Länkipohjassa. Heti poliisien valtaaman linja-autopysäkin jälkeen alkaa pikkutie kulkusuunnssa vasemmalle. Se oikaisee hieman Jyväskylään menevän päätien suhteen ja liittyy Halliin ja Jämsään menevään paikallistiehen. Aurinko oli juuri mennyt mailleen eli oli melko pimeää. Laskettelin kokolailla sen minkä kykenin Quotasta irti saamaan. Heti isommalle tielle saavuttuani huomasin että kaksi poliisiautoa, silloisia Opel Vectroja, pyrkii minua saavuttamaan. Tiesin jo ennestään että poliisi-Vectra ei kulje yhä kovaa kuin hyvin sisääajettu Quota Mille. Tie on mäkinen ja mutkainen mutta hyväpintainen. Pääsin vääntämään kaasukahvaa oikein kunnolla ja jätin Vectrat taakseni ja sopivasti käännyin, valot sammuttaneena, Hallin risteyksestä kylän suuntaan. Matkaa muutama sata metriä kylälle. Pääväylän rinnakkaisena tienä on vanha paikallistie. Palvelemassa riviä omakotitaloja ja on sorapäällysteinen joka jatkuu kyläkeskustaan silloisen bensa-aseman paikkeille. Siitä jatkoin hiljaa, huomiota herättämättä ja edelleen ilman valoja, pyörätietä linja-autoaseman takaa kulkien, kohti kolmen kerrostalon ryhmää. (Sittemmin puretut.) ja ajoin pyöräni autotalliin, vaihdoin autotallisssa ajokamppeet verkkareihin ja lähdin hölkkälenkille kylän raitille. Tietenkin uteliaisuuttani.
Poliiseilla viivettä
Olivat ajaneet Jämsän suuntaan mutta kohta palasivat ja useammalla ajoneuvolla Halliin. Myös "maija" oli paikalla. Pysäyttivät minut kesken lenkkeilyni ja kysymyksensä oli selvä: olinko nähnyt tosi kovaa, ilmeisesti isolla japanilaisella moottoripyörällä, ajavaa motoristiä. Jouduin vastaamaan rehellisesti ja kielteisesti että en. Iltakin oli pitkällä eikä kylällä juuri muita kulkijoita näkynyt. Poliisit jäivät kylälle koko yöksi ja seuraavaksi päiväksikin. Arvelin, työpäivän jälkeen, että lähden kuitenkin ajelemaan mutta otin alleni entisöimäni, entisen poliisimoottoripyörän 850 Moto Guzzi Gran Turismon, puhekielessä GeeTeen. Poliisit pysäyttivät ja esittivät saman kysymyksen kuin edellisiltanakin. Vastasin edelleenkin rehellisesti etten tiedä että koko kylällä olisi japanilaista, heidän kysymyksensä mukaista, moottoripyörää. Kukapa lie ajellut...
Pitkää päivää
Tein ajeluni ja palasin joskus iltakahdeksan tienoilla. Kaksi poliisiautoa, miehistöineen, olivat edelleen kylällä. Toinen Hallin Jannen risteyksessä toinen koulun portilla. Myös Mäntän päässä, sikäläisen työkaverin kertomuksen mukaan, oli hälytetty partio syynäämään onko Hallin suunnasta tulossa epäiltävää. Turhaan olivat hekin päivystäneet.
Taas aamusella töihin ReDiGo kokoonpanon pariin
Poliisiautoja oli vielä yksi. Saattoi olla toinenkin jossain mutta en nähnyt. Ruokatunti tuli ja kävin syömässä lounaan ja juomassa yhden oluen linja-autoaseman baarissa kuten tapanani oli. Poliisiauto oli edelleen, sitkeästi, hollilla. Verkkarit päällä jalkamiehenä kuljin työmatkan joka oli vain joitain satoja metrejä. Eivät enää kyselleet mitään. Tosin työkaverit olivat vetäneet johtopäätöksiä ja piruilivat. Lupasin tarjota, perjantaiehtoopäivänä töiden jälkeen, heille Hallin Jannessa oluet. Tuskin he olisivat tosissaan käräyttäneet mutta en ottanut riskiä vaan tarjosin iltabisset. Ylinopeus tulee hintoihinsa aina.
