California Adamant Vaijeri- ja kahvakatsaus

 

Suhteellisen lämpöinen iltapäivä
Tallin ovet auki ja syynäämään juttuja. Öljynvaihto on tuloillaan mutta sitä ennen arvelin että pitää katsoa vaijereiden kunto ja huoltaakin hieman. Myös kahvat ja niiden akselit ja muut mekanismit tuli siivotuksi ja tutkittua. Leppoista kevätiltapäivän hommaa.

Alkukesästä
Vuosijuhla sillä tämä trike täyttää kymmenen vuotta. Perusta on vuodelta 1988 tai ainakin silloin rekisteröity Suomeen vaan pyörästä on sittemmin tehty sisäkaarteeseen kallisteleva trike toimestani. Maamne lainsäädäntö on harvojen käsissä. Oli varsin mielenkiintoista keskustella kuoppiinsa järjestyneen virkahenkilöväen kanssa. Voinette arvata että uusi juttu ei suosiota saa. Raaka, perusteltu ja vakaa tietämys ja tositteet murtaa vakavamielisenkin virkailijan "selän" kuin se olisi keitettyä spaghettia. Ei tulos silti ollut totuutta vastaavaa. Sinänsä harmi että avuton, oppimaton sekä ylimielinen virkamiestoiminta on tällä tasolla maassamme. Yksilön etu ei aina ole kunnossa. Onneksi on tahoja kuten Testmill Pentanova ja siellä ammattitaitoa. Tässä jutussa oleva pyörä on TP:n testaama.

Ei tarvitse paljoa työkaluja
Laadukkaat sivuleikkurit, pihdit, talttapäinen ruuvimeisseli, kymmenen millin lenkkiavain, kuusiokoloavainsarja josta tarvitsin kahta kokoa, Bräkleeniä ja ohutta öljyä. Kourallinen pienikokoisia rättejä. Käytännössä entisten teepaitojeni jäännöksiä leikattuna sopiviksi tilkuiksi.

Vaijereista
Tässä kerrotaan vanhanaikaisista metallispiraalivaijereista joiden sisällä oleva vaijeri on kierrettyä teräslankaa. Sen sijaan nykyaikaiset teflonjohtimiset vaijerit ovat hyvin kestäviä sillä niissä ei metalli hierrä metallia. Niihin kannattaa satsata jos haluaa keskeytymätöntä matkaa. Minua ei pikkujutut kovin vaivaa. Eläkeläisellä ei ole isompia kiiruita. Nämä vaijerit ovat, pääosin, Storm-Motorin ja Bilteman valikoimista.

Nykypyörät
Niissä ei ole vaijerin vaijeria vaan on sähköisiä komentoja ohjaava keskusyksikkö joka toimittaa käskyjä eri sähköisille toimielimille. Osaksi toiminnot, kuten jarrut, toimivat nestepaineella. Tämä pyöräkin käyttää nestepainetta mutta vaijereita silti on kiitettävä määrä.

Ylhäältä: jarrunestesäiliö, kahvasylinteri, jarrun asentokytkimen johdin, vanha kaasukahva ja nykyinen säädettävillä vaijerilähdöillä.

Yleistä
Vaikka pyörällä ajetaan vain noin 2000 - 2500km per vuosi niin sen käyttöajankohdat ovat kevät aikaiseen ja syksy myöhään. Molempiin vuodenaikoihin kuuluu kosteus ja lika: keväällä talven jäljiltä ja syksyllä säiden ja maanviljelyksen johdosta. Isännät, pellolta tullessaan, eivät puhdista puimureiden ja traktoreiden renkaita. Kuten monissa muissa maissa tehdään. Edellämainitusta johtuu että tämä pyörä ottaa vastaan kaikenlaista säätä ja olosuhdetta. Erikseen on varsinainen ajopyöräni ajosuoritteen aika. Ilmojen mukaan.

Aloitus jarrukahvasta
Kahvan akseli irti ja kahva irtoaa. Akselin alapäässä on lukituksena nk. peltimutteri. Jos sitä ei ole niin voi käyttää madallettua Nyloc-mutteria. Akseliruuvi kun voi löystyä jos ei ole vastamutteria. Kahvan ja kahvasylinterin männän väliin jää lyhyt pallopäinen tappi. Se voi pudota kumiosasta kun kahvan irrottaa. Niin nytkin. Kun kahva on irti niin irrotetut osat voi pestä. Käytin rättiä, harjaa ja Bräkleenia. Kahvan akselissa oli hieman kovettunutta likaa mutta pienellä odotuksella sekin suli pois. Kierteet puhtaaksi, sisäkierteet ja kaikki reiät myös. Puhtaat osat kevyellä voitelulla yleisöljyä osat paikoilleen ja sopivaan kireyteen. Se tuli kuntoon näin. Jarrunesteen määrän ja laadun tarkistin. Meni jatkoon.

Mikrokytkin on kumisuojan takana. Ovat silti kulutustavaraa. Sytyttää jarruvalon. Asennukset ovat omiani.

 

Mikrokytkimelle parempi vaihtoehto

Painekytkin joka asennetaan piiriin jossa se reagoi painemuutoksiin. Yleensä helppo asentaa paitsi että pitää jarrupiiri ilmata asennuksen jälkeen. On, toki, hinnakkaampi mutta toimintavarmuus erinomainen. Parissa muussa pyörässäni olen näin toiminut. Kuten tämä.

Kaasukahva
Kaksi vaijeria: vetävä ja "työntävä". Itse asiassa toinen vaijeri vetää silloin kun kaasukahvaa kiertää palautussuuntaan eli tyhjäkäyntiasentoa kohti. Tässä ratkaisussa ei ole erityistä palautinvaijeria vaan olen rakentanut systeemin niin että molemmat liikkeet pitää kädellä kääntää. Näin on helppoa ajaa matkanopeutta. Ranteeni on aikoinaan murtunut ja sitä särkee rasituksessa.

Kaksivaijerinen kaasukahva "siirsi" kahvakytkimet hieman kauemmaksi.

Kaasuvaijereista vielä
Kaikenkaikkiaan on neljä kaasuvaijeria. Kaksi tulee kaasukahvalta vasemman kaasuttimen luistin liikepyörälle. Se on noin 50 milliä halkaisijaltaan ja siinä on kaksi uraa joista toisesta urasta lähtevät vaijerit satulan alitse oikeanpuolimmaisen kaasuttimen vastaavaan yksikehäiseen pyörään. Näin on balanssinhallinta helppoa ja vaijerit eivät ihmeemmin rasitu. Vain liikekuormitusta on mutta ei vastakuormaa kuten olisi tavallisten kaasuttimien suhteen. Mekanismit suunnittelin ja valmistin itse alumiinistä ja ruostumattomasta teräksestä. Katsastan vielä alavaijeritkin kunhan viitsin. Pyörä on näiltä osin ajokunnossa jo. Mutta aina voi löytyä korjattavaa. Vaijerit ja nipat niihin ovat Storm-Motorilta ja osin Biltemasta. 

Kaasuvaijerit tulevat kahvalta vasemman puolen kaasuttimeen.

Kaasuttimista kysellään

Perinteiset ja tavaomaiset DellOrto-kaasuttimet, vasen- ja oikeakätiset. Säätökohteet erittäin hyvin näkyvissä. Koska alkuperäiset kaasuluistit ovat jousipalautteiset ja murtunut oikea ranteeni ei kestänyt pitää kaasukahvaa pitkään ajokierrosluvuilla niin muokkasin kaasuttimet mieleisekseni. Nyt kääntäminen vaatii hieman voimaa mutta kaasukahvan asennon ylläpitäminen ei. Kaasua siis joutuu kääntämään sekä lisää että vähentäen. Kevyesti. Vaijerikehät kaasuttimissa molemmin puolin ja palautusvivusto tuon nelikulmaisen osan sisällä. Lisäosat kaasuttimissa ovat alumiiniä tai ruostumatonta terästä sekä akselin ovat kuulalaakeroidut. Tässä alkupään koneistustyön tuloksia.

Seuraavat vaijerit jatkavat pyörän oikealle puolelle kiertäen rungon yläputkien alta.

 

Balanssivaijerit huoltoon

Vasemmalla on kaksirivinen vaijerikehä johon toiseen tulee kaasukahvalta kaksi vaijeria, viereinen ura hoitaa kahta vaijeria lisää jotka kulkevat takakautta oikean puolen kaasuttimen vastaavalle, yksiriviselle, vaijerikehälle. Pitänee tehdä, sadepäivän ratoksi, varaosavaijerit. Olisi ikävä reissun päällä joutua hinattavaksi tai noudettavaksi tien varresta muutaman euron hintaisen vaijerinpätkän puutteen vuoksi. Näitä, balanssivaijereiksi kutsumiani, vaijereita ei voi lyhentää kuten kahvalta vasempaan kaasuttimeen tulevia vaijereita voi. Ehkä teen niin  että laitan uudet vaijerit paikoilleen, säädän balanssit painemittareilla ja vanhat vaijerit saavat jäädä varavaijereiksi. Koskaan ei ole katkennut kahta vaijeri yhtäaikaa.

Kaasuvaijerit kiertävät oikealle vastaavalaiselle kehäpyörälle kuin vasemmalla.

 

Kaasuttimet

Vakio DellOrto pohjana. Siinä mainittu luistin palautusjousi. Sen ominaisuudet poistin valmistaen kuvissa näkyvät kaasuttimien lisärakenteet. (Nuo kömpelön näköiset itäsaksalaista modernismia noudattavat rakenteet.) Ei jousta, ei semistaattista kuormaa ranteelle. Kun kaasua on kääntänyt tietyyn asemaan se pysyy siinä hyvin pienellä voimalla. Ts. kaasu ei palauta kaasukahvasta irroitettaessa eikä kaasun kääntäminen suuntaan tai toiseen aiheuta kaasukäden ranteelle erityistä kuormitusta.

Kytkinvaijeri ja kahva
Kahvarungossa kaksi mekanismiä: ryyppyvipu asenKaasuttimettokuulineen ja kytkinkahva. Ovat samalla akselilla. Irrotin molemmat vivut. Kytkinvaijeri vaikutti toimivalta. Tein puhdistuksen ja voitelun. Jos on voimakasta kulumista niin kannattaa suorittaa kunnostusta tai vaijerin vaihto. Jos kytkinvaijerin löysää niin pitää katsoa että vaihdelaatikon takakannessa oleva kytkinvivun palautusjousi on tallella. Ryyppyvaijereita on kolme: yksi lähtee omasta vivustaan vasemmalta, haarautuu tankin alla kahdelle kaasuttimelle. Toistaiseksi en ryhtynyt kaivamaan tankkia irti. Ryyppyvaijeri ei ole erityisen tarpeellinen, ryypyttää voi ilman sitäkin.

Kytkinkahva ja ryyppyvipu ilman kumisuojaa.

Kumiosat alkavat jo alle viidenkymmenen vuoden käytön jälkeen hapertumaan. 

 

Muitakin kumiosia

Osa kumeista melko tarpeellisiä estämään vitaaleihin kohteisiin tunkevan kosteuden ja lian. Juurikin sähkölaitteet ja vaijerit. Molemmat voivat hapettua kosteassa ympäristössä.

Muovin ja kumin harmaantuminen

Vanhoissa vehkeissä sitä näkee. Osa on likaa mutta muoviosat voivat myös hapettua ja muuttaa väriään. Usein harmaaksi. Siihen on kauppiaalla muovivahoja tarjoilla joilla saa osat liki uuden näköisiksi. Toki vaivaa se vaatii: ensin pesu ja kuivaamisen jälkeen vaha. Tähän en ole sellaista vielä tehnyt. Myös kumiosille on vastaavalaisia aineita. Autopuolen "tuning"-liikkeistä niitä löytyy.

Kaasuvaijerin kunnostus
Kaasukahva irti, merkkiään Tommaselli, eikä ole pyörän alkuperäinen. Siitä lähtee kaksi vaijeria: toinen nostaa kaasuluisteja ja toinen laskee. Mekanismi on yksinkertainen vipujuttu. Kaasua lisäävän vaijerin yläpäässä oli vaijerissa pari katkennutta säiettä eli oli viime hetket ennen lopullista katkeamistaan. Johtuu metallin väsymisestä ja kulumisesta. Kuluminen on hioutumista mutta kahvan ympäri kiertyvä vaijeri joutuu taipumaan ja oikeamaan hyvin usein. Metalli väsyy. Erityisesti aktiivisessa taajama-ajossa. Vaijeri joko vaihdetaan tai sen voi korjata lyhentämällä. Suoritin jälkimmäisen. Huono osa vaijeria pois sivuleikkurilla ja saman pituinen pätkä kuoren lyhennystä. Nippa takaisin katkaisun jälkeen ja kaasukahva nippuun. Toki puhdistin ja voitelin liikkuvat osat. Nk. palautusvaijeri vaikutti kunnolliselta. Ennen seuraavaa kertaa vaihdan kaasuvaijerit keskenään. Saan siten pidemmän toimiajan vaijeriparille. Ovat siis itsensä varaosia.

Kaasuttimien synkronointi
Kerhollani sekä verstaallani on mittarit joilla voin kaasuttimet synkronoida. Riippuu säistä lähdenkö myös pesemään pyörääni. Se kun rapaantui taannoin sadesäällä. Ajomäärä on jäänyt kosteiden ja kylmien olojen vuoksi vähäksi: vasta vajaa 400 kilometriä.

Kytkinvaijerin tarkastus
Siinä ei ollut kulumista ihmeemmin ja sai jatkaa, voitelun jälkeen, toimessaan. Liikkui liukkaasti. Se ei ole ollut kauaa. Ehkä kuusi vuotta vasta. Jos vaijeri liikkuu kuoressaan kankeasti, nykii liikutettaessa tai pysähtelee kesken liikematkansa niin voi koittaa ohuella öljyllä voidella. Vaijeri voi likaantua sisältä, saada kolhun jossa vaippa vaurioituu tai yksinkertaisesti ruostuu sisältä. Jälkimmäinen tarkoittaa että voitelu on unohtunut. Pitäisi tutkia löytyisikö miltään vaijerivalmistajalta modernia teflonvaijerivaippaa tarvikkeena ja metritavarana.

Hydrauliikka ja liukas mekaniikka
Modernimmasta mallista voisi varaosana tilata nestetoimisen kytkinsysteemin ja jonkin nykymallin vaijerisetistä tekisi sopivan tähän tarpeeseen.

Ryyppyvaijeri
Vaijerille tein voitelun. Kuten mainitsin niin tankin alla on jaoitin ja vielä kaksi lyhyttä vaijeria. Ne jätin isomman huollon huomaan. Ryyppyvivun mekanismin purin, pesin ja laitoin osat takaisin. DellOrton ryyppy jää herkästi kantamaan eli vuotamaa polttoainetta moottoriin ja silloin polttoaine-ilmaseos ei ole oikein. Ennen ajokautta ryypyt kannattaa katsastaa että eivät haittaa vaijereiden tai ryyppyluistin lievänkään jumittamisen vuoksi.

Pari - kolme käyttökertaa
Kuorta ei aina tarvitse vaihtaa. Sisään vanhaan ja pestyyn vaippaan vain uusi vaijeri ja taas homma etenee. Itselläni on mukana vaijerikieppi ja nippasarja. Tietenkin pihdit, sivuleikkuri ja asiaan sopivia muita työaluja. Tulee paljon halvemmaksi ja helpommaksi kuin hinaus tai nouto.

Joskus jeesannut
Teitä kun ajelee niin kaikenlaista näkee. Pysäkillä tai vain tien laidassa seisoo motoristi pyöränsä vieressä. Ennen kuin matkapuhelin ei ollut yleinen niin muutamaa motoristiä olen jelpannut. Yleensä pikkuvaiva ja kohta jo matka jatkuu. Nykyään näkyy että pyörä on tien varressa ja sen kuljettaja puhuu puhelimessa. En pysähdy. Ei uskalla. Lisäksi on käynyt niin että, ilmeisesti, ikäni on aiheuttanut sanomista. Kuulin että olen liian vanha ymmärtämään miten nykypyörä toimii. Toivottelin hyvää päivänjatkoa ja kiihdyttelin menosuuntaan. Säätäköön moottorinohjauksensa itse ja katsokoon vikalogit.

Työaikaiset kuvat puuttuvat
Ei ollut kamera latauksessa. Otin jälkikäteen tehdyistä huoltokohteista kuvia. Purku- ja tilannekuvia ei siksi ole. 

 

Kamera on armoton

Huomaan että mustat, lievällä röpelömaalilla maalatut osat näyttävät valokuvissa vanhoille ja kuluneille. Siihen auttaa pesu tiski-/hammasharjametodilla ja sen jälkeen kyseiseen pintaan tarkoitettu vaha. Näyttää sen jälkeen nuoremmalta. Otanpa työn alle...

Takajarrun kunnostus