Hengitystä
Ei kannata pidättää jos on halu lukea äkillisistä käänteistä tässä blogissa talviaikaan. Hiljalleen laittelen asiat kuntoon. Huhtikuu lienee kiintoisin aika.
Keväällä kävi vahinko
Melko uusi, vain yhden kesän ajettu, 205 leveä auton rengas 1400 Calin takavanteella sai siipeensä siten että terävä kivi viilsi sen liepeen puhki. Pyörän sain kaverin takalaitanostinkuormurilla Kerholle isommitta vaikeuksitta. Neljälläkympillä. Sitten vain nostimilla pyörä ilmaan ja sujuttelemaan takapyörä pois. Pitkähkö takalokasuoja edellyttää suht korkealle nostamista. Otin kuvia tapahtumasta.
Murheen alhossa
Kerholta kävelin kilometrin verran nyssepysäkille ja taivalsin sinisellä bussilla Tampereen keskustaan anniskeluravintola Vanhaan Monttuun höyrymakkaralle. Siellä kului sekä mietoa olutta että aikaa tuttujen seurassa ja muualla ns. joronjäljillä. Illemmalla keskustasta kotikylän bussilla lähiön paikalliseen olutjakelukohteeseen motoristikavereita moikkaamaan ja siitä, jokusen lohduttavan tuopillisen jälkeen, majoitukseen. (Valitettavasti kyseinen pubi on nyt suljettu, suoritukseni eivät riittäneet ylläpitoon). Toisaalta: häneltä meni myös toinenkin baari alta talousongelmien vuoksi. Pitää käydä naapurikylän baarissa. Saan liikuntaa 2 km. sivu. Myös toisen naapurilähiön baareista kaksi on lopettanut mutta yksi sinnittelee. Toki keskustakin houkuttaa ja sinne pääsee Nyssellä noin vartissa. Vanha Monttu ja, eritoten, Osuusliikkeen baarit joista saan alennusta ja voi tsekata milloin kotikylän bussi irtoaa Keskustorin laituristaan. Vanha Monttu aukeaa jo aamusta ja on auki aamutunneille. Helposti tavoitettavissa. Vain hyväjalkaisille. Asiallista sakkia siellä. Hienostelu tai ylimielisyys ei siellä toimi. Jos on vieraspelkoa niin ei kannata poiketa. Manselaisten kansalaisten poikkileikkaus. Tosin, pukumiehiä ei, lisäkseni, ole juurikaan näkynyt. Usein bändejä keikoilla sekä solisteja kuten kevätpuolella lauantaina 14.3 Mr. Breathless jos tykkää pianolla soitetusta rock-musiikista. Kyseinen solisti soittaa pianoa, laulaa ja tyyli on todella tiukasti hanskassa. Lähinpänä, 1.11. on Kadun Kasvatti keikalla Montussa. Vetää Irviniä rokkaavammalla staililla. Jos kynnelle kykenen niin sinne. Hyvissä ajoin... Keikka tuli ja meni. Tupa oli juntaten täynnä. Mahtava meininki!
Vahingosta selvittyä auton rattiin
Seuraavana päivänä ostin Kerhon lähellä sijaitsevasta autonrengasliikkeestä kahdenkymmenen euron kululla vanhan renkaan irrotuksen ja "uuden" kumin vanteellepujotuksen ja siten alempana kuvassa olevan renkaan risan tilalle. Sillä meni mennyt suvi. Nyt oli renkaan kulutusmerkkeihin enää vain kymmenesosamillin kulumavara. Tunkkaan 1400:sen sen verran korkealle että saan takapyörän irti. LCRmc:n kerhotilassa on melko hyvät toimintamahdollisuudet homman tekemiseksi. Toki rengaskonetta Kerholla ei ole joten turvaudun paikalliseen, toisen mc-kerhon rengaskoneeseen, parin kilometrin päässä. Osaisin laittaa renkaan pois ja paikalleen rengasraudoillakin mutta säälin vanteen reunan maalipintaa. Renkaan kokomerkintä on 205/55R16. Kesämallia.