Tuli lauantai
Taas oli kaksi poliisiautoa parkissa kylällä. Ajattelin että ovatpa sitkasta sakkia. Piti lähteä reissuun GeeTeellä kun olisivat voineet Quotaa väittää japanilaiseksi ja olisin joutunut selittämään. Olin viikonlopun muualla. Muistaakseni Pitäjänmäessä. Sunnuntai-iltana ei näkynyt poliiseja eikä sen jälkeenkään. Ilmeisesti myönsivät tappionsa.
Vähemmän ajelin Quotalla
Mutta ei se mitenkään isommin minua rajoittanut. Jutut kylälläkin vaihtuivat muihin ajankohtaisempiin asioihin. Sikäläiset motoristit ovat minua asiasta naureskellen muistuttaneet. Yhdellä kaverilla on 650 Triumph ja California3. Toisella, eräällä, silloisellä esimiehelläni, on 850 GT sivuvaunulla jonka entisöintiä jeesasin. Toki muitakin kaksipyöräkulkineita oli ilmailuporukoissa lukuisasti. Mutta ei juurikaan japseja. Itse asiassa pisti silmään se että monilla ilmailun piirissä, lentäjistä mekaanikkoihin, oli moottoripyörä harrastevälineenä. Ehkäpä vauhti kiehtoo...
Jälkijuttu
Poliisit arvelivat että kysymys olisikin ollut jämsäläisestä motoristista ja tekivät siellä ison ratsian. Sikäläisillä oli useita, tuoreehkoja, isoja japsipyöriä. Mutta sielläkin tuli poliisille vesiperä. Ei löytynyt tuntomerkkeihin sopivaa ajoneuvoa tai henkilöä. Eikä paenneen pyörän rekisterinumeroa oltu saatu ylös. Juttu, toki, oli Jämsäänkin levinnyt mutta hekään eivät osanneet minua epäillä kun ajelin "vain" Guzzilla. Heidän käsityksissään Guzzit ovat pappamopotasoa verrattuna heidän paperimiestuloillaaan hankkimiinsa Hondiinsa ja Suzukeihinsa, ym. Myöhemmin pääsin jämsäläiselle porukalle näyttämään että pikku-Quota onkin varsin kulkuisa laite kun lähdimme porukalla Rotta-Ralliin pienten asfalttiteiden kautta Päijänteen tuolla puolen. Ainakin säätöjeni jälkeen oli kulkua. Perillä Rotassa olivat Jämsäänit hiljaisia poikia. Vahinko että isompi Quota, 1100, oli kuohittu laite. Käypäinen pyörä mutta polttoaineen kulutus isohko ja tehoa ei kovin. Saastenormit olivat vastuksena. Silloin moottorinohjauksen digipuolen osaajia oli varsin vähän eikä minuun luotettu. Pikku Quotan, eli tonnisen, moottori oli laihaseosmoottori. Sen käyttö kiellettiin koska laiha seos tuotti vaarallisia typen oksideja. Sen pituinen se.
Mäntän poliisi ei ollut ihmisystävällinen
Kerrottakoon Mäntän poliisin tempauksista ainakin nämä. Asuain silloin Mäntän keskustassa. Kyseinen Quota Mille on hyvin korkea ja iso tonninen enduropyörä. Pysähdyin stopmerkille ja laskin vasemman jalkani asfaltille pysähdyksen aikana. Lähdin kun risteävällä tiellä oli tilaa. Nostin siis jalkani jalkatapille ja ylitin tien. Sain poliisit perääni. Sain sakon laiminlyönnistä pysähtyä stop-merkille. Sitä ihmettelin. Poliiseilla oli ohje: laita molemmat jalat maahan kantapäitä myöden kun pysähdyt stopmerkille. Kerroin ettei perse repeä sen takia että yltäisin molemmilla jaloilla. Sanoivat että vaihda pyörää tai hanki pidemmät koivet. Eivät antaneet periksi. Maksoin sakon. Pienemmän riesan tie. (Tiedä sitten mikä olisi "pysähtyä" -sanan lainsäädännöllinen sisältö. Vahvasti epäilen että poliisit "sovelsivat" lainsäädäntöä.)
