torstai 19. marraskuuta 2020

LM850 Etukatteen ja ajovalon kiinnitys

 Aiempaa nykerrystä: satula, takakate ja takarunko.

Metalli- ja lasikuituhommia
Etukate on varsin klassinen mutta pyörän ikään nähden vanhanaikaisen näköinen. Se ei sinänsä häiritse mutta pyörän katteiden alkuperäisosien, jos niitä olisi tallella, muotoilu viittaa kahdeksankymmenlukuun ja kulmikkaampaan muotoiluun. Katetta voisi muotoilla uudelleen siihen suuntaan leikkaamalla sen muotoja uudelleen kulmikkaammaksi. Myös maalaus/teippausteema voi muuttaa ulkonäköä.
Vääriin kohtiin porattujen ajovalon kiinnitysrei'istä osa pitää tukkia ja kiinnityskohtia muutenkin leikata. Paikoin myös lisätä vahvuutta lähinnä kiinnityskohtiin. Lasikuitu ja polyesteri ovat siitä mukavia aineita että niitä voi lisätä ja poistaa kunhan lisäykset tehdään puhtaaseen ja aktivoituun pintaan.

Katteen kiinnitys

Kapeaa lattarautaa pääosin ja tietenkin useita M6-ruuveja ja -muttereita aluslaattoineen. Kiinnikkeet ruostumatonta terästä. Lukuun ottamatta lattarautoja jotka ovat aivan tavallista terästä. Toki niitä voi muotoilemalla keventää. Jyrsinkoneella voi ottaa ainetta pois niin ettei rakenne heikkene vaan kevenee. Sitten hiekkapuhallus ja maali pintaan.

 

Ajovalon kiinnitysreiät olivat väärällä korkeudella. Erityisesti oikealla puolen. Kuvassa vasen puoli jossa vain "pieni" suuntausvirhe.

Ajovalo sovituksessa.

Kuljettajan näkymä. Pleksi ei ole paikoillaan. Kate kampeaa vasemmalle.

Katteen muoto
Aiemmin puutuin katteen muotoiluun joka on ristiriidassa muun pyörän muotorakenteen suhteen. Se ei kuitenkaan ole kynnyskysymys mutta katteen muut muoto-ominaisuudet aiheuttavat pientä "säätöä" sillä katteen muotin tekijä ei ole ollut aivan tarkka.

Katteen lievää isompi epäsymmetria alhaalta päin katsoen.

Tasapainoilua
Jos katteen asentaa niin että ajovalo on katteen kanssa samaa muotoa, kuten yllä kuvassa, valo osoittaa vastaantulevien kaistalle. Pelastus löytyisi että valon asentaa hieman syvemmälle ja katteen valoaukon peittäisi muotoillulla pleksillä.

Polttoainetankin eri linjoja. Kate saa, ehkä, hieman uutta muotoa tankin muotojen pohjalta.

Katteen takakiinnitys oikealla puolella.

Oikea takakiinnitys sivulta.

Vasen takakiinnitys.
  
Katteen kiinnikkeet
Kate pitää saada kiinni niin että se ei reagoi muihin kun pyörän haluttuihin liikkeisiin. Olen huomannut että ilmanvastusta väheksytään. Se ei ole tervettä. Kate pitää olla osa runkoa tukevasti eli se ei saa myötäillä muita kuin kuljettajan käskyjä.
 
Katteen alatuki pultattuna runkoon.

Katteen alatuen oikea latta kiinni rungon oikella puolella.
 
M6 ja M8
Takimmainen kiinnitys on tehty runkoon kahden M6 kierreinsertin avulla. Etummainen kiinnitys on "läpipultilla" eli 8mm:n kierretangolla joka kantaa katteen kuorman varman päälle. Kate ajovaloineen itsessään ei ihmeitä paina mutta tiessä olevat montut ja töyssyt voivat aiheuttaa merkittäviä iskuvoimia joka lisäävät hetkellistä massaa moninkertaisesti. Kiinnitysosia tulen keventämään tai vahvistamaan sen mukaan millaisia kuormituksia niihin kulloinkin on oletettavasti odotettava.

Kate edestä päin. Pleksi asentamatta.

Ajovalo katteen takapuolelta nähtynä.
 