Taloudellisistä syistä
Jos ostan mp-renkaan niin sen hinta on yli 300€ ja vanteelle laitto parikymppiä. Itse laitan paikoilleen. Eikä kestä edes yhden kesän ajojani ja kuluneena sellainen ei ole miellyttävä ajaa. Vastaava autotyypin rengas maksaa alkaen noin 50€ halpisrengasosastolta mutta mieluimmin laitan liki tuplasti arvokkaamman tunnettua merkkiä olevan kumin. Hyvä rengas, kokemukseni mukaan, kestää noin kolmen suven ajot eli reilun kymppitonnin suvessa voi pöristellä samalla kumilla. Säästön lisäksi renkaan asennuksen vaiva vähenee kovasti. Ehkä tässä on sovelias gummi. Riittävän symmetrinen. Lisäksi pehmeämpää eli pitävämpää kumilaatua kuin alkuperäisrenkaassa.
Väite
Olen kuullut, monesti, että auton rengas ei mahdu prätkän vanteelle. Osa asiasta on totta. Kapealle vanteelle on turha yrittää leveää rengasta. Renkaan liepeiden leveydet ratkaisevat. Leveäliepeinen rengas, renkaan "jalka", ei istu aivan kunnolla mp-vanteelle. Vaan eipä tuo juuri ole haitannutkaan ja sisärenkaattomanakin pitää hengen sisällään. Kangasvahvisteista kumia se lievekin on ja asettuu kyllä kun ilmanpaine on sopiva. Muutoinhan sellainen asennus olisi kiellettyjen listalla. Omissa pyörissäni, nykyään enää kahdessa, joissa on auton renkaita takakumeina olen ne katsastuttanut. Katsastusinsinöörin allekirjoitus painaa ja rekisteröintitodistukseen tulee teksti: vaihtoehtoinen rengaskoko sekä renkaan tyyppi. Eikä valvova viranomainen kykene kieltämään ajamasta vaikka saattaa suullisesti huomauttaa. Kuten on tehnytkin. Minä vain moikkaan. Mutta se on, toistaiseksi, ollut yli-innokkaan nuoremman konstaapelin pätemistarvetta. Mutta minulle ei tarvitse päteä. Pystyn olemaan oikein hyvin samaa mieltä jos muutkin ovat.
Kallisteleminen
Siitä on baaripuheissa paljon mielipiteitä. Monet ovat sitä mieltä että auton renkaalla ei voi kallistaa. Toistaiseksi se mielipide ei ole ollut este. Moottoripyörä kun ei ajonopeudessa käänny muutoin kuin kallistamalla. Muutama kokenut motoristihenkilö on pyörääni kokeillut eikä autonrengas ole tullut negatiivisesti esiin. Toki vastakkaisia mielipiteitä olen kuullut vaan kyseltyäni selviää että oletusta se on vaan eikä kokemusperäistä. Käytännössä mutkaan mennessä kulutuspinta kääntyy sisäkaarteen puolelle koska pyörää kallistetaan. Siinä toimii kaksi fysiikan lakia: massavoima ja keskihakuvoima. Jos rengas olisi betonirinkula vastaavassa muodossa olisi ajettavuus surkea mutta kun ilma on renkaan sisällä liikkuvaista niin renkaan joustava rakenne suostuu myös kallisteluun eikä nouse kulmalleen. Perusfysiikkaa. Rengaspaine on haettava kohdalleen kokeillen jos ei ole uusikin samanlainen kuin edellinen kumi. Renkaissa ja niiden joustavuudessa on eroja vaikka kokoluokka ja mitat ovat samat. Kokeilemalla asia selviää.