Kosto eli
Tein heille muutaman jekun kun aikaa oli kulunut. Kerran heidän partioautossaan, poliisiaseman pihassa, ei ollut paineilmaa enää kuin vararenkaassa. Puhelinkioskista soitettiin että R-kioskia ryöstetään. Ei näkynyt poliisia. Toisaalta ei rosvojakaan ollut. Olivat ahkeria puhalluttamaan. Kertaalleen pysäköin pyöräni paikallisen ravintolan edustalle ja kävin syömässä päivällistä muutaman oluen kera. Mäntän poliisit tulivat ovelle vastaan ja puhalluttivat. Tuli komea lukema. Kiittelin ja jatkoin kadun toiselle puolelle kävellen asuntoani kohden. Poikkesin kaverin luona ja sanoin että tehdään konstaapeleille pikku jekku: pue minun ajoasuni yllesi ja kypärä myös ja hae pyöräni, heitä vaikka pikku lenkki kylällä ja lopuksi ajamalla kadun yli kotiosoitteeseeni. Näin tapahtui ja konstat vilauksesssa parkkiruutuni vieressä ja vaativat puhallusta. Kaveri nosti aivan hieman tummaa visiiriä ylös, puhalsi ja mittari näytti nollaa. Poliisit olivat kiukkuisia kun tulin rappukäytävästä ulos pikku hieneessä ja noudin pyöräni avaimet. Toivottelin hyvät yöt.
Auto houkutti konstia
Myös talviautoni 650 Seat seitkytluvulta, jonka olin viimeisen päälle entisöinyt, oli konstille kohde jolla minut saisi jotenkin käräytettyä liikennerikoksesta. Joskus ajelutin heitä perässäni pitkin Mänttää ja kun saivat pysäytettyä niin olivat kovin hankalia. Kaikki paperit katsottiin, pelaako kaikki valot ja toimiiko jarrut. Halusivat ajamalla testata. En antanut lupaa. Kirjoittivat määräyksen että auto on vietävä katsastukseen. No minähän kävin. Sattui Mäntän konttorilla katsurina olemaan tuttu motoristi. "Katsastus" tehtiin ns. paperilla. Kaikki kunnossa. Toki olisi ollut vaikka olisi katsastuskin käyty teknisesti läpi mutta siihenhän olisi kulunut aikaa ja rahaa. En pidä epäkuntoisista kulkuneuvoista.
Huume-epäilty
Myöhemmin olin poliisien asunnostani noutamana kyyti asemalle oikein raudoissa ja minulta tiedusteltiin mistä olin saanut myymäni huumeet. Aamulla uudelleen ilman aamupalaa. Kiistin. Pitkään olin epäilyksenalainen mutta myöhemmin selvisi: se oli eri remmi joka aineiden kanssa pelasi. Mutta niin se aina on, poliisien kielellä: syyllistä epäillään. Ehkä näiden poliisien epäluuloisuuteen vaikutti sekin että olin mukana useiden järjestäytyneiden moottoripyöräkerhojen toiminnassa. Silloin ei tainnut olla kummoista erottelua olivatko "kerhot" laillisia vai muita. Vaan sain melkoisesti hupia. Töitä tein, edelleen, lentokonetehtaalla. Juttujen aikoihin Hornet-kokoonpanossa. Silloinen esimieheni, harvinaisen yksinkertainen ja huumorintajuton, työnjohtaja lentokonetehtaalla, "Äitee" Rantasen poika, tuli kyselemään että miksi Mäntän poliisi kyseli minusta häneltä. Sanoin etten tiedä. Sen enempää en asiasta saanut tietää.