Katteen rakentajan asia
Kohtuullista lasikuitutyötä mutta muotin virheiden lisäksi harmittaa kovettumisen jälkeiset leikkauksen muotovirheet. Vasemmalla on huomattavasti enemmän leveyttä. Toki materiaalia voi leikata pois. Lisääminen sen sijaan on vaikeampaa ilman alkuperäistä muottia. Ajovalon kiinnitystä varten pitää tehdä lasikuituhommia sillä jollain tavalla ajovalo pitää saada näyttämään ajosuuntaan. Ongelma ei ole valaisimen kiinnityksessä vaan katteen muodossa. Kompromissin 
paikka.
 
Hankala mitoittaa suoraan
Katteen muotovirhe tekee sen että se on hankala laittaa aivan suoraan. Ajovalo tietenkin keskilinjalle mutta silloin kate tulee vinoon. Se kai on siedettävä ja leikattava katteesta paloja pois että ohjaustangoille tulee molemmin puolin sama liiketila.
 
Katteen aiempien reikien tilkkiminen
Pti ottaa karkeaa hiomanauhaa pala kouraan ja hioa pinta rikki korjattavista kohdista. Tilkkeenä käytän lasikuitusilppua ja tavaomaista katkokuitua. Myös reikien reiät piti viilata karheiksi sillä niissä oli maalia ja polyesteri ei kovin hyvin maalipintaan tartu.
 
Ajovalon aukko katteessa. Ajovalon kiinnitysreiät on tukittu.

Ajovalon ex-kiinnitysreiät toiselta puolen.
 
Lopullisten reikien kohta
Suurella todennäköisyydellä ajovalon kiinnitysruuveille tulee reiät nykyisten reikien väliin hieman lähemmäs takimmaisia reikiä kuin etummaisia. Riippuu siitä mikä valitaan katteen "tiivisteeksi" ei tuleeko ajovalon eteen "pleksikupla" vai tiivistetäänkö ajovalo sinällään kumitiivisteellä katteeseen. 

Katteen takayläkiinnikkeen ja peilin entiset reiät.

Tarpeelliset kemikaalit. Hartsin kiihdytinaine ei ole kuvassa.
 
Tarpeellisia välineitä.

Suhteellisen edullisia tarpeita
Hartsin sekoitusrasia ja sivellin levitykseen, rasiallinen katkokuitusilppua sekoitettuna hartsiin ja alla sekoitusväline. Katkokuidun paloja viimeistelyyn ja Fiskarsin laadukkaat sakset. Mustakahvainen on ainoa malli joka kestää kemikaaleja kuten asetonia. Kyseistä mallia saa sekä pitkä- että lyhytteräisenä. Kuvassa jälkimmäinen malli.

Lopputasoitus hienotasoitteella
Kansaomaisesti pakkelilla. Ensin karkea hionta että korjattujen kohteiden mahdolliset kohoitumat muun pinnan yläpuolelle poistuvat ja pakkelia niihin kohtiin jotka ovat jääneet hieman vajaiksi.

Muutamia paklauskohteita. Musta maali oli niin löysässä että lähti kynnellä raapaisemalla. Katteen gelcoatin pintaan ei ilmeisesti ollut tehty mitään käsittelyä maalin tarttumisen parantamiseksi.

Tankin "istutus"
Polttoainetankkia en tahtonut saada oikeaan asentoon yrittämisestä huolimatta. Syy oli "kadonneiden" kiinnityspisteiden asentamattomuus. Osat olivat kyllä kiinnitetty runkoon mutta eivät yltäneet polttoainetankkiin asti. Piti tehdä osia ja soveltaa. Tankin "istutus" teetti hommia. Sentään tankin takapään tukikumit olivat tallella. Tankin takapään kiinnitys on vielä tekemättä. Ei ole alkuperäisosia tarjolla. Alkuperäisosat ovat pääasiassa kumia. Alkuperäiset ovat murentuneet jo aikoja sitten. Niistä ei ole hyllyssäni kuin joitain solkia joten taidan teettää tutulla suutarilla nahasta kiinnityksen. Se on myös kestävä.

Tankin kuminen etukiinnike vasemmalla puolen.

Etukatteen taaempi yläkiinnike
Koska runkoa on hankala tavoittaa ja jos niin tekisi tulisivat tuet pitkiksi niin päädyin kiinnittämään takakiinnityksen "raudat" ohjausakseliin. Se tosin pyörii. Olisi pitänyt silloin huomioida kun tein uuden ohjausakselin vioittuneen tilalle vaan ei ollut silloin tietoa että etukatekin pitää asentaa.

Sorvilla alumiinista
Pari sopivaa alumiinitangon pätkää sai uuden tarkoituksen. Alempi kiinnittyy ohjausakseliin eli kääntyy sen mukana ja siihen laakeroitu kuppimainen kansi tiivisteineen tulee sen päälle.

Katteen yläosan takakiinnike ohjausakselin yläpäässä.

Lattarautaan hitsillä
Yläkiinnike muodostuu keskellä olevasta lattaraudasta ja siihen liitettävistä pyörötangoista joiden ulommat päät kiinnittyvät katteen takaosaan siististi.
 
Yläkuppi tiivisteineen.

Kiinnitys ohjausakselin sisäpuolelle sekä kuulalaakeri.

Pääosa katteen takatuen kiinnitysosista.

Jatkuu etu- ja takakiinnikkeiden sovituksella ja hitsauksilla
Hieman epämuotoisen katteen sovitus on hieman sinnepäin mutta ei ihan kauheasti pistä silmään. Paitsi omaan.
 
Etukatteen oikean puolen takakiinnitys venttiilikoppaan.

Katteen vasen taka-alakiinnike. Eroa on noin 20 mm sillä oikean puolen sylinteri on sen verran edempänä.

Etukatteen etukiinnitys runkoon. Kaikki kiinnitykset ruuveilla.

Oikean puolen ylätakakiinnike. Lattaan voi kiinnittää esim. peilin. Pitää vain porata reiät. Sitä ennen vielä hitsaustöitä.

Pyörivä kiinnityskeskiö ohjausakselin yläpäässä. Osat vaille hitsausta.

Etukatteen etukiinnitys. Hitsaamista vaille.

Takayläkeskiökiinnitys kuljettajan näkökulmasta.

Kiinnityksien rakenneviimeistelyä
Hiukan tarvittiin 230 voltin ja noin 10 amppeerin teholla tuotettua plasmasuihkua lisäaineen kera joilla tuotin liitoksen kahden teräsosan välille ja lisäksi kipinöivää metallin työstöä viimeistelyyn. Saumojen jäähtymisen jälkeen koekokoonpano että osat toimivat kuin olin ajatellut.

Etutuen vasemman puolen kiinnityspisteet. M8 pultti ja M6 niittimutteri.

Etukatteen kiinnitysosat. Hiekkapuhallus ja maalaus myöhemmin.

Etukatteen tuen kiinnityskohta vasemmalla puolen. Kuvassa ei oikein näy mutta katteen korkeutta voi säätää sillä takaruuvin reikä tukiraudassa on pitkulainen. Nyt yläasennossa alla olevin kuvin tositettuna.

Etutuki edestä. Ohjaus oikealle käännettynä. Rauta ei rajoita.

Katteen etukiinnike. Kaikki ruuvit ovat sovitusruuveja. Myöhemmin laitan kunnolliset kateruuvit lukituksineen.

Ohjaus vasemmalle käännettynä.

Ohjaus vasemmalle käännettynä.

Kuljettajan näkymä. Tankki pitää vielä asentaa ja tehdä sille takakiinnike.

Ohjaus käännettynä oikealle. Käsi mahtuu juuri ja juuri. Toki lasikuitua on helppo leikata jos tulee tarve.

Katteen etukiinnike kevennettynä ja hiekkapuhallettuna. Vain maali puuttuu.

Tankin sovitusta
Kertaalleen joku olikin jo yrittänyt mutta kiinnikkeet eivät tavoittaneet toisiaan. Piti tehdä uusiksi. Ilman tankin asennusta ei olisi etukatetta saanut kunnolla kohdalleen.

Tankin hahlot joihin rungon vastaavat puskurikumit asettuvat tiukasti.
 
Kaari tankin "tunnelissa"
Kyseinen osa lukitsee tankin runkoon siten että tankki ei pääse taaksepäin liukumaan pois kiinnikkeistään. Rungossa on sitä varten vastakappale. Se edellyttää että tankki on takapäästään tuettu runkoon vähintäänkin kuminauhalla.

Polttoainetankin kiinnitysosat rungossa. Keskimmäinen kumiosa vielä puuttuu.

Uustuotantoa
Koska alkuperäisosia ei ollut helposti tarjolla sovelsin olemassa olevaa tekniikkaa ja tarkkaa mitoitusta että sain tankin etuosan istumaan tukevasti sen kiinnityspaikkaan. Edellisen asentajan toimesta kiinnityskumit olivat rungossa kiinni eivätkä yltäneet tankin vastakappaleisiin. Tankin etuosa oli siis irtaallaan. Nämä kumikiekot estävät tankin kiertymisen rungon suhteen.


Tankin etutuki joka kantaa tankin painon ja estää tankin liikkumisen pituussuunnassa. Kumi löytyi rompelaatikosta. Kiinnitetty ns. nippusiteellä.

Tankin korotetut takatuet kannattelevat tankin takaosaa ja estää tankin suvuttaisen liikkeen. Kuvassa näkyy lisätyt korotusosat liimattuina kumitukien alle.

 Lähikuva korotuskumista.
 
Muutkin muoto-osat
Alkuperäisiä sivupaneeleiden kiinnitysosia rungon takakolmiossa ei ole tallessa joten niiden tilalle pitää keksiä jotain toimivaa. Tiedossa metallitöitä.
 
Tarpeellisia työkaluja. Paineilmatoiminen porakone on ylivoimainen laite.

Pientyöstövälineitä
Penkkihiomakone vasemmalla ylhäällä on näissä hommissa tarpeen kuten viilapenkkikin jossa metallin taivuttelu sujuu kätevästi. Muut ovat vain muutoin avuksi. En käytä mitään kipinöivää työstöä kuin vain tarpeeseen sillä palovaara on aina olemassa ja sen lisäksi pitäisi pitää, lainsäädännön mukaan, vähintään tunti palovahtia siitä kun on viimeksi kipinätyöstöä tehty. Siksi rautasaha. Putkitongeillakin on oma tarpeensa muutenkin kuin kättä pidempänä kurinpitovälineenä.
 
Satulan, sivukotelon ja takakatteen kiinnitys
Kaksi peilikuvamaista kiinnitysosaa, vasen ja oikea. Taivutettu samasta lattaraudasta kuin etukatteenkin kiinnitykset. Tosin katteiden kiinnitysosat ovat keventämättä toistaiseksi. Kunhan saan koekokoonpanon ja mitoitukset kohdalleen voi tehdä pikkuhommat viimeksi kuten kevennykset, pohjakäsittelyn hiekkapuhaltamalla ja maalauksen. Todennäköisesti vain musta maali pintaan. 

Yksi rakenne, kaksi tehtävää
Sivukotelot molemmin puolin sekä takakate-satulayhdistelmä kahdella kiinnikkeellä.

Kiinnitysosat peilikuvaperiaatteella.

Karkea työstö ja rakenne valmiina. Keventäminen tekemättä.

Säätöosa vasemmalla säätää satulan ja takakatteen asentoa. Eri mittaisia että löytyy kujettajalle oikea asento. 

Satula ja takakate
Satulan ja sivukoteloiden kiinnitysosat ovat yllä olevassa kuvassa. Viimeistely vain puuttuu.
Satulan takaosan eli takakatteen kiinnitys on yksinkertainen kaari lattarautaa joka on takalokasuojan takakiinnikeruuvien tukema. Itse takakate on kiinni siini yhdellä uppokantaruuvilla. Kiinnitystä ei juuri huomaa kunhan takakte on musta, lokasuoja on musta kuten ko. kaarirautakin.

Sivukotelon ja satulanpohjan kiinnitys. Nämä tukevat myös takakatetta. Osat ovat säädettäviä satulan ja takakatteen asennon suhteen.

Takakate, takalokari ja takavalo. Keskilinjalla takakatteen kiinnitysruuvi.

Takatteen kiinnitysosasta ei paljoa näy. Sitä voi myös säätää.

Satula sovituksessa satulanpohjaan ja alakatteeseen. Kiinnitys Velcrolla. Tosin vasta maalauksen jälkeen.

Teräs- ja lasikuitusatulanpohjayhdistelmä on kiinni neljällä M6 uppokantaruuvilla.
(Uppokannat erottuvat huonosti.)

Viimeistelyä
Kohteita pitänee siistiä ja viimeistellä ainakin muotojen suhteen kuten tuon tankin takakiinnityksen ja satulanpohjan osalta. Täytyy leikata sopivaan muoton ja samalla syntynee tankin takakiinnitys. Teen kiinteän kiinnityksen niin mahdollisessa kaatumisessa ei tankki lähde omille teilleen. Muuten muotoilua.

Jo osittain kevennettyjä osia. Oikealla takakatteen takatuki.

Etuallalla satulan kiinnikkeet hiekkapuhallettuina ja kevennettyinä. Taempana etukatteen ylätakakiinnike ja katteen takakiinnikkeet pohjavärissä.
 
Pohja- ja pintamaalausta
Hiekkapuhallus poistaa pinnasta epäpuhtaudet kuten ruosteen ja "lakun" eli metallia valssatessa syntyvän kovan mustan pintakerroksen. Samalla pinta karhenee eli sen pinta-ala kasvaa runsaasti joten maali tarttuu erinomaisesti. 
Kiinnitysosat saavat pintaansa mustan "värin" lisäksi, mahdollisesti, lakan. Pelkkä pohjamaali ja yksinkertainen pintamaali ei tee pinnasta aivan sileää vaikka maalatessa voi siltä näyttää. Pohjamaalikerroksia voi tarvita kaksikin.

Ajovalon kiinnitys meni uusiksi. Nyt valo on tukevasti katteessa kiinni ja suunnattavissa jos tarve vaatii. 

Etukatteen takayläkiinnike vasemmalla puolen.

Etukatteen vaseman puolen taka-alakiinnitys venttiilikopan ruuviin.


Osa katteiden ja tankin kiinnitysosista.

Läpivientikumit sivukotelon kiinnitykseen.

Polttoainetankin kiinnitys pitää vielä suunnitella ja rakentaa. 
 
Kiinnityskohde valmiina
Onneksi tankissa on "koukku" helpottamassa. Muutoin olisi joutunut vetämään haaroitetun nahkahihnan tankin yli ohjausakselin tienoilta.

Tankin takakiinnikkeen osat. Tukikappale satulanpohjan alla kiinni yhdellä ruuvilla.

Tukikappale satulanpohjan alla.

Satulanpohja, satula ja tankin takakiinnike.

Lähikuva kiinnikkeestä. Estää tankin irtoamisen kaatumisen yhteydessä.

Pala keskikovaa vaahtomuovia
Kiinnittimen sanka on tarästankoa hitsattuna teräslattaan. Tankin alla, kiinni runkoputkissa, on kumituet jotka estävät tankin hiertymisen runkoon. Niitäkin piti hieman muokata koska, kumituista huolimatta, tankin takaosa kosketti runkoputkiin. Nyt ei kosketa.

Tankin takaosan muotoilu
Kiinnityskohdan ympärillä on muotoja jotka alkuperäinen satula peitti. Kyseisen satulan osan on tarkoitus tukea kuljettajaa reiden sisäsivulta kun vauhdikkaassa kaarteessa roikutaan pyörän "ulkopuolella". Pitänee tehdä jonkinlainen lasikuitumuoto johon liimaan tukevaa solumuovia ja päällystän mustalla keinonahalla. Samalla takakiinnike jää piiloon.

Takakiinnitys ennen takasuojan laminointia lasikuidulla ja polyesterihartsilla.

Heti laminoinnin jälkeen. Pinnassa kovettumisen ajan on karhennuskangas.

Pehmuste ja muodonantaja
Kovettumisen jälkeen laminaatin leikkaus muotoonsa ja uretaanivaahtokumilevyä liimaten laminaattiin riittävän paksulti. Lopuksi keinonahkaa pintaan.

Tankin takasuoja ja reisituki. Vielä kerninahkainen pinta liimaten ja kiinnitys.
 
Keinonahka pinnassa
Vaikka ei ole iso kappale vaan muodokas otti keinonahan laitto siististi aika lailla aikaa. Liimausvaiheita oli useita ja piti varoa että liimaa ei mene väärälle puolelle eli ulkopintaan.

Tankin takana tankin takasuoja joka peittää tankin takakiinnityksen.

Tankin takasuojan kiinnitysmateriaali.

Tarra molemmilla puolin
Kätevää käyttää eikä joudu koville siksi että takasuojan tukilevyn muoto kiinnittyy tankin takakiinnikkeeseen. Tarralla asia varmistuu. 

Tankin takasuoja kiinni tarralla ja tankin ja suojan välissä keinonahka liimaten.

Takasuoja takaa päin. Nyt tankista saa kallistellessa hyvän tuen sisäreidellä.