Kesä -25 ja odotettavissa oleva suvi -26
Ei paljon ajoa moottoripyörillä menneenä kesänä. Ei ihan tullut edes kymppitonnia täyteen. Syynä, pääosin, Mökillä puuhailu rakennusten kunnostamisessa ja uuden rakentamisessa. Toista kuukautta jäi ajamati. Toki Mökille ajoin moottoripyörällä 450km per sivu mutta sitten ei paljoa muuta ajoa ollutkaan. Toki muutamassa kokoontumisajossa oleilin jokusen viikonlopun mutta varsin likellä kuten Pohjanmaalla, Keskisuomessa, Pirkanmaalla ja Savossa. Lisäksi joitakin ajantappoajeluita kun säät suosivat. Mainittakoon että Parkanon ja Kurun välisen tien puolessa matkaa on varsin mukava pysähdyspaikka, Auretar, pizzerioineen ja ravintoloineen Seitsemisen tienhaarassa. Tiekin on huippukuntoinen. Mukavia mutkia osan matkaa lähempänä Parkanon päätä. Mainitkaa että motomatti suositteli. Tulevana suvena, toivoakseni, ajelen myös Mökille Itä-Suomeen mutta ei tiedossa ole, enää, isompia rakennuskorjauksia tai uuden rakentamista jos ei huussi-liiteri-vaja-osastolla tarvitse tehdä isompia hommia kuin kivijalkojen oikaisua ja kattoremontti. Tyynelä eli rantaterassi vaatii uudet järveen menevät raput. Lisäksi Mökin seinälle ja katolle uudet tikkaat nokisutaria varten. Pikkuhommia.
Takapyörän irrotuksesta ja asennuksesta
Ensin irrotetaan jarrusatula kilpineen vetämällä takapyörän akseli pois ja jarrusatula, kilpineen ja holkkeineen siirretään yläviistoon eteenpäin riippumaan.
Kun taka-akseli ja jarrusatula on irrotettu ja takapyörän alla puolisen metriä ilmatilaa saa takapyörän irti mutta siten että pyörännavan ja perävaihteen välissä oleva sysäyksenvaimennin tulee samaa matkaa takanavan kanssa. Se pyrkii irtoamaan ja jos niin käy niin takapyörä on nostettava takaisin paikoilleen ja sysäyksenvaimennin navan sisään.
Sysäyksenvaimenninta ei ole erikseen lukittu takanapaan. Kiinnitysura kyllä on mutta ei lukitusrengasta siihen. Saatan sellaisen taivutella jousiteräslangasta niin homma on jatkossa helpompaa.Yksin tehdessä tarvittaisiin neljä kättä. Onneksi kaksi kerhokaveria olivat, edellisen irrotuksen aikana, sattumalta paikalla niin käsien määrä oli riittävä. Takapyörä renkaineen ja laakerointeineen on varsin painava.
Asennettaessa on sysäyksenvaimentimen laipan asema ihan pohjassa navan sisässä ja sen vastakappale perävaihteessa. Itse tein siten että takapyörä nostetaan akselinsa korkeudelle ja akseli työnnetään, ilman jarrukilpeä ja holkkeja, takanavan läpi ja akselia pitkin koko takapyörärakenne työnnetään perävaihteen vetokehän ulokkeisiin. Sen jälkeen lasketaan joko pyörää tai takapyörän alle laitetaan sopiva koroke ja taka-akseli vedetään pois jolloin väliholkki ja jarrusatula voidaan asentaa ja työntää taka-akseli paikoilleen. Erityisesti pitää huomioida että takajarrun jarrukilven pidätinura tulee takahaarukan vasemman puolen sisäsivun ulokkeeseen.
Perävaihteen öljynvaihtohuolto
Se ei onnistu muutoin kuin takapyörän irrottamalla sillä sen täyttö- ja tyhjennystulpat ovat pyörännavan puoleisella sivulla. Eli takapyörän irrotus on silloin pakollinen. Siitä, vaikkakin hieman työläästä toimenpiteestä, tulee huolletuksi myös pyörännavan vetourakko sekä koko taka-akseli. Ne ovat voitelukohteita eli vetourakon naaras- ja urospuoleiset urakot pestään ja voidellaan uudelleen vedenkestävällä vaseliinilla. Mutta liioitella ei pidä. Kunhan lika ja ruoste pysyvät pois teräsosista. Samalla tulee tarkastetuksi sysäyksenvaimentimen kumien kunto. Itse peräöljyä ei, vielä, tarvitse vaihtaa. Pitää ajaa muutama tuhat kilometriä vielä. Vaihtovälinä pidän 10000 km sopivana. Lisänä RVS-käsittely.