Henkilötietoni olivat rajoitettu
Jos et ollut sellutehtaalla tai paperitehtaalla töissä olit luuseri Mänttäläisen tai Jämsäläisen tiedon mukaan. Olin alinta kastia. Tosin puuhailin sekä lentokoneiden että avaruusalusten kanssa ja turvaluokitukseni oli korkea. Poliisilla oli ongelma. He eivät saaneet henkilötietojani poliisin järjestelmästä kuin perustasolta. Siis nimen ja osoitteen. (Jälkimmäinen oli usein väärin kun vaihdoin usein asuntoa.) Se saattoi ärsyttää eräitä tahoja. Tuotantoinsinööri oli utelias asunnonvaihdoistani ja kerroin että motoristia epäillään aina. Olen aina ollut rehellinen työnantajiani kohtaan. Joskus siitä on väliaikaista haittaa mutta loppujenlopuksi etua. Mäntän poliisit pitivät minua luuserina joutomiehenä enkä koskaan heille paljastanut yhteiskunnallista asemaani politiikassa enkä työni suhteen. Kerroin aina kun kysyttiin: työtön työnhakija. Sakotkin olisivat olleet isompia. Vuorotyöaikoina se oli jopa uskottavaa kun istuin jo aamulla kahvilla ohi puolenpäivän tai heiluin iltavuoron jälkeen pubissa valomerkkiin.
Naiset Mäntässä
Sama Jämsässä. Naimattomat naiset kuuluivat paperimiehille. Ei mitään asiaa. Pelkästään se että haki paikallisessa yökerhossa halukkaan oloista naista tanssimaan niin saattoi tulla riski sälli sanomaan että et muuten tanssi täällä. Toki keksin kaikenlaista kivaa riesaa heillekin. Muutaman takin vein narikasta kun portsarin silmä vältti. Myin puolen vuoden päästä kirpparilla.
Liikkuva poliisi
Olin menossa Mäntästä Helsinkiin ns. naisiin eli neidon luo johon olin eräässä motoristiporukassa törmännyt sensuaalisti. Pyörä oli mekaanisesti ahdettu Centauro Mille. Kulkua siis oli. Mikäs puutteenalaista sälliä hidastaisi. Kuorevedeltä lähdin. Tampere - Helsinki - välillä on kokolailla suora tie ja annoin bensiinin palaa. Jossain Hämeenlinnan jälkeen, mäntyjen kehystämällä levikkeellä, oli moottoripyöräpoliisipartio kytiksellä. Koska nopeuteni oli jo yli, liki tuplasti, sallitun niin päätin vääntää kahvaa hieman enemmän parinsadan paremmalle puolelle. Keirroslukumittari näytteli yli yhtätoistatuhatta. Arvelin, kuitenkin, että loppumatkasta, kun liikenne tihenee, he saattaisivat tavoittaa niin kurvasin tutulle kahviolevikkeelle jossain liki Uudenmaan rajaa. Tiesin että levikkeen aidassa on jalankulkijoille kapea kulkuportti. Siinä on noin puoli metriä korkea kynnys. Se ei ollut este. Nostin keulan korkealle ja takarengas oli ainoa komponentti joka osui kynnykseen. Luulin. Joka tapauksessa olin vanhan Helsingintien puolella. Tiesin että poliisipyörät eivät mahdu, leveydeltään, portista ja, kuten tiedätte, moottoritie on koko matkaltaan aidattu. Sain ajella hiljalleen, varsin pitkän reitin, ihan varoiksi, pieniä maaseututeitä länteenpäin huomiota herättämättä. Ajan mittaan pääsin, lännen suunnasta, kohteeseeni Pitäjänmäkeen ilman ongelmia. Myöhemmin osoittautui että pyörän öljypohjan alumiinisesta jäähdytysrivoituksesta oli irronnut paloja. Ei vaikuta huippunopeuteen. Pyörä on edelleen ajokuntoinen vaikka