Jos sanon että, lähes vastoin totuutta, olen ollut sellissä niin oluentarjoajaa riittää. Toki se on sitten siinä juottolassa viimeinen käyntini pitkään aikaan. Tampereella on valinnanvaraa. Olen käynyt liivi päällä Työväen- ja Tampereen teattereissa, pankissa, apteekissa, R-kioskilla, lääkärissä, ja muuallakin. Tavaratalossa saattaa jokin nuorempi ja innokkaampi kerrosvalvoja katsella pitkään mutta siihen se on jäänyt . Ei kahta pahaa sanaa. Katseita kyllä saan mutta olenkin komea. Ja pientä vaille seitsemänkymmenen. Jää koettavaksi josko lukema tulee täyteen...

Liivitönnä, bootsit, farkut ja nahkatakki
Silloin voin olla kuka vain eikä yksikään kiinnitä huomiota tai säiky. Kun ulkoinen habitus vaihtuu niin fiilis muuttuu.

Lievä erilaisuus
Sitä kai harrastan kun moottoripyörällä ajan ja kuulun kerhoon. Se on kiinnostavaa ja, eritoten, amerikkaisten elokuvien kiillotettu outlaw-meininki on asiaa innostanut monen märkäkorvan kohdalla. Lisäksi maassammekin on kyseenalaisia porukoita jotka eivät ole, ainakaan nimellään, rekisteröityneitä yhdistyksiä. 

Kerran olen ollut 
Motoristikaverin hautajaisissa, aiemmin tulevan vainajan omasta esityksestä, pyyntö että kaikilla kuoppajaisiin saapuneilla motoristeillä olisi liivit yllä. Näin tapahtui. Kirkkoherra ja suntio eivät pitäneet tavasta. Mitäs ne muuta voineet kuin murjottaa. Siunaus tapahtui haudalla eikä kirkossa. Varsin nopeasti. Ei virren virttä. Silti hautuumaalle kertyi yleisöäkin katsomaan arkunlaskua.

Vanhempien vastustus
Moottoripyörän hankintaa vastustivat. Mutta myöhemmin, vuosien kuluttua, asiaan ei enää puututtu heidän taholtaan. Eräät sukulaiset, tosin, laittoivat välit poikki ja vihjaisivat että rikoksen polku on pahasta. Lie sekin elokuvaperäistä ja muutamasta purukasta joita tiedotusvälineissä tuodaan esiin. Kaksi veljistänikin ovat motoristeja. Yllättäen, ajavat Guzzeilla. Pyöriä on enemmän kuin miehiä. Toki autoja on ollut ohessa talviajoa varten. Vaan oli, itsellä kymmenkunta vuotta, että ei ollut autoa. Pitkiäkin reissuja tein talvisydännä matkaedurollani. Kuten Turku - Rautavaara ja molempiin suuntiin. Asuin siihen aikaa Rautavaaran mukavassa mutta vähäväkisessä pitäjässä. Tunnetuin rautavaaralainen matkailukohde lienee Metsäkartano. Sinne olen järjestänyt muutaman mp-kokoontumisen.

Kun kertoo
Olen kertonut että olen johtanut tai kuulunut jäsenistöön useissa mc-kerhoisssa joko järjestöllisesti Suomessa, ulkomailla, että paikallisesti. Sitten kysytään että millainen Harrikka minulla on niin kerron, totuuden mukaisesti, että Guzzi on pyörämerkkini. Useimmat kuulijani ovat olleet, tässä vaiheessa, ihan pihalla koska merkki ei kerro heille mitään. Saattavat vaihtaa pöytää ja juttu loppuu. Kyllä siihen, usein, joku kiilaa tilalle.

Eduskuntaan kutsuttiin
Silloin olin Smoton puheenjohtaja ja sittemmin edesmennyt, kaverini Hanski, myös hallituksen jäsen, hoiteli yhdistyksen suhdehommia. Asuin silloin Mäntässä ja tapana oli käydä silloisessa linja-autoaseman kahviossa aamukahveilla. Siellä istui jo aamusesta oma "raatinsa" ja yksi silloinen kansanedustaja. Kerroin siinä, kahvin juonnin ja sämpylän syönnin ohella, että olen siitä lähtemässä junalla Eduskuntaan Liikennevaliokunnan kuultavaksi. Em. kansanedustaja sanoi että pitää olla tumma puku ja muutenkin siisti ja pitkä tukka leikattava. Sanoin näine hyvineni meneväni. Nauroi rehevästi ja sanoi ettette pääse kuin vähän matkaa eduskunnan rappuja. Puku on pakollinen.
Käytännössä meni niin että kaluunakaulainen herra oli odottamassa meitä Eduskunnan ovisuussa. Ei kysellyt meiltä liivimiehiltä papereita vaan saattoi meidät neuvottelutilaan jossa oli kolmattakymmentä henkilöä (Liikennevaliokunta) odottamassa. Esittelimme itsemme, toimemme ja hieman yhdistystäkin. Hanski piti kahdenkymmenen minuutin puheen näkemyksistämme moottoripyöräilyn ongelmakohdista maassamme. Sitten oli kysymysten vuoro. Ei olisi uskonut kuinka pinnallista oli Liikennevaliokunnan tietämys matkamoottoripyöräilystä. Osa kysymyksitä oli, jopa, typeriä. Saastuttamisestakin syytettiin. Vaan saatiin jonkinlainen pöytäkirja kohtaamisesta aikaiseksi. Missä lie nykyään...

