Sisilianreissusta kotiin. Roomasta myös.

 

Tauolla Italiassa
Eka viikko kului Etnan juurella meren rannalla Sisiliassa. Oikein leppoisaa ja pikkukylässä oli palveluja juuri sen verran ettei ruuasta ja juomasta ollut puutetta. Kaksikerroksinen tilava asunto oli vuokralla ja Välimerinäköalalla. Aika kului ihan itsekseen kylillä kuljeskellessa, meriristeilyllä syödessä ja juodessa ja asunnon terassilla. Ruokapaikkaan oli matkaa vain muutama askel samalla kadulla. Rusketustakin syntyi josta jo tamperelaisessa paikallispubissa kalpeat kantahemmot vitsailivat. Etnan rinteelläkin kiipeiltiin. 

(Kuvien päivämäärät eivät ole kohdallaan kun ko. kolmenkymmenen euron action-kameraa en ole aikoihin käyttänyt. Eihän sen pikku näytöltä numeroita vanha eroita.)

Majoituksen terassilta näkymä Välimerelle. 

Keskipäivä
Kuvassa näkyy meri jonka takana on Kreikan eteläisempää aluetta. Toki, horisontin takana. Melkoinen lutakko se tämäkin ja vesi on erittäin kirkasta ja ajankohtana varsin lämmintä. Kuvassa näkyy enää vain vähän veneitä. Koko viikon ajan kalastajat vetivät veneitä maihin, kunnostivat niitä ja johonkin ne hinasivat ne. Muutaman paatin peittivät pressuilla rantahiekalle. Kalastuskausi lie päättynyt. Päivälämpötilat 23 - 26 ja leppeä tuuli mereltä. Poutaa.

Laskuissa hukassa
En pysty kertomaan monesko kerta Välimeren rannalla saati Italiassa yleensä. Työ- ja lomamatkat ovat sekoittaneet pääni. Eka kerta oli Adrianmeren rantoossa. Myös sisämaassa Goriziassa, Udinessa ja rannalla Triestessä. Sittemmin muutamia kertoja muualla kuten Veneziassa ja Roomassa. Jälkimmäisen kupeessa, juuri mantereen puolella, voitin kokoontumisajossa, monta palkintoa. Jätin ne silloisen, Udinelaisen kerhoni, Rokabanda Mc:n baariin. Eräässä motoristikokoontumisessa olin pikkuvaltiossa San Marinossa. Tosin haluaisin, käydä ihan Italian etelässä mutta mantereen puolella. Nk. saappaankorossa. Mutta tuskin moottoripyörällä enää.

 

Pozzillon kylän sataman ranta aallonmurtajalta katsellen.

 

Olkihattu ja janonlievitys. 

Olkihatusta ja karvoituksesta
Kenenkään muun en nähnyt, Pozzillossa ja Roomassakaan, käyttävän päähineitä saati kuvan tyyppistä olkihattua. Erikoiseksi asian teki se että kun vastaan tuli paikallista väkeä niin tuijottivat minua vihaisesti, erityisesti naiset, vastaan- tai ohikulkieissaan. Kun en käyttänyt hattua niin ilmiötä ei esiintynyt. Toinen paikallisen väestön ihmetyksen aihe oli olkapäille ulottuva pitkä, harmaa tukkani ja kokoparta. Sellaista ei sikäläisillä näkynyt. Kaikilla miehillä hyvin lyhyt hiusmalli ja parta ajeltuna. Ilmeisesti joka aamuna ja runsaan partaveden kera.

Iltamaisema merelle.

 

 Suosimamme ja ainoa ruoka- ja juomapaikka Pozzillossa.

Alkoholin saannista
Ravintolan ohella alkoholijuomia sai paikallisesta ruokakaupasta, rantakioskista siinä missä jäätelöäkin ja em. ravitsemusliikkeestä. Varsin edullisesti. Jos haluaa kuitin ostoksesta niin hinta on hieman kalliimpi. Luonnollisesti.

 

 Jalkapatikkaretki kohti Etnaa.

Näkymä
Etna näkyi liki joka paikkaan saarella jos ei nyt ihan ollut sisätiloissa, metsässä tai rakennuksen katveessa. Nyppylän korkeus on noin 3,4 kilometriä mutta saattaa vaihdella. Avoimella paikalla saattoi ihastella Etnan puhaltamia kaasupilviä. Matka autolla kesti Etnan alarinteelle toista tuntia Pozzillosta. Sitten erilaisilla kuljettimilla, eri vaiheissa, rinnettä ylös ja sekin taisi kestää tunnin verran. Viimeinen etappi kiemuratietä lyhyehköillä ja maastokykyisillä nelivetobusseilla kuvassa yllä olevaan paikkaan. Siitä sitten jalkapatikassa. Itse Etnan kupeelle ei paljoa sen pidemmälle päässyt mutta läheiset, "sammuneet" huiput ovat tavoiteltavissa turistinkin koivin ja näköäalat mitä laajimmat. Matkaa Etnalle silti useita kilometrejä. Sen massiivisuus hämää silmää eikä taivaan ohella ole oikein minkäänlaisia kiintopisteitä mihin verrata. Onneksi sattui poutapäivä ja vähäiset pilvet jäivät suurelta osin allemme kun rinteitä noustiin. Välillä mutkaisat tietä alas ja sitten taas ylemmäs rinteisiin louhittuja teitä. Vaikka aikaa kului ja useita kulkuneuvoja tarvittiin niin ei kauheasti pörssin päälle käynyt. Matkalla tarjoilua. Myös vuoren turvallisemmalla alueella, hissien alla, oli sekä turistiryönää että ravintolaruokaa kaupan. Mitään en ostanut. Eivät "eukotkaan" kauaa viipyneet myymälöissä.

Vulkaaninen "hiekka" 
Rantahiekka on varsin tummaa, upottavaa ja tuhkamaista. Merivesi on lämmintä ja uintikelpoista. Ainakin lokakuussa. Tosin en itse käynyt uimassa. Mutta muu ryhmä kyllä. Katselin puuhaa terassilta viileiden juomien kera. Kuvassa ylinnä, oikeassa yläreunassa on kivitalo jonka piti, alunperin, olla majoituksemme. Mutta ei nykyinenkään majoituspaikka mitenkään vastenmielinen ollut vaan hyvin siisti ja kelvollinen pidempäänkin oleskeluun. Oli juuri remontoitu. Etnan rinteellä vulkaaninen tuhka ja kiviaines on melko raskasta, varsinkin huonojalkaisen, kulkea. Rouvan kanssa päätimme katsella hieman kauenpaa eli viimeisen kyydin kääntöpaikan likelllä. Osa porukasta kävivät varsin korkeallakin mutta matkaa huipulle olisi ollut vielä kilometrejä. Kertonee jotain nyppylän korkeudesta. Tosin sinne olisi vaarallista kulkea. Ei niin että tapahtuisi purkaus vaan kulkuvaivan tuottaa vulkaanisen tuhkan juoksevuus.

Oma sakki
Neljä varsin erilaista persoonaa joista puolet eri sukupuolta. Vanhoja tuttuja, osin tutuntuttujen kautta tavanneita ja ahkeria tuottajia. Kuka mitäkin. Pirkanmaa ja Uusimaa nyt. Toinen pariskunta asuu tilavassa vuokra-asunnossa laitakaupungilla. Eteläisempi isossa, hirsisessä omakotitalossa. Muuten ovat kaikki kotoisin eri suunnista Suomea. Motoristeja. Ilmailu, avaruus ja avaruusalustekniikka, taide, itse tehden ja seuraten, materiaalitekniikka, liikunta, moottoripyöräily ja matkailu ovat porukan puuhana jouto-, eläke- tai työaikoina. Moottoripyörät, pääosin, italialaisia. Autojakin on, ilmastosyistä. Yksi porukasta on sen verran vanha että on jo eläkkeellä ollut jokusen vuoden Valtion hyshys-hommista. Kahdella on ilmailutausta. Yhdellä sotilasilmailussa sekä avaruusalustekniikassa sekä Eu-politiikassa ja toisella siviili-ilmailussa matkustajakoneiden parissa. Kolmannella taidekoulutusta taiteilijaksi asti ja elämänkokemusta, neljännellä talousasiat ojennuksessa ja taiteilee myös. Lähinnä maalausta. Kolme meistä ovat, tätä kirjoitettaessa, vielä yhteiskunnan tukena eri duuneissa. Yhdellä yksityisyritys eli kokopäivätyötä tekniikan parissa jossa kolme sijoittajaa. Muilla taloutta ja tuotantoa sekä eläke. Mainittakoon, osaamisesta, tähtitiede, ilmailu- ja avaruusalustekniikka, taidetuotanto, talousosaaminen, mainittu moottoripyöräily pitkän kaavan kautta ja, eritoten, matkailu. Myös metsästys ja kalastus. Yhdellä myös politiikka ja liikenne. Puolet asuvat maaseudulla ja toiset isossa kaupungissa. Suomen mittakaavassa, tietenkin. Tällä porukalla havainnointi sujui sujuvasti ja pitkin talvea tullee muisteluita.

Rooma
Toinen viikko kuljettiin Roomassa jossa oli melkoinen vilske. Kansaa kaduilla niin että oli, paikoin, vaikea kulkea. Erityisesti illansuussa väkeä oli liikkeellä runsaasti. Majoitus pienhotellissa liki rautatieasemaa. Helppo oli sieltä mennä ja tulla. Muutama "italoravintola" tuli testatuksi ja todettua kelvollisiksi. Mustat miehet tarjoilivat. Vain yhdessä käymässämme paikassa oli kantaväkeä töissä ja hinnat samalla kalliimmat mutta palvelu ensiluokkaista eikä syntynyt kielimuuria. Puhuivat sekä italiaa että saksaa ja englantia, ehkä muutakin. Kulkemiset tapahtuivat paljolti jalan, paikallisliikenteellä ja turistibussikierroksella. Kaikki juntaten täynnä.

Vanhempaa arkkitehtuuria keskellä kylää. 

Valokuvia tulollaan lisää
Ei pääse kuvien resoluutiolla elvistelemään, sillä, käytännön syistä johtuen ja rouvan suosituksesta, en isoa ja kallista järjestelmäkameraa ottanut mukaan. Sen sijaan pienikokoinen nk. action-kamera oli matkassa. Laatu ei liene kovin hyvä mutta varmaan joitain kuvia saan tämän artikkelin yhteyteen laitetuksi. Pöyhin vielä lisää kuvia kunhan ehdin. On muutakin puuhaa tiedossa kuten tuoreimista päivityksistä voi havainnoida. Liikkuvaa kuvaa en taltioinut.

 

Matkamuisto Salvador Dali-museosta. 

Kotimaisella matkat
En tullut tutkineeksi olivatko Finskin lentsikan istuimet pesty vai ei mutta sinivalkoisin siivin molemmat suunnat kuljimme. Pääosin. Toki, perillä, sikäläisellä paikallisliikenteellä, junilla, busseilla, takseilla ja muillakin liikkumavälineillä pääsi sinne minne halusi ja takaisinkin. Vaikka on kerrottu hurjia tarinoita sikäläisestä liikenteestä niin noin 35 vuoden kokemuksella, ko. maassa matkaillessa, ei ole mitään kovin ikävää itselleni tapahtunut. Toki, pääosa, on ollut työmatkoja. Vain kolme prätkäreissua joista pisin oli noin kuukauden. Otin töistä vapaata. Yllätyin kuitenkin että rahaa oli silloinkin tullut tilille. Asia selvisi myöhemmin siten että työnantajani maksoi ja lähetti minut työkeikalle melkein heti palattuani. Mukavaa oli sekin. Ilmeisesti firmassa oletettiin että osaan italiaa. Pelasin hieman mukana ja heitin muutaman fraasin... No, seuraava keikka oli Sveitsiin, tosin, saksankieliselle alueelle. Hyvin sekin meni ja homma hoitui. Piti heitä neuvoa tarkkuustöissä. Silloin selvisi että kuinka pieni oli se porukka joilla oli tarpeellista osaamista silloin kun oltiin liittymässä EU:n porukoihin ja meikäläinenkin kelpasi keskikoulun kuutosen päästötodistuksen englannilla. Kaverinani oli keikoilla karjatilan isäntä. Mutta nokkela on hän. Kaimalle terkut! Sveitsiläiset olivat vielä huonompia englanninkielessä. Keiika meni hyvin ja pikkuhotellin terassilta oli näköala Genevejärvelle. Väkisinkin tuli mieleen eräs rock-biisi.

Italian paikoista yksi
Käykääpä Triestessä. Nähtävyyksiä sielläkin on mutta menkää sinne missä paikalliset liikkuvat. Mielenkiintoisia kohteita. Paikkana se on monien kansallisuuksien risteymä ja likellä ovat osin slaaveja, kroaatteja ja ties mitä. Mutta aina mukavaa on ollut. Tavatkaa tavan tallaajia ja kuunnelkaa heidän juttujaan. Toki se tarvitsee hieman kielitaitoa. Englannilla ja saksallakin pärjää mutta italia on sielläkin pääkieli.

Italian arjesta
Ovat, muuten, ylpeitä toreistaan: Triesten tori on, kuulemma, ainoa maailmassa joka päättyy mereen. Voi olla että se on italialaisittain totta mutta mielestäni muuallakin on mereen päättyviä toreja. Jos järveen päättyviä ei lasketa. Toinen varma italotieto on että vipuhana on italialainen keksintö kuten kuivauskaappikin. En jaksanut kinata. Tosin, silloin 90-luvulla, vipuhanoja ei juuri asunnoissa näkynyt ja astiatkin kuivattiin pöydällä olevalla telineellä. Yleensäkin, italon kanssa ei kannata kinata kuin malliksi ja antaa hänen voittaa väittely. Saattaa tarjota tuutingin.

Muuten matkailusta muualla
Neuvostoliitto oli, ja olisi edelleen, jos olisi, ylivoimaisesti kiinnostavin. Kävin siellä useamman kerran ja tapasin paikallisia ja koin heidän ohellaan sikäläistä elämää useampia viikkoja useammalla eri kerralla kunnes paikalliset säännöt palauttivat. Seurustelin myös ja homma eteni vakavaan suhteeseen. Mimmin vanhemmat olivat innostuneet asiaan myös. Oli himpun yli 20v. Hyvissä hommissa ja omakotitalon tontin hankkinut. Palattuani Suomeen em. tapaamisen jälkeen en saanut minkäänlaista yhteyttä kirjeitse ja kun kävin tietämässäni osoitteessa uudelleen puolen vuoden päästä oli vastassa ihan eri sakkia ja kukaan ei tiennyt em. mimmistä ja perheestään mitään. Poikamiehenä jatkoin. Tosin siinäkin on etunsa...

USA
Ei sielläkään pöljempää mutta suurpiirteistä on meininki. Siihenkin tottuu mutta paikalliset eivät kyenneet ihmeemmin jutulle vaikka yritin. Ei edes Bike Weekillä. Jäi jotenkin outo olo. Mimmien kanssa saisi pelata mutta esittivät suolaisen laskun kovin vähäisen lastin luovuttamisesta. Markkinatalous, nääs.

Italia
Lähinnä pohjoispää. Perhetyttöjä jotka veivät kotiinsa tapaamaan vanhempiaan kun olin pitkähköllä keikalla. Toki ruoka oli hyvää ja riittävästi, juomien ohella mutta rehelliseen vaakamambosuhteeseen en päässyt kertaakaan. Toki sellaisia tyttäriä oli jotka iltamyöhällä eräällä kadulla mainostivat tuotettaan korvausta vastaan. Vaan en antautunut. Jos vierasta haluan niin vasen käsi riittää.

Kroatia
Leppoisa paikka muuten mutta viranomaistoiminta hieman ahdisti. Muuten ookoo ja edullinen. Mäkiä ja Adrianmerenrantaa on. Kavereilla on siellä majoituspalveluja.

Saksa
Exsän kanssa lähdimme moottoripyörillä Italiaan ajamalla. Toki Itämeri ylittyi rahtiaivalla. Muuten oli mukavaa mutta pari humalaista rekkakuskia ahdistetlivat kumppaniani uima-altaalla. Hänellä 906 Paso ja itse ajoin Quota Millellä. Moottoritiellä ennen Kasselia kävi niin että oli syntynyt nk. stau eli liikenne oli moottoritien kaikilla kolmella kaistalla täysin seis. Olimme juuri lähtineet bensikseltä ja reippailla kiihdytyksillä hyvään vauhtiin. Kohta erään nyppylän takana olikin liikenne seis. Jarrutin lujasti mutta takanani tuleva ei havainnut tilannetta. Veti sinne autojen väliin vauhdilla. Pujotteli siellä kuudennen auton kohdalle eikä yhtään osumaa. Taisi ole sekä tuuria että osaamista. Onneksi oli kevyesti käsiteltävä Ducati allaan.

Saksassa muualla
Keskisaksassa meille kerrottiin että älkää menkö frankkien maahan. No, sinnehän me. Siellä on oikein mukavaa kansaa. Maalaistien risteyksessä oli, ja varmaan vieläkin on, ravintola isoine olutterasseineen. Päätin kysyä majoitusta. Heillä ei, valitettavasti ollut mutta kertoivat että muutaman sadan metrin päässä on. Se riitti meille: leikkeet pöytään ja litraiset tuopit. Kohta meillä oli, ilmeisesti, kylänväestä koostuva jutturemmi ympärillämme. Siinä menikin aikaa karttaa katsellessa eri kulmista ja kertoessa huonoilla kielitaidoilla keitä ollaan ja miksi täällä. Sikäläisetkin puhuivat omaa kieltään mutta osa myös välttävää englantia. Hauskaa oli. Ihmettelin. Kertoivat että täällä ei turisteja näy. Olin heti mukana ja kerroin että juuri siksi täällä olemme. Aamulla, kun jatkoimme matkaa, meille vilkuteltiin tievarren talojen ikkunoista ja em. baari terassilta. Siellä haluaisin vielä käydä. Pitääpä exältä kysyä että muistaako paikkakuntaa... 

Ainakin poikennut 
Muut maat... Ehkä myöhemmin seikkailuistani: Ruotsi hyvin useita kertoja, Tanska lähinnä läpiajona, Ahvenanmaa muutaman kerran, Norja hyvin monta kertaa, Saksa enimmäkseen läpiajomaana mutta myös kokouspaikkana, USA viihdematkailukohteena, Viro muutaman kerran ennen ja jäkeen neukkulan hajoamista, Neuvostoliitto useita kertoja pitkiäkin aikoja, Venäjällä yhden kerran muutaman päivän, Itävalta läpiajomaana, Sveitsissä työkomennuksella ja myös läpikulkuun, muutama yöpyminen, Sloveniassa läpiajavana turistina, Liechstenstein kokoustamiseen, majoituksena, läpiajoon ja parin lounaan verran, Italia hyvin usein sekä työ- että turistikohteena, Espanjassa turistina, Kroatiassa turistina ja kavereita tapaamassa, ehkä muitakin joutomaita joissa olen käynyt, tehnyt duunia tai muuten puuhastellut ja huvitellut. Vaan en muista nyt kaikkea. Vatikaaniinkin oli kutsu erään tapahtuman vuoksi mutta silloinen paavi oli katkaissut jalkansa. Jäin Triesteen enkä ole uskova. Monet työreissut tein moottoripyörällä. USA:ssa tuli pari viikkoa notkuttua josta toinen puoli Daytona Bike Weekillä mutta se oli puhtaasti sekä lento- että autoilumatka. Pohjoismaita ei liene tarpeen luetella. Viimeksi kävin Sisiliassa. Nahka ruskettui.

Yksi rahtilaivamatka kotiappäin
Olin tulossa yhdistetyltä loma- että työkeikalta Italiasta. Vaikeutin asiaa että lähdin ja tulin isolla italialaisella laihaseos-ruiskutus-enduromoottoripyörällä, mallia Quota Mille. Sillä matkaan en saanut työnantajan rahaa kuin sen mitä ruokaan ja majoituksiin oli arvioitu runsaasti. Muuten olisi ollut vain tylsää lentomatkustusta ja laukkujen odotusta jossain linjalla ja huonoa ruokaa. Varasin matkaan pitkän viikonlopun. Lähdin pe. iltapäivällä ja olin perillä su. puolenpäivin. Nukuin pienessä teltassani yhden yön autobaanan levikkeen paskavallin takana pusikossa. Seuraava kerran nukuin laivassa Itämerellä. Ainoastaan Saksan tullissa meni kerran useita tunteja. Ilmeisesti etsivät jotain jota minulla ei ollut lainkaan. Olivat tylyjä. (Laihaseosmoottorit kiellettiin, myöhemmin, koko EU-alueella sillä se haittasi kansainvälistä kilpailua ja tuotti hieman liikaa typen oksideja. Niin ainakin väitettiin.) 

Taival
Läpi Euroopan ajelin ja paluumatkalla rentouduin laivalla Saksasta Suomeen. Rahtilaiva. Halpa. Matkalaisia vähän mutta yksi pitkäsäärinen ja näyttävä blondi oli myös matkalla Hesaan. Oli muuttamassa Suomeen ja kertoi olevansa suomalainen mutta asunut Saksassa ja eronnut miesystävästään joka oli myös ollut hänen managerinsa. Myöhemmin mimmi on tunnettu, ns. kyykkyviulistina. Lankeamiseni oli lähellä. Kotisatamassa odotti, kuitenkin, silloinen vaimoehdokas. (Nykyisin yhtiökumppanini vaimo.) Niin en ollut kovin kiinnostunut satunnaisblondista. Vein lastini perille. Helsinkiin kun pääsin niin omat puutteet unohtuivat...