Pieni vaikeus
Nykyään auton renkaat avat, pääosin, kuvioinniltaan epäsymmetrisiä. Joutunen symmetristä tai melkein symmetristä etsimään jonkin verran. Todennäköisesti rengasmerkki tulee olemaan Aasian puolelta. Muutaman kympin, max. satasen tai kaksi sellaiseen voi sijoittaa. Renkaan leveys voi olla joko 205 tai 195. Jälkimmäinen pitää olla hieman korkeammalla profiililla koska kallistettaessa jyrkässä kaarteessa voi pyörän kiinteät rakenteet ottaa kiinni tiehen. Käytän kehämitaltaan hieman lyhyempää auton rengasta mikä on mp-renkaan alkuperäiskokoa matalampi mutta leveytensä puolesta kallistettaessa on korkeampi kun rengas nousee kallistuksessa lievästi "kulmalleen".
Takarenkaan kehämitta
Lyhyemmästä kehämitasta on se hyöty että voi käyttää isompia vaihteita kuin mp-renkaalla ja kiihtyvyys on hitusen parempi. Polttoainetta säästyy. Vaihteistossa on kuusi pykälää joista, vakiorengaskoolla, ei kuutosvaihdetta voinut käyttää kuin moottoritiellä ja silloinkin kierrosluku jää parhaan vääntöalueen alle. Alkuperäisrengastuksella otollinen matkanopeus kuutosvaihteella olisi 140 - 160 km/h. Kotimaan rajoitusten suhteen vakiorenkaalla ei ole ajaminen kovin sujuvaa. Lisäksi isoa vaihdettä käytettäessä matalilla kierroksilla kärsii voimansiirto.
Viime kesän palvellut kumi.
Vanteen siivous
Jos oikein hartaasti toimin niin irroitan jarrulevyn. Silloin saa pestyä ja vahattua vanteen ja jarrulevyn sokkelot perusteellisesti. Lika ei tartu kovasti vahattuun pintaan eli on helppo pestä. Tiskiharja mahtuu useinpiin kohtiin. Jarrulevy on kiinni ruuveilla. Niiden kiinnityksessä, jos haluaa välillä saada ne aukikin, niin puolikova ruuvilukite on passeli. Ruuvit avataan tuurnan ja vasaran avulla siten että tuurna mahtuu ruuvien kuusiokoloihin. Sitten vain terävä napautus vasaralla. Loput kuusiokoloavaimella. Pesun jälkeen, kuivuttuaan, paikkamaalaus kiveniskuihin ja naarmuihin. Vanne on alumiinivalua ja paljas alumiini hapettuu helposti ja syntyy syöpymiä joissa on alumiinioksidia ja ne ovat paljon hankalammmin korjattavia. Hiontaa, jne.
Jarrulevyn puhdistus irrotettuna
Kuten kuvasta näkyy on osa levyn jäähdytysaukoista tukossa ja muissakin lian ja jarrupölyn seosta. Liotus vadissa jossa pesuainetta, pienellä pulloharjalla reikien rassaus. Olen merkinnyt pistepuikolla missä asennossa jarrulevy on napaan nähden. Pesun jälkee kuivaus sillä levy ruostuu jos jää kosteaksi. Mahdolliset kiveniskemät maalaan piiloon niin vanteesta kuin jarrulevystäkin.
ABS-kehä
Sille riittänee pesu kahta puolen. Sitä ei tarvinne edes irrottaa. Mahdolliset maalivaivat korjaan. ABS-kehän anturi on jarrukilvessä. Johtimen kunnon tarkistus ja anturin lukupään upotuksen siivous. Anturia ei tarvitse irrottaa.