Kerhoja on listattu

https://www.bikerunion.fi/kerhot-ja-selkamerkit 

Mukavat baaritutut
Osa niistäkin motoristeja. Toisinaan näkee kun joku kaartaa kahvilan tai pubin eteen näyttävästi. Kamppeet viimeisen päälle ja tunkee porukkaan. Siinä tahtoo olla pientä kitkaa. Toki, sekin ilmiö, laantuu kun viikkoja, kuukausia tai vuosia kuluu. Yleensä, kokemukseni mukaan, monikaan, yli kolmikymppisenä ei enää aja moottoripyörällä vaan on hankittu tilava perheauto. Siten monen elämä meneekin lapsentekoon. Tulee muuta puuhaa. Vaimollanikin oli omat moottoripyöränsä  mutta on niistä luopunut. Eikä tule, enää, kyytiinkään. Lonely rider olen. Nykyään nääs.

Oma kerhoni 
Olin pitkään poissa maailmalla mutta eri syistä kuten työ ja vapaa-aika enkä ole kerhoiältäni vanhin vaikka olenkin kerhoni perustajajäsen. Johtui siitä että kuljin maailmalla töissäni ja hyvin harvoin poikkesin kerhollani. Monta vuotta meni maailmalla matkatessa. Sekä työn että järjestöhommien perässä. Muunmuassa Smoton edustajana Brysselissä. Kun olin Lentokonetehtaalla töissä niin liityin Vimpyyn Vilppulassa. Siinä meni muutama vuosi. Kyseinen kerho on sittemmin lopetettu jäsenien muuton ja ikääntymisen vuoksi.

Takaisin omaan kerhooni
Ei ollut ongelmaa. Suurin osa porukasta, kun sakkia olikin vielä silloin paljon, tunsivat minut entuudestaan. Muutkin oppivat tuntemaan. Sittemmin en ole ottanut vastaan luottamustehtäviä kerhoni suhteen. Antaa nuorten miesten ja naisten hoitaa asiat. Olen pyrkinyt olemaan neuvomatta. Mutta kokouksissa käyn. Myös viikottaisessa Kerhoillassa tulee käytyä suht ahkeraan talvikaudella. Kesäaikaan olen joko mökillä noin 500 km:n päässä tai muutoin muualla reissussa. Eli kerhoni ajeluihin tai tapahtumiin en aina veny. Ajokaudenavausajelu on osunut, toisinaan kohdalle ja pari kertaa kerhon porukkamatkalle jonnekin kohteeseen jossa vietetään pari päivää öineen.  

Rekisteröityneet ja rekisteröitymättömät kerhot
Molempia on. Monella kerholla ei ole yhdistysrekisterissä merkintää. Silloin on, muunmuassa, talouspuolen vastuu epäselvä. Tiedän kerhoja jotka ovat vaurastuneet eri menetelmillä ja sitten joku pistää tilin sileäksi. Yleensä juuri hän joka on ollut luottohenkilö on "suksinut sudaniin". Se on mahdollista myös yhdistysrekisterissä olevalle kerholle mutta silloin on tapahtunut selkeä rikos ja syyllinen joutuu edesvastuuseen. Poliisi hoitaa. Isoissa kerhoissa kulkee jonkin verran valuuttaa.

Yleensä mc-liivi päällä kulkiessa
Kahdenlaista suuntausta. Ns. tavallinen rahvas, parhaiten erottuu isossa marketissa lähinnä perheellisten parissa. Väistävät hieman enemmän kuin olettaisi ja kakarat katsovat silmät pallillaan ihan hiljaa eivätkä melua mikä myönteisesti on hyvä... Kassajonossa saa olla itsekseen koska taakseni ei, juurikaan, kerry jonoa. Edellä menevistä en niin tiedä. Arvelin että käynpä liivien kanssa ihan joka päivä kyseisessa marketissa että tottuisivat ja olisi, joskus vaikka, juttukaveriksi kahviossa joku. Kun mennään Kerhon porukalla, lähinnä kolmesta kymmeneen henkeen, niin ei siltikään ole pulaa istumapaikoista. Ihmeesti tulee tilaa. Mitäs me ukot ja akat, nuorimmat liki viiskymppisiä, vanhimmat jo liki seitenkymppisiä.