öljynsuodattimen vaihtoaukosta puuttuu pala. Vaan pyörän nykyinen sijainti on Uudellamaalla eräällä henkilöllä joka kerää harvinaisia moottoripyöriä. (Tein aikanaan hänelle sähkömoottoripyörän.) Voisi olla kiva koittaa mekaanisesti ahdettua Guzzikonetta pitkästä aikaa. Niinkuin monet Guzzitietäjät voivat kertoa on Guzzilla ollut useita, vuosikymmenien mittaan, erilaisia mekaanisesti ahdettuja ja muita malleja. Tunnetuin on V8. Puheena oleva malli, Centauro, on neliventtiilikoneella, hihnavetoisilla kannen yläpuolisilla nokka-akseleilla, vapaasti ohjelmoitavalla digitaalisella sytytyksellä ja tuplaruiskulla, ym. hienoilla kilkkeillä remmiahtimen lisäksi. Pakoputkistostaan puhumattakaan. Sen suunnittelin ja valmistin itse ruostumattomasta teräksestä. Pyörän runkorakenne on erittäin kevyt sillä itse moottoria ja sen takana sijaitsevaa vaihteistoa on käytetty runkorakenteena.. Sama runkoratkaisu löytyy myös sisarmalli Daytonasta. Ahtimen asennus on sekä omaa tuotantoa että erään Mänttälaisen mp-verstaan yhteistyötä. Aikanaan pyörä koottiin Virtasen Weltin autollissa Jämsänkoskella.
Työmaat vaihtuvat
Onneksi sain, pyytämättä, siirron avaruusalusosastolle Hornet-kokoonpanosta. Toki ei Hornetien teossakaan ollut moitittavaa ja turvallisuusluokitukseni pysyi koko ajan vaaditulla tasolla. Siellä meitä oli kolme asentajaa. Kävin Esan koulutuksissa sekä monta ulkomaanreissua avaruusalustekniikan parissa. Muunmuassa puhtausvaatimukset olivat korkeat. Myös Nasan koulutuksissa olin. He kouluttivat hygieniaa ja hienotekniikkaa. Myöhemmin, oppineena, oli mielenkiintoista opettaa sveitsiläisiä hygieneniassa sekä tarkkuustöissä. Sveitsiläisillä oli osatuotantoa samaan projektiin. (Heillä oli oli ongelma tarkkuudessa. Ongelma oli liian suuri työtilan lämpötilavaihtelu. Oli helppo ratkaista.) Ḿajoituksena pikku hotelli korkealla Genevejärven etelärannalla ja terassi. Eräs Deep Purplen biisi tuli siellä mieleen. Viihdyin kovin hyvin. Eikä sveitsiläinen olut ole huonoa. Sitä sai myös firman ruokatunnilla hanasta. Sama juttu Italiassa ja Saksassakin. Olut kuuluu ruokavalioon. (Italissa myös puna- ja valkoviini.) Tärkein hommani oli saada heidän 3D-työstökoneensa tarkkuustoiminnot käyttöön. Onneksi olin perehtynyt paljon isomman 3D työstöyksikön toimintaan Patrialla. Hoitui, mutta itsellenikin, yllättävällä tavalla kun asian oivalsin. Kotimaassa tuli, Valtion rahoista, pikku bonus. Siitä ei saanut mainita. Ostin uuden moottoripyörän.
Seuraava keikka
Se oli Italiaan Torinoon Fiatin tehtaalle. Siellä tehtiin erääseen, Suomessa kokoonpanemaamme, avaruusalukseen (Rosetta) viimeistelyhommia. Oikein mukava reissu vaikka joka päivä satoi ja paikallinen joki tulvi. Viiniä sai ruokatunnilla, noin kaksi tuntia, ja sitten takaisin "sorvin ääreen". Illemmalla työporukalla trattoriaan päivälliselle. (Esimiestäni nyppi suurenmoisesti se että puhuin kohtalaisesti italiaa josta hän ei ymmärtänyt kuin tervehdyssanat. Ei olisi että uskovaisesta miehestä voi tulla ilkeä alaiselleen.)