Polkimet
Takajarrupoljin ja vaihdepoljin ovat kiinnitykseltään identtiset. Polkimien laakereina toimivat pitkähköt pronssiholkit. Niiden molemmissa päissä on o-renkaat pitämässä kosteuden poissa ja voiteluaineen holkkien ympärillä. Joutessani purin em. rakenteet. Ensimmäinen havainto oli että vaihdepolkimen laakerointiin oli päässyt kosteutta. Vain lievää ruostetta ilmeni. Pesin osat irtaallaan, poistin ruosteen, voitelin osat ja kokosin uusilla o-renkailla laakeroinnit. Läheisestä Puuilosta löytyi sopivia tiivisteitä. Ohessa tein saman toimen jarrupolkimelle. Lisätoimena irroitin vaihdetangon. Sen rakenteet olivat muutoin kunnossa mutta kuulanivelet olivat heikolla voitelulla. Irrotin tangon ja pesin nivelkupit ja pyyhin kuulat puhtaiksi sekä voitelin pienellä määrällä vedenkestävällä vaseliinilla. Runsaalla rasvalla kun on tapana likaantua ja tiepölyn kanssa siitä syntyy hiomatahnaa. Syntyy välystä joka ruokkii itseään. Eli voiteen määrä on harkittava kohdekohtaisesti.
Takapyörän laakerit
Ovat kestovoideltuja. Melkoisen kestäviä mutta aikansa on niilläkin. Kun pyörä on irroitettu haarukastaan on helppo pyörittää laakeria käsin. Jos tuntuu välystä tai karheutta pyörimisessä niin vaihtoon menevät. Ovat standarditavaraa joita laakeri- ja koneliikkeet myyvät. Kuten IKH. Sama koskee etupyöränkin laakereita. Pelkästään pyörää pyörittämällä ei saa selville onko laakeri vioittunut. Kyse on varsin pienestä "klapista".
Jarrulevy ja jarrupalat
Levyn paksuuden tarkistan. Jarrupalat menevät vaihtoon. Löytynee paikallisesta tarvikeliikkeestä.
Jarru- ja kytkinkahvat
Irroitan, pesen, voitelen ja kokoonpanen niin eivät kahvat tarpeettomasti kulu. Jarrunesteetkin voisi vaihtaa. Kerhollani ovat kohtuulliset välineet kevyiden toimenpiteiden suorittamiseen. Verstaallani, josta olen luopumassa, on vielä paremmat vehkeet. Saa tulla tekemään hankintoja.
Ohjauslaakerien tarkastus
Voivat olla joko kuulalaakerit, tai kuten omassa pyörässäni nyt, kartiorullalaakerit. Vaihdoin heti uutuuden laakerit kartiolaakereiksi. Ovat vain hieman kalliimmat kuin kuulalaakerit. Ohjauksessa ei saa olla klappia eli väljyyttä mutta ei myöskään kankeutta tai nykimistä. Oman kerhoni jäsen menehtyi juuri siksi että pyöränsä ruostunut ohjauslaakeri jumittui mutkatiellä ajettaessa. Oli juuri ostanut pyörän. Arvaan että oli säilytetty ulkosalla. Mainittakoon että viranomainen tutkimuksissaan totesi onnettomuuden ajovirheeksi. Eivät siis tutkineet tonnista Suzukia siltä osin. Vanhaa laakeria ei kannata elvyttää. Ovat sen verran edullisia että voi laittaa uudet jos siihen syytä ilmenee. Laakereiden voitelusta on syytä pitää huolta ja erityisesti ohjauslaakereista. Etra ja monet muut liikkeet myyvät laadukkaita laakereita. Kumitiivisteet haen Top-osasta. Tiivistekartongit Biltemasta mutta laakereihinsa en kajoa. Korja-Kumi on liki myös. Sieltä saa kaikenlaisia kumijuttuja joko heillä teettämällä tai vakiotuotteina.
Takahaarukan laakerit
Ne ovat kovilla sillä kantavat merkittävän osan pyörän massasta ja niiden liikematka on kehällä vain muutama milli tai aste. Kuluvat nopeammin kuin ympäri pyörivät laakerit. Saattavat olla hankalassa paikassa. Nekin pitää tarkastaa aika-ajoin. Ruoste tai välys niissä voivat aiheuttaa ohjausongelmia.
Ohjauslaakerit
Vuotuinen tarkastus ettei ole välyksiä ja voidetta on laakereissa etteikä näy edes alkavaa ruostetta.
Jarrupolkimen laakeroinnin kunnostus
Siihen riitti purku, puhdistus ja voitelu sekä uudet o-renkaat tiivisteiksi, kuluneiden ja katkenneiden sijaan. Sijainti on hieman hankala sillä poljin on astinlaudan kiinnityksen kahden tukiputken välissä. Piti hieman purkaa ja koota. Jarrumäntien liikkeet ja kuntoisuuden tarkistin kun takasatulan palat olivat irtaallaan. Uudet jarrupalat asennan.
Jarrun poljinsylinterin suojakumi
Ohessa asensin takajarrun pääsylinterin haitarikumin uudelleen paikoilleen
sillä se oli, osittain, irronnut kiinnitysurastaan. Syytä en tiedä.
Mitään vauriota ei ollut tapahtunut. Vain hieman likainen.
Tapahtunee, ehkä, marraskuun ekalla viikolla. Toivoakseni. Nyt lähden lähiöpubiin "parille" oluelle. Pääsyy on, tietenkin, tavata kavereita, tavanomainen jaskanpauhanta ja eri asioista kiisteleminen. Eli normi-ilta.
Otan prosesseista kuvia. En pubista.
Perävaihteen öljynvaihto
Edellyttää takapyörän irrotusta. Eli pyörä nostimen tai nostimien varaan. Vasen äänevaimennin irrotetaan kiinnikkeistään ja lasketaan hieman alemmas kannatukselle. (Pakoputkessa on taipuisa osa mutta sen varaan ei kannata jättää sillä äänenvaimennin on varsin painava.) Perävaihteen puolella on mutteri joka avataan aluslevyineen. Renkaan alle laietaan koroke niin että akselia pois vedettäessä takapyörä jää paikoilleen. Akseli vedetään pois paikoiltaan mutta takapyörä saa olla paikoillaan. Jarrusatula kilpineen nostetaan etuviistoon ylös ja sidotaan sinne narulla tai muulla vastaavalla konstilla. Kun akseli on irti niin otetaan jarrukilven ja takapyörän välillä oleva holkki pois. Työnnetään akseli paikoilleen ja takapyörää siirretään vasemmalle akselia myöden. Näin saadaan sysäyksenvaimennin takanavan mukaan. Jos se ei ole "matkassa" niin takapyörää ei saa irti sillä tila ei riitä. Viimeksi lasketaan takapyörää sen verran alemmas että se saadaan lokasuojan takaa pois. Näis saadaan näkyviin perävaihteen öljyproput.
Litiumakku
Mielenkiintoinen asia: ostin Stormilta keväällä -24 litiumakun tähän pyörään. Nyt kaksi suvea hyvin palvelleena. -26 keväällä tullee koettavaksi tuntuma siitä että onko ko. akku vielä hyvässä vedossa. Vahva oletus on että on. Toki toinen akkukaapeleista on irrotettu talviajaksi pyörän sähköjärjestelmistä. Nämä nykypyörät kun kuluttavat sähköä vaikka virta-avain olisi kotona naulakossa. Mittariston muistitoiminnot, asetukset ja muutama muukin asia nollaantuu kun akkukaapeli on irti. Jos ei niin akkukin, varsinkin pieni litiumakku, jossa on alhainen energiasisältö, tyhjenisi vilkkaan. Toisaalta, irroitettua akkua ei tarvitse ladata talven aikana sillä siinä ei ole merkittävää sisäistä itsepurkautumista kuten lyijyakuissa on. Toki Kerhon hyllystä löytyy litiumakun laturi. Toistaiseksi olen ainoa sen käyttäjä koska pyörääni uudemmissakin kerholaisten pyörissä on edelleen lyijyhappoakut.