Tamperelaiselle kerholle
Corona mc pitää pikku bileet joulukuun viidentenä. Lähden sinne iltasella. Jalan koska matka ei ole pitkä ja saa liikuntaa. Olisiko pari kilometriä.

Kahviokuvio korjattu
Hiljalleen, vuosien mittaan, olen sujuttautunut paikallisten, entisten paikallisten yrittäjien, porukkaan. Toki itsekin olen yrittäjä. Ainakin siinä mielessä että olen ollut perustamassa yritystä, josta omistan enää vain viisi prosenttia ja olen eläköitynyt. Se siis ei edellytä että olisin heidän tasoisensa vaan on osoittautunut että tykkäävät jutuistani ja minä heidän. Itselläni kun on melkoinen paikallistietämys kyseisen kaupungin toimista 60-luvulta alkaen vaikka silloin se oli vain pikkuinen kunta... 

Onko elokuvissa syy lievään syrjintään?
Ehkä niin on. Pahiksia taidetaan olla, suuren kansanosan mielissä, vaikka jäsenistössä on tavallisia veronmaksajia, yrittäjiä, duunareita, johtotehtävissä toimivia, eläkeläisiä, kuten itse sekä pari maanviljelijää ja karjatilallista. Syytän brittiläisiä ja amerikkalaisia elokuvia.

Omalla kohtaa
Olen tunnettu tamperelainen. Myös Ylöjärvellä monille tuttu. Pirkkalaa olen vasta alkanut valloittamaan. Ongelmia on ollut vähän ja hyvällä supliikilla hoituu moni asia... Lisäksi olen markkinoinut sekä netissä että muutoinkin eräiden yritysten tarjontaa. Eräs kahvilaravintoloitsia ihmetteli miksi heillä käy motoristeja. Vaikka mesta on pitkän soratien perillä. Tosin maisema on siellä näkemisen arvoinen. Eikä ruokakaan ole vastenmielistä.

Törmääminen outlaw-porukkaan
Niitäkin on. Onneksi harvoin tulee poikettua. Pariin vuoteen ei kertaakaan. Aiemmin kyllä. Kyseisissä riennoissa ei ole kummoista säätöä. Ihan hyviä bileitä olen nauttinut. Ihmisiähän hekin ovat. 

Ihmisten ja oma tietämättömyys
Kuulun, osin, samaan porukkaan. Varsinkin nyt, vanhuuttani, ei tule ihan kaikkea seurattua. Tampereen kokoisessa kirkonkylässä ja lähikunnissa mahtuu olemaan erinäköisiä porukoita. Vaan pihalla olen, jotain tiedän ja jostain ei hajuakaan. Onneksi kerhokaverit valaisevat. Eivätkä hekään kaikkea tiedä. 

Syksyn mittaan
Ajokauden päättäjäisiä viettää useampi mc-porukka. Asuinpaikkani ympärillä on noin kolmen kilometrin säteellä useita mc-kerhoja joilla on omat tiluksensa ja jäsenensä. Pariin rientoon en kyennyt kun oli kuumeinen olo kahden viikon rasitteena. Kaipa kaikennnäköistä on vielä tarjolla. Rairai. 

Kävin naapurikylän pubissa taas
Reipas kävelymatka eli reilut pari kilometriä. Tapani mukaan menin kerholiivit yllä. Ei vaikutusta sinne tai tänne. Erään purjehtijapariskunnan kanssa juttelin. Muiden paikallisten kanssa myös. Sen olen huomannut, vahvasti, että, arviolta, alle nelikymppisten kanssa en pääse jutulle. Kääntävät selkänsä sanovat ett menes, ruoja, hautuumalle. Olen siis pudonnut heidän kelkastaan. Vai toisinpäin. Ikäisteni, noin suurinpiirtein, kanssa syntyy juttua ja tuttavuuksiakin. Kyllä kuuskymppisillä tyttärilläkin voi vielä olla haluja.

Vuosia liivit päällä kyllillä, kotona ja maailmalla
80-luvulla karsastettiin. Kun paikallinen Kerhoni Ylöjärvellä tuli tutuksi niin viranomaisille että paikallisille liiveista ei paljon juttua tullut. Varsinkin kun paikallislehden "tyttöpari" teki meistä juttua. Muututtiin taviksiksi. Mikä on hyvä.
Muutoinkaan ei liivit kovasti herätä huomiota. Onko se sitten tiedostusvälineiden ja elokuvien ansiota vai se että "sopeudumme" yhteiskuntaan ilman kummoisia kuvioita. Paikkakunnalleni on ilmestynyt, itseään mc-kerhoksi mainitseva sakki. Nuoria miehiä ja amerikanpyörät. Vahvasti oletan että kunhan kulkevat niin huomaavat että. kokolailla, lopulta, tavan tallaajia ovat. Moottoripyöräilyssä tärkeää on muu kuin uho.

Jotain vilosoviaa voi vielä tulla jatkoksi...