Kontrastia liikaa
Satulan ruskea keinonahka näyttää hieman omituiselta. Pitäisi varmaan toimittaa verhoilijalle...
Myös satula tulee kiinni Velcro-tarralla kunhan satulan pohja/takakate on maalattu.

Sivutuki pitää rakentaa
Rungosta on poistettu ne korvakkeet joihin voisi sivutuen laittaa. Pitää valmistaa kiinnityskohta. Lisäksi sen tulee olla hyvin tukeva. Tarvitaan suhteellisen paksua lattarautaa. Kiinnityskohta tulee hieman keskituen runkokiinnikkeiden etupuolelle rungon vasemmalle puolelle pakoputken sisäsivulle.
 
Sivutuen kiinnityskohta
Kaksi ehdokaskohtaa. Hyvin eteen moottorin etukiinnikkeen kohdalle tai sitten taaemmas vaihteiston kohdalle. Molemmissa on hyviä kiinnityskohtia. Pitää harkita miten asian toteuttaa.

Sivutuen lisärungon etummainen kiinnityskohta.

Sivutuki jousineen. Toinen jousi on hieman kärsinyt. Pitää kaivaa rompelooraa jälleen. Saisivat olla myös jämäkämmät kuin kuvassa.

Sivutuen toiminta
Turvallisuussyistä sivutuki tulee olla sellainen että kun pyörän päälle nousee ja nostaa pyörän sivutuelta sivutuki itsestään nousee yläasentoon. Näin ei unohdu sivutuki alasentoon ja aiheuta hankaluuksia ajaessa. Jos sivutuki ei nouse itsestään niin se pitää kytkeä pyörän virtapiiriin niin että sytytysvirta katkeaa.
 
Tiedossa metallitöitä ja hitsausta
Koska metallitöissä syntyy helposti kipinöitä kuten hitsauksessa yleensäkin on toimenpiteiden lopettamisen jälkeen pidettävä ainakin tunti palovahtia. Joskus voi jäädä jotain kytemään. Siksi otan pidemmän rupeaman sivutuen kiinnityksen tekoon. Lisäksi tarvitaan teräslattaa rautakaupasta. 

Pieni apurunko
Tukevuuden vuoksi apurunko perustuu noin 15cm pitkään RHS-putken pätkään joka kiinnittyy vaihteiston runkokiinnitykseen ja alkuperäisen keskiseisontatuen kiinnitykseen. Siis huomattavasti taaemmas kuin alkuperäinen seisontatuki.
 
Sivuseisontatuki yläasennossa ja äänenvaimennin.

RHS-apurunko kiinnityksineen ja jousimekanismi ja yksi säätö.
 
Vaihteiston alakiinnitysmuutos
Piti sorvata alumiininen holkki pidemmän sijaan että runkoputken ja vaihteison kiinnikkeen väliin.

Sivutuki ala-asennossa. Jouset väärinpäin kokeeksi.

Vaihdevivun, jalkatapin ja sivutuen polkimen keskinäinen sijainti.
 
Mahdollisimman korkealla ja kapealla
Oletus on että tältä kohtaa sivuseisontatuen alas laskeminen on helpompaa kuin kaukana edessä sijaitsevan tuen. Sijainti on myös sikäli tärkeä asia että sivutuki ei ole ensimmäisenä raapimassa asfalttia vasemmalle käännettäessä. 

Jatkuu viimeistelyllä
Pari jäykistettä pitää vielä hitsata. Myös jonkinlainen kevennys on suunnitelmissa. RHS on vahvaseinämäistä rakenneputkea joten sitä voi koneistaa osittain kevyemmäksi. Viimeiseksi hiekkapuhallus ja maalaus. Siistiä pitää tehdä. 

Poistetun keskiseisontatuen korvake on nyt sivuteuen tukipiste.

Sivutuen apurunko pohjamaalattuna.

Ennen maalausta
Vahvistuksia sivutuen kiinnityskohtaan. Sivutuen jousia varten on yllä kuvassa näkyvä M8 pultti erikokoisine muttereineen. Ison mutterin tilalle tulee messinkiholkki ja jousikiinnityslevyn alapuolelle kuusiokolokannan alle tulee messinkinen aluslevy. Ruuvi on ruostumatonta terästä kuten myös mutterit asennuskokoonpanossa.

Lyhyempi holkki pitkän tilalle vaihteiston takakiinnitykseen.

Runkoon ja vaihteistoon
Sivutuki tukeutuu samaan pulttiin kuin keskiseisontatukikin aikoinaan. Pultilla on myös suuri merkitys rungon jäykkyydelle. Pultti yhdistää molemmat alarunkoputket jäykäksi rakenteeksi. Jos haluaisi vielä jäykemmän rakenteen pitäisi tehdä ristikkorakenne. Jos tämä on riittänyt silloin aikoinaan niin riittänee nytkin. Odottelen aikanaan palautetta.

Sivutuen mekanismi. Jousien kiinnityslevy kääntyy jousien mukana.

Sivutuki kiinnityksineen oikealta puolen nähtynä.

Sivutuki vasemmalta. Tuki ei ota kiinni äänenvaimentimeen.
 
 
Sivutuki edestä päin nähtynä.

Sivuseisontatuki käyttöasennossaan. Jouset oikein päin.

Hieman konstikasta
Piti ottaa huomioon pyörän asento sivutuella, sivutuen kääntyminen yläasentoon ettei se ota kiinni minnekään kuten äänenvaimentimeen tai muihin rakenteisiin. Joskus on etsitty kummallista ääntä kun moottori on käynnissä. Osoittautui aikanaan sivutuen resonanssiksi pakoputken kanssa. Ääni kuului vain toisinaan ajossa.
Lisäksi sivutuen kiinnityksen on oltava niin tukeva että satulassa voi istua vaikka pyörä on sivutuen varassa. Lisäksi sivutuen pitää nousta ylös jos pyörällä lähtee ajamaan sivutuki alhaalla. Sivutuen alas jäänti on aiheuttanut monta onnettomuutta. 

Yksinkertaistamista
Sivutukeen varasin mahdollisuuden asentaa asentokytkin eli mikrokytkimen ohjaamaan samaa kytkentäpiiriä kuin tappokatkaisin. Laitan jos tulee tarpeelliseksi. Nyt sivutuki kääntyy ns. hipaisusta yläasentoon silloin kun se ei kannattele pyörän painoa.
 
Ajovalon ja takavalon kytkennät
Ajovalo tarvitsee kolme johdinta ja parkkivalo ajovalon umpion sisällä kaksi. Takavalo tarvitsee kolme johdinta: maadoitus, jarruvalo ja parkkivalo. Maadoitus siksi johdolla sillä takalokasuoja on lasikuitua eikä siis johda sähköä.

Ajovalon liitin ja sen alla parkkivalon johdotus.
 
Maadoitus välttämätön
Maadoituspiste löytyi läheltä: katteen alatuki on kiinni neljästä kohtaa runkoon. Riittävän luotettava maadoituskohde. Ajovalon maadoitus sen sijaan tulee suoraan rungosta. Lasikuitu ei johda sähköä.

Takavalon kolme johdinta: maajohdin, parkkivalon/takavalon johdin ja jarruvalon johdin.
 
Mahdollisimman vähän liittimiä
Pyrin pitämään liitosten määrän alhaisena mutta tähän laitan liittimen kahdesta syystä: valon mukana tulleet johtimet eivät riittäneet ja mahdollisesti jos takalokasuoja pitää irrottaa ei tarvitse kuin avata liitos. Kyseessä SuperSeal vesitiivis liitintyyppi jota saa eri määrille johtimia. Helppo koota ja kätevä sulkea tai avata.

Takavalon johdinnipun läpivienti.

Takavalo takalokasuojassa.

Lisää sähkövetoja
Jarruvalo toimii, lyhyet ja pitkät toimii, äänimerkki toimii, jarruvalo toimii kahvasta ja polkimesta, startti toimii mutta kytkentä on kesken, vilkkuja ei ole mutta olen johdottanut vilkut valmiiksi siltä varaa että sellaiset joskus laitetaan mukavuussyistä, pitkien vilautus ei toimi vielä eikä parkkivalot, ei myöskään rekisterikilven valo. Latausjärjestelmän johdotus on vaiheessa. 
 
Kipinäin etsintä
Sytytysjärjestelmä on johdotettu mutta ei kytketty. Kaksi kytkentämahdollisuutta: oikein ja väärin. Jos on väärin niin kone ei käynnisty vaikka pyöriikin käynnistettäessä. Voi tietenkin paukahdella. Kärkisytytys on kondensaattorisytytys kaksilla kärjillä mutta modernit 2x2 sytytyspuolat nelitulppaiseen koneeseen.

Toistaiseksi ei juuri kuvia
Kuvia ei ole ja hieman vaikea valoja kuvata niin että syntyisi lisäinformaatiota.
Asennuksessa tuli tappiota: yksi sulake paloi. Jatkuu ensi viikon alkupuolella jos muilta "kiireiltä" kerkiää. Kuvailen kuvia sitten kun kytkennät on kytketty ja kaikki toimii.
 
Paljon lankaa
Yllättävän monta metriä kuluu erivärisiä johtimia. Äkkiä laskien yli kymmenen metriä. Onneksi pyörän muiden osien ohella tuli vanha johtosarja josta osa on käyttökelpoista. Ne kohdat jotka eivät ole olleet suojasukan tai teippauksen sisällä olivat kovettuneet ja haalistuneet. Osan vanhoista johtimista pystyi siis hyödyntämään. Loput, noin kolmannes on vanhoista varastoistani. Tosin johtimien värit eivät noudata alkuperäisen kytkentäkaavion värejä. Sinänsä harmi mutta eipä ole kytkennätkään samoja. Alla asiasta lisää.

Poikkeava johdotus
Koska pyörän ohjaustankoihin on laitettu modernit kytkimet ei voinut toteuttaa alkuperäistä johdotusta koska kyseiset kytkimet on suunniteltu vain releiden ohjaukseen. Ts. vain pieni ohjausvirta kulkee kahvakytkinten kautta mutta releet hoitavat itse varsinaisten käyttövirtojen kytkemisen. Jos käyttövirta kulkisi sirojen kytkinliuskojen kautta niin jossain vaiheessa niiden kytkinnastat palaisivat tai jopa sulaisivat. 

Hyvät uutiset
Starttimoottori jaksaa pyöräyttää konetta varsin mukavasti. Ehkä akku saisi olla hieman tehokkaampi purkauskyvyltään mutta tällä akulla saan kuitenkin selville toimintojen toimivuuden. Guzzin 850cc kone lähtee käyntiin, kunnossa ollessaan, noin kahden täyden kierroksen pyöräytyksellä. Pari sekuntia peukalo starttinapilla riittää. Käynnistinmoottori siis pyörii, ja mikä, mukavinta niin moottori myös.
 
Perinteisellä käynnistinmoottorilla
Jos moottori on sattumoisin pysähtynyt ns. puristusten väliin eli yrittää käynnistyä suoraan puristusta vastaan ei käynnistinmoottori jaksa useinkaan pyöräyttää konetta. Vasinkaan kun kone on kuuma.
Silloin pitää laittaa vaihde päälle ja työntää pyörää joko taa- tai eteenpäin vaihde päällä niin että käynnistys tapahtuu poistotahtia vastaan eli moottori pääsee vauhtiin ennen ensimmäistä puristustahtia. Nykymoottoreissa ei sellaista tarvitse miettiä ja tämänkin moottorin startiksi voi laittaa nykyaikaisen tehokkaan ja korkeakierroksisen alennusvaihdestartin jolle kampiakselin asento ja sytytyshetki ovat yhdentekeviä.

Akun koko
Sen kokoinen että jaksaa täyteen latautuneena käynnistää moottorin em. poikkeuksen huomioiden. Pieni akku täyttyy ajossa nopeaan ja on jälleen nopeaan käynnistysvalmis eikä rasita liiaksi hieman tehotonta lataustekniikkaa. Iso akku jaksaa kyllä pyörittää pitkään mutta sen latautuminenkin kestää pitkään. Jos ajetaan lyhyitä suorituksia voi käydä niin että huomaakin että ei ole virtaa. Silloin apuna on reipas työntö tai alamäki niin taas pääsee matkaan. Mutta hieman alitehoinen lataussysteemi joutuu tekemään kovasti töitä täyttääksen isot akkukennot. Isot kierrokset ajossa auttavat asiaa.

Jatkuu...

2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Tuo nelitulppaisuus ei siis aiheuta mitään voimisteluliikkeitä virran syötössä tai säkölaitteissa. Mielenkiintoista todellakin nähdä ja kokea tuon mosan viritysaste- jos/kun se jonain päivänä herää henkiin. Ilmoita hyvissä ajoin enne H-hetkeä, kuvauskalusto on valmiina. R

    VastaaPoista