Painopiste alemmaksi
Akkukotelo on korkealla kuljettajan istuimen alla. Koska litiumakku on kevyt, useita kiloja köykäisempi verrattuna lyijyakkuun, on pyörän painopiste nyt jonkin verran alempana eli sivutuelta pystyyn nostaminen ja hidasajo sujuu kevyemmin. Myös kaarreajo on hieman kevyempää ja kallistuskulma hitusen pienempi. Myös takaiskunvaimentimien jousia sai hieman löysätä.
Takaiskunvaimentimista
Vaimennuksen säätö on helppo mutta jousipaineen säätö tapahtuu kiertämällä haka-avaimella josijännitystä haluttuun suuntaan. Paluuvaimennuksen säätö on portaaton pikasäätö. Tarve säätöihin on välitön jos kyytiin tulee matkustaja ja/tai sivu- ja takalaukkuihin enemmän kuormaa. Tankkilaukkua en käytä. Tuulisuojan eli pleksin alareunaan, ajovalon yläpuolelle olen suunnitellut kiinnitystä makuupussille. Keulaan ei voi painavaa kamaa kiinnittää sillä se vaikuttaisi sekä ohjattavuuteen että keulan toimintaan. Keulassa ei ole pikasäätöjä mutta sitä voi säätää purkamalla ja sitä kautta jousien jännitystä nostamalla sekä eri viskositeetin vaimenninöljyä. Olen saanut keulan mielisekseni.
Yksi laturi lisää
Ostin, taannoin, myös pienen, pyörän mukana kulkevan yhdistelmälaturin jolla voi ladata monenlaisia akkutyyppejä. Se tunnistaa itse latauskohteen ja säätää tarvittavan lataustavan kohdalleen. Toistaiseksi sitä on tarvittu vain lyijyakuille. Yksi litiumakku ei sitä ole rasittanut. On, jatkossa, mielenkiintoista seurata kuinka pitkälle litiumakku hoitaa toimensa. Vaikka ko. akun energitiheys on heikko, lyijyakkuun verrattuna, on sen käynnistysteho suuri. Ei siis siedä "sahaamista" pitkään eli ei onnistu huonosti käynnistyvän moottorin starttiakkuna. Etuna se että litiumakun hetkellinen purkauskyky ja jännite ovat suuria, lyijyakkuun verrattuna, eli startti on todella vauhdikas.
Muita kohteita
Kardaanin nivelkumin tarkistus ja kiinnitys ettei vuoda. Takahaarukan laakereiden kunnon tarkistus. Ohjauslaakereiden tarkistus. Etujarrun jarrupalojen tarkistus ja levyjen kuluneisuuden mittaus. Veikkaan että levyjen paksuuden minimiä lähestytään.
Tehtyjä kohteita
Jarru- ja kytkinkahvojen ja niiden kiinnitysten pesu, tarkistus ja voitelu. Seurantaan menee kytkinkahvan asentokytkin. Menneenä kesänä, kovaa ajaessa, se esitti että etujarrussa on vikaa. Ei ollut ja siksi vian syynä lienee kyseinen asentokytkin. Jarrupolkimen ja vaihdevivun mekanismien puhdistus, voitelu ja tiivisteenvaihdot tehty. Kuluja ei juuri syntynyt. Lisävalojen (Lisäpitkät ja sumuvalot.) kiinnitysraudan M6-ruuvien vaihto uusiin. Toinen oli katkennut. Vaihdoin molemmat. Eturengas vaihtui menneenä suvena. Hyväkuntoinen.
Kuviakin voi ilmaantua viikolla 45.
Jatkuu kunhan joudan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti