Kerroin

Poikkesin paikallisen terassilla
Ikäjakautuma oli myöhäisteineistä meihin ikämiehiin ja yhtä naista unohtamatta, sellainenkin poikkesi. Siinä ainoa häiriö illan mittaan. Kerrottakoon että Saluuna on ollut kiinni jo pari vuotta mutta terassi on ja saman talon päädyn yhdestäkoosta löytyy markettihintaiset antimet. Edullista. (Jokunen vuosi sitten, läheisellä luonnonsuojelualueella, väitettiin olevan yksityinen tislaamo, Tontille en osannut. Harmi. Vaan alue pienine koskineen on ihan ok lähiretkeilyyn. Melkoinen vuorikin lähistöltä löytyy vaan sen laelle on kasvanut männikkö niin kovasti että näköalaa Pyhäjärvelle ja sen takana Pispalanharjulle ei enää juuri ole. Vaan retkimakkaranpaistolle nuotiopaikka. Omat klapit mukaan niin homma toimii.)

Perusjuttuja
Kuten politiikka, kuten lähiöissä on tapana, sekä muut asiat jotka liittyvät perheisiin, työtilaisuuksiin, asuntoihin, vxxxxmaisiin naapureihin, autopaikkojen ja autotallien puutteeseen ja muihin pikkuasioihin sekä ammatteihin että muihin yhteiskunnallisiiin aiheisiin. (Niin jos sähkötojotalla ajellaan ja rouvan pikkumersu seisoo kadun varressa niin sellaista perhettä saattaa joku asukas mainita keskituloiseksi. Ehkä, jopa, vauraaksi. (Voinpa kerrankin kertoa että minulla ja rouvallani on oikein mukavat naapurit. Morjestetaan mutta se lie rasittavinta naapuruussuhteissa. Toki mukaviakin on mutta harvassa.)

Sitten kysyttiin
Nuori mies, arvioisin että yli kolmikymppinen ja tiesin että perheellinen, kyseli että mitä olen puuhaillut. Kerroin että jokusen vuoden eläkkeellä. Kysyi että mistä olen kotoisin, kerroin että naapurikunnasta. (Nyk. kaupunki) "Miksi olet täällä" -kysyi hän. Kerroin että eläkkeellä ja asuntokin pitää olla. Sain köyhän tittelin. No, jotain jää säästöön, Kesäkin on alkamassa ja bensa maksaa...) Alueella on kohtuulliset vuokrat. (Vaan näyttää että kohta ei ole kuin tulevat entiset vuokratalot remonttiin ja sitä myöden omistusasunnot jossa olemme asuneet jo liki kymmenen vuotta,. (Sittemmin, jo osin, asunnot ovat myydyt yksityisille ja kiinteistöyhtiöille.) (Tiedä sitten jos asuntojen omistajat eivät pidä asuntojen, nykyistäkään, statusta yllä niin miten käy...)

Vaihtelua
Seitkytluvulta olevat asunnot menevät peruskunnostukseen ja hinnat alkavat olevan "kohdillaan" eli niistä tehdään "laatuasuntoja" omistuskäyttöön. Muistan, kölli-iässä, kun näitä taloja rakennettiin ja siihen liittyi, ehkä Suomen merkittävä yhteiskunnallisesta murroksesta johtuva sisäinen liike joka toi viisikymmenluvulta maaseudulta paljon väkeä, perheineen, kaupunkeihin. Muuttajat pääsivät kohtuupalkattuihin töihin ja ostivat omistusasuntoja juuri valmistuneista lähiöistä. Näiden talojen käyttöajaksi, silloin, arveltiin noin kolmeakymmentä vuotta. Asia ei toteutunut. Alueella, en voi valittaa vaikka toisiakin näkökohtia on, on myös paljon uusia tulokkaita. Montaa kieltä ja väriä. Juuri tähän alueelle ei värimuutoksia ole kovin monia ilmennyt sillä suurin osa edeltävien sukupolvien jälkeläisten lapsista on jäänyt alueelle. Nyt jo, osa, heistäkin ovat jo jäämässä eläkkeelle. Sitä remmiä minäkin olen ja nautin, enimmäkseen. Lähiössä on myös tilaa ja kaksi laajaa luonnonsuojelualuetta ihan liki. Pärrinkoski ja lisäksi pari muuta luontokohdetta. Lisäksi pitkiä vaellusreittejä. Muutenkin Tampereella on runsaasti retkeilykohteita ja patikkapolkuja. (Vallankin Teiskossa.) Ihan umpiluonnossa ja kaukana asutuksesta. Osassa myös palveluita. (Ei edellämainituissa,) Vaan mukavia rantaravintoloita, suviaikana, on. Teiskossa, Ylöjärven Kuljussa ja Kurussakin. Saati Vaskivedellä, Ruoveden satamassa ja monessa muussa mestassa mukavia ruoka- ja juomapaikkoja. Pirkanmaalla taitaa olla "metsässä" likimain parikymmentä ravintolaa jos ei lasketa keskusta-alueita. Joissain niistä voi tavata minutkin. Ehtoolla.

Erittäin miellyttävää
Ei nämä elementtitalot ole kauniita (Rakennusyhtiö "Vilu & Nälkä" eli Mattinen & Niemelä oy tuotti nämä pytingit. Pitkäaikainen ystäväni ja kavereideni isä oli M&N:nnän rakennusmestari. Sieltä tietoni. (Kaksoispoikansa olivat hyviä ystäviäni kuin myös Mestarin tytär. Valitettavasti elämämme ovat vieneet ihan eri reiteille. He akateemisiin hommiin ja itse tekniikkapuolelle. Ensin autohommiin ja sitten ilmailuun ja siitä avaruusalustekniikan pariin.) Nyt jo toistakymmentä vuotta asuneena Peltsulla. Vuokraisännän taustoista en ole kysynyt vaan varma voinen olla että heidän vanhempansa ovat tulleet hieman kauenpaa "tontille" ja nykyinen perijä on tyytyväinen. Niin olemme mekin, Muutaman vuoden päästä, aika näyttää. Kun Rouvani eläköityy niin muutamme muualle jos minusta on silloin siihen.

Miksi Mansessa rakennettiin
Asiasta viisastuttua: ankara asuntopula, Tampereella, syntyi sotapakolaisista ja -veteraaneista perheineen merkittävä yhteisö. Vaan se ei ollut tähän verrattuna kovin vakavaa, vaan Tampereelle syntyi "moderneja" asuinalueita kauppoineen ja muine palveluineen, suorastaan umpimetsään ja peltojen päälle, lukuisia kaupungin ympäristöön ja monilla paikoilla kävi niin että vanhaa asutusta purettiin uuden tieltä. Itse en tätä kokenut mutta kuulin kerrottavan että levotonta on ollut. "Kölli-ikäisenä näitä asioita sain tietooni mutta en osannut olla hengessä mukana kun liike "torpasta tornitaloon" toteutui. Sentään lähiöissä, monen kilometrin päässä taajamista syntyi, varsin asiallisia rintamamiestaloja niin sanotulla "hartiapankkiperiaatteella". Osa on purettu mutta suurin osa, remontoituna, jatkavat asuntoina kaukana keskustasta.

Ehkä vielä kerron miten maalla oli silloin...