XMM
Röntgensatelliitti. Hiilikuitua ja alumiiniä. Työllisti pitkään. Leppoisaa hommaa. Ei sisältänyt ulkomaankeikkoja minulle. Vaan muita avaruusalan väkeä tapasin. Raketin laukaisuiltana oli kiva ravintolailta Tampereelta jossa seurattiin työporukalla isolta kankaalta Ranskan Guayanassa tapahtuvaa rakettilaukaisua. Onnistu ja "putkilo" on tehnyt paljon avaruustutkimystyötä.
Silloinen asunto
Kaksi huonetta ja keittiö sekä kylpyhuone. Hallin taajamassa, kolmas kerros. Alakerrassa oli tummien asuntoja. Tutustuin heihin ja kahvittelimme usein yhdessä. Oikein mukavaa porukkaa ja avuliastakin kun tein autokauppaa kun taas tuli talvi. Tapanani tuli ostaa jokin leimattu "rassi" syksyllä ja myydä keväällä. Mitäpä motoristi autolla suvella tekisi. Yksi "tuomittu" etuveto-Kadett oli halpa. Sain ilman. Piti pahaa ääntä ajaessa. Laitoin pari litraa öljyä vaihteistoon, ajoin talven ja myin viidelläkympillä eteenpäin. (Jännä juttu sinällään että em. vaihteistossa ei ole öljylle täyttöreikää. Piti purkaa ensin alhaalta päin ja pestä vaihteisto sisältäpäin: melkoista muhjua oli se liraus kuraa jota tasauspyörästön kotelossa oli jäljellä. Kun otti vaihteiston päältä matkamittarin vaijerin irti niin tippakannulla siitä reiästä sai öljyn sisään. Hyvin alkoi vaihteisto pelaamaan.)
Vimpy
Jos kysytään mikä oli Vimpyn tallilla parasta niin ne olivat keskustelut. Kahvia keitettiin ja kerhoiltana, kerran viikossa, kokoonnuimme kahvittelemaan kerhotiloihin. Tässä tapauksessa "kahvioon". Tilaahan oli paljon ja, moottoripyörien ohella, oli mahdollisuus huoltaa autonsakin. Kaikki fasiliteetit löytyivät. Itse vietin
muutenkin aikaa, viikonloppuisin että iltaisin, huoltamalla, talviaikaan autoani, vaan suvella moottoripyöriäni. Osalla jäsenistä oli vain yksi pyörä mutta oli niitäkin joilla oli useita kuten itsellänikin. Mutta parasta oli yhteisöllisyys. Tapaan satunnaisestimjoitain jäseniä jotka vielä ovat tavoitettavisssa ja hengissä.
Vimpy oli alueen isoin kerho. Ruovedelläkin oli mutta ei tainnut montaa vuotta pysyä pystyssä. Tosin Ruovedellä vaikuttaa taiteilija ja motoristi, ystäväni, Iivu Asunta. Taidan tehdä kevätajelun hänen tontilleen. Seuraavat kerhot olivat Virroilla ja Keuruulla. Keuruun porukan kanssa tulin hyvin toimeen ja kävin heidän lukuisissa tilaisuuksissaan ja kokoontumisissa. Ehdottomasti lähden uudelleenkin jos tapahtumia järjestetään.
Ilmailujutut jäi
Kun lopetin lentokonehommat ja muutin Tampereen keskustaan ja taas erään hyshys puolustusvälineyhtiöön, joka silloin sijaitsi Nokialla, nykyään Pirkalassa, töihin niin Tampereen seudulla ei minua ole liikenteessä jahdattu, väijytty eikä pysäytelty tai sakotettu kuten Mäntässä. Sakkoja en ole saanut vuosikymmeniin. Eikä ole ollut ongelmia kuuluessani paikallisiin ja kansainvälisiin motoristijärjestöihin. Turvaluokituksenikin pysyi varsin korkeana. Eli Mäntän poliisin kyseenalainen "harrastelu" suhteeni ei haitanut tulevia toimiani. Nykyisin olen ollut jo useita vuosia eläkkeellä ja voin kertoa jo, laillisesti, osasta aiempia rientojani. Jotkin työtehtävät olivat hyshyshommia ja varsin suojattuja. Kuten taisinkin aiemmin mainita: työttömyyttä en ole kohdannut. Toki omaa lomaa olen ottanut, joinakin kesinä, kuukausitolkulla ja ajellut pitkin maita ja mantuja. Mutta sitten taas "sorvin ääreen". Ilmailu, avaruusalukset, yleinen turvallisuus sekä sotilasturvatuotteet. Luotiliivit, tutkasuojat ja muuta sellaista.
Moottoripyöräjärjestöt
Olen ja olen ollut erinäisissä mc-järjestöissä jäsenenä tai puheenjohtajana sekä EU-jutuissa Brysselissä että kansallisella tasolla. Joitakin johtanut niin että olen heitä edustanut. Edelleenkin, liki seitenkymppisenä, olen parin kerhon jäsenenä ja monissa minut tunnetaan. (niin ne vanhat...) Yllättävintä oli että silloisen työpaikkani esimiehet eivät olleet millänsäkään. Tosin, ei heillä olisi ollut syytäkään. Tai heillä oli enemmän tietoa kuin luuloa.
Tavan keskustelut
Kun olin em. hommissa oli este kertoa mitä teen ja missä vaikka joku baarissa kysyikin. Vastasin että autonasentaja tai maanviljelijä koska tiedän niistä asioista. Autoasentaja oli ensimmäinen ammattini ennen armeijaan menoa. Toki, en edelleenkään halua mainita firmoja joille työskentelin, vaan totean että aikansa kutakin. Töissä olen viihtynyt lähinnä siksi että samanlaisia päiviä ei ole ollut peräjälkeen kovin paljoa. Inhoan toistoa. Ilmailu ja avaruustekniikka ja sieltä toissijainen työnantajani: ESA Vaan sieltä ne tilaukset tulevat. Vahinko että en pääse edes kysymään mitä nyt entisessä duunipaikassani touhutaan. Nasa järjesti osan koulutuksestani kun kävin "uudessa maailmassa" työkeikoilla.
Tampereen seudun poliisit
Sakkoja en ole saanut näillä seuduin kuin joskus nuoruudessani. Pakettiauto ei herätä kiinnostusta kenessäkään. Mutta kun Trikellä olin liikkeella joku vuosi sitten niin poliisi otti tienvarsitarkastukseen. Rutiinihomma: katsoivat paperit, pyörän sarjanumeron ja rekisterin. Kaikki täsmäsi ja ajoneuvo on merkitty asianmukaiseen ajoneuvoryhmään. Hyvää matkaa! oli tuloksena. Sen sijaan California 1400 on ollut mielenkiinnon kohteena. Muutaman kerran on otettu sivuun. Paperit ja renkaat katsotaan. Takarenkaasta, auton rengas, saan mainintoja mutta se on rekisteröity pyöräni vaihtoehtoiseksi renkaaksi. Se ei aina tahdo riittää vaan etsivät onko näin myös Traficomin tiedostoissa. On se. Jotan on nuorempi konsta narissut että kyse on sekarengastuksesta sillä etukumina sattui olemaan ristikudosrengas ja takana on vyörengas. Selvisi että erittely koskee vain autoja. Ei moottoripyöriä. Toki sen tiesin mutta en ryhtynyt vänkäämään. Poliisikin saa kännykällään selville moisen asian.
Tulee pitkä lista. Katsellaan sitä myöhemmin.
MP69 ry, Vimpy ry, LCR-mc ry, Smoto ry, Rokabanda mc Udine, VMPK ry, Liikenneturva ja kun muistelen vielä niin jokunen lisää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti